Tupa lämpimäksi, villaa lattioihin

Kun ulkona on +25° C ja itse kärsii poikkeuksellisen järkyttävistä siitepölyallergiaoireista, äkkisiltään tuntuu, että lattian villoittaminen ei ole ihan täyspäisen hommaa. Mutta toisin kävi: sisällä oli mukavan viileää ja hengityssuojain suojasi myös siitepölyltä ja viime yö menikin sitten paremmin nukkuen. Tässä varusteet: hanskat, hengityssuojain, suojalasit (käytän piilolinssejä ja muutenkin ihan hyvät olla), ihan tavallinen, sahalaitainen leipäveitsi ja sakset. Olimme jo menossa ostamaan villaveistä, mutta ajattelin ensin kokeilla tavallisella veitsellä Investointina villaveitsi ei olisi ollut kovin suuri, 12-30 € merkistä riippuen, mutta tuumattiin, että eipähän jää turhaa työkalua nurkkiin pyörimään ja homma toimii kyllä tuolla leipäveitselläkin. Villapaalit on helpompi avata saksilla vetämällä kuin veitsellä ja niillä voi leikellä myös pienet täsmäpalat.

Siinä on 140 m2 eristevillaa. Puristepakatut paalit eivät paljoa tilaa vie. Valitsimme villan paksuudeksi 50 mm ja sitä laitetaan kaksi kerrosta kahdesta syystä:

• Ristiinvilloittamisella varmistetaan, että pitkiä, tyhjiä rakoja, ns. kylmäsiltoja, ei jää.
• Suurin osa sähköjen putkituksista kulkee villojen välissä ja näin eriste saadaan tiiviisti laattaa vasten.

Tietysti ohuempaa villaa on myös helpompi ja mukavampi käsitellä kuin 100 mm paksua ja siitä saa helpommin sopivia paloja sokkeloisiin ja hankaliin kohtiin joita saneerauskohteessa kyllä riittää.

Tämäkin työvaihe aloitetaan siivoamisella: suuremmat, sähkömiehen jättämät roskat ja puun palat keräilin jätesäkkiin, purut ja pölyn imuroin. Luulen, että pienestä punaisesta paholaisestamme on muisto vain tämän remontin jälkeen: tavallista koti-imuria ei kannattaisi oikeasti käyttää rakennustyömaalla, mutta muita imureita, joilla pääsisi ahtaisiinkin paikkoihin, ei ole nyt saatavilla.

Viikonloppuna olin päässyt tekemään harjoituskappaleet, makuuhuoneen ja työhuoneen. Aika pian huomasin, että villoja ei ainakaan vanhassa talossa kannata missään nimessä leikata valmiiksi. Koolausten välit (jopa muoto) saattavat vaihdella ja villa on fiksuinta leikata aina paikallaan.

Lattiaan tulee 100 mm eristys. Laatalla se riittää, rossipohjalle laitettaisiin enemmän. Seinän vierukset kannattaa tehdä huolellisesti ja laittaa villaa niin paksusti kuin mahtuu.

Sähköjen putkituksia menee alempien koolinkien päällä ja ylempien alla. Useimpiin kohtiin villa mahtui putken alle, mutta ei ihan joka paikassa.

Välillä joutuu tekemään tilkkutäkkiä, mutta se ei haittaa, koska toinen kerros tulee ehjänä ja toiseen suuntaan aseteltuna. Nämä ovat oikeastaan aika kivoja kohtia, ihan kuin tekisi mosaiikkityötä tai palapeliä. Kun sopivan kokoinen kaistale löytää paikkansa, tuntee sellaista pientä onistumisen iloa...

Näistä kohdista olen pikkuisen ylpeä :)

Tässä putkessa tulee kulkemaan lämpöä jakotukilta toiselle. Lattian koolauksiin tehtiin loveukset, jotta putki saatiin menemään kokonaan villojen päällä.

Villojen levittely on ihan hauskaa ja helppoa hommaa. Vaikka työkalut eivät käsissä pysyisikään, tätä voi tehdä kuka vain. Vähän kärsivällisyyttä ja huolellisuutta - palkintona ajatus lämpimistä varpaista sitten kun lämpötila putoaa sen 40, 50°C. 

Nykyiset mineraalivillat ovat sitäpaitsi aika miellyttäviä ja mukavia käsitellä. Ne eivät juurikaan pölyä ja valmistajan mukaan villaa voisi levittää vaikka paljain käsin, mutta sitä riskiä en uskaltanut ottaa. Hengityssuojainta kehotetaan kuitenkin käyttämään ja kädet ja muu iho kannattaa huuhdella mahdollisimman viileällä tai kylmällä vedellä ennen varsinaista peseytymistä.

VINKIT:

• Jos ristiin villoittaminen ei ole mahdollista, villoita ainakin limittäin, jotta rakoja ei varmasti jää.
• Jos eristät yläpohjaa, leikkaa reunat katon myötäisesti vinoon jotta eristyksestä tulee varmasti tiivis.
• Älä tunge villaa tai lytistä sitä; ilmava villa eristää parhaiten.
• Tee hankalat kohdat rauhassa ja maltilla, kyllä niitä helpompai ja nopeampiakin kohtia tulee.

Meillä eristeenä on 50 mm Isover KL-36 ja sitä laitettiin kaksi kerrosta. Rautakaupan normaalihinnalla 100 mm paksun lattiaeristyksen hinnaksi tällä villalla tulee n. 10 €/m2.

Jos olisin tehnyt homman yhteen syssyyn, siihen olisi mennyt ehkä yksi päivä. Nyt työhön tuli taukoja, koska piti odotella sähkömiehen osuuden valmistumista. Sähkäri kyllä informoi kiitettävästi työnsä edistymisestä jos en sattunut olemaan paikalla kun lähti:

On kiva, jos remonttia on tekemässä "puhekykyiset" ihmiset. Kaikkea ei tiedä, kaikkea ei hoksaa, kaikkea ei muista. Jos meidän sähkömies olisi jäyhä, juro ja mykkä, olisi lattialämmityksen termostaatit unohtuneet laittaa putkituksilla ja ne olisi sitten jälkeenpäin jouduttu vetämään pintavetoina. Olisi harmittanut. Nyt asia tuli esiin siinä päivän kuulumisia vaihtaessa: mitä oli tehty, mitä tehtäisiin seuraavaksi ja koska. Minun mokanihan se oli, mutta ei sähkäri ollut kauhean vihainen, vaikka joutui seuraavana päivänä meille vielä muutamaksi tunniksi tulemaan.

Huomenna tulee putkimies asettelemaan tämän kohdilleen, taisi olla nimeltään "syöttöputki", ja sitten alkaa lattian levytys. 

Kovin ja ikävin urakka on nyt takanapäin, purkaminen. Tästä eteenpäin rakentuu uusi... Ja hyvä niin, ei tämä autotallissa asuminen nyt NIIN ihanaa ole...

Ensimmäinen toukokuu II

Pihan rakentaminen nollasta on haastavaa. Melkein haastavampaa on se, että jotain jo on, mutta periaatteessa lähdetään nollasta. Meidän pihan vanhat, olemassa olevat elementit ovat puita: kaunis, sateenvarjomainen omenapuu, valtava kanadantuija, jonka alle mahtuu ruokapöytä, suureksi kasvanut (ja ihan mielettömästi juurivesoja tekevä), satoisa kirsikkapuu ja kolme mäntyä. Männyt ovat sellaisia vanhoja, tukevia mäntyjä joita mielelläni kutsun "hongiksi". Honka on juhlavampi, vanhempi ja viisaampi kuin "mänty", eikö?

Olen katsellut, mittaillut, kulkenut ja ihmetellyt uutta pihaa nyt reilun puoli vuotta. Helteinen loppukesä on nähty, samoin syksy, talvi ja nyt kevät. Puutarhan "perusrunko ja -muoto" alkavat olla selvillä, vain kasvit uupuvat. 

Pitkän talven jälkeen kaipaa väriä ja kukkia, merkkejä elämästä. Niinpä perennaostokset ovat kutkuttaneet mieltä, mutta koska remontti sisällä on vienyt aikaa, puutarhamyymälöissä kiertely on jäänyt.

Onneksi, sillä joskus tarvitaan joku, joka muistuttaa mitä on tullut sanottua.

"Meinaatko nyt tehdä sellaisen puutarhan jossa ei ole kukkia ollenkaan? Havuja ja kaunislehtisiä perennoja ja pensaita vain?",  kysyi ystävättäreni kun kävi hakemassa kasan päivänliljan juurakoita.

No sepä! Meinaan! Hyvä kun muistutti! Olohuoneen ikkunan alle olen kyllä istuttanut tulppaaneja, korkeiksi kasvavia, valkoisena kukkivia perennoja ja ruusun, mutta myös tuijan, pallotuijan ja laakakatajan. Paahteinen paikka sopii näille hyvin ja onhan penkki kaunis kukkiessaan siinä pääsisäänkäynnin vieressä, mutta kyllä siihenkin yksi tuija vielä tulee. Ikivihreät ovat kivan näköisiä kaikkina vuodenaikoina.
"Joo, laita vaan siihen tuija", sanoi mies. "Se antaa sisäänkäynnille ryhtiä. Huomaatko? Olen oppinut puhumaan sisustuskieltä!"

No on oppinut puhumaan sisustuskieltä ja huomio on vieläpä aivan oikea. Syksyllä en uskaltanut vielä istuttaa tuollaista korkeaa puuvartista kyseiseen paikkaan: pelkäsin, että katolta putoavat lumet pistävät koko tuijan säpäleiksi, mutta viime talvi osoitti, että pelkoa ei ole. Ja sitä lunta sentään oli aika reilusti...

Mutta kyllä muualtakin pihalta löytyy, ja tulee löytymään, kukkia.

Jättituijan alla kasvava kalliokielo (Polygonatum odoratum) kukkii kohta. Se muutti mukana vanhasta pihasta.

Sormivaleangervo (Rodgersia aesculifolia) on myös vanhan pihan tuomisia, johon varsinkin miehet ihastuvat. Ei ihme; se on isokokoinen ja näyttävä perenna, joka voi kasvaa jopa yli metrin korkeaksi. Tässä kuvassa lehdistö on vielä pronssin värinen, mutta väri muuttuu vihreäksi kesän edetessä. Sormivaleangervo viihtyy varjossa kosteahkossa, happamassa maassa.

Kilpiangervo (Astilboides tabularis) on pitkään ollut yksi "haaveperenna" ja nyt sain sen vähän sattumankauppaa. Kadun toisella puolella on talo, jossa ei ole asukkaita tällä hetkellä. Koiralenkillä olen bongannut kilpiangervot ja niitä salaa himoinnut, mutta ei ole ollut ketään, keltä kysyä lupaa muutaman juurakon kaivamiseen. Talon omistajan tytär hoitaa nyt talon myyntiä ja tulivat ihmettelemään meidän remonttia. Tajusin hetkeni koittaneen ja pyysin lupaa käydä kaivamassa vauvoja meille. Lupa heltisi: "Sitä kyllä piisaa!".

En tiedä, miten taloon on mahduttu kulkemaan, sillä kilpiangervo on parhaimmillaan jättimäinen: lehdet ovat korkeudeltaan ja halkaisijaltaan n. 50-80 cm ja kermanvalkoinen, terttumainen kukinto saattaa olla jopa 1,5 m korkea. Sekin viihtyy parhaiten varjossa.

Syksyllä tein istutusalueita jättituijan juurelle ja siihen, missä ennestäänkin on ollut istutuksia. Istutusalueille saa helposti korkeuseroja rungollisilla pikkupuilla jotka eivät kuitenkaan peitä niin paljoa kuin esim. pensaat. Yhdeksi tällaiseksi pikkupuuksi löysin viehättävän tundrapajun, Salix arctica 'Yalta'.

Kuva nyt ei ole kummoinen, vaaleanpunaiset pajunkissatkin ovat kerenneet hävitä, mutta rentokasvuinen oksisto sinälläänkin on kaunis. Nyt keväällä ja kesällä siinä on pieniä, kauniin vihreitä, hieman kiiltäviä lehtiä. Pohjois-Grönlannin luonnossa kasvaessaan tundrapaju kasvaa vain n. 10-20 cm korkeaksi, meillä n. 40 cm korkeaksi. Vartettu tundrapaju maksaa 35-40 € ostopaikasta riippuen. Tämä yksilö on 80 cm korkea. Ostaessa kannattaa muistaa, että vartetut puut tai pensaat eivät juuri enää kasva korkeutta, mutta runko paksunee ja oksisto tuuhettuu ajan kuluessa.

Tontin takaosaan, omenapuun ja kirsikkapuun keskitän nyt ne muutamat uudet hedelmäpuut ja marjapensaat joita meille tulee. Päärynäpuuksi valikoitui tuttu ja turvallinen 'Pepi', joka on itsepölyttyvä, ekä tarvitse toista päärynää kaverikseen.



Vähän harmitti kaivaa karviaispensaat pois, mutta koska tummia karviaisia on kuitenkin mukava popsia, kävin ostamassa rungollisen version Lepaan punaisesta. Aika arvokkaitahan näistä marjoista tulee, pensas maksoi 34 €, mutta kaunis se on. 

Vartettujen pikkupuiden ja pensaitten heikoin kohta on varttamiskohta. Varteen ympättyjen oksien kohdalla kuori ja solukko on ollut rikki, siksi se on herkkä paleltumaan ja murtumaan esim. lumen painosta. Monasti tulee päiviteltyä näiden pienten ihanuuksien hintaa, mutta se johtuu tietysti puiden tekemisen työläydestä. Itseäni lohduttelin ostohetkellä sillä, että säästän joka vuosi kesäkukkahankinnoissa: en juurikaan osta niitä.

Jos haluaa "tehdä itse ja säästää", varttamista voi toki kokeilla itsekin. Varttamiseen löytyy netistä paljon ohjeita, mm. täällä: "Vartteita - kolme menetelmää". Varrellisia, latvuksestaan tuuheita puita ja pensaita voi tehdä myös karsimalla alimpia oksia ja versoja. esim. syreenistä tulee kaunis pikkupuu tällä metodilla.

Joskus puutarhamyymälästä tekee kyllä edullisiakin löytöjä. Kartiovalkokuusi (Picea glauca Conica) on ihana, säännöllisen muotoinen puu, mutta yleensä melko hinnakas. Tämän kartiovalkokuusen löysin Bauhausin kärrystä, hinta 7,95 €. Tämän kokoluokan kuusesta saa yleensä pulittaa n. 30 €, mutta nämä myytiin edullisemmin, koska alaoksiston vuosikasvut ovat nähtävästi varastoitaessa jääneet vaille valoa ja haalistuneet lähes valkoisiksi. Tällaisia pikkuviallisia kannattaa kuitenkin ostaa, koska usein ne korjaavat itse itsensä maahan päästyään ja jos eivät, alle kympin menetys ei paljoa kirpaise. Kartiovalkokuusi viihtyy auringossa ja puolivarjossa, minulla se on nyt melko varjoisassa, mutta valoisassa kohdassa. Keväällä kartiovalkokuusi on syytä suojata. Varsinkin paahteisella paikalla se on altis kevätahavalle.

Useimmilla puutarhani kasveilla on tarina joka liittyy niiden hankintaan tai alkuperäiseen omistajaan. Perennoja ostan todella harvoin kotikaupungin kaupoista, toivioretkiä on tehty kyllä Viroon ja Latviaankin asti muiden puutarhahörhöjen kanssa. Myös taimenvaihtopäivät ovat mukavia, koska niillä tapaa muita harrastajia ja jakopaloja voi ostaa sopuhintaan. Sorvarinpensas (Euonymus fortunei) 'Emerald Gaiety' on alunperin tuttu äitini puutarhasta.

Se kasvaa 20-30 cm korkeaksi, tiheäksi matoksi ja valaisee puolivarjoisan kohdan puutarhassa. Ertyisesti pienet, valkokirjavat lehdet ovat loputtoman ihailuni kohteet.

Tämä on nyt äidiltä jakopala, mutta alun perin olen hankkinut sen entiseen puutarhaani Virosta asti. Olen kutsunut sitä "Aivarin saniaiseksi" kasvattajansa mukaan, mutta sen oikea nimi on tarha-adiantumi eli kanadanhiussaniainen (Adiantum aleuticum). Tämä versio kasvaa n. 30-40 cm korkeaksi. Hiilenmustat, hennot varret ja limevihreät lehdet ovat vastustamaton yhdistelmä.

Hyvä Jumala,

anna armossasi sadetta joka päivä,

jos vain sopii, keskiyöstä kello kolmeen.

Ja kuten tiedät, hyvin hienoa ja lämmintä,

jotta se imeytyy maahan.

Mutta varjele sateelta silene, alyssym,

helianthemus, laventeli ja muut jotka,

kuten äärettömässä viisaudessasi tiedät,

pitävät kuivuudesta ja joiden nimet voin

kirjoittaa paperille, jos niin tahdot.

Ja anna auringon paistaa koko päivän

vaikka ei tietenkään liikaa, eikä astilben,

gentianan, hostan eikä rhododendronin

päälle.

Ja anna aina paljon kastetta ja vähän tuulta,

runsaasti kastematoja, mutta ei etanoita eikä

lehtitäitä eikä härmätauteja.

Ja jos sopii, anna kerran viikossa sataa

lannoiteliuosta.

Amen.

- Karel Capek -

Oikeus muuttaa mieltään (osa 1?)

Sateinen lauantaiaamu (klo 5.30).

Työmaa ei edisty, koska tarvitaan vähän koolingin muokkaajaa.

- Mitä tänään tehtäisiin?
- Lähdetään katsomaan Bauhausin edullisia seinälaattoja!

Olin löytänyt edullisen, kiiltävän, valkoisen  20 x 20 laatan Bauhausin nettisivuilta hintaan 9,90 €/m2.  Valkoinen kiiltävä laatta on tietysti valkoinen kiiltävä laatta, mutta en uskaltanut ruveta tilaamaan sitäkään näkemättä.

Kotipaikkakunnallamme ei ole Bauhausia, mutta olin Vantaan myymälässä muutaman päivän työkeikalla ja huomasin, että siellä on vähän erilaista tavaraa kuin muissa rautakaupoissa ja ajattelin, että voisikin olla kiva piipahtaa Bauhausissa ajankuluksi.

Yleensä aina kun menen "katsomaan" jotain, tulen kaupasta ulos milloin minkäkin tavaran kanssa. Kerran se oli auto. En sinänsä harrasta juurikaan heräteostoksia, mutta ostopäätökset syntyvät nopeasti kun oikeat jutut sattuvat kohdalle. Auton kohdalla nopeaan ostopäätökseen vaikutti aikoinaan peräkoukku...

Katseltiin valaisimia, poikettiin puutarhaosastolla. Aamulla olin miettinyt, että yhteen paikkaan sopisi ihanasti kartiovalkokuusi, mutta ne ovat aina melko kalliita ja usein kuukahtavat jossain vaiheessa kun saavat liikaa aurinkoa. Puutarhaosastolta löytyi erä näitä ihanuuksia vähän alle kahdeksalla eurolla! Pikkuisen kärsineitä, kuten kuvasta näkyy, mutta jospa korjaisi itsensä kun pääsee maahan kirsikkapuun varjoon...

Vihdoin päästiin laattaosastolle. Todettiin kiiltävä valkoinen 20 x 20 laatta kiiltäväksi valkoiseksi 20 x 20 laataksi ja lastattiin ne kärryyn. Siinä käytävällä pyöriessä sattui silmään tämä:

Oijjoi ja voi, voi! Keittiön, saunan eteisen, pesuhuoneen ja saunan lattioiden suhteen on ollut aivan selvät sävelet: Altro-matto. Musta, kimmeltävä, helppo, turvallinen.

Kuitenkin olen ihastellut näitä marokkolaistyylisiä laattoja muiden kodeissa. Ja olen ollut oikeasti sitä mieltä, että pesutiloissa pitäisi olla heksagon -laatta, se jos mikä on 60-lukua, mutta olen yrittänyt olla "järkevä"  - Tämä olisi vähän kuin tribuutti sille talon entisen asukkaan valinnalle, sille vanhalle muovimatolle, sanoin miehelle. - Niin olisi, mietin juuri ihan samaa, tuumasi hän.Vanhaa keittiötä voi käydä ihailemassa täällä: "No, kaipaahan se pientä laittoa".Aikamme vatvottuamme päätimme, että lattiappäällyste vaihtuu laattaan. Kohta seuraa remontoijalle tärkeä vinkki.....

Nyt piti selvittää tilojen neliöt. Kauhea hässäkkä. Enhän minä niitä ulkoa muistanut, mutta sitten tajusin, että täältä blogista löydän pohjakuvan jossa on seinämitat. Kaivoin puhelimen taas esiin ja hätäpäissäni otin tuon yllä olevan taidekuvankin ennen kuin pääsin blogiin asti.

Keittiö oli helppo. Se on neliön muotoinen ja yhden seinän pituus on 3 m. Voin olla siitä varma. koska sille seinälle on tilattu Stalan 3 m pitkä terästaso. Sauna, suihku ja eteinen olivatkin sitten hiukan haastavammat siinä laskea, mutta tarkistimme että valitsemaamme laattaa löytyy nettikaupasta ja tilasimme sen netin kautta kotiin päästyämme. "Hexo" sopii täydellisesti 60-luvun taloon.

Ja nyt se vinkki:

Pidä remontin tai rakentamisen aikana aina ja kaikkialla mukana kaikki mahdolliset mitat. Koskaan ei tiedä milloin esim. joku alennuslaari sattuu kohdalle ja saat sen unelmiesi sohvan, laatat tai maton pilkkahintaan.

Nämä laatat eivät olleet tarjouksessa, mutta sadan kilometrin päässä kuitenkin

On se. Lattialaatta Retro Floral, 22,90 €/m2.

Low rider... Golfin perä oli melko matalalla. Laattaa oli kyydissä ainakin 350 kg. Onneksi Hexot tulevat toisella kyydillä, ne olisivat olleet autoparalle liikaa.

Muu muisti on hatara, mutta värit ja sävyt muistan aika hyvin. Vaikka laminaatin mallipala ei ollut matkassa, olin varma, että laatan vaaleita sävyjä löytyy myös siitä.

Aika monissa sisustuslehdissä ja -blogeissa esitellään tuotteita sieltä hintahaitarin yläpäästä. Voin ilokseni todeta, että meidän kodin KAIKKI laatat tulivat maksamaan hieman yli tuhat euroa. Laminaatti on Tarkettin Lamin´art , Manor Oak Classic, vaalea.

Elämää autotallissa

Olemme asuneet autotallissa nyt kuukauden. Eikä edes ahdista. 18 m2 tuntuu riittävän hyvin, kun käytössä on ulkotilojakin. Koiran kanssa ulkoilu lähimaastossa on rentouttavaa, luonto on harmoninen ja järjestyksessä.

Huhtikuun loppu oli helteinen, mutta sitten iski se takatalvi. Päivät olemme olleet tietysti töissä tai tekemässä remonttia, mutta ne illat ja aamut... Pienellä lämpöpuhaltimella saimme tallin lämpimäksi iltaisin, mutta puhallin kuivaa huoneilmaa niin paljon, että ei sitä voinut koko yötä päällä pitää. Peittojen alla tarkeni hyvin, tykkäämme molemmat nukkua viileässä, mutta aamut olivat aika jäätäviä. Sovimme, että se joka herää ensimmäisenä, käy napsauttamassa lämmittimen päälle. Pärjättiin.

Arkiset toiminnot, kuten ruoanlaitto ja tiskaaminen, ovat myös oma lukunsa. Jääkaappi on kuistilla, pihalta löytyy grilli ja täältä autotallista mikro, mutta aika paljon on tullut syötyä läheisessä lounasravintolassa. On ihan luksusta istua siisteissä, valoisissa sisätiloissa ja syödä maukasta, monipuolista lämmintä ruokaa ja täyttää lautanen myös mahtavilla tuoresalaateilla. Niin innokkaita grillaajia emme ole, että olisimme kylmillä ilmoilla grillanneet, nyt alkaa sekin homma maistua. Mikroruokaa on myös tullut syötyä jonkin verran.

Tiskaaminen hoituu suihkussa, kohta siirrytään hetkeksi kertakäyttöastioihin.

Toistaiseksi on vielä suihku ja pesukone käytössä, pian lähtevät nekin. Ilman vessaa on nyt elelty pari viikkoa. Enpä ole tullut koskaan laskeneeksi, montako kertaa vuorokaudessa tulee käytyä vessassa, en ole nytkään laskenut, mutta aika monta kertaa. Pikkuhädällä voi käydä puskassa, mutta kyllä työpaikan wc ja yleisten vessojen sattuminen matkan varrelle tulee hyödynnettyä aina, kun siihen on mahdollisuus. Hätätilanteita varten on sinkkiämpäri (muovipussilla vuorattuna). 

Näin ilmojen lämmettyä ulkona tulee oltua enemmän. Jos muuta hommaa ei ole, kuljen pihalla ja suunnittelen istutusalueita, mies istuu auringossa ja kuuntelee musiikkia. Illalla on ihan kiva grillata. 

Remontissa on nyt pieni pakollinen tauko: Työmaan "kymppi" on aurinkolomalla ja sähkömies putkittaa uusia sähkövetoja. Kohta pääsee villoittamaan ja pian  myös levyttämään, pohjamaalaamaan, laittamaan lattialevyt, lattialämmityksen ja laminaatin... Aijjai! Mahtaa olla hieno tunne kävellä tasaisella lattiapinnalla kun ei tarvitse hypellä koolinkien yli tai väistellä kalusteita ahtaassa tilassa.

Pelkäsin etukäteen, että tilanahtaus ja yhdessä kopissa asuminen aiheuttaa turhaa eripuraa pikkuasioista. Näin ei ole onneksi käynyt, pienet eripurat tulevat lähinnä tuolla "isolla puolella" remonttiin liittyvistä asioista. Huoltoa varten soittokamoillekin löytyi tilaa autotalliin päädystä, huomenna kyllä taas lähtevät...

Vakka elämä hetkittäin on hieman hankalaa, olemme kuitenkin tyytyväisiä siihen, että päätimme jäädä tänne työmaalle asumaan. Ensinnäkin säästämme väiaikaisasunnon vuokran, eikä projektilla myöskään ole varsinaisia aikataulupaineita, voisimme periaatteessa asua täällä autotallissa vaikka lumien tuloon asti! Toivottavasti tätä tarvetta ei kuitenkaan tule... Aamulla ennen töihin lähtöä voi tehdä jotain pientä talossa tai pihalla, samoin illalla, vaikka mitään isompaa ei olisikaan menossa. Päätöksiä ja pikkuhommia on helpompi tehdä yhdessä kun olemme täällä; ei tarvitse odottaa toista töistä ja lähteä sitten paikan päälle erikseen. 

Yksi asia kyllä kummastuttaa. Meillä on varasto täynnä banaanilaatikoita, joissa on oikeastaan koko maallinen omaisuutemme. Täällä autotallissa on vain kaikkein välttämättömin. Mitään en ole varastosta kaivannut. Täytynee karsia tavaraa kovalla kädellä kunhan laatikoita ruvetaan purkamaan, aika paljon taitaa olla turhaa.