Väliaikaiskoti autotallissa

Nyt laitetaan loputkin turhemmat varastoon ja tärkeimmät muuttavat kanssamme autotalliin. Mitä astioita tarvitaan? Mitä vaatteita... Entäs jos tulee jotkut juhlat ja meillä ei ole mitään päälle pantavaa? Lääkkeet, pesuaineet, laastarit, hammastahnat; mitä kaikkea tarpeellista (ja turhaa) vessan kaapeista löytyykään... Jääkaapin siivous, komeroitten tyhjentäminen... Onneksi on ruokakonttori! Sille ei tehdä nyt mitään, sinne mahtuu paljon keittiötarvikkeita ja kuiva- ja säilykeruokia. 

Äitini on teettänyt tämän puisen hyllyn puusepällä nelisenkymmentä vuotta sitten. Hylly on palvellut työhuoneessa, mutta nyt äiti sai uuden, siromman ja tyylikkäämmän hyllykön ja me saimme tämän autotallin varastohyllyksi. Ennen uutta virkaansa se toimii nyt myös tilanjakajana 18 m2 autotallissamme. Hyllykön takana on makuusoppi, toisella puolella oleskelu-, kotitoimisto- ja ruokailutila.

Toinen puolisko on varattu keittiökäyttöön, toinen paperitöille. Murukahvia, Dolce Gusto-kahviautomaatti, leivänpaahdin ja mikro. Nyt syödäänkin mikro- tai grilliruokaa jos lämmintä ruokaa halutaan. Onneksi on kevät.

Kaikesta ei tarvitse tinkiä: kahvimukit, oikeat lautaset, lasit ja ruokailuvälineet

pysyvät käytössä niin kauan kuin suihkussa pystyy tiskaamaan. 

Pitkän pöydän toisessa päässä syödään, toisessa tehdään töitä, blogataan, tilataan tavaraa ja pidetään remonttipaperit ja -budjetti järjestyksessä. 

Vaatesäilytys hoituu näppärästi näin: osa henkareissa, osa autotallin vanhassa keittiökaapissa, osa säilytyskoreissa hyllykön alimmalla hyllyllä.

Autotallin päädyssä on makuusoppi.

"Sängynpääty on trendikästä teräspeltiä. Mittatilaustyönä valmistettu pääty heijastaa valoa ja antaa huoneelle ryhtiä. Viherkasvit pehmentävät tunnelmaa ja televisio tarjoaa hetken unohduksen."

Melkein kaikkea kannattaa kokeilla, myös autotalliasumista! Aurinkoisena päivänä kodistamme aukeaa kokonainen seinä ja auringon valo ja lämpö tulvii huoneeseen. Sisä- ja ulkotilojen raja häviää...  Pitäkää peukkuja, että kevät jatkuu ainakin kohtuullisen sateettomana ja lämpimänä...

Lattianpurkutalkoot

Ennenvanhaan taisi olla yleinen tapa laitella lattian alle kaikkea mahdollista. Tässä talossa eristämiseen on käytetty paitsi villaa, myös sahanpurua ja rutisteltua voimapaperia. 

Facebookin "Pelastetaan vanhat talot" -ryhmässä listattiin myös muita suosittuja eristemateriaaleja: styroksi, tyhjät lasipullot massalla toisiinsa kiinnitettyinä (!) ja tietysti sanomalehti. 

Lattianalusiin on nähtävästi ollut tapana tunkea kaikkea, mitä käsiin on sattunut jäämään. Ryhmäläiset listasivat mm. nämä: naulat, hehkulamput, kaljatölkit, tupakka- ja karkkiaskit. On löytynyt myös luita, rotanmyrkkyä, lehtiä, pelikortteja, "nokialainen nuoriso-ohjaaja" (kumipamppu, nuoremmille lukijoille tiedoksi), vanhoja elokuvajulisteita ja tietysti rahaa. Eksoottisimpia löydöksiä lienevät kananmuna, muumioitunut kissa, "mystinen, sininen kivi" ja pikkujoulukuusi.

Työhuoneen lattia oli ensimmäisenä purussa jotta saatiin selville lattian rakenne ja varmistettua, että ruiskukumi todella toimii tässä kohteessa. Muista huoneista purettiin ensin vanhat vesikiertoiset patterit, koska ehjillä lattioilla on helpopmpi kulkea.

Vaikka vanhoja lattioita ei tässä meidän tapauksessa tarvitse sen kummemmin varoa, ylimääräiset vedet kuivattiin kuitenkin pois. Pattereista tuleva vesi on mustaa, mutta värin aiheuttaa rauta, ei siinä mitään myrkkyjä ole, vaikka kamalalta näyttääkin.

Suihkuhuone ja sauna saivat saman käsittelyn. 

Pata lähti yhden talkoolaisen matkaan, se saa uuden elämän sahdin valmistuksessa.

Keitähän täällä oikein on ollut keittiötä aikoinaan rakentamassa?

Lattiasta löytyi merkintä edellisestä keittiöremontista.

Nämä ilmastointiputket ovat jotenkin niin surullisen näköisiä...

Purkulistalla olivat myös keittiön kaapistot, vaatehuoneen hyllyt ja makuuhuoneen lattia. Lopuksi rälläköitiin irti vanhat pyykinkuivaus- ja matontamppaustelineet. Jollakin näytti vielä riittävän voimia huvitteluun!

Ihan mahtava porukka saatiin kasaan. Työkaluja, tietotaitoa, näppäryyttä ja raakaa voimaa löytyi joka tilanteeseen. Vähän pihahommiakin saatiin ohessa tehtyä: risujen keräämistä, väärän väristen perennojen ylöskaivuuta ja ruusun istutus. Talkoolaisten lähdettyä laitettiin paikat kuntoon, tiskattiin ja järjesteltiin vähän muuten vaan.

Jätelava olisi kannattanut tilata jo tähän vaiheeseen, mutta emme osanneet arvata, missä aikataulussa ja kuinka rivakasti homma käy. Osalle purkutavarasta tulee nyt ylimääräinen työvaihe, kun ne heitellään nurmikolta lavalle, mutta se ei ole mikään iso juttu. Jätelava on nyt tilattu ja loput laudat, parketit ja villat saadaan sen kyytiin suoraan.

Kiitos mahtavalle porukalle, nyt loput lattiat saadaan vauhdilla pois!

Autotallin lattialämmitys, lattian valu pikatasoitteella

1962 autotuonti vapautui ja Suomen markkinoille tuli myös länsiautoja, enää ei tarvinnut tyytyä pelkkiin itäautoihin. Tuona vuonna Suomeen tuotiin 41 002 henkilöautoa. Suosituin automerkki oli Volkswagenin Kupla, joka maksoi 760 000 mummonmarkkaa. Mini, Fiat 500 ja Wartburg 311 olivat myös hyvin suosittuja. Nämä autot eivät olleet kooltaan kovinkaan kummoisia, autotallin kooksi riitti jopa sellainen 3 x 6 m talli. Nykyautoille 60-luvun autotallit alkavat olla vähän liian pieniä. 

Meidänkin autotallin käyttötarkoitus muuttuu. Tallin takaosaan tulee miehelle pieni studio/treenikämppä, säilytystilaa ja etuosaan paikka ruohonleikkurille, kottikärryille ja muille puutarhakaluille. Tallissa on vesihana, eli tallin pitää pysyä plussan puolella myös talvella. Koska vesikiertoiset patterit poistetaan, myös autotalliin laitettiin lattialämmitys. 

Vähänhän se tiesi puuhaa, mutta "kymppinä" ja valumestarina toimi kovan luokan ammattilainen, miehen veli. Hänelle lämpimät kiitokset hienosta projektista!

Kaikki projektit alkavat rautakaupasta...

Pikamassasäkkien haku vaati kolme käyntikertaa, neljänteen kuormaan otettiin raudoitusverkot. 

Päivä 1.

Olimme kerenneet tyhjentää autotallin melkein kokonaan, kun lankomies tulikin illansuussa, vähän yllättäen, hiomaan lattiasta vanhan pinnan pois. Aikamoinen pöly lenteli koko pihassa, sitä riitti varmaan vähän naapureillekin... Ammattimiehellä ei lattian hiomisessä kovin montaa tuntia mennyt, ehkä kaksi. Myös putkimies ehti pyörähtää paikalla. Hänen kanssaan katsottiin lattialämmitysputkille tehtävien reikien paikat ja pari muutakin juttua. 

Päivä 2.

Töitten jälkeen, iltapäivällä, miehet käyttivät muutaman tunnin raudoitusverkkojen ja lämmitysputkien virittelyyn.

Seinään tehtiin reiät teknisen tilan puolelle, jotta putket saadaan yhdistettyä aikanaan jakotukkiin. Nyt eletään ilman lämmitystä, mutta onneksi on ennätyslämmin huhtikuu!

Päivä 3.

Ihmeen nopsasti sitä lattiaa osaavissa käsissä tulee. Kolme miestä huolehti tasoitetta tasomyllyyn, yksi laati lattiaa. (Patteri lähtee, vanhat kolot jäävät lattian alle.)

Suhteiden kanssa pitää olla tarkkana: ei liian lirua, ei liian paksua.

Ilmat suosivat tätä projektia. Koska  kaikki työvaiheet tehtiin ulkona tai sisällä ulkolämpötilassa, lämmin, aurinkoinen kevätpäiväpäivä oli tähän puuhaan ihan täydellinen.

Tasoitteen valaminen aloitettiin kymmenen maissa aamulla, iltapäivällä kahden maissa tasoite oli valmis. 

Hämmästyttävintä pikatasoitteessa on juuri se "pika". Hana, josta vesi otettiin myllyyn, sijaitsee keskellä autotallia. Kun se tarvitsi lopuksi sulkea, lattian yli pääsi kulkemaan ja hanan sai kiinni. Tavallisen betonin kuivumista joutuu odottelemaan viikon/cm. Sanonta "aika on rahaa" toteutuu pikatasoitteen kanssa kirjaimellisesti...

Nopeuden lisäksi pikatasoite on myös kätevä: jos sattuu tavara, aika tai voimat loppumaan kesken, työtä voi jatkaa myöhemminkin. Meillä loppui tavara, koska keskilattian kaato oli arvioitua suurempi. 

Päivät 4. ja 5.

Pikatasoite sai kuivua yön yli ja seuraavana päivänä lattiaan levitettiin praimeri.

Lopuksi lattia liipattiin ihan lirulla Vetonit 3100:lla. Toisen kerroksen olisi voinut laittaa vielä samana päivänä, mutta talkoolainen lähti kotiin vapaapäivän viettoon. Tähän levitykseen aikaa kului kaikkinensa vajaat pari tuntia ja siihen ihan viimeiseen vajaa tunti. Nopeaa hommaa siis.

Päivät 6. ja 7.
Ihan viimeinen työvaihe oli tietysti lattian pinnoitus. Me valitsimme epoksimaalin. Maalipönttö maksaa n. 100 € ja se riitti oikein hyvin kahteen kertaan maalaamiseen. Ensimmäinen kerros oli 30% ohennettu, toinen kerros sitten ohentamattomana. Homman olisi voinut tehdä myös yhtenä päivänä: ensimmäinen kerros aamusta, toinen illasta.


Mitä maksoi lattialämmityksen laittaminen autotalliin, jonka pinta-ala on n. 18 m2?
Huom! Hinnat tässä ovh-hintoja, eli inhorealistinen budjetti. Alennuksia kannattaa kysellä ja käyttää suhteita mikäli sellaisia on. 

Lattialämmitysputkiston osuus koko lämmitysjärjestemästä n. 250 €
50 mm valu 120 kpl 20 kg Vetonit 6000 ovh 14.50./säkki       1740 €

(Yhdelle neliölle tarvitaan 50 mm valua varten 10 säkkiä = 200 kg pikamassaa eli neliöhinnaksi tulee ovh:lla n. 145 €)

Raudoitusrauta, (0,6 mm )                                                      n. 30 €

6 x Vetonit 3100 tasoitukseksi n. 20 €/säkki, eli                   n. 160 €

Epoksimaali                                                                              100 €

_________________________________________________________

Yht.                                                                                         2280 €

Jos ei ole kiire, pääsee halvemmallakin: tavallinen betonivalu olisi ollut huomattavsti edullisempi, mutta kuivumisaika olisi ollut melkein kaksi kuukautta. Nyt autotallin lattia saatiin valmiiksi viikossa.

Meillä on vähän kiire: tässä remontoitiin meille väliaikainen 18 m2 yksiö asuinhuoneiden lattiaremontin ajaksi! Huomenna pyyhin seinät ja katon pölystä, ylihuomenna raijataan vanhat kalut pihalle ja sitten pääsenkin "sisustamaan", mutta siitä myöhemmin... 

Ensimmäinen huhtikuu

On aivan ihmeellistä, kuinka paljon voi yhdessä lämpimässä kevätpäivässä tapahtua. Aamulla kun menee ulos, istutusalueet ovat lähes tyhjiä ja värittömiä. Havut ja muut ikivihreät tietysti elävät omaa elämäänsä ja paljastuvat lumesta vehreinä ja virkeinä, krookukset kukkivat ja tulppaaneillakin on jo parikymmensenttiset alut, mutta vielä ei oikein mtään muuta. Vaan illemmalla kun käy uudella kierroksella, jo löytyy vaikka mitä: pieniä lehden alkuja ponnistaa maasta vaikka kuinka paljon.

Suurelta osin istutusalueet ovat tyhjillään, mutta kyllä sieltä kaikenlaista esiin putkahtelee. Katoin ja kanttasin loppukesästä pari suurehkoa aluetta valmiiksi. Tiesin, että sisäremontti vie suurimman osan ajasta tänä keväänä, mutta nyt löydöt taimitarhoilta saa valmiisiin paikkoihin.

Keijunkukka, Heuchera, lajikenimeä vailla parka.

Jouluruusu, Helleborus niger, ei kummoiselta näytä, mutta on siellä yksi kukka!

Idänsinilijaa, 'Scilla Sibirica' , löytyy pihasta sieltä, täältä.

Miehet tekivät autotallin lattiaa, minä hoidin ruokapuolta ja ehdin siinä ohessa haravoida pihaa. Uurastuksen tulokset päätyvät tontin laidalle, pensaiden ja tuijien juurelle katteeksi.

Pesäkuusi, Picea abies 'Nidifrormis', lasketaan tappioihin.

Bambu sen sijaan voi oikein hyvin! Se oli tänä talvena kokonaan lumen peitossa .

Valkotäpläimikkä, Pulmonaria saccharata, aloitti näköjään

kukinnan ihan välittömästi maan pinnalle päästyään.

Talkookahvit, kimmoke pihakalusteiden puhdistukseen.

Huhtikuu, vaikka onkin kuukausista "julmin", on myös aivan ihanaa aikaa:

kaikki on vielä edessä... 

Kurkistus lattian alle

Siinä ne kimmelsivät ilta-auringossa, lattian alta kaivetut erilaiset eristeet.

Tämä huone on työhuone ja se päätettiin "uhrata" ensimmäisenä. Tiesimme suunnilleen mitä tuleman pitää: sotkua ja pahaa hajua. Saima-parketin alla arvelimme olevan alkuperäisen lautalattian, mutta oliko parketti liimattu vai kelluva, sitä emme tienneet.

Kun alkuun päästiin, parketti lähti irti aika helposti. Sen alla oli aaltopahvi askeleristeenä. Aaltopahvissakin oli vieno tervan tai pien tuoksu, toinen puoli oli hieman tahmea ja musta. Aatopahvin alta löytyi se kaunis, alkuperäinen lautalattia, mutta se on uhrattava.

Myönnetään. Synti ja häpeä tuhota tämä lattia, mutta ei mahda mitään. Laudoille olisi ollut ottaja, mutta ovat tiukkaa tavaraa, ponteista naulattu kiinni - ei toivoakaan saada niitä ehjinä irti. Parketinkin olisimme laittaneet kiertoon, mutta ei sekään ehjänä lähde.

Laudoituksen alla oli foliopaperia, sitten villaa. Ihmettelin aina talvella tietokoneella istuessani, mksi varpaani olivat ihan umpijäässä, vaikka lattiat muualla talossa ovat ihan ok. Nyt selvisi syy: villat ovat loppuneet ihan viime hetkillä, kukaan ei ole viitsinyt lähteä hakemaan lisää, puute on paikattu rutistellulla voimapaperilla. Kreosoottipintaa peitti vielä tervapaperi tms., joka on estänyt villojen takertumisen tahmeaan pintaan.

Ja siinä sitä nyt on: kreosoottia. Hyvin on toiminut, kaikki lattiamateriaalit, eristeet ja koolingit ovat rutikuivia, mutta haju on karmaiseva. Yllättävän hyvin hajut ovat kuitenkin pysyneet poissa asunnosta, vaikka kyllä täällä sellainen vieno tuoksu on ollut koko ajan. Työhuoneen ikkuna on nyt raollaan ja ovi pidetään visusti kiinni, mutta huomaa kyllä muuallakin asunnossa että hajun lähde on otettu esiin. Kun purkutyöt jatkuvat, koko talkooporukka saa suojalasit kuivien, lentelevien puunsäleiden varalta, ja hengityssuojat.

Lattian alta löytyi myös muovinen viivotin, papiljottipinni ja rukkaset.
Sitä eniten pelättyä, kosteaa villaa tai puurakenteita ei löytynyt. Kuntotarkastuksessa

oli mainittu juuri tämä nurkka riskialtteimpana, koska ulkopuolen alimmat laudat ovat sen verran auringon paahtamat ja sateen piiskaamat, että ne pitäisi ehkä jossain vaiheessa vaihtaa. Nyt uskallan laittaa lattialämmitysjärjestelmän tilaukseen. 

Pitäisiköhän nämä rukkaset laittaa vitriiniin vai takaisin lattian alle?

Jos aihe kiinnostaa, Kannattaa lukea myös
"Mikä ihmeen kreosootti"

Sähköt - säästää vai uusia? Ja: mitä maksaa?

Vanhoissa taloissa pääsee usein näkemään ihan konkreettisesti sen, kuinka

sähkölaitteiden määrä kodeissa on lisääntynyt. 60-luvulla tarvittiin pistokkeet tai katkaisijat kattovalolle, lukulampulle, tv:lle ja radiolle. Kun tämä talo rakennettiin, Suomessa oli n. 580 000 jääkaappia. Sähköliedetkin alkoivat yleistyä vasta 60-luvulla, tähän asti ruoka oli tehty puu- ja kaasuliesillä. Myös imuri ja sähkövatkain hankittiin joihinkin koteihin.

70-luvulla valojen määrä on varmasti lisääntynyt ja jääkaappikin on löytynyt 90% kodeista. Loistevalot ikkunan yläpuolella olivat uusínta uutta ja huippuhienot. Astianpesukone, kahvinkeitin ja sähkösilitysrauta yleistyivät, stereotkin ehkä hankittiin.

80-luvulla lisää pistokkeita tarvittiin olohuoneessa videoille, uusille musiikinkuuntelulaitteille ja pelikonsoleille. Keittiössä pienkoneet lisääntyivät huimaa vauhtia: mikro, leivänpaahdin, pöytägrilli, limsakone jne.

Nykyisen pistoketarpeen me kaikki tiedämme: latureita, läppäreitä, pelikonsoleita, televisioita ja kaikenlaisia soittimia löytyy monesta huoneesta ja tuntuu, että pistokkeita ei ole koskaan tarpeeksi.

Tässäkin talossa on varmasti seurattu aikaa ja tarpeet ovat muuttuneet. Pistokkeita ja katkaisijoita on lisätty, jossain vaiheessa seinäkatkaisijoita on uusittu, mutta vanhoja, metallikuoressa kulkevia johtojakin löytyy vielä.

Uuden ja vanhan yhdistelmä.

Uutta ja vanhaa rinnakkain. Kun ikkunoiden yläpuolelle on asennettu

loisteputket, katkaisijoita on tarvittu lisää.

Saunan eteisessä on kaivattu sähköpistoketta. Se on ollut tietysti

näppärä laittaa katkaisijan kaveriksi.

Suihkuhuoneessa.... 

Toinen makuuhuone on toiminut ompelijan työhuoneena. Tästä syystä

sinne on laitettu myös voimavirtapistoke teollisuusompelukonetta varten

Söpö!

Hmmm... Käyhän se näinkin.

Voisihan tuon päivittää?

Suihkuhuoneen ja saunan valaisimet ovat kertakaikkisen sympaattiset.

mutta eivät varsinaisesti mitään tunnelman luojia.

Tarkoitus ei ollut uusia sähköjä tähän hätään, mutta kun näitä

on tässä talven katsellut, voi yhtyä sähkömiehen mielipiteeseen...
uusiksi menee...

Mitä sähköjen uusiminen sitten maksaa? Tuttu sähkömies kävi kartoittamassa tilanteemme ja sanoi että "karkea nyrkkisääntö sähköasennuksille on 100 €/m2". Uudisrakentajan kannattaa budjetoida tämän verran talobudjettiin, mutta esim. valaisinvalinnoilla voi hintaa saada helposti korkeammaksikin. Saunan tähtitaivaat ym. erikoivalaisimet ja erikoiskatkaisijat saattavat olla hyvinkin kalliita, eli lopullinen hinta määräytyy aina tietysti asiakkaan valintojen mukaan. Tuo 100 €/m2 pätee myös saneerauskohteisiin.

Olin henkisesti varautunut siihen, että kaikki sähköt tehdään pintavetoina. Vähän harmitti ajatus klohmoista pintakatkaisijoista ja -töpseleistä, mutta ajattelin että kun on ostettu vanha talo, eletään sen mukaan. Sähkömies sanoi kuitenkin, että he tulisivat paikalle jo ennen lattialevyjen ja lattialämmityksen asentamista: "saadaan pitkät vedot sinne lattian alle ja sisäseiniin tulevat rasiat ja katkaisijat voidaan myös laittaa nätisti: johdot saadaan ujutettua sisäseinien sisään ja vain ulkoseiniin tulevat pistokkeet laitetaan pintavetoina". Jihuu!

Olin myös harkinnut vanhan mallisia katkaisijoita. Niitä saa käytettynä mm. Porvoon Wanhasta rautakaupasta n. 12 €/kpl, mutta ehkä hieman kellastuneet katkaisijat eivät olisi niin kivan näköisiä uusilla, valkoisilla seinillä. Domus Classicasta löytyy myös vanhan mallisia katkaisijoita ja pistokkeita, mutta ne ovat tyylilltään liian vanhoja tähän taoon (ja hinnaltaan meille liian kalliita).

Valmistajan kuva. Kierteellinen pintavetojohto 10 €/m.

Ennen sähkömiehen käyntiä olimme hartaasti pohtineet paljonko pistokkeita ja katkaisijoita tarvitaan minnekin. Oletettuun pistoketarpeeseen lisäsimme aina vielä yhden. Myös ulkotilojen valaistukselle mietittiin varaukset. Kuva ei tietenkään ole mitenkään ammattimainen, mutta sähkömies otti sen mukaan ja tekee sitten tarkemmat, ihan oikeat, suunnitelmat ja kuvat lopullista työtä varten.

Aika perussetillä mennään. Oikeassa yläkulmassa, makuuhuoneen seinässä, on varaus ulkopistokkeelle autojen lämmitystä varten, yksi terassin kulmassa terassin valoja ym. varten ja autotallin seinästä lähtevät sitten aikanaan johdot pihavaloille, vesiaiheelle ym. Keittiön osalta suunnitelma on vajavainen valaistuksen osalta, kuva on tehty ennen työtason valaisimien valitsemista.

Saunaremontin tekijän kannattaa muistaa se, että LED- ja halogeenivalaisimien muuntajat on asennettava kuiviin, normaalilämpöisiin tiloihin. Meidän tapauksessamme muuntajat tulevat joko autotallin puolelle tai tekniseen tilaan.

Ja ihan perussetillä mennään tässäkin asiassa:

Kuva Valovirta.fi, Malmbergs Optima, löytyy myös mustina.

Vaikka sitä remontoinnista kuvittelee paljon tietävänsä, oikeiden asiantuntijoiden tapaaminen kannattaa aina ennen kuin työhön ryhdytään. He tietävät ja tuntevat mahdollisuudet, samoin rajoitteet. Olin myös esim. harkinnut loisteputkien säilyttämistä olohuoneessa kasvien talvivalaistusta varten, mutta kyllä nekin saivat ikänsä vuoksi lähtöpassit. Luulen, että vakuutusyhtiössäkin ollaan ratkaisuumme tyytyväisiä...