Pitihän sitä testata: Frex -peruna

Tästä kohisee koko ruokamaailma. Tai ei ehkä ihan koko, mutta perunaa arvostavat eurooppalaiset huippukokit ainakin ovat sen raaka-ainevalikoimaansa kelpuuttaneet.

Me suomalaiset olemme onnelisessa asemassa: kaupasta saa aivan kelvollista, kotimaista perusperunaa. Omassa pihassa tai kasvimaalla kasvatettua ei tietenkään päihitä mikään, mutta entäs nyt sitten tämä Frex... Sitäkin saa ihan tavallisesta, hyvän valikoiman ruokakaupasta ja pitihän sitä päästä maistamaan.

Tavallinen peruna maksaa alle euron kilo, vähän paremmasta saa pulittaa melkein kaksi euroa, Lapinpuikulan kilohinta jää hieman alle 3 €,  Frexin kilohinta oli paikallisessa Citymarketissa 2,99 €. Arvostin myös fiksun näköistä, ruskeaa paperipussia johon kauniit perunat sai laittaa. Onhan tässä nyt ihan eri fiilis kuin siinä tavallisessa muovipussissa!

Meille oli tulossa vieras joka arvostaa hyvää ruokaa, siksi kehittelin perunan ympärille "return to the roots" -henkisen menun: raaka-aineet mahdollisuuksien mukaan pihalta ja metsästä.  Vieras ei päässyt sairastumisen takia tulemaan, mutta hyvällä ruokahalulla söimme koko menun miehen kanssa kahdestaan perjantain kunniaksi.

Alkuruoaksi tietysti valkoviinillä, kanttarellituorejuustolla ja kotipihan yrteillä höystetty kanttarellikeitto.

Koska pääruoaksi oli suunniteltu melko tuhti annos, päätimme maistaa perunaa ihan vain suolan ja voinokareen kanssa.

Keitinvesi oli maustettu merisuolalla ja viimeisillä tillinvarsilla. Hyvän värinen, hyvä rakenne ja maku yhtä hyvä kuin kotipihassa kasvatetussa Annabellassa. Ja se on paljon sanottu se.

Frex -perunoiden salaisuus on niiden viljelytavassa: vuoroviljely ja oikeanlaiset kumppanuuskasvit takaavat luonnonmukaisen lannoituksen ja suomalaisen kesän ympärivuorokautinen valoisuus on tietysti jotain, mitä Keski-Eurooppaan ei saa edes rahalla.

Frexin tarinasta voi lukea enemmän heidän omalta kotisivultaan www.frex.fi.

Pääruoaksi nautiskelimme karitsan paahtopaistia yrtti-pippuri-kermakastikkeella. Pärjäsi se pieni peruna tässäkin seurassa.

Aterian luonteva päätös oli omenapiirakka toscakuorrutuksella jäätelön ja espresson kera.

Aika ruskeahan tuosta menusta tuli. Jos vieras olisi ollut paikalla, olisin panostanut vähän enemmän somistamiseen. Mutta peruna oli hyvä. Jatkoon.

 

Syksyn viimeisiä kukkijoita

Syksy alkaa hiipiä puutarhaan, mutta vielä jotkut monivuotiset kukkivat. Tässä ovat elämäni ensimmäiset puuliljan kukat.

Puuliljat ovat idänliljojen ja trumpettilijojen risteytyksiä. Nämä sipulit istutin vasta tänä vuonna alkukesästä, eli korkeutta on vielä vaatimattomasti, mutta kasvupaikka on valittu niin, että saavat vuosien mittaan kasvaa niin korkeiksi kuin haluavat.

Lajikenimi on tietysti painunut unholaan...

Myös päivänliljat (Hemerocallis 'Joan Senior') kukkivat edelleen, mutta ovat moneen kertaan jaettuja ja kasvustoltaan toistaiseksi melko vaatimattomia: kukkivat kukka kerrallaan...

Kiinalainen ruohosipuli kukkii perennapenkissä. Tähän kohtaa puutarhaa oli alunperin tarkoitus tulla potager ja yrttitarha. Suunnitelmat muuttuivat, mutta nämä saiva jäädä paikoilleen.

Kiinalaista ruohosipulia kutsutaan myös valkosipuliruohoksi. Sen lehdissä onkin mieto valkosipulin aromi. Se talvehtii näilläkin leveysasteilla, aivan kuten tavallinen ruohosipuli.

Gladiolukset ovat kärsineet rankkasateista ja tuulesta. Koska niiden kukat aukeavat yksi kerrallaan, alhaalta ylöspäin, niiden kukinnasta saa nauttia pitkään ja olen raaskinut leikata niitä maljakkoonkin.

Näillä keleillä niistä pääseekin nauttimaan sisällä paremmin.

Myös salkoruusut jaksavat vielä pinnistellä.

Ylimmät nuput ovat lähes kahden metrin korkeudessa. Lumikärhö 'Summer Snow' on kyllä kiitollinen kasvatettava. Sitä ei tarvitse itseasiassa edes kasvattaa, ihan itsekseen on venynyt kuusimetriseksi, runsaasti ja pitkään kukkivaksi köynnöstunneliksi.

Neilikkaruusut ovat kukkineet (ja kasvaneet huimasti korkeutta) koko kesän. Ne pitäisi siirtää talon pohjoispuoleelle "ruusutarhaan", mutta eihän näitä voi vielä leikata alas...

Ensi viikolla käyn pelastamassa naapurista pioneja kaivinkoneelta. Jospa ruusut siirtyisivät sitten samassa yhteydessä.

Rhododendron -parka ei vuodenajoista mitään ymmärrä. Yhden kukan jo teki ja vielä nuppua vääntää. No, suuren tuijan suojassa selvinnee talven yli.

Vielä pari pientä ponnistusta sadonkorjuun ja istutusten tiimoilta, sitten pääsevät sekä puutarha, että puutarhuri, talvilepoon.

Sadonkorjuuajan parhaat herkut

 No onhan se ihan luksusta hakea ruokaa omalta kasvimaalta.

Kirsikkasato kypsyi puun eteläisellä puolella melko varhain. Liköörin lisäksi siitä tehtiin hilloa, jota piti tietysti heti päästä maistamaan köyhienritareiden kanssa.

VINKKI:
Kirsikkahillon aromit tulevat parempina ja hienostuneempina esiin kun hilloa hieman lämmitää. Makeutta taittaa rahka, tässä tapauksessa vanilijamaustettu rahka.

Meillä ei juuri hilloja syödä, siksi päätin kokeilla myös kirsikkachutneya. Sitä suositellaan linturuoille, mutta maistui oivalliselle pariloidun maksan ja kermakastikkeenkin kanssa.

Kuorista päätellen perunat olivat vielä tässä vaiheessa vielä kaupan perunoita...

Ensimmäiset kanttarellit löytyivät työpaikan pihasta.

Kanttarellit muovipussiin ja ruoanvalmistukseen...

Reilut, simppelit lihapullat sopivat niiden kaveriksi oikein hyvin, kasvimaalta vielä sipulinvarsia joukon jatkoksi.

Näille omille Annabelle -perunoille ei mikään vedä vertoja. Vihanneslaatikosta löysin hienosti valmiiksi itäneet "siemenperunat". Yliylivuotisessa hevosenlannassa kasvaneiden perunoiden pinta oli virheetön, maku mitä mainioin, malto kiinteä. Eikä tarvinnut kuin huuhtaista vesihanan alla. Ensi vuonna laitetaan perunaa enemmän, tänä vuonna niitä taisi olla kasvamassa kahdeksan.

Tämä ateria oli loistoesimerkki siitä, että kun raaka-aineet ovat tuoreita ja hyviä, juuri muuta kuin suolaa ja pippuria ei tarvita. Turha kikkailu kannattaa jättää pois.

Ystäväpariskunta toi tullessaan tuoreita, vastapyydettyjä kuhafileitä. Kermaviiliä lukuunottamatta kaikki muu löytyi omalta pihalta. Kesän ehkä paras ateria.

Blitz Riesling on kympin viini, jossa hinta-laatusuhde on kohdillaan. Tämän pullon valitsin etiketin ja rypäleen perusteella (kuten usein), mutta sisältökään ei tuottanut pettymystä. 

Itse en ole sitä työpaikan pihaa pidemmälle ennättänyt sieneen, mutta ystävät pelastavat! Tuliaiskanttarelleja oli aika iso kasa, kuivattuina mahtuivat kuitenkin Kumelan litran lasitölkkiin, joka sekin on lahja ystävältä.

Omenasato on ollut tänä vuonna kohtalaisen runsas. Pikkupuusta on saatu ihan kunnollisiakin omenoita harvennusleikkauksen ansiosta: kaikki eivät ole olleet muumiotaudin runtelemia...

Vaikka en niin innokas leipuri olekaan (liikaa sääntöjä), muutaman omenapiirakan olen sentään saanut aikaiseksi...

Tämä kesä oli ensimmäinen, tässä talossa, kasvimaan kanssa. Ensi vuodeksi muistiin:

• Enemmän perunaa!
• Vähemmän salaattia
• Vähemmän pinaattia
• Pavut esikasvatukseen (huono sato)
• Yksi kesäkurpitsa riittää ensi kesänäkin
• Uusi, nätti, korkeampi yrttilaatikko pelkästään yrteille
• Ehkäpä se "vitriinimallinen" kasvihuone...

Omena - puusta pöytään

Launtaiaamuna kiipesin omenapuuhun. Kun omenapuu on tarpeeksi matala, pääsee katselemaan sitä myös ylhäältä päin.

Nämä melko matalat tikkaat riittävät meillä:

Pääasiallinen tarkoitus oli leikellä pois vielä heinäkuun vesiversorupeaman jälkeen ilmestyneet vesiversot, mutta kuten aina, projekti hieman laajeni.

Kun nyt siinä olin oksasaksineni, poistin myös muita pienehköjä, huonon näköisiä oksia, sekä ohuita oksia, jotka hedelmien painosta roikkuivat hyvin alhalla. Hallittu leikkaaminen on aina parempi vaihtoehto kuin repeämä. Samalla tuli poistettua huonot omenat.

Muumiotauti

• Muumiotauti on omenapuuta vaivaava sienitauti.
• Itiöt viihtyvät parhaiten kosteassa ja lämpimässä.
• Ensin omenaan tulee pehmeä, ruskea laikku. Kohta se peittää koko omenan ja kuoreen tulee valkoisia pilkkuja.
• Tauti-itiöt pääsevät hedelmän sisään mm. hyönteisten, lintujen tai oksien tekemien kuorivioitusten kautta.

• Muumiotautia voi ennaltaehkäistä pitämällä latvuston mahdollisimman ilmavana.
• Taudin leviämistä sadossa voi ennaltaehkäistä keräämällä kaikki huonot omenat pois puusta sitä mukaa kuin niitä ilmestyy.
• Pilaantuneet omenat voi kompostoida. Tauti-itiöt kuolevat kompostoitumisprosessissa kunhan se on jatkunut riittävän pitkään tai lämpötila on ollut riittävän korkea. Omenat voi myös haudata syvälle maahan, polttaa tai viedä kaatopaikalle.
• Herkimpiä muumiotaudille ova ohutkuoriset lajikkeet, mm. Valkeakuulas ja Maikki. Niihin muumiotauti voi tulla vaikka kuori olisi ehjäkin.

Omenarupi

• Omenarupi on kasvitauti joka tekee omenan kuoreen pieniä rupia. Ruvet laajenevat pikkuhiljaa ja lopulta omenaan tulee halkeama.
• Omenarupi näkyy myös lehdissä ruskeina laikkuina.
• Koska omenarupi leviää keväällä maahan pudonneista lehdistä, omenapuun alusta kannattaa siivota syksyllä huolellisesti. Lehdet voi silputa esim. ruohonleikkurilla ja kompostoida.
• Omenaruven vioittamia omenoita voi käyttää.
• Yli jääneet omenat kannattaa kerätä pois mahdollisimman pian ja hävittää ne kompostoimalla tai polttamalla.

Näihin molempiin omenapuun tauteihin tepsivät samat keinot:

• Pidä latvus harvana ja ilmavana.
• Poista vesiversot juhannuksen jälkeen, poista toisiaan hankaavat tai muuten "väärin" kasvavat oksat.
• Kerää vioittuneet omenat pois mahdollisimman pian.
• Pidä omenapuun alusta siistinä ja kerää pudokkaat ja lehdet pois mahdollisimman pian.

Jonkun mielestä meidän omenapuumme on liian harva, minusta ei...

Se on myös niin matala, että 75 % hoitotoimenpiteistä ja 100 % sadonkorjuusta onnistuu maasta käsin. Helpottaa.

Rusinaomena? Kaikki vain eivät saa tarpeeksi tarvitsemaansa.

Onneksi omenapuusta löytyy aina myös syötäväksi kelpaavaa. Meillä ainakin omenat on syytä pelastaa ennen aivan lopullista kypsymistä, mutta vielä vähän raa´at omenat sopivat hyvin mm. piirakoihin ja paistoksiin.

Aamutuimaan kerätyistä omenoista nautittiin illalla piirakan muodossa. Tietysti vanilijajäätelön kanssa.

Taistelu omenapuun tauteja vastaan tuntuu välillä epätoivoiselta, eikä sitä taistelua voi ehkä koskaan täysin voittaa enää sen jälkeen, kun tauti on niihin iskenyt. Itse olen saanut mm. muumiotaudin vähenemään reilusti nimenomaan latvuksen harventamisella.

Bloggauksessa

Täydellinen omenapuu

on lisää tarinaa omenapuun leikkaamisesta, vanhan puun kunnostamisesta

ja tautien torjunnasta leikkaamalla.

"Kaatopaikasta" keitaaksi - puutarhaa ennen ja nyt

Näiden kahden kuvan väliin mahtuu kaksi vuotta, paljon kaivamista, paljon sanomalehteä ja katetta...

Kun muutimme tähän taloon tasan kasi vuotta sitten, talon puutahan puoleisessa päädyssä oli villiintymään päässyt perennapenkki ja pieni aitaus jäteastialle ja kompostorille. Tässä vaiheessa aita oli jo purettu, aina unohtaa ottaa kuvia kun on niin tohkeissaan...

Toisesta suunnasta näytti tältä:

Penkki oli päässyt vanhan rouvan hoidossa villiintymään, mutta varmasti kaunis aikoinaan: neilikkaruusua, elokuunasteria, yksi pionikin.

Heti kun talokaupat oli tehty, alkoi jakotaimia ilmestyä pihaan... Äiti toi punahattuja ja yhden päivänliljan, Hemerocallis 'Joan Seniorin'. Niille piti vähän raivat kulmaa.

Koska remontteja ei aloitettu vielä ensimmäisenä syksynä, eikä asuntoa muutenkaan ryhdytty sen kummemmin somistamaan, oli aikaa tehdä istutusalueita valmiiksi seuraavia kesiä ajatellen.

Tähän autotallin päätyyn suunnittelin laittavani potagerin. Maa oli multavaa ja hyvää monivuotisen kompostoinnin jäljiltä. Ensimmäisenä syksynä aloittelin projektia sen verran että istutin pieneen lavakaulukseen valkosipuleita ja tein ensimmäisen käytävän.

Muutamat yrtitkin ehdin valkosipuleiden kaveriksi istuttaa, sekä lumikärhön, jonka sain ystävättäreltä lahjaksi. Tukea ei ehditty sille vielä tuona, eikä seuraavanakaan kesänä rakentaa. Viime kesän se nojaili norjanangervoon.

Tässä yllä olevassa kuvassa näkyy puulaattojen alla oleva terassimatto. Se pitää rikkaruohot poissa laattojen välistä, ei maadu, mutta laskee veden läpi.

Viime kesä meni sisätilojen remonttia tehdessä.

En ehtinyt, enkä jaksanut montaakaan ajatusta puutarhalle suoda. Kamerankin kanssa tuli heiluttua enimmäkseen sisällä, puutarhassa ei, ei varsinaan tällä osiolla, paljoa kuvattavaa kun ei oikein ollut.

Tänä keväänä päätin, että keittiöpuutarha rakennetaan eri paikkaan. Hyvä niin: siellä ovat  hedelmäpuut ja marjapensaat, kasvihuoneelle on tilaa ja valo-olosuhteet yrteille ja vihanneksille paremmat. Ja vaikka potager on kesällä kaunis, loppukesästä alkaa olla tyhjää. Tämä alue näkyy kahdelle oleskelualueelle, eli on ehkä sittenkin mukavampaa, että siinä on jotakin muuta kuin kasvimaa.

Kahdessa kesässä alue on muuttunut tällaiseksi. Autotallin nurkalta sinne mennään lumikärhön alta. Köynnöstukikin on saatu aikaisesi...

Tänä aamuna, kuuden jälkeen, kävin kuvaamassa vielä suunnilleen samat paikat kuin ennen -kuvissa on.

Eilen satoi koko päivän, vieläkin on pilvistä ja valokin vähän heikko, mutta melko hyvä hajavalo kuvaamiseen. Länteen antava pääty on muina vuorokaudenaikoina joko syvässä varjossa tai sitten paahteisessa auringossa ja kuvaaminen on aika hankalaa.

Elokuunasterit on saatu kitkettyä pois, päivänhatut katosivat jonnekin talvimärkyyteen, mutta 'Joan Senior' porskuttaa.

Norjanangervon olen leikannut kuutioksi, keltainen suikeroalpi (Lysimachea nummularia Aurea) leviää hillitysti tyhjälle alueelle. Etualalle olen valinnut hostia jotka toistavat muiden istutusten värejä ja sävyjä. Grilli lähtee, mutta ei vielä tänä kesänä. Suunnitelmissa hieman kehittyneempi, kiinteä versio.

Käytävä on edelleen tuossa paikallaan, mutta pienellä levennyksellä on tuoli, pöytä ja perhosbaari.

"Valontuoja":

Roskasäkit on viety pois, lautakasat kierrätetty,

kompostorille löydetty parempi paikka.

Olen istuttanut tälle istutusalueelle paljon pensaita, mm. ihanan jasmikkeen, särkyneitä sydämiä, iiriksiä ja päivänhattuja, mutta kaikkien niiden kasvua kookkaammiksi joutuu odottelemaan ensi vuoteen, ehkä seuraavaankiin. 

Salkoruusu viihtyy.

Tämän kuvan otin selkä siihen suuntaan, jossa alkaa seuraava ponnistus, talon takapiha, pohjoinen.

Jos puutarhan fengshui kiinnostaa, olen kirjoittanut tästä pihan osasta bloggauksen 

Puutarhabaguan alue 8 - maa, viisaus (oma puutarha)

Sisäänkäynnin fengshui: ulko-oven väri

Ulko-ovi on olennainen osa talon julkisivua ja sen yleisilmettä. Harmittavan usein näkee, varsinkin peruskorjatuissa taloissa, väärää tyylisuuntaa edustavan, tai muuten vain talon muuhun ulkoasuun sopimattoman oven. Onneksi ovia on nykyään saatavilla monenlaisia, "perinnemallejakin", eivätkä ne ole useinkaan kohtuuttoman kalliita.

Suomessa ulko-ovimuodit ovat vaihdelleet ajan ja saatavilla olevien materiaalien, maalien ja värien mukaan. Puunväriset ovet ovat olleet suosittuja kautta aikojen, mutta nyt melko pitkään valkoiset ovet ovat olleet "se ainoa vaihtoehto".

Ulkomailla on saanut ihastella yksilöllisiä, hauskoja ja rohkeitakin värivalintoja ulko-ovissa.

Kummasta menisit mieluummin?

Nyt tämäkin asia on onneksi muuttumassa ja montaa julkisivua kaunistaa persoonallisen värinen ovi.

Ovivalmistajien värikartoista löytyvät nykyään kaikki mahdolliset värit ja sävyt.

Myös fengshuissa ulko-ovella on suuri merkitys. Ulko-oven materiaali ja väri vaikuttavat energian kulkuun.

Yksi tapa parantaa sisäänkäynnin fengshuita on maalata (tai maalauttaa) ovi alueen oman elementin värillä tai sitä vahvistavalla värillä.

Jos ovea ei syystä tai toisesta voi tai saa maalata, oven läheisyyteen voi tuoda tarvittavia elementtejä kransseilla, lyhdyillä, istutusastioilla, kukilla, perennoilla, pensailla ja havuilla, kynnysmatolla jne. Jokaisen ilmansuunnan yhteydessä on lueteltu tehosteet joita alueella voi/kannattaa käyttää.

EDIT:

Jaoin tämän bloggauksen Facebookin fengshuiryhmässä ja pian tulikin palautetta asiantuntijalta. Vaikka useimmilla fengshui-sivustoilla neuvotaan käyttämään sisätilojen baguaa ulko-oven elementin valinnassa, totuus onkin toinen:

Ulko-ovessa tulisi käyttää puutarhan baguaa.

Olen muokannut tekstiin värisuositukset puutarhabaguan mukaiseksi. Kannattaa muistaa, että ulko-ovi voi olla sisäpuolelta eri värinen kuin ulkopuolelta ja oven sisäpuolella voi halutessaan käyttää sisätilan baguan mukaista väriä.

Kaakko 

Puutarhabagua: Metalli (luovuus, lapset)

Sopivimmat oven värit:

• Valkoinen, harmaa, vaalea keltainen, maan ja hiekan sävyt

Vältä veden ja tulen värejä.

Korvaa näillä puuttuvaa metallia:

• Kirkkaat, kiillotetut metalliset helat, lyhdyt ym. metalliesineet
• Valkoiset ja/tai harmaat somisteet, pyöreä kynnysmatto.

Ruoki metallia maalla:

• Maaelementtiä edustavat neliön tai suorakaiteen muotoiset laatat tai pitkänomaiset  istutusastiat.
• Terrakottaruukut

Tehosteet

• Esineet ja asiat jotka ilahduttavat sinua, värikkyys.

Kodin bagua: Puu (vauraus)

• Puun, veden ja maan värit

Vältä tulen ja metallin värejä.

Länsi 

Puutarhabagua: Vesi (Ura, uudet alut)

Sopivimmat oven värit:

• Sininen, musta, valkoinen, harmaa

Vältä puun, maan ja tulen värejä, ne heikentävät vettä.

Korvaa ja lisää vaikkapa näillä puuttuvaa vettä:

• Siniset tai mustat kukkaruukut
• Siniset kukat.
• Vesiaihe, suihkulähde

Ruoki vettä metallilla:

• Metalliesineet: kauniit metallituolit, peltiset istutusastiat jne.
• Metalliset helat ja kahvat

Kodin bagua: Metalli (lapset, luovuus)

• Metallin ja maan värit

Vältä sisäpuolella veden ja tulen värejä.

Koillinen 

Puutarhabagua: Puu (Suku, perhe, jatkuvuus)

Sopivimmat oven värit:

• Vihreä, sininen, ruskea, musta, vaalea keltainen, maan/hiekan värit (esim. beige ja terrakotta).

Vältä tulen ja metallin värejä.

Puuttuvaa puuta voi korvata ja lisätä esim. näillä:

• Rungolliset "pikkupuut" (erityisen hyviä ovat pienet hedelmäpuut)
• Puinen penkki
• Rottinki- tai bambukalusteet, korit

Ruoki puuta vedellä:

• Maa- ja vesielementtien värejä ja muotoja edustavat istutusastiat
• Konkreettinen vesielementti

Kodin bagua: Maa (Henkisyys, viisaus)

• Maan ja tulen värit

 

Etelä 

Puutarhabagua: Metalli (ystävät)

Sopivimmat oven värit:

• Valkoinen, harmaa, vaalea keltainen, maan ja hiekan sävyt

Vältä veden ja tulen värejä.

Tuo sisäänkäyntiin puuttuvaa metallia esim. näillä:

• Metalliset, valkoiset tai harmaat istutusastiat
• metallihelat, kolkuttimet
• metallinen postilaatikko tai -luukku
• Pyöreä matto
  

Ruoki metallia maaelementillä:

• Keraamiset kukkaruukut
• Keltaiset kukat
• Ruskeasävyinen laatoitus tai matto

Tehosteet

• Ystäviltä lahjaksi saadut esineet
• Värikkäät kukat

• Metallin alueelle sopii parhaiten metallista tai puusta valmistettu ovi. Jos ovessa on ikkuna, paras valinta on pyöreä tai neliskulmainen aukko.

Kodin bagua: Tuli (Maine, kuuluisuus)

• Punainen, violetti, tumma oranssi, voimakas keltainen tai pinkki, vihreä, puunväri

Vältä veden ja maan värejä.

Pohjoinen

Puutarhabagua: Maa (Rakkaus ja parisuhde)

Sopivimmat oven värit:

• maan/hiekan sävyt, keltainen, viininpunainen, violetti, syvä oranssi, voimakas vaaleanpunainen.

Vältä vältä puun, metallin ja veden värejä.

Kuva Tamoghna Datta, UK, unsplash.com

Tuo sisäänkäyntiin puuttuvaa maata esim. näillä:

• Keltaiset kukat
• Terrakottaruukut ja matalan suorakaiteen muotoiset istutusastiat

Ruoki maata tulella

• Lyhdyt
• Punaiset kukat
• Punainen ovimatto

Tehosteet

• Pareittain olevat asiat

Kodin bagua: Vesi (Ura)

• Veden ja metallin värit

Vältä sisustuksessa puun, maan ja tulen värejä, ne heikentävät vettä:

Lounas

Puutarhabagua: Puu (vauraus)

Sopivimmat oven värit :

• Vihreä, sininen, ruskea, puu, musta, vaalea keltainen, maan/hiekan värit (esim. beige ja terrakotta).

Vältä tulen ja metallin värejä.

Puuttuvaa puuta voit korvata esim. näillä:

• Runsaat istutukset
• Rungolliset pikkupuut
• Hyvinvoivat kasvit

Ruoki puuta vedellä

• Veden ja maan elementtejä edustavat istutusastiat
• Musta tai sininen väri muodossa tai toisessa

Tehoste

• Kulta (maltillisesti)

Kodin bagua: Maa (Rakkaus ja parisuhde)

• Maan ja tulen värit

Luode

Puutarhabagua: Maa (henkinen kasvu, viisaus)

Sopivimmat oven värit:

• maan/hiekan sävyt, keltainen, viininpunainen, violetti, syvä oranssi, voimakas vaaleanpunainen.

Vältä metallin ja veden värejä.

Tuo sisäänkäyntiin puuttuvaa maata vaikkapa näillä:

• Maaelementtiä edustavat istutusastiat
• Ruskea tai hiekanvärinen laatoitus, terassimatto tms
  
• Keltaiset ja oranssit kukat

Ruoki maata tulella:

• Kartiomaiset havut
• Lyhdyt
• Punaiset kukat

Tehosteet

• Viisautta symboloivat patsaat tai seinäkoristeet

Kodin bagua: Metalli (ystävät, matkat)

• Metallin ja maan värit.

Vältä tulen ja veden sävyjä.

Itä

Puutarhabagua: Sisäinen tuli 

Sopivimmat oven värit:

• Punainen, violetti, tumma oranssi, voimakas keltainen tai pinkki, vihreä, ruskea

Vältä veden ja maan värejä.

Yllä olevassa kuvassa ovea koristavat kiinalaiset kotia suojaavat leijonat (Fu Dog, 石獅; Shishi). Leijonakoirien nimet ovat Ah ja Un, ne edustavat alkua ja loppua.

Tuo vaikkapa näillä sisäänkäyntiin puuttuvaa tulta:

• Kartiomaiset havut
• Punaiset kukat
• Lyhdyt, LED-valot

Ruoki tulta puulla:

• Bambu- tai rottinkikalusteet ja -korit
• Runsaat, rehevät istutukset
• Pienet puut maassa tai ruukussa
• Pensaat ja havukasvit

Tehoste

• Idässä olevan sisäänkäynnin läheisyyteen tulisi jättää enemmän tilaa kuin muilla alueilla on tarpeen.

Kodin bagua: Puu (Perhe)

• Puun ja veden värit.

Vältä tulen ja metallin värejä.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Meillä on talon edessä talon maalaus , samassa yhteydessä voisi vaihtaa myös ulko-ovien väriä.

Talomme pääovi on idässä tulen sektorilla, pihaovi on aivan tulen ja puun rajamailla.

Pääoven mukaan varmaan on syytä mennä jos halutaan ovista saman väriset. Olisikohan sellainen punainen turhan raju... Olisi kyllä aika ihana! Vihreä on näiden alueiden yhteinen väri, vaikka pääoven väriksi vasta "toiseksi paras", ei sekään hullumpi vaihtoehto olisi kunhan vain löytää oikean sävyn.

Nyt on hyvä lähteä suunnittelemaan molempien sisäänkäyntien kunnostusta. Puutarhabagua antoi kyllä mieluisammat värivaihtoehdot ja helpotti, vaikka jouduinkin kirjoittamaan tämän bloggauksen oikeastaan ihan uusiksi...  Kiitos, Riikka, huomautuksesta!