Metallirotan vuosi ja ensimmäinen neljännes

Kiinalainen ajanlasku alkaa vuodesta 2697 eaa., jolloin Keltaisen keisarin uskotaan nousseen valtaistuimelle. Näin ollen vuosi 2020 on kiinalaisessa kalenterissa 4717. vuosi.

Kun maailmassa raivoaa koronavirus ja kaikki on aivan sekaisin, kiinnosti katsoa mitä kiinalaisen astrologian ennusteet ovat tälle vuodelle luvanneet. Parhaan suomenkielisen sisällön löysin sivulta astro.fi (klikkaa), jossa Virpi Karjalainen avasi tulevaa vuotta. Kursivoidut kohdat ovat lainauksia hänen sivultaan.

Tähdet taitavat tänä vuonna olla luonnon puolella ja laittaa meidät ihmiset ruotuun...

"Rotta on maskuliinista energiaa edustava yang-eläin, jolla on aktiivinen ja vilkas elämänasenne. Se ei siis pelkästään jää katsomaan sivustaseuraajana mitä tapahtuu, vaan sillä on oma toimintasuunnitelma aina työn alla. Rotan energia on valpasta, koko ajan varuillaan olevaa ja juonia salassa punovaa."

Vaivihkaa, tehokkaasti ja nopeasti virus valloitti koko maailman muutamassa viikossa. Jopa sen rakenne on nerokas: pienillä proteiininystyröillään se tarttuu ihoomme, vilistää elimistöömme ja tunkeutuu uuteen isäntäsoluun lisääntyäkseen.

"Rotan vuodella onkin meille tärkeä sanoma, kun painimme maapallon raskaan energian keskellä, suorastaan apokalyptisessä meiningissä, lopun alussa."

Kun tätä on kirjoitettu, viruksesta ei vielä ollut tietoa, mutta ilmastoahdistusta poti alkuvuodesta moni. Sitä ei ehdi murehtia nyt kukaan. Eikä tarvitse: luonto on saanut hengähdystauon. Mutta vain tauon.

Kiinassa näkyy sinistä taivasta, Venetsian kanaaleiden sedimentti on laskeutunut pohjaan ja vesi on kirkasta. Ilma on helpompaa hengittää. Tutkijoiden ja asiantuntijoiden mukaan virus muistuttaa meitä siitä, minkälainen tilanne voi olla kun ilmastonmuutos etenee siihen pisteeseen, että päästöille on tehtävä täydellinen stoppi.

"Vaikka ensin näyttää, että kaikki on menetettyä, se ei ole. Aina alkaa uusi sykli alusta, kun entinen maailmanjärjestys on loppuun kaluttu. Aina versoaa uutta kasvua, kun entinen maa on poltettu juuriaan myöten, tai kun se on vedenpaisumukseen hukkunut. Rotta ikään kuin tarjoaa meille Nooan arkin, jonne voimme pelastaa ihmis- ja eläinkunnan parhaimmiston: uskon ihmeisiin, toivon paremmasta ja rakkauden kaikkien kansojen ja rotujen kesken."

Viisastummeko? Opimmeko tästä jotain? Voittaako solidaarisuus ahneuden vai päättyykö tämä kuten pelkään: rikkaat ja vauraat pääsevät hyödyntämään tilanteen, vähempiosaiset ja köyhät, jo nyt orjuutetut, maksavat kovimman hinnan: heidät uhrataan talouden uuden nousun ja kasvun alttarille. Multimiljonäärit ovat multimiljonäärejä pandemian jälkeenkin.


"Metalli-Rotan vuotta värittävä yang-metallienergia tiivistää, kääntyy sisäänpäin, on taipumaton. Se pitää kiinni järkähtämättä. Vesi- ja metallienergia yhdessä tarkoittaa sitä, että meille voi tulla masennusta ja pelkotiloja, hetkellistä toivottomuutta, vetäytymistä yksinäisyyteen."

Ihmiset ovat kodeissaan. Monet peloissaan syystä tai toisesta. Joku pelkää omaa tai läheisen sairastumista. Joku joutuu elämään väkivallan pelossa. Ahdistaa, kun ei voi mennä minnekään, ei pääse pakoon. Ei töihin, ei kouluun, ei naapuriin. Nyt joutuu kohtaamaan oman perhe-elämänsä ja suhteet lähimmäisiin sellaisena kuin ne ovat. Hyvässä ja pahassa.

Kalenterit ovat tyhjentyneet, työt vähentyneet tai loppuneet kokonaan. Toiset tekevät töitä henkensä kaupalla. Moni ei enää välitä siitä mikä viikonpäivä on meneillään, sillä ei ole merkitystä. Etäkoulut ja -työt pitävät jotkut vielä jossakin aikataulussa. 

Aika raskasta, kiireistä ja kuormittavaa tuntuu sekin olevan, opettajien ja päiväkotien henkilökunnan työtä aletaan varmaan pikkuhiljaa arvostaa ihan eri tavalla. Kun koittaa tehdä omat työt, valvoa, auttaa ja kehitellä vaikkapa kolmen lapsen koulutehtäviä, tehdä välipaloja ja lounaita, tulee varmasti ikävä myös koulun keittiön tätejä. Millaisessa yltäkylläisessä, palvelevassa yhteiskunnassa olemme saaneet elääkään!

"Metalli-Rotan vuosi 2020 ounastelee siis tiukkoja käänteitä, toimintaa, sitä, että asiat tehdään ”oikein” eikä niistä jousteta, sillä yang metalli on taipumatonta ja kovaa kuin rautatanko tai kirveen terä. Kuten voit arvata, tämän ”kirveen” kanssa ei paljoa neuvotella."

Ei neuvotella, ei. Ei auta kirves, ei sauna, ei terva. Ei edes "nyrkki". Saippua vähän.

"Rotan vuonna fengshui-energioita hallitsee metallitähti 7. Tuon tähden energia lennähtää meidän jokaisen elämään sekä kotimme keskustaan. Numero 7, metallitähti, on siis kuvaannollisesti vuoden hallitsija, joka määrää tulevana vuonna osan kohtalostamme. Meidän täytyy nöyrtyä ja polvistua hallitsijan edessä, oli tämä sitten kansalle myötämielinen tai vihamielinen kuningas. Valitettavasti nyt valtaan on vuoden ajaksi noussut äkkipikainen, päitä vadille vaativa rautaisella nyrkillä johtava hallitsija, jota meidän täytyy hieman varoa ja lepytellä."

"Hieman" ei enää pidä paikkaansa, varomiseen on syytä.

"Sisäinen viaton lapsemme haluaakin ummistaa silmät hankaluuksilta, pitää hauskaa ja keskittyä positiiviseen. Siksi kolikon kääntöpuolena on ”iloinen 20-luku”. Tämä tarkoittaa myös nuorten naisten esiinmarssia kaikilla aloilla: nuoret naiset asettuvatkin valta-asemiin, päättäjiksi ja suunnannäyttäjiksi. Tästä meillä on oivallinen esimerkki omasta takaa, nimittäin Suomen uusi hallitus. Toinen aikamme suunnannäyttäjä on ilmastoaktivisti Greta Thunberg. Käynnissä on vallan ”nuorennus ja naisennus”. Tämä uusi raikas suuntaus näyttää lisäksi tulevan meiltä pohjoisesta päin, Rotan omasta ilmansuunnasta."

Kuvalähde Aamulehti.fi

Olen iloinen, että meillä on naishallitus. Vaikka jokainen ihminen on yksilö, ja kaikki yksilöt ovat ainutlaatuisia, uskon että naiset ovat hyviä johtajia. Empaattisia, mutta tarvittaessa tiukkoja. Naisten on helpompi kysyä neuvoa ja pyytää apua, oma ego ei ole niin tärkeä. Voi kuunnella "kaiken maailman professoreita ja dosentteja".  USA on valitettavasti malliesimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun tunnekylmä, ahne ja itsekäs ihminen on valittu johtamaan maata. Vieläpä sellaista maata, jossa presidentillä jonkinlaista valtaa vielä on.
.......................

Lisäys 7.4.2020
"Naisvetoinen hallitus on joutunut valtaisaan koettelemukseen. Vastoin vanhojen jäärien ennakkoluuloja, he eivät ole pyörtyilleet tai purskahtaneet hysteeriseen itkuun. He ovat toimineet yhtä hyvin ja yhtä jämerästi kuin mikä tahansa mieshallitus. Luultavasti he ovat myös erehtyneet ja tehneet virheitä saman verran."

Kari Enqvistin kolumni "Huuhaa-väki on siirtynyt vähin äänin hopeavedestä käsidesiin")

.....................

Fengshuissa keskitytään paljon itseen ja omaan kotiin, toki myös läheisiin. Nyt se onkin tärkeää: voimme vastata vain omista teoistamme ja huolehtimalla itsestämme, pystymme huolehtimaan paremmin myös niistä, jotka huolenpitoa tarvitsevat. Mutta kun tämä on ohi, pitäisi löytyä sitä kuuluisaa yhteishenkeä. Ja "talkoohenkeä", jota soisi esiintyvän niissä yhteiskuntamme parempiosaisissa myös.

Kun kirjoitin tätä, kotikaupunkiimme satoi lumi ja näin ensimmäisen kerran elämässäni rotan.

Se vilisti aidanviertä. Mistä lie tullut, minne lie menossa.

Koko vuosiennusteen, myös omalle horoskooppimerkillesi, voit käydä lukemassa sivulta

Astro.fi, Kiinalainen vuosihoroskooppi (klikkaa)

Maaliskuu 2020

Tämän maaliskuun me kaikki muistamme pitkään. Loppuelämämme. Kiinasta alkoi kuulua pelottavia uutisia, mutta ne eivät vielä koskettaneet. Nautittiin kevään ensimmäisistä, todella lämpimistä päivistä.

Yli 70-vuotiaankin uskalsi kutsua päiväkahveille. Lähikauppaan kipaisua ei tarvinnut sen kummemmin miettiä.

Nopeasti herkkuja pöytään ja kevytpeitteen alta pari tuolia ja penkki patiolle. Ei tarvinnut hangesta kaivaa...

Ilmastonmuutosahdistuksen lisäksi suurinta ahdistusta aiheuttivat auringonsäteiden paljastamat likaiset ikkunat ja pölykerros kaikilla tasoilla.

 No, niistähän pääsee siivoamalla.

Vaan kun alkoi tulla uutisia Euroopan tilanteesta, unohtui ilmastonmuutosahdistuskin. En ole sille suonut ajatustakaan sen koommin, paitsi vähän iloinnut siitä, että esim. Kiinan päästöt putosivat, tosin tietysti vain hetkellisesti.

Tämä paketti sai tuon ahdistuksen palaamaan ohi kiitäväksi hetkeksi.

Se suorastaan raivostutti.

Keittiön ulkonäkö koheni (TÄÄLLÄ), mutta tuollainen laiskuus/välinpitämättömyys tai mikä tuohon nyt syynä onkin, turhauttaa. Paljonkohan tuollaisia 90% tyhjiä paketteja rahdataan maanteillä edestakaisin. Pieni ostokseni tuntui todella, todella turhalta. Ja väärältä.

Syysleimut eivät maailman murheista piittaa. Ne nousevat mullasta muina miehinä. 

Kotiin tullessa ilahduttavat kevään ensimmäiset kukkijat, krookukset.

Nyt, kuun loppupuolella, uutiset vain pahenevat. Myös Suomessa, täällä lintukodossa.

Onneksi ei ole marraskuu.

Työpäiviä on jäänyt pois tai ne ovat lyhentyneet. On aikaa tehdä asioita, jotka olisi tullut muuten tehtyä ensi kuussa, toukokuussa - tai ei ollenkaan. Ensimmäiset katsojat ovat käyneet jo ihmettelemässä uutta pönttöä. Taivaan lintuja eivät karanteenit koske.

Lämmin maaliskuu on innostanut myös valmistelemaan kevään puutarhahommia: potagerin kasvulava rakenneltiin romukasasta haetuista laudoista, jotka ovat odottaneet tätä kevättä talon seinustalla.

Pihapöytä kaivettiin pressujen alta. Kyllä siinä aamukahvit jo tarkenee juoda. Kevään pieniä iloja, aina yhtä sykähdyttäviä.

Jotenkin sitä toivoo, että tällaiset, meitä eurooppalaisiakin koskettavat, ilmiöt saisivat aikaan jonkin muutoksen. Esimerkiksi sen, että ymmärrettäisiin kuinka toivoton ajatus loputon talouskasvu on. Aina se johonkin romahtaa ja taas ollaan lamassa.

Mutta enpä usko. Tämänkin jälkeen ne, joilla jo on, on sitä edelleen ja niillä, joilla sitä ei alunperinkään ollut, on vielä vähemmän. Tarkoitan rahaa. Ja ne, jotka haluavat sitä lisää itselleen, osaavat kyllä hyödyntää tilanteen.

Aamun valon ja varjojen seuraileminen on kuitenkin ilmaista ja tasa-arvoista.

Ei vaivuta synkkyyteen. Pidetään huoli itsestämme ja toisistamme.

Kevään ensimmäinen kurkistus multatehtaaseen

Tammikuun alussa vein multatehtaaseen edellisen ämpärillisen. Nyt oli seuraavan vuoro.

Tämä Biolanin puutarhakompostori on aika oivallinen multatehtailulle. Se on pinta-alaltaan suuri ja yksi ämpärillinen bokashia levittyy ohuehkoksi kerrokseksi helposti. Myös työskentely on helppoa suuren, kunnolla avautuvan kannen ansiosta.

Kun vein tähän kompostoriin ensimmäiset bokashit tammikuussa, vähän jännitti: en tiennyt onko alla jyrsijäverkkoa vai ei. Oletin että edellisten, jämptien asukkaiden jäljiltä sellainen on. Olettamukseni osui onneksi oikeaan!

Ei rottia, huh...

Sieltä se verkko pilkottaa nokkosenalkujen seasta. Tämä lounaassa oleva nurkkaus on nyt keväällä yksi tontin lämpimimpiä paikkoja puolesta päivästä eteenpäin. Kesällä nurkkaa varjostavat puiden lehdet. 

Komposti ei varmaankaan ole tänä leutona talvena jäätynyt kertaakaan läpikotaisin,

sen verran valmiilta kahden kuukauden takainen satsi näytti.

Toki suurempia palasia vielä näkyy. Ja kananmunankuoria, mutta veikkaan, että kun kasvulava saadaan rakennettua toukouussa, täältä saan mullat.

Ennen kuin kippasin ämpärin sisällön kompostoriin, lirutin sieltä nesteet pois. Ei sitä paljoa tullut. Kun avasin kannen, tuoksu oli suhteellisen hyvä: voimakas, hapankaalimainen tuoksu. Se, tuoksuuko hapankaali hyvälle, on tietysti makuasia...

Tässä satsissa on aika paljon tulppaanien varsia ja lehtiä, myös multaa yrttiruukuista ja joistakin satunnaisista kukkaruukuista joihin olen joutunut lisäämään tai vaihtamaan mullat jo tammikuun lopulla.

Lopuksi vähän vanhaa multaa tai pussimultaa päälle (meillä nyt pussimultaa), pieni levittely ja töpsöttely, ilma-aukkojen tarkistus ja kansi kiinni. Antaa ajan ja mikrobien nyt tehdä tehtävänsä.

Mukavaa maaliskuun jatkoa.

Jos olet vasta aloittamassa, blogista löydät ohjeet:
Ohjeet lyhyesti aloittelijalle

Tuossa bloggauksessa on myös vastauksia yleisimpiin kysymyksiin.

Kannattaa lukea myös

Ensimmäiset bokashipisut ja Ensimmäinen sangollinen täynnä

Linnunpöntöt kuntoon

Kun kotona on suositeltavaa olla, on suositeltavaa keksiä muutakin tekemistä kuin vain katsella korona-uutisia televisiosta tai lukea korona-artikkeleita lehdistä. 

Jokakeväisiin rutiineihin pitäisi kuulua linnunpönttöjen siivoaminen ja niiden kunnon tarkastaminen. Se on usein vähän sellaista "ryhtymistä" vaativa homma, varsinkin jos on paljon muita kiireitä, mutta nyt siihen voi olla aikaa.

Tänä vuonna tuli hankittua yksi uusikin pönttö. Vanhoja, edellisen asukkaan laittamia pönttöjä pihassa on kolme. Yhteen ei viime keväänä tullut kukaan, vähän ihmettelin, mutta remontti piti sen verran kiireisenä, että en tullut sen kummemmin asiaa pohtineeksi. Syksyllä huomasin, että pöntössä ei ollut pohjaa...

Tämä on pihan vanhin pönttö. Siinä onkin hieno avausmekanismi! Haka vain pois lenkistään ja pohja aukeaa sivulle:

Vanhimpana pönttönä se on tietysti myös huonokuntoisin. Puu on vähän vettynyttä, mutta nyt se on tyhjennetty. Jospa kevätaurinko sen kuivaisi, kyllä se viime vuonna ainakin linnuille vielä kelpasi.

Ja kelpaa niille näköjään pesänrakennukseenkin melkein mikä tahansa, mm. muovinauha.

Aika märkää tavaraa pöntöstä löytyi. En tiedä milloin se on viimeksi tyhjennetty ja siivottu, mutta nyt voi pikkulintu aloittaa "puhtaalta pöydältä".

Tämä systeemi on jotenkin niin sympaattinen. Ja kätevä. Ulkonäössä tietysti vähän häviää upotetulle pohjalle.

Kaksi vanhaa, mutta hyväkuntoista pönttöä saivat uudet pohjat. Toinen oli se, josta pohja oli pudonnut pois, toisen pohja halkesi tyhjennystä varten irrotettaessa.

Seiniinkin laiteltiin vähän ruuveja ettei nurkista niin vetäisi.

Uudessa pöntössä onkin hieno systeemi: koko etuseinä aukeaa, eli pönttö on todella helppo siivota. Se on Esvi Ky:n valmistama ja valmista pönttöä löytyy kahden kokoisella lentoaukolla; 28 ja 32 mm. Pönttöä olen nähnyt ainakin K-Raudan ja Hankkijan valikoimissa, hintaa on kympin verran. Omani ostin K-Raudasta.

Ennen puuhun ripustamista etuseinän salvan ruuvia höllättiin sen verran että sen saa avattua ihan sormin työntämällä ilman työkaluja. Koira tietysti apuna.

Pöntön kyljessä oli hyvät ohjeet ja vinkit sijoittelusta. Lisäsin vähän kuivaa heinää pohjalle niin, että lintuparkojen ei tarvitse aloittaa ihan nollasta.

Tässä näkyy yksinkertainen mekanismi. Luukku kiinni ja pönttö puuhun.

Tärkeimmät ohjeet linnunpöntön ripustukseen:

• Korkeudeksi riittää 1,5 - 2 m jos korkeammalle ripustamiseen ei ole erityistä syytä. Tällä korkeudela oleva pönttö on myös helppo puhdistaa vuosittain.
• Pönttö kannattaa kiinnittää tukevasti niin, että se ei heilu tuulessa. Heiluvasta pöntöstä linnut eivät kuulemma tykkää.
• Lentoaukon suunnalla ei ole niin suurta merkitystä, suoraan etelään olevaa ei kuitenkaan suositella.

Kotipihassa pönttöjä voi olla hyvinkin lähekkäin. Citylinnut saattavat jopa pitää siitä. Ylen sivuilta löytyi aiheesta kiinnostava artikkeli: Talitiainen valitsee naapurinsa samanmielisten joukosta.

Mukavasti vierähti reilu tunti pihalla puuhastellessa. Aurinko lämmitti ja tuli hyvä mieli tällaisesta ihan pienestä asiasta. Nyt vain odotellaan asukkaita.

Vaikka maailmassa nyt myllertää, kasvit ja eläimet jatkavat elämäänsä. Joutsenet ja delfiinit ovat löytäneet takaisin Venetsian kanaaleihin, Kiinan suurkaupungeissa näkee taas sinistä taivasta. Mekään emme ole enää turvassa lintukodossamme, mutta vielä meillä on kirkasta vettä ja sinistä taivasta. Nyt niistä on aika nauttia.

Se on joskus pienestä kiinni

Facebookin Fengshui-ryhmässä on kuukausittaisia haasteita, nyt maaliskuussa se on baguan sektori 1. Meillä on tällä alueella keittiö.

Keittiön fengshui on ihan kohtuullisella tolalla, mutta tuo ruokailutilan vastainen seinä on vähän tökkinyt. Koko remontin jälkeisen ajan, eli viime loppukesästä lähtien, olen pohtinut mitä sille tekisin. Ryhmän haasteesta sain innoituksen ryhtyä sen somistamiseen.

Suuri julistetaulu paransi tilannetta vähän, mutta ei riittävästi.

Työtason oikealla puolella on tyhjä kolo. Ikkuna on matalalla ja keittiössä tuuletusikkuna on saatava auki, sen edustaa ei voinut siis tukkia. Mutta on kololle käyttöäkin: peltitynnyriin kerätään tyhjät pullot ja koiran ruokakupeille on paikka, jossa ne eivät ole tiellä. Jos tuuletusikkunaongelmaa ei olisi, tuohon olisi tietysti sopinut vaikka hyllykkö tai lokerikko, mutta nyt sellainen ei tullut kyseeseen.

Vihdoin annoin periksi naulakkoajatukselle... Näitä Ikean Tjusig -naulakoita meillä on kotona muuallakin, yksi sellainen siis lisää.

Fantastinen tuote: selkeä muotoilu, yksinkertainen ajatus:

puukapula, jossa reilut, eleettömät koukut.

Naulakon tulo vaati sen, että isoa "mustikkalusikkataulua" piti nostaa 10 cm ylöspäin. Myös nämä reiät toivoin saavani peittoon. Ne ovat todiste siitä, että pienet taulukoukut eivät kestä punasaviruukun painoa.

Rottinkisia seinäamppeleita on tullut keräiltyä kirppareilta. Tähän taloon ne ovat taas onnen omiaan.

Tiskiharjakin on kirpparilöytö. Samanlainen jouhiharja on käytössä, mutta tämä saa roikkua naulakossa silmänilona. Jouhiharjasta löytyy enemmänkin tarinaa bloggauksesta "Lasilla on väliä. Vai onko?" 

Astiapyyhe on isoisoäitini peruja, käsin kudottua ihanaa, pehmeää pellavaa. Tuollaisia ei enää kaupoista saa, eikä iän tuomaa pehmeyttä voi ostaa.

Ruokailutilan tauluseiniä sommitellessani kehystin myös tämän, Esa-Pekka Laakion valokuvan muruharjasta.

Kaunis, vanha käyttöesine: varsi puuta, harjakset jouhta.

Kivahan tuosta seinästä tuli. Periaatteessa tarpeeton, mutta kokonaisuuden kannalta tasapainottava.

Tauluja tulee vielä muutama lisää. Laakion kuvateoksessa on vielä monta ihanaa kuvaa jäljellä...

Maaliskuun herkku - parsa!

Vihdoinkin parsaa! 

Kolme kaupasta saatavaa asiaa tekevät kevään odotuksen konkreettiseksi. Ensimmäisenä niistä ilmestyvät kauppoihin tulppaanit. Ostan kimpun joka perjantai. Tällä kertaa valinta osui valkoiseen.

Tulppaaneita seuraa basilika.

Maaliskuun alussa yrttipuskat mystisesti tuuhettuvat ja basilika tuoksuu kaiken muun yli vihannesosaston yrttihyllyssä, kassahihnalla, kauppakassissa ja kotona.

Ja sitten, muutamaa viikkoa myöhemmin, ilmestyvät hyllyihin ensimmäiset, ihan ohuet parsat. Niitä pitää saada välittömästi. Tällä kertaa herkuttelupäiväksi osui lauantai, koska parsojen kanssa on saatava myös valkoviiniä. Ja nimenomaan saksalaista rieslingiä,. 

Aperitiiviksi valikoitui tällä kertaa prosecco.

Proseccot ovat usein vähän vaisuja ja ainakin minun suuhuni kuplatkin tuntuvat mitättömiltä, mutta tämä oli hyvä ostos. Erittäin kuiva, hyvä, kirpsakka kupla. Lasillakin on tietysti merkitystä, proseccokin on parhaimmillaan oikeasta shampanjalasista nautittuna. Hyvä hinta/laatusuhde, kympillä lähtee.

Tosti Prosecco Extra Dry

Proseccon myötä lähti lämpimiä ajatuksia Italiaan, myös sinne Veneton alueelle pohjoiseen, jossa koronavirustilanne on aika paha.

Lisukkeet varman päälle: serranokinkku, parmesantikut, kananmuna, nokare voita, ripaus pippuria. Muuta ei tarvita. Ja tässä kuivan valkoviinin ystäville uutuus Alkon valikoimasta:

Hyllynreunalipareessa luvattiin vivahteikkuutta ja ryhtiä; odotukset täyttyivät. Tämäkään ei ole hinnalla pilattu, 12.90 €.

Fitz-Ritter Dürkheim Riesling Organic Dry

13.3. vietetetään  riesling-viinin syntymäpäivää.

Klaus Kleinfisch, kreivi Johann IV von Katzenelnbogenin sijaishallitsija, osti viiniköynnöksiä viinitarhalle Rüsselsheimiin. Myyntiasiakirjassa, joka on päivätty 13.3.1435, sana ”riesling” mainitaan ensimmäisen kerran: ”umb seczreben Rießlingen in die Wingarten”, kuusi rieslingiä viinitarhaan.

Voi sitä makua joka suuhun tulee kun parsa rapsahtaa suussa... Maistuu kevät.