tiistai 20. huhtikuuta 2021

Talven hiljaiselon jälkeen puutarhassa on taas kevät

Tänä vuonna on tuntunut, että kevät ei tule ikinä. Edellisenä talvena ei ollut juuri lunta tai pakkasta, tänä vuonna molempia riitti - varsinkin lunta. Aurausvallit olivat valtavan korkeita ja aikamoisia kolattuja kasoja oli tuossa omallakin pihalla ja ajattelin, että eivät ole kadonneet vielä juhannuksenakaan... Olin väärässä; hupenivat ne ja oikeastaan ihan yht´äkkiä.






Talvi on mennyt mukavasti koneella istuen. Olen tehnyt äidilleni uudet nettisivut (horsehairjewellerynannasalmi.com) ja vaikka ohjelman käyttö oli suhteellisen helppoa, ei se ollut minulle kovin helppoa.

En ole mikään nörtti: en tunne sanastoa enkä kaikkia hienoja juttuja joita nettisivulla voi olla. On hakukoneoptimointia ja kännykkänäkymää ja kaikkea, mitä ei tietenkään tule ajatelleeksi kun vain käyttää nettiä, mutta selvisinpä siitäkin ja tulos miellyttää "asiakasta". Aikaa tosin kului varmaan viisinkertaisesti ammattilaiseen verrattuna.

Nyt on vähän sama fiilis kuin tuolla kimalaisella. Luulin että se on kuolla kupsahtanut tuonne krookukseen, mutta ei: se fiilistelee kevättä yltä, päältä krookuksen siitepölyssä.




Kevät on sitä aikaa kun lähtee helposti lapasesta. Pari viikkoa sitten lähdimme mielen piristykseksi etelänmatkalle, eli kaupungin toisella puolella olevaan Bauhausiin. Laitoin oikein ripsiväriäkin! Ostoslistalla oli (tietysti) tarjousmulta ja pari uutta kukkaruukkua miehen ostamille chilin taimille.

Juu, eivät ole mitään jättichilejä, eivätkä nämä ole chiliruukkuja, vaan valtavia, ja ihan valtavan painavia ulkoruukkuja. Puoleen hintaan...



Suurin ruukuista sai asukeikseen pienet orvokit.

Kaksi hieman pienempää ruukkua laitetaan patiokiveykselle ja niissä ajattelin kasvattaa paahdetta kestäviä yrttejä kukkien seassa.






























Punainen sinivuokko on äidin tuomisia ja onkin ensimmäinen kukkiva vuokko puutarhassa. Olen istuttanut sen suuren kirskikkapuun juurelle ja siinä riittää lämpöä. Valkovuokkojakin meillä on, mutta paikka on varjoisa, ne antavat vielä odottaa itseään.































Raparperi on tässä vaiheessa jotenkin viihdyttävimmillään. Juurakko saatiin viime keväänä miehen mummolasta ja taisi kasvatella juuriaan, satoa ei vielä saatu. Ehkä tänä vuonna?































Linnunpönttöjen putsaus ja tarkistus kuuluvat myös kevään ensimmäisiin askareisiin pihapiirissä. Toivottavasti saamme niihin asukit, viime vuonna oli hiljaista.































Meillä ei ole remonttirintamalla tapahtunut oikeastaan mitään, mutta naapurissa on piikattu, kaivettu, porattu ja vasaroitu koko talvi. Naapuritalossa oli vielä alkuperäiset ikkunat ja he päättivät vaihtaa ne uusiin. Niitä vanhoja on nyt meidän pihalla, enemmän kuin tarpeeksi, ja on varmasti helppo arvata mikä projekti tässä on aluillaan...




Mukavaa huhtikuun loppua!




keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Pitihän sitä testata: Frex -peruna

Tästä kohisee koko ruokamaailma. Tai ei ehkä ihan koko, mutta perunaa arvostavat eurooppalaiset huippukokit ainakin ovat sen raaka-ainevalikoimaansa kelpuuttaneet.

Me suomalaiset olemme onnelisessa asemassa: kaupasta saa aivan kelvollista, kotimaista perusperunaa. Omassa pihassa tai kasvimaalla kasvatettua ei tietenkään päihitä mikään, mutta entäs nyt sitten tämä Frex... Sitäkin saa ihan tavallisesta, hyvän valikoiman ruokakaupasta ja pitihän sitä päästä maistamaan.





























Tavallinen peruna maksaa alle euron kilo, vähän paremmasta saa pulittaa melkein kaksi euroa, Lapinpuikulan kilohinta jää hieman alle 3 €,  Frexin kilohinta oli paikallisessa Citymarketissa 2,99 €. Arvostin myös fiksun näköistä, ruskeaa paperipussia johon kauniit perunat sai laittaa. Onhan tässä nyt ihan eri fiilis kuin siinä tavallisessa muovipussissa!

Meille oli tulossa vieras joka arvostaa hyvää ruokaa, siksi kehittelin perunan ympärille "return to the roots" -henkisen menun: raaka-aineet mahdollisuuksien mukaan pihalta ja metsästä.  Vieras ei päässyt sairastumisen takia tulemaan, mutta hyvällä ruokahalulla söimme koko menun miehen kanssa kahdestaan perjantain kunniaksi.

Alkuruoaksi tietysti valkoviinillä, kanttarellituorejuustolla ja kotipihan yrteillä höystetty kanttarellikeitto.

Koska pääruoaksi oli suunniteltu melko tuhti annos, päätimme maistaa perunaa ihan vain suolan ja voinokareen kanssa.

Keitinvesi oli maustettu merisuolalla ja viimeisillä tillinvarsilla. Hyvän värinen, hyvä rakenne ja maku yhtä hyvä kuin kotipihassa kasvatetussa Annabellassa. Ja se on paljon sanottu se.

Frex -perunoiden salaisuus on niiden viljelytavassa: vuoroviljely ja oikeanlaiset kumppanuuskasvit takaavat luonnonmukaisen lannoituksen ja suomalaisen kesän ympärivuorokautinen valoisuus on tietysti jotain, mitä Keski-Eurooppaan ei saa edes rahalla.

Frexin tarinasta voi lukea enemmän heidän omalta kotisivultaan www.frex.fi.

Pääruoaksi nautiskelimme karitsan paahtopaistia yrtti-pippuri-kermakastikkeella. Pärjäsi se pieni peruna tässäkin seurassa.

Aterian luonteva päätös oli omenapiirakka toscakuorrutuksella jäätelön ja espresson kera.

Aika ruskeahan tuosta menusta tuli. Jos vieras olisi ollut paikalla, olisin panostanut vähän enemmän somistamiseen. Mutta peruna oli hyvä. Jatkoon.