Nopeita valintoja

Vaikka remontin teossa on monia vastuksia ja vaikeuksia, yllätyksiä, viivästyksiä ja paljon valintoja ja päätöksiä tehtävänä, on niitäkin hetkiä kun valinnat ja päätökset ovat helppoja.

Paljon kuulee myös tarinoita siitä, kuinka hankalaa valintojen tekeminen on puolison kanssa. Tuntuu että KUKAAN ei ole IKINÄ samaa mieltä siipan kanssa YHTÄÄN MISTÄÄN.

Meillä on onneksi (toistaiseksi ainakin) ollut toisin.

Tänään menimme ostamaan suihkuhuoneeseen ja saunan eteiseen lamppuja jotka olivat tarjouksessa läheisessä K-raudassa. Samalla ajateltiin, että vilkaistaan tapettia sinne saunan eteiseen. Käytämme sisäänkäyntiä aika paljon, myös ystävät tulevat usein sisään pihaovesta ja siitä kuljetaan aina myös puutarhaan. Ajattelin että olisi mukavaa, jos puutarha jatkuisi vähän sisällekin! Tapetti voisi olla vähän räväkkä ja hauska, mutta mustavalkoinen. Toivoin, että saunan eteinen ei näyttäisi "vain" saunan eteiseltä vaan ihan oikealta huoneelta. Mies piti ajatuksesta.

Kuva valmistajan

Kävimme tapetit läpi ja muutama ihan kiva löytyikin. William Morrisin "Wandle" sai meidät molemmat haukkomaan henkeämme. Vaikka mies ei mikään sisustusintoilija olekaan, hän rupesi ihan tosissaan miettimään, laittaisimmeko saunan eteiseen tapetit joiden loppusummaksi olisi tullut n. 350 €...  Pidimme päämme kylminä ja valitsimme toiseksi parhaan. Olin bongannut tämän tapetin jo päivemmällä netistä, mutta en ollut ajatellut sitä oikeasti seinälle laittavani. Kuva ei tee tapetille oikeutta: pikimustalla pohjalla on huippuvalkoista, harmaita ja ihania, pieniä kultaisia detaljeja siellä, täällä Täydellinen! 

Olen istunut koneella tuntikaudet etsimässä keittiön työpöydän yläpuolelle lamppua. Mies bongasi tämän samasta kaupasta:

Kuva valmistajan

Trio Calais-valaisin on ihan hyvä korvike Airamin Wirkkala-valaisimille, vaikka eihän niitä oikeasti mikään korvaa. Mutta joku tolkku näissä lukuisissa uuden kodin mukanaan tuomissa hankinnoissa on pidettävä. Led-spotit kahteen tilaan, tapetit ja kattovalaisin maksoivat nyt suunnilleen sen saman, mitä pelkät Morris-tapetit olisivat kustantaneet. Ja ehkä tuo tapetti sopii oikeasti paremmin tähän taloon.

Tällä samalla, kohtuullisen impulsiivisella shoppailutavalla olemme onnistuneet hankkimaan ihanan maton olohuoneeseen, keittiön lattialaatat ja sohvan. Laatat ovat jo lattiassa ja ne ovat herättäneet suurta ihastusta ystävissä ja tuttavissa, niiden tarinan voi lukea täältä: Oikeus muuttaa mieltään (osa 1?). Matto on niin pehmeä ja paksu, että sillä voi vaikka nukkua, sohvaa vielä odotellaan. Saa nähdä onko se yhtä kiva, mukava ja tyylikäs kuin miltä se kaupassa vaikutti. Keittiökalusteet, laatat, suuret linjat helppoja, kynttilöiden kanssa voin nysvätä kaupassa vartin...

Joitakin valintoja olen tehnyt periaatteessa yksin, toki hyväksyttänyt ne miehellä, mutta paljon olemme valinneet yhdessäkin. Joskus olen tietysti ajatellut että "voi kun saisi päättää yksin", mutta koti on yhteinen, asumme täällä yhdessä, kyllä valintojen on miellytettävä meitä molempia. Sitäpaitsi: harjoittelu tekee mestarin, eli myös miehen voi saada kiinnostumaan sisustamisesta, näkemään kokonaisuuden ja ilmaisemaan mielipiteensä. Silmä harjaantuu, maku kehittyy ja on ihan fantastista kun voi empimättä sanoa miehen valinnalle: "Joo, kyllä tuo käy hyvin!" Vai mitä tuumaatte saunan muurin uudesta väristä?

Voi olla hitti, mutta voi olla myös huti... Aika näyttää ja tarvittaessa kaupasta saa lisää maalia. Antaa mennä!

Ensimmäinen heinäkuu

Kohta alkaa olla vuosi täynnä tässä talossa. Olemme viihtyneet.

Heinäkuu on "puutarhallisesti" ollut melko heikko. Aika on mennyt töissä ja sisäremontteja ihmetellessä. Kuun alku oli poikkeuksellisen kylmä ja nyt, kuun lopussa, on poikkeuksellisen kuumaa. Ei tuolla pihalla oikein jaksaisi muuta tehdäkään kuin kaataa kastelukannullisen vettä jollekin nuupahtamaisillaan olevalle silloin, tällöin.

Tällainen mielikuva minulla on heinäkuusta. Jo pienenä tyttönä ihailin tätä kuvaa Tove Janssonin Muumi-kirjassa "Kuinkas sitten kävikään". Kirja oli jo silloin aika vanha, äitini on saanut sen pikkutyttönä. Painos on vuodelta 1952, mutta kuvan tenho ei ole kadonnut minnekään.

"Muumimammailemaan" ei tänä kesänä ehdi, enkä kauheasti välitä punerukasta, mutta tontin perällä kasvaa vanha, valtava ja satoisa, oksiltaan jo jäkälöitynytkin punaherukkapensas, jonka annoimme jäädä paikalleen. Kelpaavatkohan marjat linnuille?

Mustaherukka puolestaan maistuisi, mutta tänä vuonna ei pensaassa montaa marjaa ole. Tämäkin marjapensas kuuluu tontin alkuperäisiin asukkeihin ja sen kasvutapa on lamoava. Tuet poistin keväällä koska pensaan alusta oli melkoisen rikkaruohttunut ja kaipasi perkausta ja katetta. Samalla poistin joitakin alimpia oksia. Lamoavat pensaat ovat kyllä kauniita, mutta nykyiset, pystympään kasvavat lajikkeet ovat ehkä satoisampia, ainakin helppohoitoisempia. Jos marjaa tulee ensi vuonna, niistä tehdään herkkua: mustaherukkahyytelöä...

Rungollinen 'Lepaan punainen' on meidän istuttama. Vanhat karviaspensaat olivat yhtä sykkyrää nokkosen, juolavehnän ja vuohenputken kanssa, ne kaivettiin kokonaan pois. Miestä vähän harmitti, muutama marja kesässä olisi kiva syödä suoraan puskasta. Häntä varten hankin tämän pikkupensaan, kyllä siitä muutaman kerran marjoja suuhun napsii.

Pihassa kasvava vanha kirsikkapuu teki viime vuonna valtavan sadon. Vaikka talokauppoja ei oltu vielä ehditty tehdä, saimme luvan kerätä kirsikat talteen. Äitini kävi niitä keräämässä ja jouluna juotiin heleän punaista, itse tehtyä kirskikkalikööriä. 

Yhtenä hellepäivänä sain aikaiseksi taivuttaa ja sitoa päärynäpuun oksat. Se olisi tietysti pitänyt tehdä jo aiemmin tänä kesänä, mielellään jo ennen juhannusta, mutta jäi. Katteena raukalla ei ole vielä muuta kuin aaltopahvia, mutta näyttää tuo silläkin pärjäävän...

Kaikkialla näkymät eivät ole ihan yhtä hienot... 

Pienessä lavakauluksessa viime syksynä istutetut valkosipulit ovat saaneet koiralta erityiskohtelua. Mutta kyllä sieltä muutama sipuli tuli! Vähän aikaisessa jouduin ne nostamaan, mutta varret näyttivät niin huonoilta, että parempi näin.

Tähän tulee potager. Kompostimullassa orvokit ovat jo aloittaneet, samoin huipputerveellinen villivihannes - nokkonen...

Valkokukkaista Hemerocallis 'Joan Senioria' odottelin, vaan tämä kaunokainen taitaa kuulua pihan alkuperäisin asukkeihin.

Lumikärhön sain vuosi sitten lahjaksi ystävättäreltäni, joka jakaa kanssani ihastuksen valkoisiin kukkiin. Tämä tarvitsisi kipeästi tuen. Valmiiksi sahatut palaset odottavat keskellä pihamaata ruuvaajaa...

Sellaista se on. Ehkä syksymmällä ehdin taas paneutua puutarhan perustamiseen, nyt on tärkeintä saada talo kuntoon.

Hyvää alkavaa elokuuta!

No löytyihän sitä märkää osa II - kuivatus

Tähän mennessä tapahtunut, osa I: No löytyihän sitä märkää...

Kun talosta löytyy märkää, se poistetaan, kuivataan ja ruvetaan laittamaan uutta tilalle.

Tämä oli oikeastaan aika inspiroiva hetki. Alhaalta tuleva valo! Leikilläni sanoin, että tehdään siihen ikkuna! Jalostuneempi idea oli tehdä korkea, kapea ikkuna pesuhuoneen puolelle mahdollisimman kauas suihkusta, mutta loistava ajatukseni torpattiin.

Ikkunan karmit menevät kuulemma pilalle kosteassa (alumiini?), vanhoista ikkunoista on hyvä tuulettaa (avattava, uusi ikkuna?), ikkuna on suihkutilassa hankala pitää puhtaana (onhan niitä lasisia suihkuseinämiäkin ja todennäköisimmin se olen minä, joka sitä olisi puhdistanut. Kun lattiaan päätettiin laittaa mustat laatat, kukaan ei murehtinut niihin kertyviä kalkkisaostumia.)

Kevyesti harmittaa, että en pitänyt päätäni. Uusi ikkuna olisi maksanut vähän päälle 200 €, seinässä on jo valmiiksi reikä, naapuriin ei näy koska siellä on melkein kaksi metriä korkea orapihlaja-aita ja ikkunan eteen olisi voinut istuttaa jotain ikivihreää, joka olisi tuonut ylellisen elementin suihkuhuoneeseen. Mutta kaikesta ei jaksa vääntää, yllättävän monista asioista omassa kodissaan saa näköjään vääntää kuitenkin "ulkopuolisten" kanssa...

NEUVO:

Jos sinulla on visio ja näkemys jostakin sisustusratkaisusta tai muusta remonttiin liittyvästä, usko siihen ja pidä pääsi. Älä anna sähkömiehen määritellä valaisinvalintoja tai esim. lampun korkeutta ruokapöydästä. Älä anna putkimiehen tai laatoittajan valita kotiisi jotain tavallista,tylsää tai väärän tyylistä sillä verukkeella että "ei näin ole ikinä tehty", "ei tämä ole hyvän näköinen" tai "en kyllä itselleni laittaisi". Ihan varmasti on joskus näin tehty, on se hyvän näköinen, et itsellesi teekkään.

Kaikki nuo ovat huonoja tekosyitä sille, että sinun pitäisi luopua omasta jutustasi. Jostain syystä he eivät kuitenkaan ole sisustussuunnittelijoita, arkkitehtejä tai esine- ja huonekaumuotoilijoita, vaan putkimiehiä, sähkömiehiä, laatoittajia ja kirvesmiehiä. Ei sisustussuunnittelijakaan lähde putkihommia tekemään. Tai voihan sitä yrittää, reaktio ja lopputulos on varmasti kaikkien arvattavissa...

Kaikkien alojen ihmisiä tarvitaan, enkä dissaa mitään ammattikuntaa, mutta "suutari pysyköön lestissään", "sen lauluja laulat kenen leipää syöt" ja "oma koti kullan kallis". Kullan kallis on myös puhelimeen vastaava, sovitusti paikalle tuleva, asianasa osaava rakennusalan ammattilainen, jota ilman visiosi ja haaveesi eivät toteudu. Toisaalta: mihin tarvitaan ammattiatitoa ja kokemusta jos ei ole haasteita tai ketään, joka olisi projektit suunnitellut?

Usein sanotaan myös, että "ei pysty". Yleensä kyllä pystyy, mutta se voi vaatia hieman enemmän vaivannäköä ja kenties jopa ajattelutyötä. Pro-tyypit ottavat haasteen vastaan ja useimmiten keksivät keinon.

Vaikka minä joudunkin täällä meillä välillä "kinaamaan" valinnoista ja ratkaisuista, täytyy sanoa, että kun kinasteluvaihe on ohi, priimaa pukkaa ja hyvällä aikataululla! Toki kokeneen remonttimiehen neuvoja kannattaa kuunnella. Heillä voi olla parempia ehdotuksia liittyen esim. toteutukseen, materiaaleihin jne., sellaisia ajatuksia ja sellaista tietoa jota itse ei ole tullut ajatelleeksi tai ei tiedä. Silloin lopputulos on vielä parempi.

Pesuhuoneen lattiaa on nyt siis piikattu ja kuivatettu muutamien päivien (ja öiden) ajan. Laatta ei ollut kovin paksu, eikä kosteutta ollut levinnyt lattiassa kuin melko pienelle alueelle ja kuivatukseen riitti kuivaimilla kaksi vuorokautta. Myös heinäkuinen helleaalto ja läpiveto auttoivat kuivaamisessa osaltaan. Lattiaa ja kaivojen ympäristöä olisi jouduttu jonkin verran piikkaamaan myös lattialmmityksen takia, eli sinänsä suunniteltu työmäärä ei ihan kauhean paljoa kasvanut. Jätekasa kyllä...

Suihkun seinän takana on ruokakonttori. Myös sen seinä ja osittain lattiakin, ovat kärsineet kosteudesta, mutta ne korjataan ensi kesänä. 

Suihkuseinässä olevasta reiästä näkyy nyt siis ruokakonttorin puoelle. Alajuoksu ja tukipuut on uusittu varmasti riittävältä matkalta ja alajuoksun alla ja takana on eriste, joka pitää ruokanottorin kosteuden omalla puolellaan korjaukseen asti.

Sokkelin routaeriste oli huvennut jonnekin vuosien saatossa.Nykyisinhän uusi tehdään yleensä sokkelin ulkopuolelle, mutta koska talomme on kallion päällä, se ei ole mahdollsta ilman dynamiittia, joka taas tuntuu kirjaimellisesti hieman yliampuvalta keinolta. XPS:ää siis.

Eristysvilloja jouduttiin tietysti vaihtamaan. Villaa on ollut seinässä 100 mm ja eristystä lisättiin vielä hieman 50 mm XPS:llä. Saunan puolelle tehtiin sama juttu.

60-luvulla ei useinkaan jätetty tuuletusrakoja eristeiden, tuulensuojalevyjen ja julkisivun paneloinnin väliin. Rakenne on toiminut hyvin talon muissa seinissä, ne ovat kuivat ja terveet, mutta saunan ja pesuhuoneen ulkovuoraus menee uusiksi. Emme muuta tätä sinänsä huonoa rakennetta, mutta nyt pyritään varmistamaan kaikin tavoin, että ainakaan sisältä ei enää kosteutta pääse eristeisiin ja paneeliin.

Nyt työmaa odottaa putkimiestä korottamaan lattiakaivot ja tekemään vähän haaroituksia ja sulkuja jotta seinien rakennus voi jatkua. Emme ole saaneet omaa putkimiestämme kiinni, mutta Facebookin avulla löytyi kolmessa tunnissa "kaverin kaveri", joka tulee tekemään tämän homman. Suuret kiitokset molemmille!

Palataan asiaan kun alkaa syntyä valmista.

Tässä vielä korvamato kaikille remppaajille ja rakentajille. Ja tsemppiä!

Bokashi - vihdoinkin! Ohjeet lyhyesti aloittelijalle

Vihdoin koitti se päivä että meille saatiin bokashiämpärit. Tässä ensimmäiset sinne pääsevät biojätteet. Oli pakko ottaa kuva, olin niin fiiliksissä :) .

Oikeasti tuo kuva on lavastettu. Porkkananakannat menevät nimittäin kompostisnautserille. Se tunnistaa kuorimaveitsen helähdyksen ja säntää keittiöön odottamaan makupalaansa.

"Bokashi on eloperäistä ainesta, joka on fermentoitu, eli hapatettu, kompostointia varten. Bokashi on siis hapatettua biomassaa, usein kotitalouksien tuottamaa biojätettä, josta on tarkoitus valmistaa multaa. Sana bokashi on japania ja tarkoittaa "fermentoitua orgaanista ainesta"." - Wikipedia - 

Miksi bokashi?
En ole niin innostunut kompostoinnista, että investoisin monta sataa euroa lämpökompostoriin. Muissa kompostoreissa valmista multaa joutuu odottelemaan aika kauan, eikä se lämpökompostorissakaan ilman aikaa ja vaivaa käy.

Olen sen verran laiska, että kompostin kääntely, lämpötilan seuraaminen ja kuivikkeiden lisäily ja kompostin hämmentely tuntuvat työläiltä.

Bokashoinnissa biojätteen käsittely tapahtuu melko pieninä erinä sisätiloissa, ja siinä vaiheessa, kun bokashista aletaan oikeasti odottaa multaa, sen voi jättää täysin oman onnensa nojaan jos kaikki menee niinkuin pitää.

Bokashointi lyhyesti "kahden ämpärin taktiikalla"

• Biojätettä kerätään biojäteastiaan n. 1 l kerrallaan. Jos jätettä ei tule näin paljoa muutamassa päivässä, voi bokashiin toki laittaa pienempiäkin määriä kerrallaan, mutta noin litran saa mukavasti leviteltyä tasaiseksi kerrokseksi.

• Biojäte laitetaan bokashiämpriin nro 1. Massa painellaan mahdollisimman tiiviiksi ja päälle ripotellaan 0,5 - 1 rkl bokashirouhetta.

Kun aloitetaan uusi ämpärillinen, rouhetta laitetaan myös pohjalle. Reiällisen pohjan päälle voi laittaa esim. talouspaperia, jotta rouheen tai biojätteen murusia ei turhaan joutuisi nestesäiliöön.

• Näin jatketaan kunnes ämpäri nro 1 on täynnä. Välillä valutetaan pois nestettä. Bokashin tulisi pysyä mahdollisimman kuivana ja ilmattomana. Tässä vaiheessa ei kannata huolestua, jos nestettä ei vielä paljoa tule.

• Kun ämpäri nro 1 on täynnä, se jätetään tekeytymään muutamaksi viikoksi ja aletaan täyttää ämpäriä nro 2.

"Tekeytymisvaihe" on se varsinainen fermentoitumisvaihe. Tämän vaiheen tulisi antaa kestää ainakin kaksi viikkoa ja sen aikana bokashista alkaa tulla enemmän nestettä. Ämpäri kannattaa pitää sellaisessa paikassa, jossa siitä on helppo ja mukava valutella "bokashipisua" muutaman päivän välein. 

• Valmis, fermentoitunut massa laitetaan ns. multaehtaaseen. Multatehdas voi olla puutahakompostori, lavakaulus tai vaikka laastipalju, pääasia, että jyrsijät tai muut eläimet eivät pääse jätteeseen käsiksi.

• Fermentoituneeseen massaan sekoitetaan vanhaa multaa (tai ostomultaa) suunnilleen saman verran kuin on bokashia ja koko hoito peitetään kerroksella multaa.Tässä vaiheessa bokashi tarvitsee ilmaa jotta prosessi etenee loppuun asti. 

• Valmista, käyttökelpoista tuoretta ja ravinteikasta multaa saa kesälämpimillä jopa kolmessa viikossa. Viileämmillä keleillä vauhti hidastuu, talvella bokashi voi jäätyäkin, mutta kunhan se taas sulaa, prosessi lähtee käyntiin itsestään.

Miksi kaksi astiaa?
Toista täytetään, toisessa täysi satsi fermentoituu. Suurperheessä tarvetta voi olla useammallekin ämpärille (ne onnekkaat!)

Miksi ämpäreiden pohjissa pitää olla reiät?
Liika kosteus haittaa fermentoitumisprosessia ja biojäte rupeaa ennemminkin mätänemään. Koska vihannekset ja hedelmät ovat suurimmaksi osaksi vettä, niistä irtoaa yllättävän paljon nestettä. Tästä syystä myös jätteen mmärä näyttää bokashissa jopa vähenevän ajan kuluessa.

Mitä bokashirouhe on ja mihin sitä tarvitaan?
Bokashirouhe voi olla valmistettu esim. vehnänleseistä jotka on fermentoitu EM:llä. Bokashirouheen sisältämiä mikrobeja tarvitaan jotta käyminen bokashiastiassa alkaa. 

Mitä "EM" tarkoittaa?
"EM" on lyhenne sanoista "Effective Microorganisms" ja tarkoittaa tehokkaita mikro-organismeja eli mikrobeja. EM koostuu yhdessä elävistä ja toisistaan hyötyvistä maitohappobakteereista, hiivasta ja fotosynteettisista bakteereista. EM on nestemäistä ja sitä käytetään myös mm. maan ja vesistöjen parannuksessa ja puhdistuksessa. 

Voiko bokashia pitää sisällä keittiössä?
Voi. Hyvin hoidettu, toimiva bokashi on hajuton. Sitä voi pitää myös vaikka vaatehuoneessa, ihan missä vain missä sille on tilaa.

Mitä bokashiin voi laittaa?

Bokashiin voi laittaa kaiken kasviperäisen jätteen: vihannesten ja hedelmien kuoret kypsinä tai raakoina, kuihtuneet kukat tai huonekasvien lehdet, teenlehdet jne. Kahvinporotkin voi laittaa, mutta ne voi lisätä bokashiin myös vasta multatehdasvaiheessa. 
- Suodatinpussit ym. selluloosapohjanen jäte ei hajoa fermentoitumalla. 
- Isommat tai paksummat jätteet, esim. banaaninkuoret, kannattaa pilkkoa hieman pienemmiksi. 
- Jos laitat bokashiin suuremman määrän sitrushedelmien kuoria kerralla, lisää bokashirouhetta reilummin. Sitrushedelmien sisältämät ainesosat voivat altistaa bokashin homeelle.

Mitä bokashiin ei kannata laittaa?

Eläinperäisten jätteitten kanssa on syytä pysyä kohtuudessa. Pieninä määrinä niistä ei ole haittaa, mutta isommasta satsista voi syntyä hajuhaitta. Juomat kannattaa kaataa viemäriin, ruokaöljyt pyyhkäistä talouspaperiin ja laittaa vaikka sekajätteeseen; ne vain kostuttavat bokashia turhaan. Myöskään tuhkaa tai esim. hamsterin papanoita ei bokashiin kannata laittaa.

Bokashi löyhkää! Miksi?
Bokashi-ämpäriin on jäänyt liikaa ilmaa tai siinä on liikaa pois valumatonta nestettä. Tällöin fermentointi ei ole onnistunut vaan biojäte on ruvennut mätänemään.
- Lisää bokashirouhetta
- Valuta neste pois
- Lisää bokashiin biohiiltä (tai tavallista hiiltä), joka sitoo hajuja

Bokashissa voi olla voimakas tuoksu riippuen siitä millä sitä on täytetty. Jos siinä on esim. paljon appelsiininkuoria, bokanestekin voi tuoksua sitrukselle. Normaalisti haju haihtuu aika pian multatehtaassa.

Bokashiin on ilmestynyt hometta, miksi?
Jos käymisastiaan pääsee liikaa ilmaa, voi syntyä hometta. Pieninä määrinä se ei ole haitallista.
- Lisää bokashirouhetta ja tiivistä massa paremmin

"Pisua" ei tule. Miksi?
Bokashi voi olla liian kuiva. Jos nestettä ei tule fermentoitumisvaiheessa, bokashia voi vähän kastella vedellä.

Mitä bokanesteellä voi tehdä?

Bokashineste on hyvää ja vahvaa lannoitetta. Sitä voi antaa kesällä perennolille ja muille monivuotisille kasveille juhannukseen asti ja kesäkukille ja vihanneksille kasvukauden loppuun asti, samoin huonekasveille silloin kun niille muutenkin annetaan lisäravinteita.
Bokashineste laimennetaan 1/100 - 200, eli 10 l kastelukannuun sitä laitetaan 0,5 - 1 dl.

Bokashineste sisältää vähän typpeä, mutta runsaasti kaliumia ja fosforia joten se edistää kasvien kukintaa. Tästä on hyötyä tietysti myös kasvihuoneessa.

Nesteen voi kaataa viemäriinkin jos sille ei ole käyttöä esim. talvella. Bokanesteen mikrobit puhdistavat viemäreistä niihin kertynyttä rasvaa ja muuta likaa. Et siis tarvitse enää edes viemäriä avaavia kemikaaleja.

Kannattaako bokashiämpärit pesaista välillä?
Ei kannata. Silloin ämpäreissä jo oleva mikrobikanta tuhoutuu ja menee hukkaan.

Jos astiat on jostain syystä pakko pestä, käytä pelkkää vettä. Tarvittaessa ämpäreiden sisäpuolen voi sivellä ruokaöljyllä ja antaa vaikuttaa hetken. Öljyn avulla mm. pinttynyt, hyvin paha haju lähtee pois.

Multatehdas on ulkona talven ja jäässä. Meneekö pilalle?
Ei mene. Kun bokashi pääsee taas lämpimään, toiminta jatkuu.

Mihin bokashimultaa voi käyttää?
Ravinteikasta bokashimultaa voi käyttää samalla tavalla kuin puutarha- tai kukkamultaa. Sitä voi käyttää puutarhassa ja kasvimaalla maanparannukseen, kesäkukille ja perennoille, myös huonekasveille.
HUOM! Koska bokashimulta on hyvin ravinteikasta, älä lisää sitä monivuotisten kasvien juurelle enää juhannuksen jälkeen. Hyvin ravinteikas multa voi estää tuleentumisen, eli kasvien valmistautumisen talveen.

Onko bokashi ilmastoteko?
On. Toki pieni, mutta kuitenkin. Bokashissa syntyy hyvin vähän metaanikaasua tavalliseen kompostiin verrattuna koska metaanikaasua aiheuttavat mikrobit eivät viihdy happamassa. Lisäksi biomassan sisältämät hiili ja ravinteet eivät karkaa taivaan tuuliin vaan ne saadaan palautettua takaisin maaperään.

Jos olet kiinnostunut bokashoinnin aloittamisesta tai vasta aloittelet, tervetuloa Facebookin riippumattomaan, epäkaupalliseen ryhmään Bokashi-kompostointi (riippumaton). Mukaan kaivataan tietysti myös bokashoinnin konkareita jakamaan neuvoja kokemuksen syvällä rintaäänellä...

Palataan asiaan kunhan ensimmäinen ämpäri on saatu täyteen... Jännää ja hauskaa!

No löytyihän sitä märkää...

´

Viime viikot ovat menneet kevyessä euforiassa: asuinhuoneet alkavat olla asuttavassa kunnossa, keittiöön on saatu kalusteet, kodinkoneet on kytketty ja saan käytellä tiskikonetta, valkkailla sohvatyynyjä ja miettiä viherkasveille paikkoja. Saamme käydä sisällä vessassa ja nukkua makuuhuoneessa. Elämä on ruvennut tuntumaan taas oikein mukavalta.

Mutta joskus tulee niitä ikäviä yllätyksiä, tähän mennessä niiltä onkin vältytty. Eivätkä kosteusvauriot suihkuhuoneessa nyt mikään varsinainen "yllätys" olleet.Tietysti toivottiin, että pahoja ongelmia ei löytyisi, mutta eivät ne pienetkään niin kivoja ole.

Emme nyt säntää myyjien kanssa käräjille kuten nykyisin on tapana, vaan hoidamme homman, koska ymmärämme, että olemme ostaneet vanhan talon joka on rakennettu, ja jota on remontoitu, aina kunkin ajankohdan tapaan. Mitään tavatonta ei tässä ole. 

Suihkuhuoneen lattiassa oli halkeama kahteen suuntaan.



Suihkuhuoneessa suoritettavissa arkeologisissa piikkauksissa on oma jännityksensä. Menneet remontit ja muutokset tulevat esiin laattojen ja paneeleiden alta.

Tässä suihkuhuoneessa vesipisteitä on tähän mennessä ollut kolme. Ensimmäinen on ollut melko lähellä ovea. Koska suihkuhuoneessa oli myös pata, teimme lyhyen ja hätäisen johtopäätöksen: suihkua ei ihan alunperin ole ollut ollenkaan, vaan hanasta on otettu kylmää vettä ja padasta kuumaa. Peremmällä on ollut tilaa pesupenkille ja vadeille.

Ensimmäinen suihku on ollut hieman edempänä. Sen jäljet näkyvät paneelissa etualalla. Uusin suhku on laitettu taas vähän peremmälle ja tässä yhteydessä kastunutta paneelia on vaihdettu ja suihku on laatoitettu uudelleen.

Laatoitus on tehty suoraan kovalevylle. Yllättävän hyvin pelkkä laatta ja sauma pitävätkin vettä. Paneeli niiden takana oli ihan kuivaa ja tervettä.

Koska laatat olivat kiinni liimalla, ne lähtivät mukavasti seinälevyjen kanssa ja kaiken sai kantaa kokonaisina "elementteinä" ulos.

Pahin vaurio löytyi suihkuhuoneen takanurkasta, sieltä missä halkeamat ristesivät. Eristevillat ovat täysin kuivia, eikä mätää, märkää alinta tukipuuta tarvitse vaihtaa kovinkaan pitkälti. Ulkopuolelta pitää tietysti kurkata laudoituksen alle ja tarkistaa, että runkopuut eivät ole kastuneet. Jos ovat, märät, mädät osat uusitaan.

Kuntotarkastuksessa tarkistusaukko oli tehty uusimman suihkun kohdalle johon laudoitusta on uusittu, siksi siinäkään ei havaittu tätä ongelmaa.  Aukosta vasemmalle ovat pahimmat vauriot ja siitä oikealle lievemmät. Emme lähde käräjöimään myöskään kuntotarkastajan kanssa, emmekä kyseenalaista hänen työnsä laatua. Kaikkea ei voi yhdestä aukosta nähdä.



Saunan ja saunan eteisen kohdalta laatta todettiin kuivaksi.

Nyt pörisevät kuivaajat. Nähtäväksi jää, kaunako laatan kuivuminen kestää. Sen annetaan kuivua nyt rauhassa jotta suihkuhuoneremonttia ei tarvitse tehdä viiden vuoden kuluttua uudelleen...

Mutta on tässä yksi lohtu, tai oikeastaan kaksi: autotallista saadaan kylmää ja kuumaa vettä, puutarhaletkulla saa aikaan vaikka pihasuihkun. Kansallista saunapäivääkin pääsemme viettämään ensi lauantaina ystäväpariskunnan luo.

Toinen, vielä suurempi lohtu on remonttia tekevä lanko, joka tietää mitä tekee, eikä mene sormi suuhun.

Purkuhommaa jatkettiin aamulla ja todettiin kosteuden levinneen aika laajalle ulkoseinässä.
Jossain vaiheessa sitä on vähän yritetty korjaillakin.

Ja kyllä, kaikki klassiset tuon ajan rakennustavan tuomat ongelmat...

No, toimiipa ainakin tuuletus.

Miehet ovat rautakaupassa. Palataan asiaan.

EDIT: Paljon on tullut kommentteja muutamassa tunnissa toisaalla siitä, että nyt pitäisi ruveta puuhaamaan hinnanalennusta ja ties mitä. Kuntotarkastajien ammattitaito on kyseenalaistettu, on todettu, että homekoirien olisi pitänyt olla paikalla jne.

Tässä vaiheessa on syytä muistaa, että kun tämä talo on rakennettu, pesulla on käyty ottamalla vatiin kylmää vettä hanasta ja kuumaa vettä padasta. Tällä metodilla voi peseytyä melkein missä huoneessa vain, jonka lattia kestää vettä.

Siinä vaiheessa, kun suihkuttelu on alkanut, olisi tietysti pitänyt miettiä vesieristysasioita, mutta niitä ei siihen aikaan ollut, eli ei niitä mietittykään.

Me teemme nyt suihkuremontin ja tila saatetaan sille tasolle minkä nykyihmisen vedellä lotraaminen ja suihkuttelutiheys vaatii. Jos vanhan talon ostaja ei ymmärrä, että haljenneen betonilaatan alla saattaa olla kosteaa tai vesieristämättömässä suihkutilassa vähän mätää puuta lattianrajassa, niin ei siitä kannata myyjää tai kuntotarkastajaa syyttää. Tiedossa olevat viat ja mahdolliset, todennäköiset mutta toteattomat viat oli otettu huomioon myös hintapyynnössä.

Huolestuneempi olisin, jos näitä ongelmia olisi ilmennyt 10 vuotta vanhassa talossa... 

Kuinka tästä eteenpäin? Lue: No löytyihän sitä märkää osa II - Kuivatus