perjantai 14. helmikuuta 2020

Bokashi - mikä ihana tekosyy...


Tammikuussa ne tulevat kauppoihin - kotimaiset tulppaanit. Niitä on houkuttelevasti ihan jokaisen ruokakaupan kassojen läheisyydessä, oli kauppa iso taikka pieni. Yllä olevan kimpun ostin kahvitauolla eräänä synkkänä ja sateisena tammikuun päivänä. Kun pääsin kahvilaan, aurinkokin näyttäytyi. Punaiset tulppaanit valitsin kiinalaisen uudenvuoden aaton kunniaksi.

Nämä olivat tämän vuoden ensimmäiset. Valkoinen on suosikkivärini. Kerään rohkeutta ostaa nipun keltaisia tulppaaneja. Tai sellaisen oikein värikkään ja kirjavan kimpun!

Vaikka tulppaanit ovatkin maljakossa pitkäikäisiä, mikään ei ole ikuista. Onneksi on bokashiämpäri! Yksi ämpäri sai tulppaaneista viimeisen täytön...

...ja toisen pääsin aloittamaan niillä.

(Juu, kuvailen näitä. Ovat jotenkin niin kauniita ja runollisia...)

Tuohon uuteen ämpärilliseen menivät pilkottuina myös peikonlehden suuret, kuihtuneet lehdet.

Joillekin henkilöille kompostiastian tyhjentäminen bokashiämpäriin ei ole suurikaan vaiva. Minulle se tuntuu olevan. Ihannetilannehan olisi se, että keittiössä oleva astia tyhjennettäisiin bokashiin vaikkapa parin päivän välein. Ei meillä. Meillä se tyhjennetään silloin kun se on täynnä. Huonompi homma.

Kompostiämpäri on tiskialtaan oikealla puolella olevassa laatikossa. Se on erinomainen paikka. Laatikon voi pitää auki vaikka koko ruoanvalmistelun ajan, koska seuraavana oikealla on seinä, eikä avonainen laatikko ole tiellä.

Ennen tätä astiaa käytössä oli irtokannellinen, sellainen tuplasti korkeampi kompostiastia jonka tilavuus oli n. 6 litraa. No, arvaahan sen: biojätettä tuli kerättyä se viitisen litraa kerrallaan. Aika ei sinänsä ollut ongelma koska meillä tulee kasviperäistä keittiöjätettä kohtuullisen paljon, mutta bokashiin siirtäessä niin suuri määrä kerrallaan oli aika hankala.

Ikean reissulta löysin sitten tämän:


Tilavuus 3 l. Helppo huuhtaista tai tiskata.

Joskus tulppaaniostoksilla joutuu soveltamaan. Kaupassa oli vain yksi nippu valkoisia tulppaaneja, jouduin ottamaan krysanteemeja lisäksi. Kivan näköisiä nekin ovat, huomattavasti lyhytikäisempiä vain kuin tulppaanit.



keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Kookosmaito - eettistä ja ekologista?

Meilläkin on innostuttu kokeilemaan eläinperäisten tuotteiden korvaamista kasviperäisillä. Osittain terveydellisistä syistä, osittain ekologisista ja eettisistä syistä, mutta myös ihan silkasta kokeilunhalusta ja uteliaisuudesta.

Kasvissyöjäksi tai vegaaniksi ryhtymiselle voi olla useita syitä, mutta monet perustelevat ruokavalionsa juuri näillä kahdella e:llä, eettisyydellä ja ekologisuudella. Intomielisimmät vegaanit eivät käytä hunajaa tai vastustavat leppäkerttujen orjuuttamista biologisessa tuholaistorjunnassa. Leppäkerttuja käytetään mm. kasvihuoneissa torjumassa kirvoja, eli syömässä niitä. Näiden vegaanien on hyvä muistaa, että heidänkään ruokavalionsa ei olisi mahdollinen ilman eläimiä: kasvien luonnollisen lisääntymisen perusta on hyönteisissä, jotka pölyttävät satoa tekevät kasvit. Onko se "orjuuttamista", sitä voi jokainen miettiä.



Minua on ruvennut askarruttamaan monien vegaanisten tuotteiden ekologisuus. Ainakin metallijätettä tulee säilykepurkkien muodossa paljon. Nyt meillä on kokeiltu montaa reseptiä joissa käytetään kookosmaitoa ja aina vähän arveluttaa. Onko se hyvä, paha vai hyvin paha.
Kookospalmuja kasvaa luonnonvaraisena trooppisilla alueilla. Hyötykasvina sitä viljellään Aasiassa ja Afrikassa. Kasvaakseen hyvin kookospalmu tarvitsee hyvän maan, paljon lämpöä ja kosteutta, myös korkean ilmankosteuden.

Kookospalmu saattaa elää jopa 100-vuotiaaksi. 
Vuosittain yksi palmu tuottaa 50-100 pähkinää.
Kookosvesi on kookospähkinän sisällä olevaa kirkasta nestettä. Kookosvesi on steriiliä, lähes rasvatonta ja sen isotoninen arvo on sama kuin veren.
Kookosmaito on sekoitus kookoksen hedelmälihaa ja kookosvettä.
Kookoskerma on kookosmaidon ja kookosöljyn seos. Kookoskermasta saa kookosmaidon vahvuista lisäämällä 3 osaa kermaa ja yhden osan vettä. Kookoksen hedelmäliha sisältää n. 33% kookosöljyä.
Kun ryhdyin selvittämään kookosmaidon ekologisuutta ja eettisyyttä törmäsin lauseeseen " ...osassa kookosviljelmiä käytetään epäeettisesti apinoita keräämään kookospähkinöitä palmuista". Toisaalta sitten: ... työmiehet olivat juuri viimeistelleet kookosten keräilyn puista, eli ne kerättiin ”metsästä” puhvelien avulla päätielle..." (ruohonjuuri.fi)



Apinoita käytetään ainakin mm. Sri Lankassa, Malesiassa ja Intiassa, myös muissa kookospähkinöitä tuottavissa maissa. Kuvalähde www.npr.com Christophe Boisvieux/Corbis
Selvä. Koulutettujen, kesyjen apinoiden käyttäminen on siis epäeettistä, mutta puhveleiden käyttäminen vetoeläiminä ei ole? 
No, apinat ovat tietysti söpömpiä.
Kuten monien muidenkin maanviljelystuotteiden, myös kookospähkinöiden kasvattajat ovat taloudellisesti tiukilla. Säästääkseen kuluissa, monet ovat ryhtyneet käyttämään keräämisessä koulutettuja apinoita. Thaimaassa kerätyistä kookospähkinöistä 99% on apinoiden keräämiä, luku lienee suunnilleen sama myös muissa maissa.
No, mitä siellä kookosmetsässä sitten tapahtuu?
Koulutetut apinat irrottavat pähkinät palmuista ja heittävät ne maahan. Apinat ovat, ainakin koulutuksen alkuvaiheessa, kymmeniä metrejä pitkässä, flexin tapaisessa, liekanarussa. Ne opetetaan myös selvittämään liekanaru jos se menee sotkuun.
Aiemmin raskaimman työn, kookospähkinöiden keräämisen, ovat tehneet alipalkatut nuoret miehet. Työ ei ole ollut houkuttelevaa: huonon palkan lisäksi työ on hyvin vaarallista: pähkinät kerätään korkealta latvustosta, eikä turvavarusteita juuri käytetä. Nuoret miehet menevät nykyään mieluummin kouluun tai paremmin palkattuun työhön.
Täällä kattava artikkeli: Coconuts - uses, cultivation and monkeys
Apinatyövoiman vastustajat sanovat, että apinoita ei saisi orjuuttaa, niiden kuuluisi elää vapaana luonnossa. Niin kuuluisi elää kaikkien muidenkin eläinten. Hevoset, koirat, lehmät, siat, kanat, kissat ja kaikki muutkin eläimet ovat alkuperältään villieläimiä jotka ihminen on vanginnut, kesyttänyt ja kouluttanut, ja sittemmin myös jalostanut, omiin käyttötarpeisiinsa mm. vetojuhdiksi, avuksi pelastus- ja etsintätöihin, ravinnokseen - ja huvikseen.
Apinoita käyttävät kookosfarmarit sanovat kohtelevansa apinoita hyvin. Ne koulutetaan ilman voimakeinoja tai kipua, niitä kohdellaan työpäivän jälkeen kuin lemmikkejä. Koska koulutus vie pitkään, arvokkaan apulaisen levosta, ravinnosta ja terveydestä pidetään hyvää huolta.
Englanninkielisen artikkelin aiheesta voit käydä lukemassa täältä: ”Monkeys pick coconuts...” Jutusta löytyy myös video, jossa apina on työn touhussa.
Samaa sanovat tietysti myös esim. lihakarjan kasvattajat: ”kohtelemme eläimiä hyvin”. Hyvin kohteleminen on tietysti suhteellista ja me kaikki tiedämme, että jotkut ihmiset todellakin kohtelevat eläimiä hyvin, mutta tiedämme myös, että hevosia ja koiria ”koulutetaan” hakkaamalla ja kipua tuottamalla ja lihakarja joutuu monissa tapauksissa elämään elämänsä näkemättä aurinkoa. ”Broileritehtaisiin” en välitä tässä kohtaa edes puuttua...
Summa summarum: vesipuhveleiden käyttö apuna viljelyssä on ok, apinoiden ei?

Koska kookosöljyn ja kookosveden kysyntä on noussut voimakkaasti, myös kookospalmun viljelyalaa on laajennettu ja samalla tuhoutuu rannikkoalueiden mangrovemetsiä, jotka ovat eläimille välttämättömiä ekosysteemejä. Mangrovemetsät tarjoavat niille ravinnon ja suojan, kodin.


Kookospalmu heikentää kasvualustaansa, mutta ei ole ihan niin haitallinen kuin öljypalmu. Viljellyt kookospalmut vaativat lannoitusta ja niiden lannoittamiseen käytetään useimmiten kemiallisia lannotteita koska ne ovat halvempia kuin orgaaniset lannoitteet. Kookosöljytuotteiden jalostuksessa käytetään myös paljon kemikaleja, mm. heksaania, joka luokitellaan hermomyrkyksi. Lähde ecocult.com

Apinoiden, viljelymaan ja lannotteiden lisäksi kookosmaitoon liittyy vielä yksi ongelma: kookosmaito tuodaan meille maapallon toiselta puolelta ja kotiin se kannetaan usein metallisessa säilyketölkissä.Oxfordin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan lähellä tuotettu, pahvitölkkiin pakattu lehmänmaito on ilmastoystävällisempi vaihtoehto kuin kaukana kasvatettu, jalostettu, pakattu ja tänne kuljetettu ”maidon korvike”, olipa se sitten manteli-, soija-, riisi- tai kookosmaitoa. Jos haluaa korvata maidon ruokavaliossaan jollain muulla, 

kotimainen kauramaito on eettisin ja ekologisin valinta.

Mantelimaidosta vielä sananen: Yhden mantelin kasvattaminen vaatii jopa viisi litraa vettä. Suhteutettuna maitoon, 100 litralla vettä voidaan tuottaa desilitra maitoa.
Mantelimaidon voi valmistaa itse, silloin suositellaan käytettäväksi n. 25% manteleita ja 75% vettä, kaupan manteliJUOMISSA suhde on aivan eri, mantelin osuus litrassa mantelijuomaa on alle 3%.
Esim. Alpron makeuttamattonman mantelijuoman sisältö on tämä: vesi,MANTELI* (2,3%), merisuola, stabilointiaineet (johanneksenleipäpuujauhe, gellaanikumi), emulgointiaine (lesitiinit (auringonkukka)), luontainen aromi.

Muutamalla mantelilla höystetty litra vettä maksaa siis n. 2 €/l.

Mantelimaidon voi halutessaan tehdä myös itse: Mantelimaidon resepti
Itse tehty mantelimaito on huomattavasti edullisempaa ja ekologisempaa kuin kaupasta ostettu, varsinkin jos suhteuttaa mantelin määrän mantelijuoman mantelimäärään.
Mantelimaitoa meille ei enää osteta, ryhdyn rajoittamaan myös kookosmaidon ja -kerman käyttämistä vain sellaisiin ruokiin joihin se ihan oikeasti oikeasti alkuperäisen reseptin mukaan kuuluu.
Ruokaostosten teko ekologisesti ja ettisesti on vaikeaa, eikä aina voi tai kannata kaikkea murehtia, mutta hyvä näitäkin on välillä miettiä. Tietoa, varsinkin oikeaa ja puolueetonta, on vaikea löytää, mutta maalaisjärjelläkin pärjää aika hyvin:
Maapallon toiselta puolelta roudattu säilyketölkki, sisälsipä se mitä tahansa,

ei voi olla ainakaan ekologinen.

Kuvat pxhere.com, ellei toisin mainittu.

lauantai 8. helmikuuta 2020

Uusi, musta sohva ja valkoisen seinän kammo

Olisi vain pitänyt mennä saman tien sinne Ikeaan. Siellä se "täydellinen sohva" oli koko ajan ollut.


Sohva oli koeistuttu ja koemaattu. Se näytti ja tuntui hyvältä. Se oli mittasuhteiltaan täydellinen 60-luvun talon olohuoneeseen. Rahikin oli samaa sarjaa saatavilla. Väri oli erinomainen - musta. Materiaali, nahka, hyvän tuntuinen, pehmeä. Ja entä sitten toppaukset! Ei liian pullea, ei liian pitkä, ei liian korkea.


Täydellisen retrohenkistä, muttei liian mummoa.

Ja miksi sitä sohvaa ei sitten alun perin haettu sieltä Ikeasta? Pelkäsin, että se on liian musta (???). Mies sanoi että nahka hiostaa. Ajattelin myös, että kohta meidän koko olohuone on ihan "IKEA".


Myös matto ja sohvan vasemmalla puolella oleva pikkupöytä ovat sieltä. No, ei voi mitään.

Matto lähti yhdellä toisella reissulla matkaan heräteostoksena.

Riittävän iso, juuri oikean värinen, pehmeä. 

Kaikki vieraat sanovat aina matolle ensimmäisen kerran astuessaan "ai kun ihanan pehmeä ja paksu matto!" Matolla on mukava myös makoilla. Ja olihan se sopivan hintainenkin: Vindum, 200 x 270, 179 €.

Jos budjetti olisi sallinut 2000 - 3000 € hankinnan, mattovalinta olisi ollut todennäköisesti, ei kun ihan varmasti, eri. Ehkäpä värikäs ja itämainen tai kelim... Mutta kaikkea ei aina saa, ainakaan heti.

Ja sitten tuo sohvapöytä vasemmalla, Lövbacken... Mies siihen ihastui vuosi stten kun oltiin hankkimassa äidilleni utta kirjahyllyä. Minulla oli pöydästä hieman ristiriitainen fiilis, mutta kun mies siitä tykkäsi, niin...


Tykkään kyllä tuosta jalasta kovasti! Ja pöytä sopii vanhojen sarjapöytien kaveriksi ihan hyvin. Ja sopii toki tähän taloonkin, onhan se repro -malli Ikean 60 -luvun tuotannosta.

Sarjapöytien tarinan voi lukea täältä: Sohvapöytäostoksilla

Ja nyt pieni "feng shui osuus":


Pöytä on olohuoneessa tulen alueella. Tälle alueelle sopivat terävät, kartiomaiset muodot. Puu ruokkii tulta, joten sitäkin on syytä tulen alueella käyttää.

Mutta takaisin sohvaan.


Ikeassa tutkailimme vielä yksityiskohtia. Ovatko ompeleet siistejä, repsottaako verhoilu jostain tai onko siinä omituisia patteja. Ei ollut, ei repsottanut.

Jaloiksi voi valita nämä metalliset tai vaihtoehtoisesti puiset. Jalan "sukan" voi laittaa tai olla laittamatta. Kokoaminen sujuu kymmenessä minuutissa: jalat vain ruuvataan paikalleen.

Miksi aika usein tulee päädyttyä ostoksille Ikeaan?

Kaksi syytä:

1. Hintataso on sopiva ja Hej-kortti antaa väljyyttä budjettiin.

2. Löydän sieltä omaan makuuni sopivia, yksinkertaisia ja ajattomia kalusteita ja tavaroita.

Tässä alkuvuodesta tv:stä tuli muutama ohjelma ihailemastani Bauhaus -koulukunnasta. Eräässä dokumentissa todettiin Ikean olevan tämän päivän bauhausia: hyvää, ajatonta muotoilua kakkien saatavilla. Alkuperäisten Bauhaus -designien hinnat ovat toki karanneet tänä päivänä monen ulottumattomiin, mutta kyllä sellaiseenkin voi joskus investoida jos kalustaa ja sisustaa kodin muuten edullisemmin, vaikka kierrättämällä.


Suhteestani Ikeaan olen avautunut myös bloggauksessa "Ihana, kamala Ikea"

Sohvatyynyt

Äitini osti vintage -kirpparilta vanhaa, paksua puuvillasamettia. Sellaista, jota ei enää kangaskapoista edes löydy. Tai jos sattuu löytymään, metrihinta on kolminumeroinen. Sain joululahjaksi toivoa jotain tuosta kankaasta ja ajattelin, että sametti sopii hyvin nahan seuraksi. Toivoin siis sohvatyynyjä!


Pitkulaisissa, isommissa tyynyissä on sisällä (surprise!) Ikean höyhentäytteinen Fjädar -sisätyyny.

Sametin ompeleminen ei ole ihan helppoa. Esim. samettiverhojen ompelu kangaskaupassa ei yleensä sisälly "osta verhokangas, ilmainen ompelu" -tarjouksiin. Nämä tyynyt teetettiin ompelijalla ja päällisissä on jopa vetoketjut! 

Yläsyöttäjällä varustettu paininjalka on suunniteltu syöttämään kangaskerroksia tasaisesti ja soveltuu sametin ompeluun parhaiten. Se ei yleensä kuulu ompelukoneen vakiovarusteisiin, mutta lisätarvikkeena sen saa useimpiin kotiompelukoneisiinkin.

Turkoosein lasihelmin koristeltu pienempi tyyny sen sijaan on äitini käsialaa. Jokainen helmi on kiinnitetty samettiin ommellen.


Oletteko muuten koskaan yrittäneet kuvata mustaa samettia läheltä... Joka ikinen pölyhippunen näkyy! Tarrarullalla sain pinnan aika puhtaaksi, mutta eipä tuo kuva nyt niin hääppöinen siltikään ole.



Koira viihtyy, me viihdymme.

Mutta sohvan takana ja ympärillä vallitsee autius.

Uusille, valkoisille seinille ei tekisi mieli laittaa mitään, ei varsinkaan porailla reikiä, mutta toki sinne jotain tulee. Ainakin valoa! Eikä pelkkää auringonvaloa, vaan jotain ihan muuta. Tarkkaan on metittävä mitä sinne laittaa, ajatus jo on!

Päivien pidetessä puistokultapalmu muuttaa myös pian omalle paikalleen tuonne nurkkaan...


keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Kuinka vaikeaa voi sohvan ostaminen olla?

Kun muutimme tähän kotiin 1,5 vuotta sitten, muuttokuormassa oli vanha sohva. Olin sen aikoinani hankkinut kerrostalokaksioon. Melkein musta divaanisohva sopi sinne oikein hyvin ja täytti kaikki tarpeeni. Välillä sohva kävi lainassa pojalla ja tuli taas meidän uuteen kotiimme. Tuo uusi koti oli vanhassa puutalossa jossa oli korkeat huoneet, eikä se sinne oikein mittasuhteiltaan sopinut, mutta kelpasi.

Kun tultiin tähän uuteen kotiin, päätimme, että kunhan remontti valmistuu, katsotaan rauhassa minkälaisen sohvan olohuone kaipaa. Ostettiin sitten tällainen:


Kuukauden odottelun jälkeen sohva tuotiin kotiin.  Kun sohva oli paikallaan, olin kauhistunut. Liian pullea, liian vaalea. Liian iso. Liian korkea. Mutta pidin suuni kiinni, olinhan ollut sitä itse valitsemassa...

Sohavongelmasta lisää täällä: "Onx pakko olla sohva"

Sohvassa ei sinänsä ollut mitään vikaa. Kaunis, teräksenharmaa vakosametti oli vähän retro, mutta silti moderni, ja kivan pehmeä verhoilumateriaali. Siistit, huolitellut yksityiskohdat. Kaikin puolin kelpo sohva.


Mutta ei meille...

Sohva löysi onneksi uuden, hyvän kodin. Hankintahintaan nähden otettiin muutama satanen takkiin, mutta sellaista se on kun mieli muuttuu. Sohva lähti, mutta missä nyt katsellaan televisiota ja löhöillään? Kirpputorille...


Sohvan tilalle löytyi siisti runkopatja, jolle on käyttöä myöhemminkin. Eikä hintakaan päätä huimannut.

40 €

Koiralle tämä uusi järjestely kelpasi, toki meillekin, vaikka ei nyt niin hääviä ollutkaan. Aika kaukana oli todellisuus niistä hienoista päivävuoteista joita olin netissä katsellut. No, enpä tämän somistamiseenkaan juuri ajatuksia tai rahaa uhrannut. Ja kyllä siltä nyt televisiota pystyi katselemaan.

Täydellisen sohvan metsästäminen jatkui. Vepsäläiseltä löytyi tämä, mutta koska olimme saaneet juuri laskun sähköremontista, se ei valitettavasti mahtunut budjettiimme.

Adea Band, 2835 €

Tarpeeksi matala, tarpeeksi siro pienehköön, melko matalaan huoneeseen. Sellaiset 60-luvun mittasuhteet!

Tässä vaiheessa tuli taas puheeksi tietysti myös verhoilumateriaali. Kangassohvaa oli metsästetty koska mies oli aikoinaan lausunut maagiset sanat "nahka hiostaa". Tästä olin tehnyt sen lyhyen johtopäätöksen, että hän ei halua nahkasohvaa koska se hiostaa.

Loogista?

Olin nimittäin tykästynyt Ikean Landskrona -sohvaan. Heti siitä hetkestä kun näin sen Ikean mallistossa, eli aika kauan sitten. Landskrona putosi alunperin vaihtoehdoista siksi, että kankaisena sitä ei ollut mustana ja jossain Facebookin sisustusryhmässä törmäsin kommenttiin jossa sanottiin, että sen kangasverhoilu ei oikein meinaa koiraa kestää.

Sitten bongasin tämän... Johannes Spaltin Constanze. Finnish Design Shopissa sen hintalappu on hieman yli 17 000 €. Tässä vaiheessa mies sanoi että "olisihan se musta nahka aika jees". Ai mitä? "Niin. Tykkäisin kyllä mustasta nahkasohvasta". Ai jaa. Ja minä kun luulin että ei käy, kun hiostaa...

Ilmaise mielipiteesi selkeästi

Tässä vaiheessa Ikean musta, nahkainen Landskrona alkoi taas vaivata mieltä. Oli vielä yksi "mutta". Haluaisin josain vaiheessa olohuoneeseen musta Barcelona -tuolin ja aprikoin sitten, että kuinka nämä kaksi, verhoilultaan melko samanlaista, mutta kuitenkin erilaista, sopisivat samaan huoneeseen. Tulin siihen tulokseen että eivät sovi.

Sitten sain Meidän Talo -lehden ihan sattumalta käsiini ja näin tämän kuvan:


Tunnistin Landskronan välittömästi jo tästä takaa päin otetusta kuvasta. Ja Barcelona -tuoli samassa huoneessa...
Juttu: Meidän Talo 1/2020, teksti ja kuvat Heikki Rautio. www.meillakotona.fi

No jos kerran Mervi ja Pasi uskaltavat yhdistää Landskronan ja Barcelonan, niin miksen minäkin. Eikä meillä edes ole sitä Barcelonaa vielä...

Ikeaanhan sitä oli taas lähdettävä. "Hejpådig" -kortilla oli vähän pitoa ja loppusumma löytyi käteisenä. Sohvaostoksille siis. Mutta oltiinko tyytyväisiä hankintaan? Palataan siihen...