Kuunliljat, varjon kuningattaret

 Moni tuskailee varjoisan pihan kanssa. Minun mielestäni varjon paikat puutarhassa

ovat mielenkiintoisimpia. Siellä viihtyvät monet, helppohoitoiset perennat ja

pensaat. Vihreät sävyt ovat selkeitä ja intensiivisiä, sateen jälkeen parhaimmillaan.

Nämä kaikki kuvat ovat entisestä puutarhastani. Siellä riitti paahdetta ja varjoa ja

aikamoinen hostakokoelma sinne siunaantuikin. Äitini on keräillyt niitä ja hänen

pienestä rivitalopihastaan riitti joka syksy jaettavaa. Hostia on tullut metsästettyä myös

Virosta ja vähän Latviastakin. Kaikkien nimet eivät ole enää muistissa, mutta ulkonäön

lisäksi hauska tai koskettava nimi on voinut olla ostoperuste.

Yllä olevassa kuvassa on ilta-aurinkoon olevan penkin reunustaa. Hosta 'Lemon lime' on 20-30 cm korkea lajike, välissä on mm. keijunkukkia (Heuchera 'Silver scroll) ja kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna) ja kaukasiantörmäkatkeroa (Gentiana septemfida).

'Lemon lime' kasvaa hauskoina, matalina mättäinä.

'

Tässä kuvassa sama alue hieman etäämpää.

Alla oleva kuva on vähän valoisammasta kohdasta. Pesäkuusi (Picea abies 'Nidiformis'), valkotäpläpeippi (Lamium maculatum) ja kuunlilja muodostavat raikkaan,

mielenkiintoisen yhdistelmän.

Hosta 'Minor', pienin kuunlilja jonka olen ikinä nähnyt! Jos oikein tarkkaan katsoo,

aika keskellä lehden reunalla kävelee kärpänen, siitä saa vähän mittakaavaa.

Intoutui tämä pikkuinen kukkimaankin sinivioletein kukin.

Hosta 'Minor' kasvoi tämän omenapuun alla. Paikka oli lähellä taloa, eikä multaa

ollut kovin paljoa. Sanomalehtikatteen ja hakekatteen avulla sain entisestä

nurmialueesta kuitenkin riittävän hyvän kasvupaikan mm. hostille ja kurjenpolville.

Sinertävälehtinen 'Blue Diamond'  ei myöskään kasva kovin korkeaksi, 20 - 30 cm

on maksimi. Sen lehdissä on jotain jäätävän hienoa.

'Kiwi Full Monty' on myös yksi suosikeistani, samaa kokoluokkaa kuin edellinen.

Vaaleat viirut ovat kuin vesivärisiveltimellä maalatut.

Hosta 'Striptease' muistuttaa 'Kiwi Full Montya', mutta on kellertävämmän

vihreä. Samaa herkkyyttä senkin lehden kuvioinnissa.

Hosta 'Elegance' on melko yleinen lajike. Se voi kasvaa yli puoli metriä korkeaksi

ja pärjää vähän paahteisemmallakin paikalla. Sitä käytin taustakasvina, tässä

kaverina heuchera, jonka nimeä en muista.

Tämä oli yksi suosikkikohtiani. Pergolan takana, syvässä varjossa viihtyivät Helleborus

(jouluruusu), ihanat saniaiset, joiden mustien varsien päissä kasvoivat limen vihreät lehdet,

ja hosta 'August moon'.

Hosta 'June', korkeutta tälläkin vain n. 20 cm. Innokkaimmat harrastajat tilaavat
kuunliljansa ulkomailta. Mm. Hostaworldissä on laajat valikoimat, sivut myös
englanniksi ja toimitukset tulevat hollantilaisella säntillisyydellä.

Hosta 'Stiletto' on myös matala. Nimensä mukaisesti sillä on hyvin teräväkärkiset

lehdet ja se sopii monenlaisiin paikkoihin. Tässä olen käyttänyt sitä tuijan juurella

paikassa, johon paistoi kesällä aamuarnko.

Tämä istutusalue oli pääsisäänkäynnin vieressä. Rautatieomenapuut, valesormiangervo, kookkaat hostat ja sinisenä kukkiva Geranium pratense 'Mrs Kendall Clark' olivat
aika näyttävä kokonaisuus. Oikeassa reunassa ovat hosta 'Striptease' ja 'Kiwi Full Monty.'
Laitoin ne siihen, jotta varmasti näkisin ne joka päivä. Tähän paistoi aamuarinko ja
illalla vielä ne ihan viimeiset säteet, hajavaloa kyllä riitti.

Älä siis sure varjoisaa puutarhaa. Siitä voi tehdä näyttävän ja rehevän, varjoisan keitaan, jossa on mukava levähtää kuumana kesäpäivänä ja sateen jälkeen se on kauneimmillaan. 

Koska kuunliljoja on paljon erilaisia, jo pelkästään niitä käyttämällä saat istutusalueesta mielenkiintoisen. Jos varjo tulee lehtipuista, istuta väleihin sipulikukkia: ne kukkivat aikaisin ennen kuin puiden lehdet varjostavat niitä liikaa. Jos varjoa tuovat havupuut, istuta rhododendroneita, jouluruusuja ja muita täydessä varjossa viihtyviä perennoja, pensaita ja havuja hostien kumppaneiksi.

Harvat varjon perennat kukkivat, ja jos kukkivatkin, kukat eivät kummoisia ole. Hostien kukat ovat pitkien varsien päissä, yleensä violetteja, joskus valkoisia, mutta ei niidenkään koristearvo kovin kummoinen ole. Itselläni on ollut tapana leikata kukinnot pois heti niiden ilmestyttyä, eivätkä kasvit siitä kärsi, päin vastoin, rehevöityvät entisestään. Hostia kannattaa jakaa, se parantaa niiden ulkonäköä. Yhdestä saa parin

kesän jälkeen helposti ainakin kolme.

Useimmat hostat tyytyvät vaatimattomiinkin kasvuolosuhteisiin ja niiden meheviä

juurakoita on helppo jakaa ja istuttaa uudelleen melkein mihin aikaan kesästä tahansa. Jos käytät katetta, uutta multaa ei tarvitse ja muutama kunnon kastelu istutuksen yhteydessä ja sen jälkeen riittävät niiden hoidoksi.

Vuorenkilpeä - vai jotain hauskempaa?

Vuorenkilpi (Bergenia crassifolia) on ihan kelpo kasvi, jos haluaa voimakkaasti ja

sitkeästi leviävän, helppohoitoisen, vaatimattomiinkin olosuhteisiin sopeutuvan mehevälehtisen, vaaleanpunaisena kukkivan perennan. Minä en halua.

Jostain syystä en ole koskaan ihastunut vuorenkilpeen, mutta aina sitä on löytynyt niistä pihoista ja puutarhoista joissa olen ryhtynyt hääräämään. Kyllä vuorenkilvellä minunkin mielestäni on oikeus olemassaoloon: se sopii mainiosti rajamaan puutarhaa metsästä ja esim. peittämään ikävät kaivonrenkaat

ja muut epäesteettiset välttämättömyydet pihapiirissä.

Vuorenkilpi pärjää lähes missä valo- ja maaperäolosuhteissa tahansa, sitkeä sissi siis. Ja saa siitä tehtyä vaikka voimajuomaa, "Siperian teetä". Vuorenkilpi on superfoodia, joka sisältää runsaasti mm. antioksidantteja. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa käydä lukaisemassa lisää blogista Vaimomatskuu, Voimajuomaa vuorenkilvistä.

Vuorenkilpeä löytyi tästäkin pihasta, ihan paraatipaikalta. Kuvassa näkyvä ajoväylä on hyvin kapea, siitä mahtuu henkilöautolla juuri ja juuri. Pihatien toista puolta reunustaa luonnollisesti orapihlaja-aita.  Hieman ongelmallinen paikka siis: tuohon ei voi istuttaa mitään kovin suurta tai rehevää, mutta jotainhan siinä pitää olla, koska sisäänkäynti on talon ja pihan käyntikortti. Edellinen asukas on ratkaissut ongelman vuorenkilvellä ja se onkin sinänsä ihan kelpo ratkaisu. Minä halusin siihen kuitenkin jotain muuta...

Havut ovat ehdottomia suosikkejani puutarhassa: ne antavat istutusalueille ryhtiä ja ovat vihreitä ja näyttäviä ympäri vuoden. Oivallisia siis juuri esim. sisäänkäynnin läheisyyteen. Vaikka sisällä muuttokuorman purku oli vielä kesken ja kaikki muutenkin ihan rempallaan, syksyn alennusmyynneistä ostetuille kasveille piti ryhtyä tekemään paikkoja. Hätäpäissäni kaivoin pätkän vuorenkilpikasvustoa pois saadakseni tilaa näille laakakatajille. Voi olla, että niitä ei voi tuohon jättää, nehän kasvavat hurjan leveiksi, mutta jos saamme luvan toiselle pihaliittymälle ja autot ihan muualle kuin etupihalle, mahtuvat ne siinä olemaan.

Loppusyksystä otin vielä urakakseni kaivaa pois loputkin. Vuorenkilven juurakko on paksua, mutta suhteellisen haurasta ja lähellä maan pintaa. Lonkeroinen ja leviäväinen se kyllä on, aika näyttää olenko saanut kaikki pätkät kaivettua pois. Osa juurakoista lähti ystävättären mökille, juurikin metsänreunaan, ja osa joutui tunkiolle. Kolme kottikärryllistä tuli.

Pääsisäänkäynnin terassille paistaa aamuarinko. Toivon siitä tulevan meille aamukahvipaikan. Ainoa miinus on, että terassilta on myös hyvä näköala kadulle ja haaveissa on saada siehen yksityisyyttä rehevällä villiviinillä. Villiviiniä näkee lähes kaikkien tämän aikakauden talojen seinustoilla, myös naapurustossamme, mutta jostain syystä täällä ei sitä ollut. Ehkä ränsistynyt kasvusto on jossain vaiheessa vain poistettu kokonaan, mene ja tiedä, mutta nyt sitä tulee!

Juuret siis kompostiin, mutta hyvät, paksut ja mehevät lehdet säästin katteeksi paljaalle, siivotulle istutusalueelle. Ne estävät omalta osaltaan mahdollisten juurenpätkien uudelleen kasvuun lähtemisen eväämällä niiltä valon saanninn ja aikaa myöten ne maatuvat uudeksi, ravitsevaksi mullaksi. Ladoin lehdet tiiviisti limittäin villiviininin taimien juurelle ja peittämään paljaan mullan kokonaan. Multa ei ollut enää kovin hyvää, mutta koska paikka on paahteinen, siihen tulee lähinnä perennoja jotka pärjäävät kivikko-olosuhteissa, eivätkä

ne tarvitse niin kovin ravinteikasta kasvualustaa.

Vuorenkilven lehtien päälle laitoin vielä sanomalehteä ja pahvia. Ne maatuvat  hitaammin ja pitävät mahdolliset uudet vuorenkilven alut tehokkaammin poissa kuin pelkkä orgaaninen kate. Pahvi ja paperi estävät myös arvokkaan hakekatteen sekoittumisen multaan ja pidättävät kosteuttakin tehokaammin.

Siinä ne nyt ovat, pienet. Kesällä niille viritetään ritilä, jota vasten saavat ruveta rauhassa kasvamaan. Ritilä tuo myös näkösuojaa niiksi vuosiksi, kun villiviini ei siihen vielä kykene. Aikanaan näkymä kadulta pihaan onkin sitten jo ihan toista luokkaa ja me saamme istuskella terassilla aamutakeissamme ihan kaikessa rauhassa.

VINKIT:
Jos käytät pahvia tai sanomalehteä paljaan mullan suojana istutusalueille, anna

sen vettyä esim. kottikärryissä ennen paikoilleen laittoa:
pahvit ja lehdet pysyvät paremmin aloillaan, eivätkä imaise kosteutta

maasta itseensä.

Käytä sanomalehteä riittävän paksulti ja laita se huolellisesti myös

kasvien tyvelle.

Sanomalehtikatteen etu katekankaaseen verrattuna on mm. se, että

uusien kasvien istuttaminen ja vanhojen siirtely on helpompaa. Sanomalehteen

on helppo tehdä uusi aukko ja yhtä helppoa on vanhan aukon paikkaaminen.

Wc ja feng shui, itä, elementti puu

Wc on feng shuin kannalta tärkeä paikka: siellä on viemäri, kaksikin. Moni yhtään feng shui-oppeihin perehtynyt tietää, että wc-istuimen kansi on pidettävä kiinni, jotta vauraus ja hyvinvointi eivät valuisi veden mukana viemäriin. Tunnollisimmat laittavat pesualtaan tulpankin paikoileen silloin, kun allasta ei käytetä. Tämä pätee kaikkiin vessoihin, sijaitsivatpa ne missä tahansa osassa taloa.

Jos wc on talon ulko-ovea vastapäätä, on uhkana, että ulko-ovesta tuleva hyvä energia luikahtaa suoraan viemäriin kiertämättä koko asuntoa. Jos wc on kodin keskiosassa, se vaikuttaa koko kodin feng suihin voimakkaasti: keskiosan pitäisi olla väljä ja koska se on maan aluetta, viemäriin valuva vesi vie siltä pois voimaa. Kaakkoisimmassa osassa sijaitseva wc on haasteellinen siksi, että kaakkoisosa on fengshuissa vaurauden aluetta ja jos ei ole tarkkana, vauraus valuu, kuten sanottua, viemäristä alas. 

Meillä wc sijatsee talon itäisessä osassa, 3-sektorilla. Se on perheen, suvun ja terveyden aluetta. Sen elementti on puu, värit vihreä ja ruskea. Tässäpä haastetta: vihreä tai ruskea eivät kuulu suosikkiväreihini, mutta ehkäpä asialle voi tehdä jotain siitä huolimatta.

Wc on siis perusväritykseltään valkoinen, valkoinen, valkoinen. "Piristystä" tuovat harmaa takaseinä ja mustanpuhuva lattia. Musta tuo tähän tilaan lisää vettä. Vesi ravitsee puuta, ja niinpä puun alueella olevassa kylpyhuoneessa puuenergialla on hyvät voimavarat, mutta täytyy sitä puutakin tuoda tilaan... Kasvit tekisivät sen, mutta mikäpä kasvi pimeässä viihtyisi. Ei yhtään mikään, paitsi silkkikasvi, ei sekään huono vaihtoehto. 

Onnekas on se, jonka wc:ssä tai kylpyhyoneessa on edes pieni ikkuna!

Jade toisi vihreää väriä. Sen uskotaan vetävän puoleensa ja vahvistavan positiivisia ominaisuuksia ja luovan harmoniaa, joka saa aikaan miellyttävän chi -energian virtauksen. Kiinalaiset antavat jadesta tehtyjä lahjoja hyville ystäville, koska jaden kivienergia rauhoittaa hermoja ja antaa omistajalleen myönteisiä voimia. Jadepatsas kelpaisi minulle oikein hyvin!

www.absoninc.com, 27 500 $. Ehkä tyydyn hieman pienempiin esineisiin... Niitä löytää lähempääkin, ei tarvitse Amerikkaan asti lähteä.

Hieman proosallisempi, mutta oikein miellyttävä tapa tuoda puuelementtiä wc-tilaan, on tietysti puinen istuinrengas. Biltemasta löytyy, vieläpä edulliseen hintaan. Meille voisi sopia tuo tummin versio. Jos altaan viereinen taso ja kaapin päällä oleva hylly olisivat samaa sävyä, wc saisi kaivattua pehmeyttä ja lämpöä. Samaa puuta voisi olla myös taulujen kehyksissä!

Kuvat Biltema

Ja vielä vähän kun olen katsellut "oikean värisiä" wc- ja kylpyhuonekuvia netistä, vihreä ja ruskea ovat alkaneet tuntua jo aivan siedettäviltä, jopa haluttavilta! olisiko aika päästää irti pelkästä mustasta, valkoisesta, teräksestä ja lasista?

Tässä muutamia kuvia inspiraatioksi:

Puiset rasiat ja telineet bambusta, puuvartiset harjat kivasti lasipurkissa (eihän niitä kukaan siis oikeasti käytä) ja ruskeat saippuat... Kyllä vain, ei yhtään höpsömpää!

Ja entäs sitten pellava... Huipputrendikäs, mutta ajaton. Fantastinen materiaali pyyhkeisiin - ja ruskea. Bambuhammasharjat ovat kauniita, vaikka oikeasti sähköhammasharjalla surauttelisikin hampaat puhtaaksi.

Ei sen ruskean ja vihreän tuominen wc-tilaan tunnu enää yhtään vaikealta!

Sijaitsipa mikä tahansa huone asuntosi tai talosi itäisessä osassa, puisilla huonekaluilla ja vihreällä värillä voi feng shuin mukaan lisätä asukkaiden terveyttä ja vaurautta ja parantaa perheen keskinäisiä suhteita. 

Puuelementin energia on ylöspäin suuntautuvaa, siksi esim. kookkaat, näyttävät viherkasvit ovat onnen omiaan lisäämään tilan puuenergiaa. Myös niillä jade-esineillä, puita tai metsää esittävillä tauluilla tai muilla puuesineillä sitä voi lisätä, varsinkin paikoissa, joissa viherkasvit eivät menesty.

VIHERKASVIVINKIT VARJOON

Idän puoleiset huoneet ovat usein suurimman osan päivästä hämäriä, ellei sitten etelän puoleisista ikkunoista tule tilaan valoa. Näissä hämärissä huoneissa viihtyvät kuitenkin yllättävän monet viherkasvit. Vähiten valoa tarvitsevat mm. erilaiset rönsyliljat, muratti, herttaköynnösvehka ja komeaviirivehka.

Itäiselle ikkunalle sopivat myös tuonenkielo, anopinkieli, palmuvehka, jättipeikonlehti, hopeaköynnös ja kultaköynnös. Ei ihme, että näitä viherkasveja, ainakin joku niistä, löytyy melkein jokaisesta suomalaisesta kodista tässä pitkien pimeiden kausien maassa.

Jos kaipaat tunnelman tai feng shuin takia viherkasveja ikkunalliseen kylpyhuoneeseen, nämä kaikki ovat hyviä vaihtoehtoja. Ne eivät pidä paahteesta ja pärjäävät hyvin

niukallakin valolla, mutta nauttivat lämmöstä ja kosteudesta.

Jos makuuhuoneesi tai olohuoneesi sijaitsee kotisi itäosassa puun alueella, käytä sisustuksessa ainakin muutamaa puista kalustetta ja pehmeitä, vihertäviä sävyjä, jotka auttavat rentoutumaan. Jos vihreä ei kuulu varsinaisiin lempiväreihisi, koita löytää edes muutama tyyny tai torkkupeitto, jonka sävystä pidät. Näitäkin kuvia katsellessa vihreä alkoi tuntua ihan hyvältä vaihtoehdolta (mutta minulle ihan vain pieninä annoksina, kiitos!).

Erilaiset materiaalit ja struktuurit muuttavat vihreän värin luonnetta.

Vihreä voi olla yhtä hyvin hempeä tai pirtsakka, maanläheinen tai hyvinkin räiskyvä. Väri, tai värit, joihin se yhdistetään, vaikuttavat paljonkin lopputulokseen.  

Vihreä on luovuuden väri. Se rauhoittaa ja tasapainottaa, mutta antaa myös energiaa. Missä muualla sitä ihminen lataa akkujaan paremmin kuin vihreässä metsässä?

Havu, lime, vesi, oliivi, hiirenkorva, sammal, omena, pullo, myrkky, meri, jade, petrooli, lehmus, khaki, ruoho, metsä, laakerinlehti, pistaasi, herne, minttu, smaragdi - kaikki nämä sanat tuovat meille jokaiselle mieleen ihan tietyn vihreän sävyn. Kyllä tuosta valikoimasta luulisi löytyvän passeli joka makuun!

"Ihmissilmä kykenee erottelemaan noin kymmenen miljoonaa eri väriä, joista siis ehkä viitisen miljoonaa on erilaisia vihreitä. Evoluutiopsykologisesti, eli hihasta vetämällä, tämä voidaan selittää sillä, että sademetsässä, jossa esiapinamme elivät, on tärkeä erottaa vihreän sävyjä, jotta ympäristöstään saa ylipäänsä mitään selvää; huonolla vihernäöllä metsä olisi pelkkää vihreä huttua. Vaikkapa sinisen sävyjen erottamiseen ei ole vastaavaa tarvetta, koska sininen kukka nyt on kukka, eikä sitä tarvitse yleensä tunnistaa sinistä taustaa vasten. Vihreällä on siis ainakin viisi miljoonaa sävyä. Selviämisemme lajina on perustunut niiden erottamiseen toisistaan."

Lainaus Otso Kivekkään bloggauksesta "Vihreän viisi miljoonaa sävyä"

Pienen wc:n remonttisuunnitelma - ankeasta ihanaksi?

 Nyt pieni wc näyttää tältä. Pahoittelen kuvien huonoa

laatua, valoa ei juurikaan ole.

Wc-pönttö on alkuperäinen. Sinänsä ihastuttava, mutta vie jokaisella vedolla 11 l vettä

ja alkaa olla sen verran kulunut, että puhtaana pitäminen on vaikeaa.

Hana on uudehko, se on vaihdettu käyttövesiputkiston uusimisen yhteydessä.

 Alkuperäiset naulakot toimivat toistaiseksi ihan hyvin! Takaseinällä on

hylly, jolla pidämme nyt tavaroita koreissa ja laatikoissa. Kristallikruunu on

miehen isän peruja. Nyt vain koristeena ja poissa komeroista lojumasta, tarkoitus

on kyllä jatkossakin pitää se wc:n katossa, tosin sähköistettynä...

Wc:n pohjalle ei sinänsä ole paljoa tehtävissä, eikä tarvitsekaan. Pönttö vaihdetaan

seinäistuimeksi ja vesisäiliötä varten rakennetaan kotelointi. Koteloinnin minimikorkeus
on 110 cm ja syvyys 20 cm. Kuvassa olen piirtänyt sen 20 cm syväksi, mutta syvenee
25 cm:ksi jotta yläpuolelle tulevaan kaappiin mahtuu reilumman kokoisia säilytyskoreja.
Säiliön haluan pitää mahdollismman matalana, jotta kaapin käyttäminen 
ei olisi turhan hankalaa, olemme aika lyhyitä...

Näissä yllä olevissa, ensimmäisissä suunnitelmissa, oli kaikenlaisia lokeroita

ja onkaloita. Sitten muistelin, miltä lokerot ja onkalot näyttävät oikeassa elämässä,

ja mietin, kuinka tarpeellisia ne ovat tai antavatko ne wc:lle mitään esteettistä

lisäarvoa. Tulin siihen johtopäätökseen että eivät, ehkäpä ennemminkin

päin vastoin. "Less is more" toteutuu lopullisessa versiossa.

Kaikki on siististi kaapinovien takana, ylimmällekin hyllylle ylettää, vaikka

pönttö on edessä, ja yläpuolelle jää tilaa jollekin kivalle. Olisiko

Buddha-patsas liikaa ws:ssä?

Pinterestistä katselin erilaisia seinäwc-toteutuksia, ja useimmissa tila oli jätetty

melko tyhjäksi. Säilön päälle muodostuvalla hyllyllä oli kukkia, kynttilöitä

tai pyyhepinoja, mutta sellaiseen ylellisyyteen ei nyt ole varaa: tuo

kaappi on ainoa säilytystila wc:ssä.

Vesisäiliön kotelointi tehdään märkätilalevyllä. Kotelointiahan ei olisi välttämätöntä

laatoittaa, mutta taidamme tehdä kuitenkin niin. Aluksi ajattelin jotain "jännää ja

kivaa", mutta taidan pysytellä samassa laatoituksessa kuin keittiön välitiassa. 

Neliölaatta on tietysti vähän tylsä, mutta tiililadonta antaa

sille uutta ilmettä ja sopii talon ikään ja henkeen. Eikä mene pois muodista.

Seinän yläosa maalataan tummaksi, todennäköisesti harmaaksi,

syvyysvaikutelman lisäämiseksi.

"Väri-iloittelu" jatkuu lattiassa. Siitä tulee joko musta tai aivan tumman

harmaa. Materiaali on vielä hakusessa.

Altaaksi on valikoitunut Idon Glow 600 -allas. Se sopii perinteiseltä muotoilultaan

talon henkeen, eikä tarvitse alleen allaskaappia. Koska wc on niin kapea, 

allaskaapittomuus antaa tilan tuntua. Glow-altaan hinta on 120 € paikkeilla.

Altaan sivureunat ovat suorat: sen saa koloseensa siististi ja oikealle tulevaan

tasoon ei tarvitse tehdä mitään kaarroksia altaan reunaa vasten.

Altaan yläpuolelle tulee valaiseva 600 x 800 peili, oikealle tietysti pyyhenaulakko

ja taso, joka jatkuu altaasta seinään asti.

Pidän vanhoista, kromisista vesilukoista. Alla oleva kuva on Bauhausin

sivulta. Siellä täydellisen paketin hinta on. 40 €. 

Seinään menevä viemäriputki olisi tietysti mukavin, kauniskin,

mutta sellaiseen eivät rakenteet ja tila anna myöden.

Aika valkoista siis on. Seuraavaksi pitää tutkailla wc:n feng shui,

jospa sieltä saisi inspiraatota siihen, kuinka elävöittää

tilaa väreillä ja materiaaleilla.

VINKKI:
Jos tilaa on vähän, tyydy siihen mitä on. Pieni wc on pieni wc, mutta

mahdollisimman tyhjä lattiatilaa antaa avaruuden tuntua ja sekalainen tavara

ovien takana rauhoittaa tilaa. 

Kannattaa myös miettiä, mihin tarkoituksiin kyseistä

wc-tilaa käytetään ihan oikeasti. Meillä se on ainoa wc: siellä pestään

hampaat, ajetaan parta ja vieraatkin käyttävät sitä. Jos "pikkuvessa" on vierasvessa

ja sitä ei tarvitse käyttää muihin "hygieniatoimintoihin", sitä ei kannata

ahtaa turhan täyteen. Less is more...

Sohvapöytäostoksilla

Aiemmassa kodissamme huonekorkeus oli vähän yli kolme metriä, nykyisessä 2,40 m. Kaikki huonekalut eivät mittasuhteiltaan enää sovi ja tietysti tarpeetkin muuttuvat. Nyt olohuoneessa on ollut ihana, massiivinen Pormestari-sarjan pyöreä sohvapöytä, mutta siitä luovutaan.

Edellisellä ikea-reissulla tuli hankittua Lövbacken -sohvapöytä, se Ikean vanha malli, joka nyt on uustuotannossa. Poppeliviilutettu pöytä on ollut sellainen "tykkäänkö vai en"-kaluste. Olen monta vuotta katsellut sitä, kiertänyt kuin kissa kuumaa puuroa: vähän himottanut, mutta ei sitten kuitenkaan. Kun pöytä ostettiin, olimme oikeastaan ostamassa äidilleni syntymäpäiväahjaksi työhuoneeseen uutta hyllysarjaa, mutta mies bongasi pöydän ja halusi sen kotiin. Okei :)

Lövbacken kaveriksi kaavailimme saman henkistä pikkupöytää, mutta sen toivoimme olevan oikeasti vanha. Facebookin sisustusryhmässä jaettu linkki aiheutti jälleen ostosmatkan kotikaupungin ulkopuolelle, Konalaan, Helsinkiin. Tämä kuva pysäytti:

PKS -realisointi, Riihipellonkuja 3, Helsinki / Konala

Facebook-sivuja kannattaa seurata, eri ikäistä, hyvää tavaraa ja

ystävällinen, asiantunteva palvelu.

Pienet, sirot sarjapöydät sopivat olohuoneeseemme täydellisesti.

Remonttia odotellessa on kiva keräillä kalusteita pikkuhiljaa.

Kaverukset. Lövbacken maksaa 59 €, sarjapöydät kustansivat

vähän alle satasen. Pöydällä oleva lasinen, turkoosi tuhkakuppi on äidiltä. 

Kirpparilöytö, peräisin ehkä 30-luvulta.

Tätä pientä maljakkoa en voinut vastustaa! Pidän esineistä joissa on pintastruktuuri.

Kun käymme rautakaupassa ja satumme kulkemaan grilliosaston ohi, on

pakko käydä silittelemässä niitä keraamisia Kamado-grillejä joissa on se kiva

"golfpallopinta"... Maljakosta pyydettiin 25 €.

Tiikkiset sirottimet 15 €. No maailman söpöimmät! Pohja todennäköisesti

alpakkaa, sisällä lyijypaino = keikkuva stressilelu hermostuneelle

päivällisvieraalle?

VINKKI:

Kirppareilla kiertely on mukavaa ja  joskus kannattaa lähteä myös

vieraille paikkakunnille: valikoiman erilaisuus yllättää! 

Hyvät ostopaikat kannattaa jakaa, näin niiden olemassaoloa

voi omalta osaltaan edistää...

Lattia - parkettia vai laminaattia?

Lattiaongelma ratkesi loppujen lopuksi ihan itsestään. Kauppareissulla nappasin

lehtihyllystä tarjouksessa olevan sisustuslehden, tulin kotiin, keitin kahvit,

istahdin alas... Ja siinä se oli.

Valmistajan kuva

Tarkettin "Lamin'art Manor Oak Classic" oli kaikkea mitä olin toivonut:

vaalea, kalanruoto ja kohtuuhintainen.

Koko syksyn ja talven juoksin kaikissa mahdollisissa kotikaupungistamme löytyvissä rautakaupoissa katselemassa lattioita. Tutustuin erilaisten lattioiden ominaisuuksiin, hyviin ja huonoihin puoliin, luin nettikeskusteluja "puolesta ja vastaan", googlailin hintoja ja ihmettelin, että miten se voi olla näin vaikeaa...

Jos menen jonkun muun kotiin, ei ole yhtään vaikeaa ehdottaa lattiamateriaalia tai väriä, mutta jostakin syystä se itselle valitseminen on niin vaikeaa. Nyt talossa on vaalea Saima-koivuparketti.  Se on vähän kulahtanut ja lakkauksessakin jokin on mennyt pikkuisen pieleen, mutta hiomalla siitä saisi kuin uuden. Vaan sitten on se MUTTA... Lattiat puretaan pois kreosoottisaneerauksen takia ja kaikki betonilaatasta ylöspäin menee uusiksi. Se on sinällään harmi, Saima olisi kelvannut kunnostettuna, ehkä valkolakattuna, meille ihan hyvin. 

Koska nollasta oltiin lähdössä, piti ensin miettiä materiaali ja väri.

Kuva Carlisle Wide Plank Floors

Tumma kalanruotoparketti, olisiko mitään ihanampaa... Ei varmaankaan! Olohuoneen ikkunat alkavat matalalta, ihan kuten tuossa kuvassa, oikein hyvin pystyisin kuvittelemaan meille tummat parketit! Mutta olen realisti: en ole innokas siivoaja ja meillä on koira, joka juoksee sisään ja ulos monta kertaa päivässä.

Tummassa lattiassa näkyy kaikki. Aina ja koko ajan. Muistan parinkymmenen vuoden takaa graafikko Jori Svärdin kodin esittelyn jossain sisustuslehdessä, olisikohan ollut Avotakka. Lumoutuneena tuijotin kuvia kiiltävän mustaksi maalatusta lautalattiasta, mutta jo tuon ikäisenä ymmärsin, että joko Jori on intohimoinen moppaaja tai hänellä käy siivooja joka päivä puhdistamassa lattiat. Suomessa riesana on vielä usein matalalta paistava aurinko, joka armotta paljastaa lattioiden puhdisustarpeen. 

Tässä vaiheessa materiaaliksi oli valikoitunut aito parketti. Vinyylilankkulattiat oli hylätty siksi, että ne eivät mittasuhteiltaan mielestäni sovi pieneen taloomme. Leveät lankut, olivatpa mitä materiaalia tahansa, sopivat mielestäni parhaiten vähän suurempiin ja avarampiin tiloihin. Katselin siis aitoja kalanruotoparketteja ja totesin, että vaikka neliöitä ei kauheasti ole, hinta karkaa liian korkeaksi. Siirryin kartottamaan sauvaparketteja.

Olin tietysti vähän pettynyt. Kolmisauvaiset parketit eivät kuulu omiin suosikkeihini, mutta ajattelin, että kaikkea ei voi saada. Parkettien hintaerolla laatottaisimme etukuistit ja rakentaisimme ehkä terassinkin, josta mies haaveilee. No, uusi kierros kolmisauvaisten parkettien maailmaan. Kaikissa tuntui olevan jotain vikaa: liian punertava, liian vihertävä, liian umpeen valkolakattu, liian harmaa, liian sitä, liian tätä. Lopulta löytyi tuossa yllä olevassa kuvassa muistilapulle liimattu Kährsin Tammi Rime, neliöhinta 55 € paikkeilla. Näin siitä kerrottiin ja tuumasin että ok:

"Tammi Rime -parketissa on kaunis vaalea läpikuultava sävy, joka tasoittaa puun luonnollista värivaihtelua ja suodattaa hienovaraisesti lämpimiä tammen sävyjä. Harjauskäsittely korostaa kauniisti puun luontaista syykuviota. Ultramattalakkaus saa puun näyttämään ja tuntumaan käsittelemättömältä vasta hiotulta puulta antaen samalla lattialle silkinhimmeän, huomaamattoman ja kestävän suojan. Valoa heijastamaton pinta korostaa puumateriaalin kauneutta ja lattian pehmeää sävymaailmaa."

"Unelmakarttaan" alkoi kertyä tällaisia kuvia, kalanruotoparketin kaipuu ei 

sittenkään ollut hellittänyt:.

Huh. Asia loppuun käsitelty. Vaan ei. Kun suunnittelee ja pohtii remonttia, kaikilla ystävillä, tutuilla ja kylänmiehillä, Facebookin ryhmistä puhumattakaan, on mielipide sekä väreistä, että materiaaleista. Monet ylistivät parkettia materiaalina sen ajattomuuden ja luonnolisuuden takia. Myös sitä pidettiin etuna, että parketin voi myöhemmin kunnostaa hiomalla ja lakkaamalla uudelleen. (Kun valitsee parkettia, kannattaa ottaakin huomioon kuinka monta hiontakertaa parketti kestää, se näkyy suoraan neliöhinnassa.)

Laminaatin puolestapuhujat taas ylistivät laminaatin helppohoitoisuutta, helppoa asennusta, väri- ja sävyvalikoimaa, elämättömyyttä, huolettomuutta ja ennen kaikkea hintaa. Pitivät meitä aivan hulluina, että parketin ottaisimme. Minä taas olin itse sitä mieltä, että laminaatti on huijausta, tylsä ja kopiseva lattiapäällyste jonka ulkonäköön kuuluvat olennaisesti kosteuskuprut saumoissa. Sieluni silmin näin halvan, punaisen kirsikkalaminaatin lattioillamme ja olin ihan että EI IKINÄ!

Rautakauppakierroksillani yllätin itseni kuitenkin vilkuilemasta laminaatteja. Voi mitkä valikoimat, voi mitkä hinnat... Aiheesta keskusteltiin myös kotona. Voisiko se sittenkin olla laminaatti? Rehvakkaasti ilmoitin, että jos löytyy kalanruotokuvio, niin olkoot! Ja taas alkoi armoton googlailu. Kalanruotolaminaatti, mission impossible?

Tässä kohtaa lienee trendejä ja muoteja kiittäminen. Kalanruoto näyttää olevan kovin suosittu, myös laatoituksissa, ja tämän ovat tietysti myös laminaatin valmistajat hoksanneet.

Yllättävän läheltä löytyikin sitten nimittäin ensimmäinen vaihtoehto: K-Rauta, hinta n. 25 €/m2. Terassin laudat muuttuivat mielessäni tummanharmaiksi komposiittilaudoiksi ja päätin antaa laminaatille mahdollisuuden.  Cello Hailuotoa siis ihmettelemään livenä.

Voi pettymysten pettymys. Sinänsä ihan kaunis, mutta meidän makuumme hieman tunkkainen. Cellon laminaateista löytyy myös Cello Tammi tumma, harmaa versio, mutta sekään ei tuntunut oikealta.

Vihdoin viimein löytyi sitten tämä. 

Tarkettin "Lamin'art Manor Oak Classic" , hinta n. 30 €/m2

Mallipalaa on pyöritelty ympäri huushollia ja sitä on katseltu eri valaistuksissa. Sävy ei juurikaan muutu, laminaatissa on kaunis, puhdas sävy. Kun hehkuttelin oikean laminaatin löytymistä Facebookin sisustusryhmässä, löytyi muitakin tyytyväisiä. Kuvassa näkyy myös nykyinen, ehkä parikymmentä vuotta vanha koivuinen Saima.

VINKKI:

Kun remontoit omaa kotiasi, mieti mikä sinulle itsellesi on tärkeintä. Jollekin se on materiaalin ulkonäkö,

jollekin hinta, jollekin joku muu. Meille tärkeintä oli ulkonäön lisäksi

tietysti myös hinta: koska asuintilat ovat suorassa yhteydessä toisiinsa, halusimme

kaikkien huoneiden lattian olevan samaa materiaalia. Neliöitä on onneksi

vain n. 70, eli vaikka tämä laminaatti on melko hintava moniin muihin verrattuna,

pystymme siihen investoimaan.

LISÄYS:
Suurempaan tilaan sopiva "kalanruotoparketti" isosta vinyylilankusta

Pure Click 40 963M Lime Oak vinyylilankku, n. 40 € / m2