Maailman ensimmäinen selfie-kuvaaja?

Tammikuussa tuli Yleltä dokumentti 1900-luvun parhaaksi katuvalokuvaajaksi väitetystä salaperäisestä naisesta, Vivian Maierista (1926 - 2009). Maier työskenteli chicagolaisissa perheissä lastenhoitajana, valokuvasi vapaa-ajallaan ja vähän myös työajallaan. Mies sen bongasi ja tarina imaisi mukaansa.

Kuva: Vivian Maier: © Estate of Vivian Maier, Courtesy of Maloof Collection and Howard Greenberg Gallery, NY.

Dokumentissa kerrotaan seikkaperäisesti kuinka kuvat, negatiivit ja kehittämättömät filmirullat löydettiin ja kuinka nuori mies, joka ne kaikki löysi, lähti selvittämään sitä, kuka tämä huikea valokuvaaja oikein oli.

Vähän "Maija Poppanen" 

Ei kuulemma aina niin kiva lastenhoitaja, hamstraaja, erakko, seikkailija. Amatöörivalokuvaaja, joka ei ei nähnyt vedoksia, ei edes negatiiveja, kaikista ottamistaan valokuvista.

Dokumentti on katsottavissa kesäkuun 2020 loppuun Yle Areenassa: 

"Vivian Maierin salaisuus". 

Kun huomasimme näyttelyn olevan Helsingin Valokuvataiteen Museolla, Kaapelitehtaalla Helsingissä, päätimme mennä katsomaan sen ystäväpariskunnan kanssa.

Näyttely on ilmeisen suosittu, väkeä riitti, mutta lippujono veti kohtuullisen mukavasti.

Maier kuvasi katuelämää, tavallisia ihmisiä ja tilanteita, paljon myös lapsia.

Monissa kuvissa Maier näyttäytyy itsekin; heijastuksena tai varjona.

Siellä hän on, Volkkarin pölykapselista peilautuen.

Nopeiden automaattikameroiden, kehittyneiden järjestelmäkameroiden ja kännykkäkameroiden aikakautena ei tule ajatelleeksi, kuinka haasteellinen tuollainen laatikkokamera on työvälineenä ollut. Vivian Maierin ensimmäinen kamera oli vaatimaton ja yksinkertainen Kodak Brownie -laatikkokamera, jossa ei ollut edes tarkennusmahdollisuutta. 1952 hän hankki ensimmäisen Rolleiflex -kameran. 

Vaikka nykyisten valokuvien laatu on tuhansine pikseleineen erittäin hyvä, näissä vanhoissa, oikealle filmille kuvatuissa kuvissa on jotain erilaista. Vähän samanlainen ero fiiliksessä ja tallenteen laadussa kuin cd-levyllä ja vinyylillä. Varsinkin mustavalkoiset kuvat tuntuvat "oikeammilta" ja näyttävät upeilta, valöörit pääsevät oikeuksiinsa. Maier käytti kuvatessaan enimmäkseen Kodak Tri-X ja Ektachrome -filmiä.

Kuvatessani tätä hauskaa kissakuvaa, tulin ottaneeksi omakuvan Vivian Maierin tyyliin. Kuvassa on kissa, Maier itse heijastuu auton ikkunalasista ja me, katsojat, heijastumme valokuvaa peittävästä lasista.

Jos näyttely kiinnostaa, kannattaa katsoa dokumentti ensin. Näin näyttelystä saa enemmän irti.

Jos ei Helsinkiin asti tule lähdettyä, Maierin kuvia voi käydä katsomassa myös hänen kotisivullaan. Pöytäkoneen tai läppärin näytöltä kuvat näkee suunnilleen saman kokoisena kuin näyttelyssä. 

www.vivianmaier.com

Self-Portrait, 1953 

Vivian Maier: © Estate of Vivian Maier, Courtesy of Maloof Collection and Howard Greenberg Gallery, NY.

Vivian Maier, "Omakuva ja sen varjo"

keskittyy nimensä mukaisesti enimmäkseen niihin kuviin, joissa Maier itse, tai hänen varjonsa, näkyy.

Näyttely on Helsingissä 24.5.2020 asti.

Kiinalainen uusi vuosi

Jos länsimainen uusi vuosi ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kiinalaisten uusi vuosi tarjoaa mahdollisuuden uuteen alkuun. 

Kuvalähde poetryclubs.com

2020 on metallirotan vuosi. 

Se alkoi 25.1. ja päättyy 11.2.2021. Rotta on kiinalaisen horoskoopin rotaatiossa ensimmäinen merkki ja rotan vuosi merkitseekin uudistumisen aikaa. Vastaanottavaiselle rotan vuosi tarjoaa uusia kokemuksia ja menestystä omasta horoskooppimerkistä riippumatta. Metallielementti yhdistetään menestykseen ja tuotteliaisuuteen. Elementtinä metalli on vahva, päättäväinen ja peräänantamaton.

Kuvalähde Hong Kong tatler

Kiinalainen uusivuosi eli chunjie (kevätjuhla) on kiinalaisen kulttuurialueen merkittävin vuosittainen juhlapäivä. Sitä vietetään kuukalenterin mukaisen vuodenkierron alkaessa.

Punainen väri symboloi vaurautta ja hyvinvointia ja sen uskotaan myös pitävän paha loitolla. Siksi se on tärkeä väri kaikissa juhlissa.

Kuvalähde dw.com

Monissa kaupungeissa pääsee katsomaan kiinalaisen uuden vuoden kulkueita. Tänä vuonna sellaiset järjestettiin ainakin Helsingissä ja Porissa.

Leijonatanssi

Lohikäärmetanssin ohella uuden vuoden kulkueissa ja juhlissa nähdään myös leijonatanssi. Perinteinen leijonatanssi perustuu Nian-nimisen hirviön myyttiin. Legendan mukaan se hyökkäsi kylään aina uuden vuoden aattona. Kyläläiset päättivät valmistaa suuren leijonan pelottaakseen hirviön pois. Yksi tanssija kannattelee päätä ja muut liikuttavat sen vartaloa. Esityksessä kaksi leijonaa taistelee keskenään rumpujen ja gongien säestyksellä. Esityksen uskotaan tuovan onnea.

Meillä "oma", länsimainen, aurinkokalenterin mukaan vietettävä uusi vuosi meni hiljaisesti sairastellessa, eikä tätä kiinalaistakaan nyt ihan niin riehakkaasti juhlittu kuin kiinalaiset itse, mutta vähän kuitenkin pitkän työpäivän päätteeksi.

Riikka Pöntysen blogissa on hyvät vinkit kiinalaisen uuden vuoden viettoon. Löydät ne täältä: Kiinalainen uusi vuosi ja perinteet.

Meillä kyllä siivottiin, mutta rahakuoret, kolikkokupit sängyn alla ja appelsiinien vaihtaminen muiden muassa jäivät kyllä väliin. Ehkä ensi vuonna?

Punaisia tulppaaneja

Tuoreet kukat symboloivat syntymää ja uuden alkua. Nämä tulppaanit tarttuivat matkaan marketista. Sävy ei ollut ihan toivomani, mutta bonuksena terälehdistä löytyi valkoista, joka värinä edustaa metallia.

Samasta syystä katoin sushiaterian valkoisille, pyöreille lautasille enkä mustille, suorakaiteen muotoisille, kuten yleensä tapanani on. Metallirotan vuosi on kuulemma myös "vetinen", pellavaliina sai kaveriksi mustan kaitaliinan. Ja tietysti punaiset servetit.

Kiinalaista uutta vuotta pitäisi viettää notkuvien pitopöytien äärellä. Sekin symboloi vaurautta. Yhdeksän aikaan illalla en kuitenkaan sellaisia jaksanut ruveta järjestelemään, syömisestä puhumattakaan, joten tyydyimme teemalla "less is more" susheihin. Herkkuahan nämäkin ovat ja tälle vuodelle toivonkin ennemmin laadukasta, terveellistä ja hyvää ruokaa, kuin täyteen ahdettua vatsaa...

Vuoden Kuohuviini 2019

Myös juomapuolella panostin laatuun. Viinilehden valinta vuoden kuohuviiniksi on osunut kyllä ihan nappiin.

Viettipä kiinalaisten uutta vuotta kuinka tahansa, pääasia on, että se sujuu itselleen mieluisissa merkeissä ja tekee niitä asioita ja on niiden ihmisten kanssa joita toivoo tulevallekin vuodelle.

Hyvää uutta vuotta vielä uudemmankin kerran siis!

Pääsisikö pihahommiin?

Nukahdin pienille päiväunille. Unessa olin kunnostamassa istutusaluetta kuunliljoille. Lapio upposi helposti pehmeään, roudattomaan maahan.

Kun heräsin, oli jo pimeää. En lähtenyt kokeilemaan. Mutta uskon, että lapio uppoaisi maahan... Maa ei ole päässyt routaantumaan koko talvena ja koko viikon on ollut reilusti plussan puolella.

Kelit ovat kuin keski-Euroopassa

Forecan mukaan lämpötilat vastaavat esim. Amsterdamin, Frankfurtin ja Budapestin normaaleja tammikuun lämpötiloja. Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla kuukauden keskilämpötila on ollut + 2,8.

Tuulistakin on ollut. Normaalisti tammikuussa myrskypäiviä on keskimäärin kolme, nyt niitä on ollut kuun puoleen väliin mennessä jo viisi. Myrskypäiviksi lasketaan päivät jolloin tuulennopeus on ollut päähavaintoasemilla vähintään 21 m/s.

Terminen talvi ei ole alkanut vieläkään Kouvola-Vaasa linjan länsipuolella. Normaalisti se alkaa marraskuussa. Tammikuun lämpötilojen ei juurikaan ennusteta laskevan.

Ilmastonmuutosko?

Meteorologit sanovat, että tällaiset poikkeukselliset sääolosuhteet ovat normaaleja. Tulevaisuus näyttää, onko muutos pysyvää vai väliaikaista.

Monet ovat huolissaan mm. syreenien silmuista jotka ovatkin nyt aika pulleita. Niistä ei ole huolta. Puuvartiset tekevät lehtisilmut valmiiksi jo syksyllä, riittävä lämpö ja valo saavat ne sitten aikanaan puhkeamaan lehteen.

Pionit on istutettu myöhään syksyllä. Niille pitäisi varmaan laittaa vähän suojaa, havuja tai turvetta. Jos nyt tulee pakkaset, eikä suojaavaa lunta ole, monelle perennalle voi käydä hullusti. Monet eivät ole syksyllä edes tuleentuneet. Mm. keijunkukat ja tiarellat näyttävät aivan itseltään ja iiristen lehdet ovat lähes yhtä vihreitä kuin kesällä.

Voikukilla ei tule olemaan hätää. Ne pärjäävät kyllä olivatpa keliolosuhteet mitkä tahansa...

Loppiaisena kävimme ystävillä kylässä. Seurasimme kuusen koristeiden purkua ja osallistuimme talkoisiin tuomalla oksat kotiin. Laventelit on nyt suojattu. Olisi mukavaa jos ne selviäisivät ensi kesään!

Kotimaisia tulppaaneja

Kevään kaipuuseen saa taas kotimaisia tulppaaneja. Ensimmäiset tulppaanit ostin valkoisina, saa nähdä innostunko värikkäämmistäkin...

Suomalaiset ostavat kuulemma eniten leikkotulppaaneja vuodessa väkimäärään nähden. Mutta onko kotimainen tulppaani ekologinen? 

Lähellä kasvatetut tulppaanit matkustavat lyhyen matkan ja kukat pysyvät sen ansiosta kotonakin parempina pidempään. Ei tarvitse myöskään murehtia puutarhatyöläisten alipalkkausta tai altistumista kasvimyrkyille kuten monien muiden leikkokukkien kohdalla voi olla. 

Monilla suomalaisilla kasvihuoneilla hiilijalanjälkeä pyritään pienentämään käyttämällä bioenergiaa (eivätkä tulppaanit kovin lämmintä tarvitsekaan) ja se on aina plussaa, kun suositaan suomalaista työtä.

Perjantaikimppu on kiva!

Joulukuu tuli - ja meni...

Joulukuu meni töitä tehdessä. Oli aika tasaisen harmaatakin. Muutamia kohokohtia oli toki. Saimme mm. eteisen naulakon ripustettua! Ehkä se oli jo marrakuussa, mutta kuva on joulukuulta. 

Kadullemme tuli uudet katuvalot. Hienot LED-valot. Niistä ei kyllä kukaan tykkää. Jotenkin kelmeät ja hengettömät. Mutta mukava oli seurata kun homma kävi joutuisasti.

Kylpyhuoneen juoru heitti henkensä. Lopullisesti. Syynä lienee huolimaton istutus. Nyt on tekokasvi tilalla.

Joulua ajatellen kävin ostamassa jouluisen kaitaliinan. 

Eipäs nyt riehaannuta!

En ole kyllä varma tykkäänkö. Mutta parempi kuin moni muu...

Sähköihin liittyy toinenkin joulukuinen kohokohta. Rupesimme ripustamaan oviverhoa keittiön ja saunan eteisen väliseen oviaukkoon. 

Big mistake.

Kyseisessä kohdassa sähköjohtojen määrä ja kulku muistuttaa jonkin suurkaupungin (ei Helsingin) metrokarttaa. Ja jos tällaiseen kohtaan tekee seinään ihan pienen pienen reiän, voi olla ihan varma, että se poranterä osuu johtoon. Mökki puoliksi pimeänä.

Onneksi sähkömies-Samu viitsi lähteä vielä käymään meillä. Ja onneksi oli vasta aaton aatto... Samu veti pikkuisen piuhaa ulos, katkaisi vahingoittuneen kohdan pois ja teki uuden liitoksen. Oli nimittäin se jakorasia siinä ihan reiän vierssä.

ILMAINEN VINKKI: Älä poraile seiniä kauheasti ihan jakorasioiden vierestä.

Laskun asemesta saimme tämän:

Plan B tulee olla AINA. Ja kukas sen paremmin tietäisi kuin sähkömies.

Joulun aikaan blogeissa on ihania tunnelmakuvia tuikkivista kynttilöistä, näyttävistä kukka-asetelmista ja notkuvista herkkupöydistä jouluaskartelupuuhista puhumattakkaan. Tässä minun panokseni:

Tokmannilta sattui käteen tuollainen parin euron puusydän. Sillä vanhaan risukranssiin sai sopivasti hillittyä, jouluista ilmetta...

Joulukukatkin on jo kääräisty paperiin odottamaan ensi joulua. Varsin helppohoitoiset.

Yllättävän hyvän ja aidon näköisiähän nuo tekokukat nykyään ovat.        Amaryllis

Kun joulusta oli selvitty, iski flunssa. Meihin molempiin. Eikä sillä lailla kunnolla, vaan väsyttäen ja uuvuttaen. Onneksi kaikki Downton Abbey -kaudet löytyivät tallenteina.

Kun ei oikein itse jaksa "elää", on mukava katsella edes muiden elämää... Miehen kanssa se onkin ihan erilaista kuin yksin katsominen. Minä ihailen keittiötä, mies tykästyi Maryn makuuhuoneen tapettiin.

Evästäkin riitti vaikka jouluruokia ei juuri aatolta yli jäänyt. (Erinomaista sinänsä).

Televisioyleisöä hemmoteltiin myös uudella Hercule Poirot -sarjalla. Ja mikäs sen paremmin sopisi "Aikataulukon arvoituksen" seuraksi kuin tällainen ABC-viini...

Uudeksi vuodeksi oli tietysti suuret suunnitelmat vuosikymmenen viimeisestä ateriasta, mutta aika pelkistetyksi jäi. Maussa ei kyllä ollut mitään vikaa. Keittelin itse hyvän kastikkeen karitsan paahtopaistien seuraksi.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin - 

Hyvää alkanutta vuosikymmentä itse kullekin!