maanantai 18. marraskuuta 2019

Lämmin, mustavalkoinen marraskuu



Marraskuussa tuntuu että maailmasta katoavat värit,
lähetys muuttuu mustavalkoiseksi.


Toisaalta maailma näyttää myös kolmiulotteisemmalta.


Muodot korostuvat.


Ripustin raudoitusverkkoon pienen valoverkon. Ehkä ensi kesänä villiviini peittää sen paremmin ja saamme nauttia myös lehvästön raoista vilkkuvista valoista jo aiemmin syksyllä ja loppukesästä. Nyt vähän rujo, mutta valaisee sisäänkäyntiä yllättävänkin hyvin.


Eipä näillä paljoa enää istuskella, mutta tarjoavat hyvän taustan
veden ja valon leikille...


Lintujen talviruokinta on aloitettu hyvissä ajoin. Näyttää maistuvan!


Myös takapihan suuriin vuorimäntyihin laitettiin valoverkko. Valot näkyvät
ruokailutilaan ja tuovat vähän lohtua synkkyyteen. Ilahduttanevat ohikulkijoitakin?


Scabiosa caucasica 'Perfekta Alba'

Kaukasiantörmäkatkeron kukinta-aika on heinäkuulta syyskuulle, mutta
tämä jaksaa tehdä vielä nuppuja ja aloitella kukintaansakin. Hyvin alkuun päässeet
kukat kyllä vie yöpakkanen jos sellainen kohdalle sattuu.


Kynttilälyhtyjä ei voi olla liikaa! Muut ulkolyhdyt ovat mustia, mutta eihän
tätä kultakrumeluuria voinut vastustaa... (Prisma, n. 30 €)

Mukavaa marraskuun loppua, koittakaa jaksaa. On tässäkin vuodenajassa oma kauneutensa
kun vain katsoo "sillä silmällä". Eikä palele, pihatöihinkin ehtii vielä.



sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Pyhäinpäivän mausteinen kurpitsakeitto






Nyt on se aika vuodesta kun kauppojen vihannesosastoilla laarit notkuvat mitä kauniimpia, pulleampia ja värikkäämpiä kurpitsoita. Painavat toki melkoisesti kauppakassissa, ovat tyhjää täynnä ja paksukuorisia, mutta herkullisia. Eivätkä ne ole hinnallakaan pilattuja.


Helpoin tapa kokeilla kurpitsan valmistamista ruoaksi lienee kurpitsakeitto. Tämä annos riittää neljälle alkuruoaksi, mutta jos ja kun ryhtyy, kannattaa keittoa tehdä kerralla enemmän ja laittaa vaikka pakkaseen.

Pyhäinpäivän mausteinen kurpitsakeitto

2 kpl hokkaido-kurpitsoja
1sipuli
pala inkivääriä (nyt mehukkaimmillaan!)
chiliä maun mukaan
puolikkaan limen mehu
1/2 tl kurkumaa
mustapippuria
1 vihannesliemikuutio

Paahtamiseen suolaa ja oliiviöljyä

1. Lohko kurpitsat, poista siemenet ja laita lohkot uunipellille. Uuniin lämpöä 200° , aikaa ne tarvitsevat n. 20 - 30 min. (Kurpitsapalat voi myös kuullottaa pannulla ja keittää kypsiksi, mutta jos tekee isomman satsin, uuni on helpompi.)

2. Kurpitsapalojen jäähtymistä odotellessa kuullota sipuli ja käytä myös muut mausteet pikaisesti pannulla.

3. Kaiverra kurpitsan hedelmäliha lusikalla kuoresta, laita kaikki ainekset kattilaan, lisää vettä tarpeen mukaan ja sekoita sauvasekottimella tasaiseksi.

4. Hauduttele vielä hetki miedolla lämmöllä ennen tarjoamista.
(Laita keiton päälle kansi tai vahdi sitä haukkana: kun soppa alkaa pulpahdella, se voi pulpahdella ihan kattoon asti...)

Kurpitsa on samalla tavalla makea kuin porkkana ja bataatti. Kun maistelin sosetta valmistuksen aikana, se kaipasi mielestäni vähän happoa. Kaapista löytyi lime ja lisäsin sen mehun keitokseen. Lime ei sinänsä maistu, mutta tasapainottaa makua.


(On muuten maailman paras sitruspuserrin...
Philippe Starckin 1990 Alessille suunnittelema "Juicy Salif")

VINKKI:
Pakasta kurpitsasosetta melko paksuna ja lisää siihen vasta lämmittäessä vettä, kermaa tai vaikka kookosmaitoa.

Sosetta voi käyttää myös lisukkeena perunamuusin tapaan esim. possu- tai kalaruokien kaverina.

Koska annoksessa tulisi olla erilaisia suutuntumia, paahdoin lehtikaalilastuja keiton kanssa tarjottavaksi.


Huuhtele lehtikaali ja leikkaa tai revi lehdet sopivan kokoisiksi suupaloiksi. (Paksu lehtiruoti kannattaa jättää pois.) 

Levittele lehdenpalat uunipellille, ripsauta päälle öljyä ja suolaa. 

Uuniin lämpöä 150° ja noin vartissa sinulla on pellillinen maukkaita, rapeita lastuja. 

Vegaaniseen tai tarvittaessa maidottomaaan versioon saa täyteläisyyttä nokareella Oatlyn  iMat Fraichea.


torstai 31. lokakuuta 2019

Onx pakko olla sohva?

Sohvia, sohvia, sohvia. Ihan kyllästymiseen asti.

Olen kohta vuoden etsinyt meille sohvaa 
a) joka sopii huoneen mittasuhteisiin
b) joka on tyyliltään ajaton
c) joka kestää meidän lisäksi myös pienen koiran
d) jossa voi tarvittaessa myös nukkua

Yksi on ostettu. Ihan kiva, mutta ei "meidän juttu" sittenkään. Epäilin sohvaa alun alkaen, muta mies tykkäsi, että pitää olla muhkea ja pehmeä, sellainen hankittiin. Yhtenä päivänä hän sitten seisoi keskellä olohuonetta ja totesi: "ei sovi tän huoneen mittasuhteisiin". 


Jes!

Fannille sohva on kyllä kelvannut oikein hyvin. Nyt sohva on myynnissä ja uutta etsitään.


HT Collectionilla on monta hyvän näköistä sohvaa, mm. tämä Air joka maksaa
n. 3000 €. Adealta löytyy myös hienoja malleja:


Baron kangasverhoilulla n. 4300 €.


Basel on hieman edullisempi, n. 2700 €

Eli kyllä upeita sohvia löytyy, mutta pitäisi löytyä myös muutama tuhatlappunen.
Ei löydy tähän hätään!


Paikka on jotenkin hankala. Olohuone on kohtuullisen pieni ja matala, mutta valoisa ja ilmeeltään moderni suurten ikkunoiden takia. TV on alun perin sijainnut keittiön vastaisella seinällä, mutta meillä se on nyt uudessa koteloinnissa merkityllä paikalla.

Keittiön seinää vasten olisi yksi hyvä paikka sohvalle, mutta sieltä tv:n katselu on hankalaa. Olen harkinnut myös kahta pienempää sohvaa: toinen keittiöseinälle lähinnä vieraita ajatellen, toinen merkitylle paikalle, mutta ei sekään tunnu hyvältä vaihtoehdolta: huoneesta tulee vähän ahdetun oloinen. Ikkunaseinälle sitä ei laiteta missään tapauksessa, eikä divaanisohvakaan ole vaihtoehto. Eikä kulmasohva (ehkä).

Olemme ajatelleet investoida himoittuun lepotuoliin ja rahiin, sohva pitäisi siis löytyä melko edullisesti, mutta se taitaa olla nyt poissuljettu vaihtoehto. Olisin mieluummin ilman sohvaa kuin sellaisen "semikivan" omistaja. Mutta jossakin pitäisi voida yhdessä katsella TV.tä ja lökötellä. Sanoin miehelle, että laitetaan vain sellainen runkopatja olohuoneeseen siksi aikaa kun unelmasohva löytyy. Somistetaan se kivasti tyynyillä ja torkkupeitoilla, kyllä sen väliaikaisuuden kestää...

Niin. Olipa "tuore" idea... Nykyään tämän tyyppisiä viritelmiä kutsutaan nimellä "day bed".

Kuvat ovat netin syövereistä, samat kuvat pyörivät eri paikoissa, eli en tiedä niiden originaalia alkuperää.


Aika ihana, mutta ehkä turhan romanttinen meille...


Wow! Tässä on tila käytetty hienosti hyväksi.


Kiva arkinen, tavallinen ja sopivasti väriä!


Tämä on ehkä eniten minun mieleeni.

Divaaneita ja päivävuoteita on ollut olemassa jo vuosisatojen ajan. Miksiköhän ne ovat kadonneet? Käytännöllisiä kapineita:

"Divaani on sohvan kaltainen huonekalu, jossa oleillaan makaavassa asennossa. Varsinkin antiikin aikoina ruokailu ja seurustelu tapahtui makuuasennossa, ja divaani oli huonekalu, joka suunniteltiin tämän käytännön sanelemana.
Huonekalun devan-sanasta johdettu nimi juontuu persian runokokoelmaa tarkoittavasta sanasta. Yksi kyseisen huonekalun käyttötarkoitus olikin mahdollistaa runojen luku maaten. Divaanissa on usein hieman korotettu pääty, joka helpottaa makuulta tapahtuvaa juomista ja nielemistä." - Wikipedia -


Suunnittelija Eileen Gray (1925), furniture4.life




Myös Mies Van der Rohen Barcelonasta löytyy day bed -versio.


Ja vielä sokerina pohjalla David Linleyn "Helix". Kannattaa piipahtaa
sivulla davidlinley.com, aikamoisia herkkuja.

Eli tyyleissä löytyy! Koska päivävuoteet ovat nyt muodikkaitakin, myös edullisempia versioita löytyy tutuista nettikaupoista.

Se runkopatjaviritelmä ei taida olla ollenkaan hullumpi ajatus. Niitä saa edullisesti käytettyinä ja todellakin: tyyliä voi halutessaan muuttaa vaikka viikottain vaihtamalla päiväpeitteen ja tyynynpäälliset ym. somisteet. Sitä on helppo siirrellä ja mallailla paikkaa. Ei tarvitse myöskään murehtia verholun likaantumista tai kulumista. Ja siinä voi nukkua. 

Katsellaan sitä sitten aikamme ja mietitään minkälainen meille tulisi joskus. Vai tulisiko sittenkin se sohva...

EDIT: Sohva meni kaupaksi. Tuttavan luota se sai uuden, hyvän kodin. Pikkuisen tuli takkiin, mutta riittävästi sen unelmien lepotuolin hankkimiseen. heidän nurkistaan löytyi myös joutava runkopatja, joka pääsee nyt meille "köyhän miehen päivävuoteeksi" siksi, kunnes tiedämme mitä oikeasti haluamme. Täydellistä!


tiistai 29. lokakuuta 2019

Syksyn viimeiset kukkijat


Kuun alkupuolella satanut, ihan kevyt ensilumi ei maassa kauaa viihtynyt, nyt on ohut lumipeite ollut maassa jo muutaman päivän.

Jotkut ne vielä jaksoivat lokakuun alukupuolellakin... Neilikkaruusu on kukkinut uskollisesti koko kesän. Se on tontin alkuperäisiä asukkaita.

Päivänhatut kuuluvat myös loppukesän ja syksyn kukkijoihin. Tämä lumi vei niistä
kyllä parhaan terän: kun lumi suli, kukat olivat muuttuneet ruskeiksi. Mutta pitkään
nekin jaksoivat, vaikka vasta vuoden olivat maassa olleet.

Entisen kompostin, tulevan potagerin paikalla viihtyvät nokkoset ja orvokit.
Orvokit ovat ilmestyneet sinne ihan itsekseen. Tai eivät ole ainakaan minun
laittamia... Nekin ovat koristaneet multakasaa koko kesän.

Purppuraheisiangervo "Diabolo" oli aika dramaattinen näky ensilumen alla.

 Tämänvuotinen ruusukvittenisato jäi korjaamatta. Viime vuonna siitä tuli tehtyä hyytelöä. Ehkä ensi vuonna taas?


Illat ovat jo pimeitä, puoli kuudelta on ihan säkkipimeää. Kynttilälyhdyt portaanpielessä tuovat vähän lohtua. Olin päättänyt pitäytyä mustissa lyhdyissä, mutta eihän tuota kultaista krumeluuria voinut vastustaa...


Kohta koittaa marraskuu. Koittakaa kestää.