Joulua odotellessa - ensimmäiset kirsikat likööriksi

Meillä jouluateria päätetään aina kirsikkalikööriin. Kesän makujen maisteleminen sykähdyttää vuoden pimeimpänä hetkenä.

Kirsikoiden kukinta onnistui tänä vuonna hyvin ja valtava, vanha kirsikkapuu antaa hyvän sadon.

Kirsikkaliköörille löytyy netistä monta ohjetta, minä tapaan tehdä sen yksinkertaisella 1:1:1 -reseptillä:

X dl kirsikoita

X dl sokeria

X dl viinaa

Eli kaikkia ainesosia (suunnilleen) saman verran.

Kirsikat huuhdellaan ja karat ja muut roskat kerätään pois. Liköörikirsikoihin jätän kivet, ne antavat juomalle oman arominsa.

Toiseen purkkiin sujautin kaksi kanelitankoa. Kaneli sopii kirsikan kanssa hyvin ja on tietysti myös joulunajan mauste muutenkin.

Mausteeksi sopivat myös esim.

neilikka ja tähtianis.

Seuraavaksi sokeri...

...ja sitten lopuksi viina. Alkoholiksi kannattaa valita kirkas, maultaan neutraali viina.

Sekoitus, kansi päälle ja jääkaappiin ainakin pariksi kuukaudeksi, sitten myöhemmin huoneenlämpöön.

Suuressa puussa sato kypsyy vaiheittain. Seuraavaksi otetaan myös tikkaat avuksi ja kerätään äidille rommiruukkuun täytettä ja meille hillomarjat. Räksille jätetään latvukset, niihin ei pääse käsiksi millään... 

Kellopasuuna; Brugmansia Suaveollens

Pitkäaikainen haaveeni on ollut brugmansian kasvattaminen kesäkukaksi, eikä kukaan varmaankaan varsinaisesti sitä ihmettele, on se vain sellainen komistus.

No, miksi piti odottaa vuosikaudet sellaisen saadakseen?

Brugmansian saaminen omaan puutarhaan, patiolle tai parvekkeelle vaatii hieman pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta, läsnäoloa ja huolenpitoa ja suojaisan, lämpimän ja vähintään puoliaurinkoisen sijoituspaikan. Aina jokin näistä tuikitarpeellisista elementeistä on puuttunut - syystä tai toisesta.

Tänä vuonna löytyi kaikkea tätä.

Pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuus

Jos kotona ei ole talvetettua brugmansian runkoa, sellainen pitää hankkia puutarhamyymälästä heti kun niitä on saatavilla eli huhtikuussa. Minä kyttäsin puutarhamyymälän sivustoa ja heti kun valkoista oli saatavilla, teimme pienen, noin sadan kilometrin mittaisen autoretken Valkealaan.

Esikasvatus tapahtui sisällä, eteläikkunan edessä. Jatkoa ajatellen arvelin, että pihanpuoleisen sisäänkäynnin edusta on sille hyvä paikka ja toukokuussa se pääsikin tähän suojaisalle seinustalle ulkoilemaan aina tuulettomina, lämpiminä päivinä. Kesäkuussa se sai olla ulkona jo ympäri vuorokauden.

Heinäkuun alussa alkoi kukinta.

Läsnäolo ja huolenpito

Brugmansia vaatii paljon vettä.

Näiden kuvien välillä on puoli tuntia ja kaksi litraa vettä. Aamulla annan yhden kannullisen, illalla toisen.

Jos on parikin yötä pois kotoa, brugmansia kannattaa nostaa ainakin puolivarjoon ja laittaa se vatiin jossa on vettä. Sen voi myös alunperinkin istuttaa altakasteluruukkuun tai käyttää mullassa kastelurakeita tai muuta kosteutta sitovaa ja sitä hitaasti luovuttavaa mullanjatketta jos tietää, että ei aina pääse sitä päivittäin kastelemaan..

Kuten kaikki runsaasti kukkivat kasvit, myös brugmansia kaipaa melko runsasta lannoitusta.

Varsinaisiin lannoitusohjeisiin en ole sen paremmin perehtynyt, mutta juhannukseen asti se on saanut viikottain tavallista kesäkukkalannoitetta ja muilla kastelukerroilla bokashinestettä jos sitä on ollut saatavilla, eli n. kolmena, neljänä kastelukertana viikossa.

Kesäkukkalannoitteet sisältävät typpeä joka auttaa alussa kasvuun, kaliumia, joka lisää satoa ja fosforia, joka kukittaa. Bokashineste puolestaan on typetöntä, eli se ei sinänsä voimista pituuskasvua, mutta edesauttaa kukintaa.

Lisää bokashinesteen käytöstä lannoittamisessa voit lukea bloggauksesta Bokashinesteellä ja -mullalla lannoittaminen (klikkaa).

Kasvupaikka

Brugmansiassa on todella voimakas tuoksu. Siis todella. Tuoksuyliherkän kannattaa koittaa päästä koehaistamaan kukka ennen oman hankkimista. Varsinkin lasitetulla parvekkeella tuoksu voi olla jopa ylitsepääsemättömän voimakas ja aiheuttaa päänsärkyä..

Kellopasuuna on myös tappavan myrkyllinen ja pieninäkin määrinä sen kerrotaan aiheuttavan aistiharhoja. En epäile yhtään. Tämä kannattaa muistaa varsinkin lapsi- ja lemmikkiperheissä.

Pitkään tuoksuttelin hajua aina ohi kulkiessani. Se oli jotenkin tuttu, mutta en saanut päähäni mikä tuo tuttu tuoksu on. Hyttysen ininän myötä tajusin: brugmansia tuoksuu aivan hyttyskynttilöiltä! Jos citronella-tuoksu ei miellytä hyttyskynttilöissä, kannattaa tämä jättää hankkimatta tai ainakin sijoittaa se paikkaan, jossa sitä ei tarvitse tuoksutella koko aikaa.

Karkottaako tämä tuoksu hyttysiä? En osaa sanoa, voi olla.... Sijoituspaikkaa miettiessä kannattaa ottaa myös huomioon se, että tuoksu voimistuu entisestään iltaa kohden.

Kauneus on katoavaista

Kuten meillä ihmisillä, myös brugmansialla rupsahtaminen alkaa pikkuhiljaa... Ensin kukkien reunat alkavat saada ruskeaa, mutta tällainen pieni "vika" ei vielä suuressa kukassa paljoa haittaa. Suurimmillaan kukat voivat olla jopa 30 cm pitkiä.

Vähitellen ruskeus leviää ja sitten, ihan yhdessä yössä, koko kukka on aivan mennyttä kalua ja roikkuu todella surkean näköisenä.

Ei muuta kuin sakset käteen. Leikkasin samalla pois myös alimpia lehtiä jotka eivät olleet kovin hääppöisessä kunnossa, vievät vain turhaa vettä ja kasvuvoimaa elinvoimaisemmilta.

Aika monta kukkaa lähti, mutta ei hätää! Uusia, eri vaiheessa olevia nuppuja ja kukintoja löytyy neljässä eri kasvuvaiheessa.

On se ihana. Päiväksi brugmansia pääsee koristamaan patiota, mutta tuulisella säällä ja sateella se saa pysytellä turvassa katoksen alla.

Mm. Kekkilän kasvikirjastosta löytyy paljon tietoa kasvista ja hyvät, selkeät ohjeet kellopasuunan esikasvatukseen, hoitoon ja talvettamiseen: Kekkilä/kasvikirjasto/kellopasuuna (klikkaa).

Pihapöytä kierrätysmateriaaleista

Puutarhassa pitää olla sellainen pöytä jonka äärelle mahtuu isompikin porukka syömään ja iltaa istumaan.

Kun suunnittelimme remonttia, etsin inspiraatiokuvia sisustuslehdistä. Vaikka oli sydäntalvi, tämä kokonaisuus sykähdytti sekä tunnelmaltaan, että toteutustavaltaan. Leikkasin kuvan talteen, mutta valitettavasti puutarhan omistajan ja lehden nimet ovat jääneet unohduksiin.

Kun remonttia sitten ryhdyttiin tekemään, se aloitettiin lattioiden purulla. Näissä vanhoissa vesiputkissa oli jotain hyvin, hyvin viehättävää ja pyysin, että  niitä ei vietäisi kaatopaikalle muun purkujätteen mukana.

Huom! Lattiaeristyksissä lehtiartikkeli Arthur Milleristä, Marilynin aviomiehestä!

 Mitä näillä muka tekee?

Kyllä mä niistä jotain keksin!

No, epäilemättä...

Putket jäivät tontille odottamaan uutta elämää, samoin vanhat lauteet. Loppukesästä lauteet saivat Pinotexia pintaan ja putkista hitsattiin pöydälle runko.

Luonnos rungosta hitsaajaa varten:

Vesipisaroita Pinotexilla:

Pyysin jättämään runkoon mahdollisimman paljon liitoksia. Ne antavat pöydälle vähän rouheamman ilmeen ja muistuttavat sen alkuperästä.

Tässä alla olevassa kuvassa pöydän alla on vanha terassimatto jonka alla on puulaatat. Puulaatat on ollut tarkoitus vaihtaa lautapatioksi ja laatat ovat sittemmin siirtyneet pikkuhiljaa muualle pihaan, mm. potagerin käytäviksi.

Koska puupatiota ei tänä kesänä ole ollut mahdollista toteuttaa, jatkoimme samaa ideaa kuin talon edessä olevalla oleskelualueella: kaksi vinyylimattoa rinnakkain...

Vinyylimaton alla on vanhat tasoitushiekka ja jäykähkö aluskate. Pohja on kuitenkin riittävän kova matolle ja kalusteille, pienet huopatassut kyllä leikkasin pöydänjalkojen alle koska se on niin raskas. Toivon niiden myös estävän mahdolliset ruostejäljet matosta.

Tämähän ei tietenkään voi olla mikään lopullinen ratkaisu, mutta ennen kuin ostimme matot, mietimme niille jo valmiiksi uuden käyttötarkoituksen kun niitä ei enää tässä tarvita.

Suuren tuijan oksat varjostavat pöytää paahteelta. Tämä on ainoa paikka puutarhassa jossa voi oleskella myös helteisenä päivänä, toinen patio on suoraan auringon paahteessa koko päivän. Tähän paistaa aurinko aamulla ja myöhään iltapäivällä, tuija suojaa jopa pieneltä sateelta.

Iltapäivällä, kolmen maissa, aurinko alkaa lämmittää, mutta ei enää liikaa.

Näkymä pihatieltä tontin perälle. Tuija on todella valtava: alimpien oksien alla pystyy seisomaan suorana pidempikin ihminen.

Illalla pöytää valaisevat kynttilät tai aurinkokennovalaisimet. Haaveilen ripustavani LED -valoverkon "tähtitaivaaksi" tuijan alaoksiin, mutta sähköä ei tuolla pihan alueella ole ainakaan vielä.

Pöydän ääreltä näkyy koko piha.

Toisen pation ideoinnista löydät juttua bloggauksesta "Köyhän miehen patio" (klikkaa).

Köyhän miehen patio

Talon "kainalossa" on suojaisa, paahteinen patio. Saunan eteisen sisäänkäynnin edessä on korjauksen alla oleva liuskekivipatio, mutta autotallin edessä olevalla osuudella on soraa.

Autotalliin ei tulla enää koskaan ajamaan autoa. Se on pieni ja talon takaosassa. Sinne joutuisi ajamaan kapeaa pihatietä koko julkisivun pituudelta ja peruuttelemaan samaa tietä pois.

Olisihan iso liuskekivipatio ihan mahtava, mutta tänä kesänä on jouduttu elämään hieman tiukempien taloudellisten realiteettien kanssa. Soraan on siis tyytyminen. Toistaiseksi.

 Kevään ja kesän mittaan olen katsellut

viinylimattoja.

Ajatus on kypsynyt pikkuihiljaa ja kun näin Rustan mainoslehdessä kuvan tästä matosta, piti sitä lähteä ihan livenä katsomaan.

Näitä mattoja kutsutaan "niinimatoiksi", mutta eihän niillä mitään tekemistä ole ao. luonnonmateriaalin kanssa. Vinyylimattoja ne ovat.

170 x 240 cm kokoinen Nadine -matto tuntui sopivalta sekä kooltaan, että hinnaltaan. Tarjoushinta oli vain 22,50 normaalin kolmen kympin asemesta. Joka ei sekään kyllä kauhean paljoa ole.

Toiselta puolelta matto on pohjaväriltään valkoinen. Saattaa päästä saunan eteiseen talvimatoksi...

Levitimme maton suoraan soran päälle. Arvelimme ensin, että se ehkä kaipaa jotain alleen, mutta koska tuolin jalat ovat tuollaiset kuin ovat, ei "puhkeamisvaaraa" ole.

Istuinryhmä ostettiin jo viime kesänä vielä silloisesta Honkkarista. Kesä oli jo niin pitkällä, ettemme edes kasanneet kalustoa vaan se pääsi suoraan autotalliin kevättä odottelemaan.

Kahden istuttava sohva, kaksi tuolia ja pöytä taisivat maksaa yhteensä 220 €. Monaco -sarja kuuluu edelleen myös Rustan valikoimiin. Näiden kalusteiden kohdalla puhutaan "keinorottingista", mutta ei istuimen ja selkänojan materiaali ole oikeastaan edes keinorottinkia, vaan joustavaa, mutta vain vähän venyvää, kumimaista lankaa...

Settiin kuuluu lasipöytä, mutta musta lasi tuntui vähän vieraalta materiaalilta meidän pihaan. Keittiön lattiasta yli jääneistä laatoista ladoin uuden kannen jo aiemmin keväällä. Ihan hauska yhdistelmä.

Patiolle kuuluvat myös näyttävät kasvit.

Tätä olen koko kevään ja kesän hellästi kasvatellut, nyt se on avannut ensimmäiset kukkansa...

Enkelinpasuuna, pasuunakukka, trumpettikukka, brugmansia. Rakkaalla lapsella on monta nimeä - ja kukissa huumaava tuoksu.

Koirakin ihmettelee.

Vinkki:
Brugmansia kannattaa istuttaa tarpeeksi suureen ja painavaan ruukkuun. Tuuli tarttuu helposti suuriin lehtiin ja sade taas tekee latvuksesta painavan. Kerran tämäkin keikahti alas, säilyi onneksi ehjänä pienestä pudotuksesta, mutta vahingosta viisastuneena nostan sen suojaisalle seinustalle yöksi ja rankkasateiden ajaksi. Kukkapylvään virkaa toimittaa tämä, mikä lie, miehen kätköistä...

Tähän kohtaan pihaa paahtaa aurinko ihan koko päivän. Kuumina päivinä oleskelu on mahdollista varhain aamupäivällä tai myöhään iltapäivällä. Tuulikaan ei tähän osu. Illemmalla, tässä kelpaa kyllä istuskella vaikkapa saunan jälkeen.

Nämä patenttikorkilliset pullot hankin "Marskin juomaa" varten. "Liitutauluetikettiin" on helppo kirjoittaa vaihtuvan sisällön nimi ja neliskanttinen pullo solahtaa kivasti jääkaapin oveen. Tokmannilta taisivat löytyä.

Ihan kiva siitä tuli. Ja vähällä vaivalla ja huikean pienellä budjetilla...

Nyt voi rauhassa odotella niitä aikoja kun innostuu hankkimaan liuskekiveä...