Jouluvierailu vanhaan Porvooseen

Niin kauan kuin isoisäni on asunut Porvoossa, joulunalusaikaan on kuulunut vierailu vanhassa Porvoossa.

Tuttua ja turvallista

Hyvässä mielessä. On jotenkin lohdullista, että jotkut asiat eivät muutu.

Inspiroivaa

Riimikon Muumitalo on käytävä aina katsomassa. Sisustus vaihtuu tietysti sesongeittain.

Kahvila Helmi

Nimensä veroinen. Kahvi (3,20 €) tarjoillaan kuten oikeissa kahviloissa kuuluukin; kannussa, josta tulee kaksi kupillista. Vitriinit notkuvat herkkuja ja nähtävää riittää kahvin jäähtymistä odotellessa... 

Ruokakonttorin ovikoriste

Aarrekammio?

Valitettavasti aika moni pieni putiikki jäi käymättä. Huonetuoksut ja hajustetut kynttilät ovat aika voimakkaan tuoksuisia pienissä tiloissa ja järkyttävän päänsäryn välttääkseeni oli monesta sinänsä viehättävästä puodista lähdettävä heti sisään päästyään....

Ehkä näyttävin joulupallogirlandi ever. Skafferi on herkkukauppa josta saa mm. irtoteetä, kahveja, öljyjä ja makeisia. Siellä voi poiketa myös kupillisella kahvia tai teetä.

Sasu´s Playhouse vanhassa Simolan tavaratalossa. Oi ja voi.
Säilytysrasiat 37 €, samaa sarjaa myös erikokoisia lyhytyjä alk. 37 € TÄÄLLÄ (klikkaa).

Tälle olisi paikka... Tarkemmin ajateltuna myös suoranainen tarve.

Lipasto Art Factory, 850 €

Kaikkia tuotteita ei löydy yrityksen nettisivuilta ja parhaimmillaan ne ovatkin tietysti myymälässä.

Tämän mies olisi ottanut kotiin. Lattiavalaisin Falcon, 269 €. Takana lepakkotuoli Kayden, 490 €. 

Erilaisia valaisimia, lyhtyjä, kelloja ja vaikka mitä löytyy moneen makuun. Etualalla lipasto Etienne, 554 €.

www.sasusplayhouse.net, Rihkamakatu 2 (Jokikadun ja Välikadun välissä). Porvoo.

Pehtoorin perikunta

Jos on sellainen ammottava aukko sivistyksessä, että ei ole käynyt Porvoon vanhassa kaupungissa, kannattaa mennä. Joulun aikaan se on tietysti omalla tavallaan kauneimmillaan, mutta muinakin vuodenaikoina aina yhtä ihana.

Kesällä voi olla hieman ruuhkaa....

Henriettan Kukat

Pinkit perunat - gourmeeta vai vain vähän hassua?

Pinkit perunat tulivat kauppoihin syksyllä. Kun näin niitä ensimmäisen kerran, ajattelin tietysti joulupöytää ja kaikkia kivan näköisiä herkkuja joita niistä voisi tehdä.

'Mulberry Beauty'

Lajikkeen sanotaan olevan "terveyspommi". Hiilareita lajikkeessa on 13,2 g / 100 g (norm.13 - 16 g), proteiinia 1,6 g/100 g (norm. 1,9 g) ja C-vitamiinia 8,5 mg/100g (norm. 8,5 mg). 

Ehkä arvio "terveyspommi" tulee sen sisältämästä antosyaanista (pigmentti), joka on hyödyllinen antioksidantti. Sitä tässä lajikkeesa on 45 mg/100 g. Mallon punainen väri johtuu nimenomaan antosyaanista  ja kaikki siniset tai violetit vihannekset ja marjat sisältävät tätä samaa antioksidanttia. 

Mm. luumussa, marja-aroniassa, mustikassa, mustassa viinimarjassa, tummissa rypäleissä ja munakoisossa on sitä runsaasti. En tähän hätään löytänyt muiden vihannesten tai marjojen tarkkoja antosyaanipitoisuuksia, mutta pääsääntöisesti: mitä tummempi ja voimakkaampi väri, sen runsaammin antosyaania kasvis tai marja sisältää. Mustikka löytyy kärkipäästä.

                                              Pussi on helppo erottaa muiden

                                                                     joukosta

Tuollaisia pieniä, pyöreitä ja aika kiiltäviähän nuo ovat.

Enpä muista milloin perunan kuoriminen olisi ollut niin jännittävää ja mielenkiintoista kuin se nyt oli. Tuntui ja näytti vähän hassulta kun sitä tuttua keltaista ei tullut näkyviin, vaaleanpunaista - tai oikeastaan vaalean fuksianpunaista - vain.

Antosyaani ei ehdi ihan joka kohtaan:

Lajikkeen luvataan oleva hieman jauhoinen yleisperunalajike. Näin on.

Keittämisen aikana ei perunoita kannata tökkiä, rupeavat helposti halkeilemaan. Myös väri haalistuu keittäessä ja liukenee keitinveteen. Höyryttämällä värin saa pysymään paremmin.

Kuuma peruna hajoaa todella helposti. Jos mielii tehdä salaatin tai sekoittaa pinkkejä perunakuutioita esim. rosolliin, kannattaa antaa perunoiden jäähtyä kunnolla.

                                                   Entä sitten maku?

Kuivakan naudanjauhelihapihvin kanssa perunan aromi joutuu todelliseen testiin. Ensimmäisenä suuhun tuli jauhoisista perunalajikkeista tuttu metallinen maku. Nokare voita, ripaus suolaa - vähän parani. Ja tsatsikin kanssa menee tietysti melkein mikä vain...

Mutta: aromi tai rakenne ei kelpaa joulun kalapöytään. Joulun suolaiset kalat kaipaavat kaverikseen täyteläisen, pehmeäaromisen ja kiinteämaltoisemman perunan.

Muusiperuna?

No siinä ja siinä. Koska kokeilla piti, päädyin perinteiseen perunamuusi&kaupan kalapuikot - yhdistelmään. Muokatakseni annosta hieman aikuisempaan makuun tein seuraksi kermaviilikastikkeen jonka maustoin mustapippurilla, reilulla lorauksella limemehua ja muutamalla ruokalusikallisell kapriksia. Limemehu toimii erittäin hyvin ja tuo vaihtelua ja hienostunutta aromia kermaviilikastikkeeseen hieman arkisen sitruunan tilalla.

No, siltähän se näyttää, marjapuurolta. Mutta maku oli kyllä hyvä.

Pinkkejä perunoita on vielä toinen pussillinen.

Täytyy myöntää, että vähän nyt askarruttaa mitä niistä tekisi. Peruna on sinänsä ihan ok, mutta ei tehnyt mitään lähtemätöntä vaikutusta. Oikeastaan se oli pieni pettymys kaiken lukemani hehkutuksen jälkeen. Sellaistahan se on.

Koiralenkillä oikein pohdin minkälaisessa ruoassa tai annoksessa pinkki peruna pääsisi oikeuksiinsa. Netistä löytyy ohje mm. pinkkeihin hasselbackan perunoihin. No, miksei.

Perunasta voisi tehdä hienon hienon pyreen. Kaveriksi toisen, vaikka vakoisen tai vaalean keltaisen. Sitten seuraksi jotain raikasta vihreää.

Keväinen parsa-annos peruna- ja kukkakaalipyreellä?

Ja lautaselle vielä sipaisu kullankeltaista hollandaise-kastiketta... Ehkä kokeilen kunhan parsa-aika koittaa.

On kuitenkin mukavaa, että suomalaisiinkin ruokakauppoihin saadaan uusia lajikkeita tutuista vihanneksista ja hedelmistä. Porkkana, sipuli tai voikukka - ei ole vain yhtä sorttia, kyllä niitä löytyy joka lähtöön... Voikukkiakin yli 500 lajiketta, jopa vaaleanpunaisia.

Kuvalähde Edgewood Nursery

Antaa siis kaikkien kukkien ja perunoiden kukkia... 

Ja jos ei muuta,

niin onpahan ruokapöydässä jotain mistä puhua...

Tyttöjä ja tapaksia

(Ei sisällä kaupallista yhteistyötä)

Onni on tyttökaverit jotka on tuntenut "aina". Ja jos ei nyt ihan aina, niin ainakin tuollaiset reilut 30 vuotta. Välillä on tavattu harvemmin, elämä on vienyt eri suuntiin, mutta koittaa sekin hetki kun taas asutaan lähekkäin, lapset ovat omillaan ja ollaan taas villejä ja vapaita.

No, villeydestä en tiedä... Baarit ja muut yökarkelot taksijonoineen eivät enää sytytä. Vapauskin on suhteellista. Ennen elämää määrittivät lapset ja työt, nyt ehkä enää työt. Miehet antavat meidän kulkea vapaasti.

Yhteisille tapaamisille tuntuu kuitenkin vaikealta löytää aikaa. On iltahommia, on viikonloppuhommia. Tehdään kuutta tai seitsemää päivää viikossa ja sitten on kaikkea muutakin. Toisaalta yhteisen ajan löytäminen on hurjan helppoa: kaikki ottavat kalenterin esiin, etsitään seuraava vapaa perjantai- tai lauantai-ilta joka sopii kaikille. 

                                               Se lyödään lukkoon ja siitä pidetään kiinni.

No sitten alkaa se pohtiminen että mitä tässä nyt tarjoaisi...  Koska aikaa saattaa olla rajoitetusti käytössä, kannattaa käydä vaikka ihan vain kaupassa. Meillä on usein tapana sopia illan tarjoilut juomineen etukäteen ja ostokset jaetaan. Ja jos joku ehtii ja viitsii tehdä jotain, sekin käy.

Lidliin tuli marraskuun alussa uusia herkuttelujuustoja. Pääsin työn puolesta maistelemaan niitä ja koska totesin ne erinomaisiksi ja muitakin kiinnosti niitä kokeilla, päädyimme tällaiseen tapas-tyyppiseen herkutteluun. Juustot on pakattu 100 g pakkauksiin, eli pienelläkin porukalla voi kokeilla useampia eri juustoja.

Tarjottimelta löytyivät itävaltalainen, 9 kk kypsytetty Tiroler Adler (voimakas, parmesanimainen, täyteläinen), ranskalainen sinihomejuusto Blu Fou (pehmeä ja kermainen), hollantilainen vuohengouda (ihana!), raakamaidosta tehty ranskalainen (Haute-Savoie) ihanan kermainen ja täyteläinen Reblochon ja vielä ranskalainen, aina takuuvarma Brie de Nangis. Muut valikoiman juustot tarkempine tietoineen löytyvät täältä: Lidlin juustotiski. Jos klikkasit linkkiä, huomasit, että juustot ovat kilohinnoiltaan myös varsin kohtuullisia.

Aina ei tarvitse tuijotella kaloreita...

Minulle oli aikoinaan (yllättävän vähän aikaa sitten) aikamoinen shokki, kun tajusin, että metwurstissa ja salamissa olevat valkoiset pilkut ovat ihan oikeasti rasvaa. Olinhan minä sen ymmärtänyt ja tiennyt, mutta jotenkin onnistunut sulkemaan pois mielestäni. Salameissa ja pepperonimakkaroissa rasvaprosentti on 30 - 40 %, ja suolaprosenttikin huitelee tuolla neljän tienoilla. Mutta ei niitä tarvitse joka päivä, tai kilokaupalla, syödä.

Myös Serrano -kinkku kuuluu luonnollisesti tälle tarjottimelle. Siinä rasvaprosentti onkin sitten huomattavasti pienempi ja näin säilytämme kauhun tasapainon

Vaikka kukaan meistä ei sairasta keliakiaa, valitsin suolakekseiksi Lidlin gluteenittomat Crusti Croc -keksit. Niihin minut on tutustuttanut gluteeniton ystävättäreni. 

Pieniä, rapeita, ei liian suolaisia.

Viinien, kuohuviinien ja shampanjoiden kanssa ei kuuluisi tarjota viinirypäleitä. Se on a) vähän kasaria ja b) viinirypäleiden hapokkuus kitkeröittää viinin maun. Tämä seikka on oleellisempi kuin "kasarius". Parempia vaihtoehtoja olisivat esim. päärynä, omena ja viikunat. Päärynöitä oli, mutta unohdin ottaa ne esille...

Koska kukaan meistä ei kuulu ns. maan hiljaisiin, illanistujaistarjoilussa tärkeää on se, että syöminen ei häiritse puhumista. Hyvä cava ja kevyehköt punaviinit sopivat tällaiseen tarjoiluun, kielenkannattimet irtoaisivat kyllä ilmankin.

Pöydästä löytyivät vielä marinoidut kalamata -oliivit ja munakoisotahna, jota voisi syödä ihan sellaisenaan, mutta maistuu se patonginkin päällä. Munakoisotahnareseptejä löytyy internetin syövereistä pilvin pimein, mutta ystävättäreni versiossa ei ole käytetty tahinia. Raikas, kirpeä maku tulee tahnan sekaan murennetusta feta-juustosta.

Vaikka elämä tuntuu kiireiseltä, ystäviä ei pidä unohtaa.

Erityisesti sellaiset ystävät, jotka on tuntenut vuosikaudet, ne, jotka tietävät menneisyytesi, nykyisyytesi, ilosi, surusi, onnistumisesi ja menetyksesi, ovat kallisarvoisia. Fraasihan se on, mutta

"juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi"

Ja keiden muiden kanssa voit yhtenä iltana nauraa vedet silmissä, vuodattaa muutaman kaihon kyyneleen tai muistella nuoruuden hullutuksia. Niinpä. Pidä niistä ystävistä kiinni.

Paljonko maksaa sähköjen uusiminen saneerauskohteeseen?

Paljon.

Projektista riippuen se voi olla remontin kallein osuus koska mitään et voi tehdä itse (paitsi purkaa vanhoja) ellet ole sähkömies

Meillä meni kaikki uusiksi: sähkökeskus, sulaketaulu, pistorasiat, kytkimet ja koko johdotus. Myös ulkovaloja lisättiin, samoin pistokkeita. Alkuperäisiä sähkötöitä voi käydä ihastelemassa bloggauksessa "Sähköt - säästää vai uusia".

Vanhoillakin sähköillä olisi pärjätty, mutta koska seiniä levytettiin uudelleen, kattoja paneloitiin ja koko talo käytiin läpi muutenkin, vanhojen sähköjen säästäminen olisi ollut hyvin hankalaa ja jotain olisi jouduttu tekemään uusiksi kuitenkin.

Pistorasioita ei voi olla liikaa...

Yritimme etukäteen miettiä mahdollisimman tarkkaan niiden tarpeen ja aika hyvin nykytilanne on vastannutkin tarpeitamme. Uudemmassa talossa asuva ei ehkä tule ajatelleeksikaan kuinka monta pistoketta 60-luvun talosta "puuttuu".

Ja onhan näissä uusissa sulaketauluissa pikkuisen enemmän paikkojakin. Vanha taulu ei olisi kestänyt nykykuormitusta

Jos ei itse ole rakennus- tai sähköalan ammattilainen eikä ole kokemusta mittavista remonteista, omien suunnitelmien lisäksi kannattaa kuunnella myös ammattilaista. Minä esim. kuvittelin että kaikki sähkötyöt joudutaan tekemään pintavetoina ym. hassua, mutta koska esim. lattiat avattiin lähes kauttaaltaan, sähkövedot saatiin tehtyä suurelta osin putkitettuina lattioissa ja väliseinien sisällä.

Ammattilaisilla on myös tieto "viimeisimmistä villityksistä". Meillä tyydyttiin ihan tavanomaisiin ratkaisuihin, himmentimet saunan eteisessä ja suihkuhuneessa ovat ainoa "ylimääräinen" luxus, vaikka eiväthän nekään enää nykyään niin eriskummallisen ihmeellisiä asioita ole. Mutta kivat ovat!

Markkinoilla on hienoja retrohenkisiä sähkökalusteita, mutta ne ovat melko hinnakkaita. ABB:n Impressivo on monipuolinen ja eleetön sarja. Pidän erityisesti suorista ja terävistä linjoista ja kulmista. Ne eivät kiinnitä kenenkään huomiota, eivät hyvässä eivätkä pahassa.

Sähkötöitä tehtiin huhtikuun alusta marraskuun loppuun - pikkuhiljaa. Ensimmäisellä käyntikerralla kartoitettiin katastrofin laajuus ja vedettiin ns. työmaasähkö, jotta asuminen autotallissa ja sähkötyökalujen käyttö oli mahdollista purkuhommista huolimatta.

Uudisrakennuksella työ käy joutuisammin kun työt voidaan tehdä tiiviimmällä aikataululla, saneerauskohteessa joudutaan odottamaan muiden työvaiheidenja eri tilojen valmistumista. Meillä oli kyllä onnea sähkömiehen suhteen: joustava, osaava, fiksu ja keskusteleva Martin. Fannikin (koira) rakasti Martinia.

Meidän tapauksessamme alkuperäinen arvio, 100 €/m2 piti hyvin paikkansa. Noin puolet laskusta muodostui työn osuudesta ja sen saamme lähes kokonaan kotitalousvähennyksenä.

Vaikka sähköremontti on melko kallis, kyllä se kannatti ilman muuta: tiedämme nyt, että sähköt on ammattilaisten tekemät, ei ole vanhoja, hapertuneita johtoja tai tee-se-itse-virityksiä. Ja jos ja kun haluamme lisätä esim pihavaistusta ym., sekin käy nyt uuden sähkökeskuksen myötä suhteellisen helposti.