Puutarhurin parhaat kaverit

Kun katselee televisiosta ohjelmia joissa satelliittikuvin näytetään maapallon tuhoa ihmisen vallatessa sitä omaan, epäekologiseen käyttöönsä, tulee paha mieli. "Paha mieli" on lievä ilmaisu, mutta muut mieleen tulevat ilmaisut ovat painokelvottomia.

Vaikka omaa pihaa hoitamalla ei koko maapalloa pysty pelastamaan, se antaa kuitenkin lohtua: "Kaikkea en voi, tämän sentään..."

Ekologisinta, ja usein edullisintakin, on käyttää ja kierrättää luonnon omia tuotoksia puutarhanhoidossa. Se on myös fengshuita.

Kastemato

Kastemadot tekevät tärkeää työtä silmiltä piilossa. Ne kuohkeuttavat kasvualustaa ja kuljettavat maan pinnalla olevaa kasvijätettä, esim. puun lehtiä syvemmälle maaperään maatumaan. Jos olet koskaan ihmetellyt tötteröllä olevia puiden lehtiä nurmikolla, niin nyt sen tiedät: mato on töissään, ja vetää lehteä syvemmälle maaperään. Syksyllä pieniin käytäviin vedetyt lehdet ovat niiden talviravintoa.

Syksyllä puiden lehtiä voi jättää nurmikolle maatumaan ja keväällä haravoida ylimääräiset pois, isommat kasat kannattaa haravoida pensaiden juurelle ja perennapenkkeihin katteeksi. Kate suojaa kuivuudelta ja ravitsee maaperää, hienolta nimeltään se on "pintakompostointia".

Madot ovat varsinaisia pikakompostoreita.  Kasvijäte, lehdet ym., muuttuvat niiden suolistossa läpikulkumatkallaan ravinnerikkaaksi, käyttövalmiiksi kompostiksi.

Kastemadot, kompostilierot, voivat kaivautua jopa puolen metrin syvyyteen. Kasvualustassa möyriessään ne tekevät pieniä tunneleita. Tämä pehmentää ja kuohkeuttaa maata ja vesikin imeytyy helpommin ja tehokkaammin sinne missä sitä tarvitaan.

VINKKI:

Jos kasvimaallasi, tai missä tahansa muualla puutarhassasi, on kokkareista, savista maata, peitä se se esim. ruohosilpulla tai muulla, maatuvalla kasvijätteellä. Eipä aikaakaan kun kastemadot ovat löytäneet tiensä ihan maan pinnalle ja hajottaneet alempien kasvikerrosten lisäksi myös kosteassa maassa pehmenneet kokkareet.

Kun käytät kasvimaalla tai perennapenkeissä eloperäistä katetta, tarjoat kastemadoille ravintoa ja vastapalvelukseksi ne möyhentävät sinulle pehmeää, ravinteikasta multaa.

Jos haluat pihamaasi kastematojen voivan hyvin, karta muovia. Muovista irtoavat mikromuovit joutuvat myös matojen ruoansulatuselimistöön, eikä se ole niille tietenkään terveellistä.

Kana

Kana tuottaa typpipitoisinta luonnonlannoitetta.

Kanankakka on hyvin typpipitoista ja sitä kannattaakin käyttää varoen. Helpointa on ostaa kaupasta kanankakkarakeita, mutta jos omalta tai naapurin tai tuttavan pihalta kaakattajia löytyy, vuoden kompostoitunutta kanankakkaa voi käyttää kevätlannoitteena. 

Typpipitoinen lannoite edistää kasvua, mutta ei niinkään kukintaa. Typpi myös lisää kasvien nitraattipitoisuutta, eli varsinkin luonnostaan nitraattipitoisille vihanneksille (mm. salaatti ja rucola) ei kannata antaa sitä liikaa, se saattaa kitkeröittää niiden makua. Monet sanovat myös, että kanankakka ei ole hyvää perunoille, se on turhan vahvaa, mutta kyllä sitäkin voi käyttää - maltilla.

Typpitoisuuden vertailuluku 9,4 (kokonaistyppi kuivikelannassa kg/m3).

Hevonen

Poni tuottaa kuivikkeensekaista lantaa n. 8 m3 kuutiota vuodessa, iso hevonen 17 m3. Eli sitä riittää...

"Pollen parhaan" hyviä puolia ovat sen keveys ja ylivuotisen lannan hajuttomuus. Tuorekaan lanta ei haise kovin pahalle, jotkut jopa pitävät sen tuoksusta (esim. minä).

Yksi hevosenlannan parhaita puolia on, että vaikka se on voimakas ja hyvä lannoite, se ei ole liian voimakas ja sopii hyvin kevätlannoitteeksi ja maanparannusaineeksi kaikkialla puutarhassa ja kasvimaalla. Kasvimaalla erityisesti peruna, porkkana, valkokaali, salaatti, valkosipuli, tomaatti, paprika, kurkku, mansikka ja vadelma saavat siitä juuri niille sopivan hyödyn.

Jos harrastaa kasvualtaita tai ruukkukasvatusta, muutama "munkki" astian pohjalla riittää monelle kukalle ja vihannekselle koko kasvukauden typpilannoitteeksi. 

Hevosenlanta on monelle tallinomistajalle melko kallista ja hankalaa jätettä. Jos hevosia näkyy matkan varrella, kannattaa poiketa pihaan ja kysäistä, saako lantaa viedä mennessään, harvemmin saa kieltävää vastausta. Keveytensä ja hajuttomuutensa ansiosta jätesäkillinen menee vaikka auton takapenkillä.

Jos talikko pysyy kädessä, voi myös tarjoutua keräämään tuoretta tavaraa hevostarhasta: hevosenomistaja saa apua siivouksessa ja siivooja lannoitetta seuraavana keväänä käytettäväksi. 

Typpitoisuuden vertailuluku 2,6 (kokonaistyppi kuivikelannassa kg/m3, lähde Hevostietokeskus).

Pörriäiset

Lauhkean ilmaston maissa hyönteiset ovat tärkein pölyttäjä, meillä viileämmässä ilmastossa pölyttämistä hoitaa myös tuuli, mutta se ei tee pörriäisistä tarpeettomia. Jos pölytystä ei tapahdu, ei tule satoakaan. Kimalaiset, mehiläiset, ampiaiset ja muut siitepölyä kuljettavat hyönteiset ovat sadon kannalta elintärkeitä.

Monet hyönteislajit ovat uhanalaisia ja vähenemään päin. Hyönteiskatoa aiheuttavat tehomaatalous, tästä johtuva pientareiden ja luonnonniittyjen kato, kemialliset hyönteismyrkyt ja lannoitteet, kaupungistuminen ja rakentaminen, metsien tuhoaminen ja tehometsätalous, sekä kosteikkojen ja virtavesien rakentaminen ja sääntely.

(Lähde yrttiapteekki.com, oma teksti)

Öttiäisiä kannattaakin siis yrittää suojella (ja houkutella omaan pihaan) parhaansa mukaan. Monet niistä tarjoavat myös silmäniloa.

Kiva artikkeli ötököistä: Puutarhakasvatus, Ötökkä on ystävä

Enemmän siitepölystä: Siitepöly ja pörriäiset, riesa vai välttämättömyys (töissä kirjoittamani)

VINKKI:
Jos hermo kestää, anna kevään ensimmäisten voikukkien kukkia; ne ovat tärkeä ravinnonlähde pölyttäjille ennen kuin puutarhassa kukat muuten lisääntyvät.

Bokashinesteellä ja -mullalla lannoittaminen

Bokashineste on hyvä lannoite joka sopii melkein kaikelle kasvavalle: huonekasveille, perennoille, eli monivuotisille puutarhan ruohovartisille, marjapensaille, hedelmäpuille, kesäkukille, havuille ja vihanneksille.

Tässä tulevat lannoitusohjeet pätevät yleisohjeena lannoittamiseen. Bokashinesteellä lannoittamisessa on vielä muutamia omia erityispiirteitä:

• Kun käyttää mitä tahansa lannoitetta, on otettava huomioon kunkin kasvin lannoituksen tarve, sen suosima kasvualustan pH ja vuodenaika, jona lisälannotteita annetaan. Jokainen bokashimpärillinen on omanlaisensa riippuen sen sisällöstä ja kaupan lannotteista poiketen tarkkoja annosteluohjeita ei pysty antamaan. Pääsääntö kuitenkin on, että muiden lannoitteiden antamista voi vähentää huomattavasti bokashinestettä ja/tai -multaa käytettäessä.

• Koska bokashinesteessä ei ole typpeä, sillä voi periaatteessa lannoittaa ympäri vuoden jos katsoo tarpeelliseksi. (Myös kaupan ns. syyslannoitteet ovat typettömiä.) Typpeä kasvit tarvitsevat varsinkin kasvukauden alussa, mutta myös kasvukaudella. Bokashimullassa typpeä on.

Bokashinesteen lisäksi keväällä ja kasvukauden aikana on siis syytä antaa myös typpipitoista lannoitetta.

• Typpiptoisia lannoitteita (esim. kanankakka- ja hevosenlantapohjaiset lannoitteet) ei pidä antaa enää loppukesästä monivuotisille kasveille. Kotipuutarhassa bokashimultaa voi laittaa kasvien juurelle ja sitä voi käyttää kun vaihtaa keväällä huonekasvien mullat. Luonnossa typpi ja fosfori ovat ne ravinteet jotka rehevöittävät vesistöjä. Kotipuutarhassakaan ei ole syytä ylilannoittaa, kasvien vointia ja ravinteiden tarvetta on seurattava.

Typpi kasvattaa   Kalium lisää satoa   Fosfori kukittaa

• Kasveja ei kastella bokashivedellä lehdille, vaan suoraan maahan. Jotkut kestävät sen, toiset eivät, ei kannata kokeilla.

• Oikein käynyt bokashineste on hapanta ja sen pH on 4-5. Vedellä laimennettaessa sen pH kuitenkin nousee ja bokashinesteellä voi lannoittaa/kastella myös kalkinsuosijoita.

• Useimat kasvit viihtyvät parhaiten neutraalissa tai lievästi happamassa maassa. Suomessa maaperä on luonnostaan hapanta, siksi kalkinsuosijoille on syytä antaa lisäkalkkia kevätlannoituksen yhteydessä. Helpoiten se käy sekoittamalla kalkkirakeita kasvualustaan tai levittämällä niitä myöhään keväällä viimeisten lumien päälle. Lumien sulaessa kalkki liukenee suoraan maahan.

Bokashinesteen laimentaminen

Bokashineste on hyvin voimakasta ja ravinnepitoista. Laimennussuhteeksi suositellaan

1:100, jopa 1:200.

Käytännössä se tarkoittaa seuraavaa:

• 10 l puutarhakannuun 0,5 - 1dl bokashinestettä
• 5 l puutarhakannuun 0,25 - 0,5 dl bokahinestettä
• 2 l kastelukannuun max. 1 ruokalusikallinen bokashinestettä

Jos haluaa käyttää bokashimultaa, tai multaa johon on sekoitettu bokashimultaa, taimikasvatuksessa, sen ravinnepitoisuus pitäisi tietää. Turvallisinta ja helpointa on käyttää kevyttä, hiekansekaista ja ravinneköyhää "kaupan taimimultaa" kasvatuksen alkuvaiheessa. Myös nämä sisältävät hyödyllisiä mikrobeja. Halutessaan taimimullan voi toki valmistaa itsekin bokashimullasta ja hiekasta, mutta kuten edellä jo sanottiinkin, täsmällistä ohjetta tai sekoitussuhdetta ei voi antaa koska kotona olevan multatehtaan kyljessä ei ole lappua jossa kerrottaisiin mullan koostumus ja ravinnepitoisuudet.

Kun taimet ovat lähteneet hyvään kasvuun, niitä voi kastella laimennetulla bokashinesteellä ja/tai lisätä kasvatusastioihihin bokashimultaa koulimisen yhteydessä.

Jos käytät bokashimultaa kasvualustana, bokashivesi kastelulannoitteena ei ole enää välttämätöntä samana vuonna. Ruokajätteen määrästä ja puutarhan koosta tietysti riippuu, paljonko kenelläkin bokashinestettä on käytössä ja mille kaikelle se riittää.

• Typpeä kaipaavien kasvien typensaanti on turvattava muilla keinoilla. Luonnonmukaisista typpilannotteista voit lukea lisää täältä: Puutarhurin parhaat kaverit.

Kasvien vointia ja kukintaa on seurattava ja yritettävä itse arvioida tarvitaanko lisälannoitusta vai ei. Jos "tavalliseen" multaan on sekoitettu bokashimultaa, lisälannoituksen tarve riippuu mm. näiden kahden sekoitussuhteesta, muiden lannotteiden käytöstä ja kunkin kasvin yleisestä lannoitustarpeesta.

• Huonekasvien lannoitus

Huonekasvien lannoitus aloitetaan helmikuussa ja sitä jatketaan syys-lokakuulle. Lannoituskauden alussa ja lopussa on syytä käyttää kohtuullisen laimeaa lannoitetta jotta kasvit saavat rauhassa heräillä uuteen kasvukauteen ja taas laskeutua pikkuhiljaa lepokauteen.

Jotkut huonekasvit kaipaavat lannoitusta myös lepokautena, mutta vain esim. kerran kuussa, toiset taas, kuten esim. kaktukset, eivät juuri lannoiteita kaipaa edes kasvukaudella. Tarkista kunkin huonekasvin lannoitustarve.

• Koska bokashineste sisältää fosforia ja kaliumia, sitä on syytä käyttää harkiten huonekasvien lepokauden aikana.

• Sipulikukkien lannoitus

Tulppaanit ja muut sipuli- ja mukulakasvit lannoitetaan syksyllä istutuksen yhteydessä ja uudestaan keväällä ennen niiden kukintaa. Näissä lannoituksissa on hyvä käyttää bokashimullan tai boashikasteluveden lisäksi myös jonkin verran typpipitoista lannoitetta. 

Kun kukinta on ohi, kasvit säilövät ravinteet sipuliinsa tai mukulaansa seuraavaa kasvukautta varten. Kukinnan jälkeen, kun lehdet alkavat kuihtua, lannoitusta tai kastelua, edes pelkällä vedellä, ei enää jatketa. Sipulikukat kaipaavat kasvukausien välissä lepoa, jpa kuivuutta, ja tästä syystä jotkut jopa nostavat tulppaaninsipulit ylös maasta kuivumaan ja kesäsateilta turvaan.

• Bokashimultaa voi lisätä sipulikukkien kasvualustaan syksyllä. Jos ne kaipaavat kastelua kasvukauden alussa, bokashivettä voi niille antaa.

• Marjapensaiden ja hedelmäpuden lannoitus

Lannoittaminen parantaa ja kiihdyttää kasvua. Liiallinen lannoittaminen ei ole eduksi: omenapuu innostuu tekemään pystysuoraan kasvavaa, pois leikattavaa vesiversoa ja marjapensaat venyttävät oksiaan sadon siitä sen kummemmin lisääntymättä.

Monivuotiset hedelmiä ja marjoja tuottavat puut ja pensaat eivät oikeastaan lannoitusta keväällä kaipaa, sadon kannalta kukinnan onnistuminen ja pölyttyminen on olennaisempaa, mutta halutessaan juuristoalueen voi varhain keväällä kastella bokashivedellä ja/tai lisätä bokashimultaa niiden juurelle.

• Syyslannoituksesta sen sijaan on hyötyä. Bokashinesteessä on kaliumia ja fosforia jotka edistävät kukkien syntymistä ja parantavat satoa. Kasvit, jotka kehittävät seuraavan kevään kukka-aiheensa jo syksyllä (esim. mansikka, hedelmäpuut ja marjapensaat), hyötyvät loppukesän bokashilannoituksesta. 

• Havut, atsaleat ja rhodendronit

Nämä kaikki viihtyvät happamassa, melko köyhässä maassa. Varhain keväällä niillekin voi antaa bokashinestettä kastelulannoitteena, mutta ikivihreät selviävät talviemme yli parhaiten kun antaa niiden kasvaa luonnolliseen tahtiinsa. Jos multatehtaassa on valmista tavaraa, tätä multaa voi levitellä juuristoalueelle.

Jos käytetään kaupan lannotteita, havuille, pensasmustikalle ja muille happaman maan kasveille on erikseen omat lannoitteensa ja multansa. Bokashimultaa voi sekoittaa kasvualustaan kun istuttaa tähän ryhmään kuuluvia kasveja puutarhaan. Jos ne kaipaavat kastelua, bokashivettä voi käyttää, mutta kuten sanottua, varsinkin havut viihtyvät parhaiten melko köyhässä maaperässä.

• Kukkivat koristepensaat ja -puut

Tähän ryhmään kuuluvat mm. ruusut, jasmikkeet, angervot ja syreenit. Sama ohje kuin marja- ja hedelmäpuille: syyslannoitus syksyllä, muuten niiden annetaan elää normaaliin, luonnolliseen tahtiinsa.

Ruusujen lannoittamiseen on omat ohjeensa erilaisille ruusutyypeille. Jotkut eivät juuri lannoitusta kaipaa, kuten juhannusruusu (Rosa pimpinellafolia), mutta toiset, jalommat ruusut tarvitsevat enemmän hoivaa. Ruusujenkin lannoitus lopetetaan kuitenkin ajoissa jotta ne pääsevät valmistautumaan talveen.

• Perennat (monivuotiset ruohovartiset kasvit)

Perennoja voi alkaa lannoittamaan kun ne ovat lähteneet kunnolla kasvuun. Perennojen kasvualustaan voi sekoittaa bokashimultaa ja niitä voi kastella laimennetulla bokashinesteellä. Kasvukauden alussa, juhannukseen asti, niille voi antaa voimakkaampia, typpipitoisia lannotteita. Lannoittaminen lopetetaan kun kukinta on ohi, viimeistään kuitenkin heinäkuun alussa jolloin alkaa niiden tuleentuminen, eli talveen valmistautuminen. Kukkivat köynnökset (esim. kärhöt, Clematis) kuuluvat myös tähän ryhmään.

• Jos bokashinestettä riittää, sillä voi kastella perennoja koko kesän.

• Kesäkukat

Yksivuotisia kesäkukkia lannoitetaan koko niiden kasvu- ja kukintakauden ajan. Bokashinesteen kalium ja fosfori pitävät huolen pitkästä kukinta-ajasta. Syksyllä kesäkukat voi laittaa multineen päivineen multatehtaaseen ja sekoittaa bokashimassaan. Toki kukat ja kukkavarret voi laittaa erikseen myös hapattumaan.

• Vihannekset ja yrtit

Eri vihannekset tarvitsevat eri tyyppistä ja eri vahvuista lannoitusta, jotkut yrtit eivät niitä kaipaa juuri ollenkaan. Bokashinestettä voi käyttää kastelulannoitteessa kaikille kasvimaan ja kasvihuoneen satoa tekeville niiden kunkin oman tarpeen mukaan. Jos kasvualustassa on jo bokashimultaa, lisälannoitteen antaminen kasteluvedessä voi olla jopa turhaa, eli ei kannata stressata vaikka sitä bokashivettä ei koko kesää kaikille riittäisi..

Kasvukauden alussa kasvualustaan voi sekoittaa bokashimultaa, kanankakkarakeita tai "pollen parasta" turvaamaan typen saanti. Myös nurmikonleikkuujäte on hyvää, typpipitoista lannoitetta katteena käytettynä.

Parhaan sadon saa, kun tutustuu kunkin vihanneksen tai yrtin hoito-ohjeisiin ja niille.

Pelkkä lannoittaminen ei riitä kukoistavan puutarhan, parvekkeen tai kasvimaan luomiseen.

Kun hankkii kasvin, on syytä tutustua sen valontarpeeseen ja siihen, millaisessa maassa se viihtyy parhaiten. Jos nämä kaksi asiaa eivät ole kohdillaan, mikään lannoite ei pelasta tilannetta, ei edes bokashineste...

• Älä lannoita taimia tai nuoria kasveja liikaa.
• Huomioi kunkin kasvin oma ravinne- ja lannoitustarve.
• Älä lannoita liikaa.
• Anna kasvien kasvaa omaan tahtiinsa; samanvuotiset versot ovat arimpia talvaurioille.
• Anna bokashilannoituksen lisäksi kalkinsuosijoille kalkkia.
• Lannoita kasveja alkukesästä myös typpipitoisella lannoitteella. (Esim. lanta, kanankakka, ruohosilppu)
• Lopeta monivuotisten kasvien typpipitoinen lannoittaminen viimeistään heinäkuun alussa.
• Huolehdi kunkin kasvin oikeasta sijoituspaikasta: valo, lämpö, maaperä.

Jos bokashinestettä tulee yli tarpeen (harvinaista?) esim. pienessä pihassa tai pervekeviljelmillä, sitä voi kaataa multatehtaaseen (tai viemäriin), nurmikolle laimennettuna tai viedä naapurille mieluummin kuin antaa liikaa kasvaville kasveille. Ylilannoittamisellakin voi tehdä tuhoa.

Tätä bloggausta on muokattu aika moneen kertaan... Lämmin kiitos korjauksista kaikille neuvoja ja vinkkejä antaneille!

Oma tyylini hoitaa kasvimaata ja puutarhaa ei perustu kaupan lannotteisiin tai kasvien "hyysäämiseen". Yritän parhaani mukaan etsiä niille otollisen kasvupaikan, kasvualustan ja valo-olosuhteet, kastelen ne kerran kunnolla istutusvaiheessa, peitän istutusalueen eloperäisellä katteella ja se melkein riittääkin. No, gladiolukset, kärhöt ja muut "hienohelmat" saavat vähän erityishuolenpitoa. Bokashinestettä tulee tällä hetkellä korkeintaan muutama desilitra viikossa, se tarkoittaa neljää, viittä kastelukannullista. Kyllä sille määrälle aina paikka löytyy.

Jos aihe kiinnostaa tai askarruttaa, Facebookista löytyy ryhmiä joissa on asiantuntevaa porukkaa mukana. Ryhmiä voi hakea hakusanoilla "luonnonmukainen" ja "bokashi".

Antoisaa kasvukauden alkua!

No ei mene niinkuin "Huvilassa ja Huusissa"

Äkkisiltään tehtävä kuulostaa selkeältä ja yksinkertaiselta. Esim: "kaivetaan piharakennuksen pohjat".

Sitten alkaa hässäkkä...

Jos elämä olisi tv-ohjelma, me poistuisimme viikonlopuksi kylpylään nauttimaan hieronnasta, savinaamioista ja kuplivasta, latoisimme muutaman (10?) tonnin tiskiin ja saapuisimme paikalle nauttimaan valmiista lopputuloksesta. Mutta eihän se niin mene.

Ensin pitää raivata. Puutarhakompostori oli tulevan työkaluvajan kohdalla ja se piti tietysti siirtää. Jotta kompostorin voi siirtää, se pitää tyhjentää...

Kompostorissa oli toissavuoden puutarhajätettä ja viimetalvista bokashia. Onneksi olimme kevään ensimmäisinä lämpimämpinä päivinä rakentaneet kasvulavat ja valmis multa saatiin kuljetettua suoraan lopulliseen sijoituspakkaansa.

Tämä nurkka on ollut vähän sellainen "unohdettu". Siellä on säilytetty polttopuita (jotka onneksi nyt ovat loppu) ja sinne on raijattu kaikenlaista heinää ja risua (houkuttelemaan lehtokotiloita). Kaikki piti nyt siivota.

Maassa näkyy selvästi kompostorin vanha paikka.

Sen alla oli ihanaa mustaa, muhevaa multaa.

Kevytpeite on ollut suojaamassa polttopuita,  eurolavojen päällä niitä on säilytetty ja vanhat aidanpätkät ovat olleet estämässä koiran karkaamista naapurin puolelle. Risupino on peräisin orapihlaja-aidan harvennuksesta ja ne on säästetty nuotiopuiksi. Takana näkyvä kompostori on naapurin.

Kun kompostorin nurkka oli siivottu ja tasoitettu, laitoimme kompostorin omalle paikalleen. Osan ohuemmista risuista ym. sekalasen sälän laitoin sen pohjalle jotta ilma kiertää vähän paremmin ja päälle ladoin hieman multavaa, mutta sammaleista ja saven sekaista pois kaivettua maata. Tekeytymässä olleen bokashin kippasin perään ja päälle taas samoja multakokkareita.

Pikkuisen talikkoa ja kansi kiinni.

Olen aloittanut bokashoinnin vasta viime syksynä ja tuossa isossa kompostorissa on ollut multatehdas viime talven. Tässä eristämättömässä kompostorissa aiemmin talvella sinne laitettu bokashi oli kerennyt jo multaantua, vain viimeisin oli vielä sellaista, että en tohtinut sitä viedä suoraan kasvulavoihin. Paikka taitaa olla aika hyvä: talvella ja keväällä aurinko pääsee lämmittämään multatehdasta, mutta kesällä se on kevyessä varjossa.

Multatehdasta jatkan nyt niin, että täytän ensin toisen pään, noin suunnilleen, ja aloitan toisen pään myöhemmin. Toki kompostit saattavat hieman sekoittua, mutta toiveena ja ideana on siis se, että toisessa reunassa olisi jo valmiimpaa tavaraa kun toisessa reunassa vasta aloitellaan. Tosin, jos multaantuminen tapahtuu niin nopeasti kuin sen on luvattu tapahtuvan, saatan saada multatehtaan tyhjennettyä kokonaan talvea vasten.

Mihinkäs sitten tämä kaikki pois kuorittava maa... Tasoitteeksi potagerin käytäville:

Multapuoli ylöspäin, vähän tamppaamista ja messumatto päälle. Osan kaivuujätteestä laitoin alimmaksi kerrokseksi kasvulaatikoihin, osalla tasoitin istutusalueilla olevia kuoppia ja masemoin kylpyhuoneen lattiasta piikatusta betonijätteestä tehtyä kukkulaa.

Uskomaton määrä kastematoja!

Ilman niitä ja pörriäisiä puutarhanhoidosta ei tulisi mitään. Jokainen liero jonka sormiini sain, päätyi pakkosiirtolaiseksi kasvulavaan. Ovat siellä hyödyllisempiä kuin käytävien alla. Vaikka kyllä niitä sinnekin taisi riittää.

Aikamoinen työhän tässä kaikessa oli. Bobcatillä vanhan maan pois kaivaminen olisi ollut nopeaa, mutta koska alue on ihan pihan perällä, en halunnut minkäänmoista kaivuria pyörimään sammaleiselle nurmikolle. Jälki olisi ollut sellaista, että uutta kasvua olisi saatu odottaa ensi kesään...

Multapaakkujen raijjaamisessa ja perkaamisessa on tietysti myös oma hommansa, mutta eipä tarvitse euroja kantaa puutarhamyymäläänkään. Säästyneillä rahoilla voi sitten ostella vaikka kesäkurpitsan ja tomaatin taimet ja muuta mukavaa.

Lavakasvimaan rakentaminen - paikan valinta

Ihan tähän alkuun joudun toteamaan: onneksi jouduin odottamaan yli vuoden kasvimaan rakentamisen aloittamista. Olisin laittanut sen aivan typerään paikkaan.

Kun muutimme taloon toissasyksynä, talon länsipäädyssä oli kompostori ja jäteastia. Niiden alla oli juurimattoa ja puulaattoja, eli maa oli paljas nurmikosta ja multa oli mustaa ja mehevää. Ajattelin että se olisi hyvä paikka kauniille lavakasvimaalle, potagerille. Seinustalle rupeaa paistamaan aurinko puolen päivän jälkeen ja paistetta riittää koko lopun valoisan ajan. Ajattelin myös, että mitä lähempänä keittiötä ja sisäänkäyntiä potager on, sen ahkerammin tulee sen antimia käytettyä.

Yhtenä aamuna viime viikolla heräsin ja olin - tadaa! - muuttanut mieleni ihan kokonaan... 

Kasvulavat muuttivat lähelle tontin takarajaa, sen luoteiskulmaan. Miksi ihmeessä?

Valo

Usein kasvimaa perustetaan pihan aurinkoisimmalle paikalle. Totuus on kuitenkin se, että useimmat vihannekset kaipaavat myös hieman lepoa alituiselta paahteelta. Tuohon nurkkaan alkaa paistaa aamusta ja aurinkoa riittää koko aamupäivän ajan. Keskipäivälläkin valoa riittää, mutta myöhemmin iltapäivällä ja illalla kasvimaalle tulee ainoastaan hajavaloa koska korkeat koivut blokkaavat ilta-auringon tästä nurkasta.

Aamuaurinko lämmittää kasvimaata lempeästi viileän yön jäljiltä, keskipäivän aurinko antaa kasveille lisää lämpöä ja valoa, iltapäivällä vähän hellittää... Jos kasvimaata tarvitsee kastella, sen voi tehdä jo myöhään iltapäivällä ja kasvit ehtivät käyttää kosteuden kokonaan eikä se haihdu paahteessa taivaan tuuliin.

Ulkonäkö ja puutarhan visuaalinen ilme

Vaikka suunnitelmissa on kaunis, kukkiva potager hajuherneineen ja kesäkukkineen, suurimman osan vuodesta kasvulavat ovat aika tylsän näköisiä. Pihakausi kuitenkin alkaa parhaimmillaan jo varhain huhtikuussa ja voi jatkua pitkälle syys-lokakuulle ja tyhjät kasvulavat oleskelualueen lähistöllä ovat aika ankeaa katseltavaa. Tuolla tontin takakulmassa ne saavat olla rauhassa vähän tylsiäkin, mutta kesäkuusta syyskuulle ne voivat tuottaa sadon lisäksi myös silmäniloa aikana, jolloin tälläkin alueella oleskellaan enemmän.

Kasvualusta

Jos ja kun perustaa kasvimaan kasvulavoihin, puiden juuret tai vaikkapa kallion läheisyys eivät haittaa. Tämä kulma tontillamme on melko täynnä männyn juuria eikä peruskalliokaan kovin syvällä ole. Lavan takana on myös orapihlaja-aita. Nyt senkin juuristo saa olla rauhassa. Lavat mahdollistavat paikan valinnan muilla kriteereillä.

Käytännöllisyys

Tässä tontin päädyssä, mutta vastakkaisessa kulmassa, sijaitsee suuri puutarhakompostori jossa multatehtaillaan bokashoitu biojäte. Asianomaiseen kulmaan ruvetaan rakentamaan pientä piharakennusta ja Biolanin "tankki" jouduttiin tyhjentämään ja siirtämään pois tieltä. Aika lyhyt matka oli kärrätä valmis kompostimulta kasvulavaan.

Kun mietit oman kasvimaan paikkaa, kannattaa tutkailla tontin valo-olosuhteita tarkkaan. Yhden kasvimaan tulin aikoinaan perustaneeksi hyvin huonoon paikkaan: tein suunnitelmat keväällä lehdettömään aikaan ja kun korkeat haavat puhkesivat lehteen, huomasin että kasvimaa oli lähes koko päivän varjossa. Kyllä sieltä satoa sai, mutta pikkuisen enemmän olisi voinut valoa ja lämpöä olla.

• Tutkaile keväällä mihin asti lehdettömien puiden varjot ylettyvät.
• Kesällä aurinko paistaa korkeammalta ja päivällä varjot ovat lyhyempiä.
• Keväällä oksien läpi paistava valo katoaa kun puihin tulee varjostavat lehdet.
• Osan päivää varjossa oleva kasvimaa vaatii vähemmän kastelua.

Näkymä aamupäivän auringossa tontin takarajalla piharakennuksen edestä (tulossa) kohti kasvimaata. Suuri varjo tulee kanadanjättuijasta, joka on todella jätti. 

Kesällä aurinko paistaa korkeammalta,
eli tuokin varjo lyhenee. Samoin käy istutusalueen keskellä olevan kirsikan luoman varjon.

Tämä oli loppujen lopuksi se luonnollisin paikka kasvulavoille. Kapean käytävän oikealla puolella on siis suuri kirsikkapuu ja kuvaajasta oikealla matala, sateenvarjomaisesti leikattu omenapuu jonka oksien varjot näkyvätkin kuvan alalaidassa. Vasemmalle jäävät vanha mustaherukka ja punaherukka sekä uudet hankinnat rungollinen karviainen ja päärynäpuu. Monivuotisten syötävien valikoima täydentyy vielä ainakin

punavartisella raparperilla...

Piti saada helmivillakko!

EI kaupallista yhteistyötä, helmivillakko ostettu omalla rahalla.

Olohuoneen nurkkaan paahtaa aurinko ihan koko päivän. Seinäamppelissa on ollut juoru, mutta sen lehdet alkoivat ruskistua kärjistä ja tilalle oli löydettävä jotain muuta.

Googlailemalla törmäsin huonekasviin josta en ollut ennen kuullutkaan:

helmivillakko (Senecio rowlejanus). 

Koska se on kotoisin Länsi-Afrikan kuivilta alueilta, arvelin, että saattaisi kestää sille ajatellussa paikassa.

Tämä ihmeellisen näköinen mehikasvi on nyt (kuulemma) ihan trendikkäin ja "kuuminta hottia". Siitä huolimatta näitä ei ihan jokaisessa kukkakaupassa näy, mutta omani löysin ihan läheltä, Kukkatarha Koskiselta Lahdesta.

Hoito-ohje: tykkää suihkuttelusta, kastellaan kun lehdet alkavat rypistyä. Jos väri haalenee, paikka on liian paahteinen.

Helmivillakolla on myös serkku, hernevillakko (Senecio herreanus). Minä satuin saamaan viimeisen helmivillakon, mutta lähes saman näköisiä hernevillakoita löytyy Koskiselta vielä (toistaiseksi), hinta 30 €:n huitteilla. Omani ei ollut enää ihan "timanttisessa kunnossa" ja sainkin siitä pienen alennuksen.

Jos harrastaa huonekasveja, täällä kannattaa poiketa. Ihan ehdottomasti. Vaikka olen asunut vuosikausia melkein naapurissakin, en ole koskaan poikennut: vaatimaton ulkokuori kätkee sisälleen huonekasviharrastajan paratiisin.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

Kasvit ovat hyvin hoidettuja.

Jokaiselle jotakin.

Neliskulmaisia ruukkuja...

Vähän järeämmän kokoinen huonekuusi, 650 €.

Kuka uskaltaa?

Tarvitsisin korkeammat huoneet...

Linnut lisäävät viidakkotunnelmaa sirkutuksellaan.

Erittäin pinkki verililja kesäkukkaistutuksiin.

Lyyraviikunan lehdet, melko mehevät!

Herkku.

Tyylikkäät.

Helmivillakko matkalla uuteen kotiin.

Kukkatarha Koskinen

Hirsimetsäntie 92, 15200 Lahti

Koronapandemian ajan ilmaiset kotiinkuljetukset

www.kukkatarhakoskinen.fi

Vilpitön ja lämmin suositus.

Kasvulavojen rakentaminen ja pintakäsittely

Kasvulavojen rakentaminen itse on aika helppoa. Tarvitaan lautoja, ns. kakkoskakkosta (tai kakkosnelosta, mitä nyt sattuu löytymään), ruuveja ja ruuviväännin.

Rakenne on aivan yksikertainen, kuten kuvasta näkyy. Ruuveja kannattaa käyttää koska ne pureutuvat lautaan paremmin ja niissä on enemmän pitoa. Jos käyttää nauloja, ne kannattaa hakata hieman vinoon.

Jos kasvulaatikon sivu on kovin pitkä, kannattaa laittaa vähän lisätukea. Kun laatikon täyttää mullalla, laudat voivat helposti lähteä pullistelemaan.

Pienempien laatikoiden sivut eivät lisätukea (välttämättä) kaipaa.

Millaista lautaa kasvulavoihin?

Painekyllästetty puu

Painekyllästettyä lautaa ei suositella kasvulavoihin niiden sisältämien kemikalien vuoksi.

Painekyllästäminen parantaa puun lahonkestävyyttä ja kyllästetty puu kestää ulkokäytössä 3-5 kertaa kauemmin kuin kyllästämätön puu. Kyllästettyä puuta käytetään säälle alttiissa rakenteissa ja silloin, kun puurakenne on maa- tai vesikosketuksessa.

Kestopuuta on kyllästetty eri aikoina eri metodeilla ja aineilla, nykyään se tehdään kuparisuoloilla ja orgaanisilla tehoaineilla. Kuparisuolot ovat haitallisia terveydelle, eikä pitkäaikaista, suoraa ihokontaktia suositella. Kymmenen vuotta sitten kyllästeissä käytettiin kupariyhdisteiden lisäksi myös arseenia ja kromia, jotka ovat nykyään luokiteltu syöpää aiheuttaviksi aineiksi. Niitä ei enää käytetä.

Kuvalähde hankkija.fi

Vihreä ja ruskea kestopuu eroavat toisistaan ainoastaan värinsä puolesta.

Lämpökäsitelty puu

Lämpökäsittelyssä puuta "paistetaan" yli 160 °C lämpötilassa. Puuhun ei lisätä kemikaleja.

Lämpökäsittelyssä puun lahon- ja säänkesto paranevat ja kosteuseläminen pienenee. Myös pihka poistuu puusta. Lämpökäsittely ei juurikaan vaikuta puun kovuuteen mutta heikentää taivutus- ja halkaisulujuutta. Lämpöpuun ruskea väri syntyy kuumennusprosessissa.

Lämpöpuu kestää säärasitusta huomattavasti paremmin kuin tavallinen lauta, mutta huoltovapaa ei sekään ole. UV-säteily harmaannuttaa lämpöpuun ja ajan mittaan lämpöpuun pinnassa voi esiintyä kosteuden- ja lämpötilavaihteluiden aiheuttamaa mikrohalkeilua. Säänkestävyys paranee pintakäsittelyllä ja huoltokäsittelyillä.

Lämpökäsiteltyä puuta voi käyttää kasvulavoihin (jos raaskii).

Kuvalähde stark-suomi.fi

Hintaveratailu n. 20 mm paksu, 100 mm leveä puutavara

Vihreä kestopuu  1,06 €/m
Ruskea kestopuu 1,79 €/m
Lämpömänty 4,25 €/m
Tavallinen kuusi- tai mäntylauta jopa 0,7 €/m

HUOM! Hinnat vaihtelevat ostopaikasta riippuen, tämä vertailu vain suuntaa antava.

Tavallinen kuusi- tai mäntylautalauta

Edullista, helppoa työstää. Kestää sen minkä kestää. Voidaan elinkaarensa päässä polttaa.

Mitä pintaan?
Osmo Colorin EcoGarden suojaa puupinnat turvallisesti. Siinä ei haitallisia aineita ja sillä voi käsitellä halutessaan myös kasvilavan sisäpinnat. 0,75 l 25 €

Tikkurilan Patio Verso on vesiohenteinen puuöljy joka on tarkotettu juuri esim. kasvatuslaatikoiden ja kasvihuoneen puurakenteiden käsittelyyn. Kasviöljypohjainen puuöljy ei sisällä haitallisia aineita.  0,9 l n. 22 €

Myrkyttömiä, kasvulavojen öljyämiseen sopivia tuotteita löytyy toki muitakin. Ja edullisempiakin. Itse ostin Tokmannilta pellavaöljypohjaisen, sävytetyn puuöljyn, taisi olla sellainen kympin pönikkä. Laudat voi halutessaan jättää myös käsittelemättä, öljyäminen ei niiden käyttöikää juuri pidennä.

Öljyistä löytyy monia eri sävyvaihtoehtoja ja sävytetyn öljyn sanotaan kestävän myös säärasitusta paremmin.

Muita vaihtoehtoja: mehiläisvaha, pellavaöljy, puna- tai keltamulta (keitetty, ei "punamaali") ja kaikki myrkyttömät, liuotteettomat öljyt, vahat ja maalit. Mm. suomenluonnonmaalit.fi -sivustolta löytyy paljon erilaisia vaihtoehtoja, mutta löytyy niitä ihan siitä lähimmästä rautakaupastakin.

Meille halusin mustanpuhuvat laatikot koska talosta tulee harmaa. Luonnollisesti harmaantuneet laatikot sopivat kelomökin pihaan, tiilitalon kaveriksi vaikkapa punaruskeat. Jos kasvimaa on lähellä asuinrakennusta ja/tai pihassa on muitakin rakennelmia, esim. kasvihuone, kannattaa laatikoitten väriä ja sävyä pohtia kokonaisuuden kannalta.

Kannattaa myös muistaa, että tumma väri imee lämpöä. Tummasta kasvulaatikosta routa sulaa nopeammin pois, mutta toisaalta se saattaa kesällä myös kuumeta liikaa ja haihduttaa näin kosteutta. Jos käyttää katetta, eikä kasvulaatikko ole koko päivää suorassa paahteessa, ongelma ei lienen suuren suuri.

Alla olevassa kuvassa lähtötilanne ja lopputulema kahdella öljykerroksella:

Lisää aiheesta täällä: Kasvulavakasvimaan suunnittelu ja rakentaminen (klikkaa)

Potager edellisessä elämässä: Potager (klikkaa)