perjantai 22. marraskuuta 2019

Violetti kasvisruokaviikko


Tällä viikolla olemme viettäneet taas kasvisruokaviikkoa. Yritin maanantain kauppareissulla tehdä mahdollisimman ilmastoystävällisiä valintoja ja valita kotimaisia vihanneksia ja juureksia. Kun rupesin purkamaan kauppakassia kotona, huomasin, että aika punaista ja violettia ruokaa syödään tällä viikolla.

Punakaali on kiehtovan näköistä. Pirkka-lehdestä osui silmiin pikakimchin ohje ja ajattelin kokeilla sitä.

Tätä versiota ei löydy nettiresepteistä, mutta kiinankaaliversio löytyy: Pikakimchi.

Kimchi on korealainen hapankaali ja eroaa suomalaisesta versiosta lähinnä mausteiltaan. Pikakimchiin pehmeys saadaan kuumalla suolavedellä, happamuus etikalla. Vähän muuntaisin reseptiä valko- tai punakaalia käytettessä:
  • Pehmitä kovempia kaalilajeja esim. pyyhkeen välissä kaulimalla
  • Anna tekeytyä suolavedessä hieman pidempään
  • Lisää etikka jo liotusvaiheessa jotta maku imeytyy tasaisemmin ja paremmin kaaliin
Eihän tämä oikeaa hapankaalia päihitä, mutta jos se oikea ei oikein ole omaan makuun, tämä on vähän miedompi ja ihan kiva versio kaalisalaatista.

Seuraavaksi kävin sitten punajuurien kimppuun. Tähän aikaan vuodesta ne ovat vielä uskomattoman mehukkaita ja herkullisia. Olin hiljattain tehnyt foliossa hadutettuja, kokonaisia punajuuria ja nyt ajattelin kokeilla kasvispihvejä.


Käytin raastepihvien "perusmassana" aamulta jäänyttä kaurapuuroa. Kaurapuuro auttaa pitämään pihvit yhtenä kappaleena paistettaessa. Vihanneksina voi käyttää tietysti mitä vain juureksia tai esim. kesäkurpitsaa, mutta niistä kannattaa valuttaa ylimääräinen neste pois tai lisätä taikinaan ylimääräisen kosteuden imevää korppujauhetta. Suhteet suunnilleen seuraavasti:
  • 4 dl paksua, tuhtia kaurapuuroa
  • 4 dl vihannes- ja/tai juuresraasteita
  • 1 kananmuna
Halutessaan taikinaan voi lisätä juustoraastetta antamaan makua ja mehevyyttä, mausteita oman maun mukaan. Punajuuripihvit maustoin suolalla, mustapippurilla ja valkosipulilla.

Erivärisillä kasviksilla, vihanneksilla ja hedelmillä on erilaisia terveysvaikutuksia. Sinisävyiset ja violetit sisältävät antosyaaneja, jotka ehkäisevät ikääntymisestä johtuvia muutoksia, muistisairauksia, neurologisia sairauksia, diabetestä, jopa syöpää. Erityisen paljon niitä on luumussa, marja-aroniassa, mustikassa, mustassa viinimarjassa, tummissa rypäleissä ja munakoisossa. Punajuuren väriaine on betalaiini. Se toimii elimistössä hapettumiseen liittyvien sairauksien ehkäisyssä kuten muutkin antioksidantit.

Munakoisopaistos on meillä herkkua ja sitä syödään aika usein. "Tavallisella" viikolla siihen lisätään jauhelihaa, nyt tehtiin ilman. Munakoiso ei ole ilmastoystävällistä tai ekologista ruokaa. Se kuluttaa erityisen paljon ympäristöresursseja ja sitten se vielä rahdataan tänne Suomeen. Vähän huono omatunto, mutta niin ruokakaupassa aina...

Mitä pidempään paistos saa olla uunissa miedossa lämmössä, sen parempaa siitä tulee. Kun laitoin munakoisoviipaleet suolattuna kuivumaan uuniin ennen muiden ainesten lisäämistä, laitoin mukaan myös mustat ollivit. Paahtuneet, kuivuneet oliivit saivat osan mehevyydestä takaisin tomaattikastikkeessa hautuessa, mutta jäivät kivan napakoiksi.

Tomaattimurskaa, sipulia, merisuolaa, Herbamarea, chiliä, mustapippuria, basilikaa ja valkosipulia, ehkä hieman justoraastetta, ja sitten pariksi tunniksi uuniin muhimaan. Kesäkurpitsa sopii tähän tetysti myös joukon jatkoksi, ruokaisimpaan versioon voi lisätä myös perunaa.

"Violetille viikolle" kuuluu tietysti myös mustikka. Banaanista, mantelimaidosta ja mustikoista saa kevyen ja miedonmakuisen smoothien. Mantelimaito oli minulle uusi tuttavuus. Allergian takia mantelit eivät sellaisenaan kuulu ruokavaliooni, mutta mantelimaito näköjään sopii.

Ja sitten vähän perunaa... Suomalaista perusruokaa.

Soseeksi punajuripihvien kanssa, sosekeitoksi pakkaseen parsakaalilla ja juurisellerillä höystettynä. Juustotarjottimelta yli jäänyt vuohenmaitogouda antoi keitolle mukavaa lisäpotkua ja kannikka pääsi käyttöön eikä joutunut biojätteeseen.

Näille meidän kasvisruokaviikoille ei ole mitään sen kummempaa ideologista syytä, mutta välillä tuntuu hyvältä olla ilman lihaa ja vähän haastaa itseään ruoanlaitossa. Ja mitä vähemmän syö lihaa, sen vähemmän se houkuttelee. Kananmunakin maistuu kasvisruokaviikolla ihan - kanalta!

Kasvisruokaviikolla kauppakassit painavat paljon, mutta kukkaro ei kevene samassa suhteessa. Vähän hankalaa on kyllä suosia pelkästään kotimaista ellei ihan oikeasti syö pelkkiä juureksia ja kasvihuonevihanneksia. Myös mantelimaito on itseasiassa aika huono vaihtoehto: mantelipuuviljelmien keinokastelu kuluttaa miljoonia litroja vettä, eikä mantelimaidosta saa edes samoja terveyshyötyjä kuin kokonaisesta mantelista. Jos ei syystä tai toisesta voi tai halua käyttää lehmänmaitoa, kauramaito lienee maidonkorvikkeista ekologisin ja usein raaka-aine on Suomessa tuotettua.




keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Parkkipaikka kahdelle

Yhtenä aamuna alkoi tapahta! Tai oli jo tapahtunut vähän edellisenä iltanakin: kaivinkone oli käynyt poistamassa ylikasvaneen, puoliränsistyneen syreenin ja aikamoisen pätkän orapihlaja-aitaa.  Tämä oli kello seitsemän herätys, kuvattu makuuhuoneen ikkunasta:

Vielä edellisenä iltapäivänä näkymä oli makuuhuoneen ikkunasta tämä:

Kaivinkone oli tullut tekemään meille kauan kaivattua parkkipaikkaa.

Tontin tämä kulma on ollut käyttämätön, vähän turha, joten oli aika luonnollista tehdä siihen autopaikka. Mutta lupia tarvittiin kolmenlaisia: rakennusviraston, museoviraston ja naapureiden luvat. Enemmän luvista, katselmuksesta ja tarvittavista liitteistä voit lukea bloggauksesta "Muutimmeko kotiseutumuseoon?"

Alla olevasta kuvasta näkyy ongelma. Punaiset suorakaiteet ovat automme joita jouduimme pitämään tien tukkeena ja jonossa talon pääsisäänkäynnin edessä ja oleslkelualueella. Autotalliin auton ajamisesta ei kannata haaveillakaan: 60-luvun autotallit on mitoitettu vähän eri kokoisille autoille kuin mitä nykyiset ovat ja aikamoinen peruutteleminenkin tallista kadulle olisi.

Autotallin sijoittelussa on arkkitehdille sattunut selkeästi pieni moka joka on muiden saman kadun varrella olevien talojen kohdalla korjattu: autotallit on niissä siirretty kadunpuoleiseen päätyyn. Koska emme käytä autotallia autotallina se on ihan kiva tuolla "väärässä" päässä: rakennuksen muoto tarjoaa suojaisan, tuulettoman ja aurinkoisen oleskelualueen jolle on mukava tulla vaikka saunasta vilvoittelemaan.

Oikeassa yläkulmassa olevalle alueelle oli kohtuullisen helppoa sijoittaa parkkipaikka niin että kenenkään ei tarvitse autoja katsella. Ei edes naapureiden.

Rakentaminen vaati siis ränsistyneen syreenin ja orapihlaja-aidanpätkän poiston juurineen. Syreeni oli jo todella huonossa kunnossa ja se olisi ollut kaatolistalla jossain vaiheessa kuitenkin. Vanhat, suuret vuorimännyt reunustavat parkkipaikan päätyä sopivasti eikä niihin tarvinnut (onneksi) kajota.

Kun puu ja pensaat oli revitty ja viety pois, kuorittiin maata n. 30 cm. Tonttimme sijaitsee kalliolla eli sen kummempia salaojia ei tehty. Kangas ja sepeliä päälle:

Hienoa katsella kun jotkut osaavat hommansa. Kuorma-autosta huolimatta aamuruuhkaa ei kotikadullemme päässyt syntymään.

Ohikulkijoilla kyllä riitti ihmettelemistä, kävi joku naapurikin parivaljakkoa jututtamassa. Tässä vaiheessa tuli kysymys: "ai niin, onhan teillä luvat tähän?" 

Tehdäänköhän tällaisia projekteja paljonkin ilman lupia... Voi olla.

Neidon täsmäkippaus:



Aamukin alkoi sarastaa.

Viimeisetkin murskeen murikat kaavittiin talteen lavalta. Näppärästi kiipeää ja pyörii Hitachi.

Välillä kuorma-auton kanssa jouduttiin toimittamaan muita asioita ja sillä välin satoi pieni lumi maahan. Vielä tuli toinen kuorma mursketta ja yksi kivituhkaa.

Ihan fantastista saada autot pois ahtaalta etupihalta! Urakan hinnaksi tuli n. 1000 € joka sisälsi myös vanhan maa-aineksen ja puskien poisviennin. Tuolla rahalla pysäköisi Lahden toriparkissa sopimuksella 10 kuukautta, tosin lämpimässä, katetussa hallissa... Mutta jos me pysäköimme tuossa nyt parikymmentä vuotta, niin halpaa lystiähän se on.

Nyt ei ole häävin näköistä, mutta ensi keväänä alkaa talon päädyssä olevan piha-alueen kunnostus- ja istutustyöt. Kunhan talo saadaan maalattua, seinustalle istutetaan säleikkövilliviini ja paljon muutakin: rhodoja, kuunliljoja, havuja, pieniä pensaita ja vaikka mitä... Talven aikana tutkaillaan miten lumien kolaaminen onnistuu ja kasvivalinnat tehdään sitten sen mukaan.

Erityisen onnellisia olemme siitä, että lumityöt vähenevät 75%... Viime talvena, kun lunta tuli aivan hurjia määriä, pitkän ja kapean pihatien kolaaminen autojen kuljettavaksi oli aikamoinen urakka. Lumi ei mahtunut kummallekaan sivulle, eli se oli vietävä aina joko pihan puoleiseen päätyyn tai sitten pihasta pois, kadun yli vastapäisen tontin raja-aidalle.

Kuvan ottamisen jälkeen päätyseinälle on saatu vielä ulkovalo ja nurkan taakse pistokkeet lämmitysjohdoille. Sekin on ihan fantastista: kyllä hyrähtää diesel käyntiin pakkasaamuna.




maanantai 18. marraskuuta 2019

Lämmin, mustavalkoinen marraskuu



Marraskuussa tuntuu että maailmasta katoavat värit,
lähetys muuttuu mustavalkoiseksi.


Toisaalta maailma näyttää myös kolmiulotteisemmalta.


Muodot korostuvat.


Ripustin raudoitusverkkoon pienen valoverkon. Ehkä ensi kesänä villiviini peittää sen paremmin ja saamme nauttia myös lehvästön raoista vilkkuvista valoista jo aiemmin syksyllä ja loppukesästä. Nyt vähän rujo, mutta valaisee sisäänkäyntiä yllättävänkin hyvin.


Eipä näillä paljoa enää istuskella, mutta tarjoavat hyvän taustan
veden ja valon leikille...


Lintujen talviruokinta on aloitettu hyvissä ajoin. Näyttää maistuvan!


Myös takapihan suuriin vuorimäntyihin laitettiin valoverkko. Valot näkyvät
ruokailutilaan ja tuovat vähän lohtua synkkyyteen. Ilahduttanevat ohikulkijoitakin?


Scabiosa caucasica 'Perfekta Alba'

Kaukasiantörmäkatkeron kukinta-aika on heinäkuulta syyskuulle, mutta
tämä jaksaa tehdä vielä nuppuja ja aloitella kukintaansakin. Hyvin alkuun päässeet
kukat kyllä vie yöpakkanen jos sellainen kohdalle sattuu.


Kynttilälyhtyjä ei voi olla liikaa! Muut ulkolyhdyt ovat mustia, mutta eihän
tätä kultakrumeluuria voinut vastustaa... (Prisma, n. 30 €)

Mukavaa marraskuun loppua, koittakaa jaksaa. On tässäkin vuodenajassa oma kauneutensa
kun vain katsoo "sillä silmällä". Eikä palele, pihatöihinkin ehtii vielä.



sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Pyhäinpäivän mausteinen kurpitsakeitto






Nyt on se aika vuodesta kun kauppojen vihannesosastoilla laarit notkuvat mitä kauniimpia, pulleampia ja värikkäämpiä kurpitsoita. Painavat toki melkoisesti kauppakassissa, ovat tyhjää täynnä ja paksukuorisia, mutta herkullisia. Eivätkä ne ole hinnallakaan pilattuja.


Helpoin tapa kokeilla kurpitsan valmistamista ruoaksi lienee kurpitsakeitto. Tämä annos riittää neljälle alkuruoaksi, mutta jos ja kun ryhtyy, kannattaa keittoa tehdä kerralla enemmän ja laittaa vaikka pakkaseen.

Pyhäinpäivän mausteinen kurpitsakeitto

2 kpl hokkaido-kurpitsoja
1sipuli
pala inkivääriä (nyt mehukkaimmillaan!)
chiliä maun mukaan
puolikkaan limen mehu
1/2 tl kurkumaa
mustapippuria
1 vihannesliemikuutio

Paahtamiseen suolaa ja oliiviöljyä

1. Lohko kurpitsat, poista siemenet ja laita lohkot uunipellille. Uuniin lämpöä 200° , aikaa ne tarvitsevat n. 20 - 30 min. (Kurpitsapalat voi myös kuullottaa pannulla ja keittää kypsiksi, mutta jos tekee isomman satsin, uuni on helpompi.)

2. Kurpitsapalojen jäähtymistä odotellessa kuullota sipuli ja käytä myös muut mausteet pikaisesti pannulla.

3. Kaiverra kurpitsan hedelmäliha lusikalla kuoresta, laita kaikki ainekset kattilaan, lisää vettä tarpeen mukaan ja sekoita sauvasekottimella tasaiseksi.

4. Hauduttele vielä hetki miedolla lämmöllä ennen tarjoamista.
(Laita keiton päälle kansi tai vahdi sitä haukkana: kun soppa alkaa pulpahdella, se voi pulpahdella ihan kattoon asti...)

Kurpitsa on samalla tavalla makea kuin porkkana ja bataatti. Kun maistelin sosetta valmistuksen aikana, se kaipasi mielestäni vähän happoa. Kaapista löytyi lime ja lisäsin sen mehun keitokseen. Lime ei sinänsä maistu, mutta tasapainottaa makua.


(On muuten maailman paras sitruspuserrin...
Philippe Starckin 1990 Alessille suunnittelema "Juicy Salif")

VINKKI:
Pakasta kurpitsasosetta melko paksuna ja lisää siihen vasta lämmittäessä vettä, kermaa tai vaikka kookosmaitoa.

Sosetta voi käyttää myös lisukkeena perunamuusin tapaan esim. possu- tai kalaruokien kaverina.

Koska annoksessa tulisi olla erilaisia suutuntumia, paahdoin lehtikaalilastuja keiton kanssa tarjottavaksi.


Huuhtele lehtikaali ja leikkaa tai revi lehdet sopivan kokoisiksi suupaloiksi. (Paksu lehtiruoti kannattaa jättää pois.) 

Levittele lehdenpalat uunipellille, ripsauta päälle öljyä ja suolaa. 

Uuniin lämpöä 150° ja noin vartissa sinulla on pellillinen maukkaita, rapeita lastuja. 

Vegaaniseen tai tarvittaessa maidottomaaan versioon saa täyteläisyyttä nokareella Oatlyn  iMat Fraichea.