maanantai 8. kesäkuuta 2020

Blogihaaste: Millainen puutarhuri olet?

Mikä puutarhassasi on parasta?

Vaikka puutarha on ollut minulla vasta kaksi kesää, se on kuitenkin vanhempi kuin minä. Vanhojen puutarhojen etu on vanhat, suuret puut. Korkeat männyt, valtava kanadanjättituija, hyvin muodostunut, valtava kirsikkapuu ja sateenvarjoksi leikattu omenapuu tarjoavat hyvän rungon puutarhan rakentamiselle.

Vaikka ne toisaalta rajoittavat, tarjoavat ne myös hauskan haasteen toisin kuin tyhjä rakennustontti keskellä peltoa. Jättituija toimii myös ruokapöydän suojaa ja varjoa antavana katteena.

Parasta on myös se, että se on kesken.



Mitkä ovat lempikasvejasi ja lempielementtejä puutarhassasi?

Lempikasvini ovat enimmäkseen varjon kasveja. Hostat ja havut kuuluvat ykkössuosikeihin, samoin muut ikivihreät. Kukkien pitää mieluiten olla valkoisia. Myös kylmä vaaleanpunainen ja tumma sinilila saavat armon.



Olen pyrkinyt siihen, että kaikilla istutusalueilla olisi havuja ja muita ikivihreitä. Ne antavat puutarhalle näköä ja ryhtiä myös syksyllä ja talvella kun mitään muuta ei ole ihasteltavana. Havuja olen sijoitellut myös sisäänkäyntien läheisyyteen ja niille kulkureiteille joita käytetään myös talvella.

Hostat eri lehtimuotoineen ovat paitsi kauniita, myös helppohoitoisia. Ylipäätään varjon paikat ovat kiinnostavampia kuin suorassa paahteessa olevat. Olen aina hämmästellyt sitä, että suuret, vanhat puut kaadetaan, jotta "tontille saadaan valoa". Toki sitäkin pitää olla, mutta varsinkin kesällä sitä huomaa hakeutuvansa varjon paikkoihin oleskelemaan. Varjossa värit ovat syvempiä ja kasvitkin viihtyvät "vaeltavan varjon" suojassa.



Millaisesta puutarhasta haaveilet?

Haaveilen puutarhasta joka on hieman "salainen". Sellainen, jossa voi kulkea paikasta paikkaan ja löytää aina jotain kivaa. Köynnöskäytävä, syreenimaja... semmoiset.

Haaveissa on pergola pation ylle. Sitä peittää alppikärhö, villiviini tai tuoksuköynnöskuusama.

Mitkä ovat mukavimmat puutarhatyöt?

Kanttaaminen ja valmiisiin istutusalueisiin istuttaminen.

Olen perustanut lähes kaikki istutusalueet entiselle nurmikolle. Kanttaamalla saan niille siistit, helposti leikattavat reunat, mutta ennen kuin istutusalue on valmis uusille kasveille, vaatii se työtä - ja mieluiten yhden kasvittoman kesän...

Mitkä ikävimmät?

Monivuotisten rikkaruohojen kitkeminen istutusalueilta. Ja lehtokotiloiden kerääminen.


Miten vietät aikaa puutarhassa?

Tekemällä jotain. Jos otan kahvikupin ja menen "istuskelemaan ja nauttimaan", viimeistään viiden minuutin kuluttua kahvikuppi on jossain ja minä olen nyhtämässä voikukkaa juurineen jonkun perennan tai pensaan juurelta. Niin siinä aina käy, enkä enää muuta yritäkään.

Aamulla tapanani on käydä puutarhakierroksella koiran kanssa. Silloin katsastan tilanteet ja nautin aamun hiljaisuudesta, valosta ja luonnon äänistä. Samalla pohdin mitä haluaisin eri paikoissa nähdä. Joskus oikean ratkaisun teko vie pitkäänkin. Jopa vuoden. Yleensä maltan olla istuttamatta mitään sellaiseen paikkan josta en oikein tiedä mitä siltä haluaisin.

Kun ystäviä tulee kylään, maltan istuskella. Kun katselen ihmisiä puutarhassa juttelemassa hämärtyvässä illassa, kaikki on kaunista ja täydellistä ja ne hetket ovat yksi tärkeimmistä syistä rakentaa puutarhaa.


Mitä suunnitelmia sinulla on puutarhalle?

Lisää kasveja, monet istutusalueet ovat vielä puolityhjiä. Tänä vuonna olen hankkinut liljoja ensimmäistä kertaa elämässäni. Ensimmäiset tulivat kaupanpäällisinä, puuliljat taas olivat alennuksessa ja päätin kokeilla.

Kasvihuoneen ikkunat odottavat kunnostusta ja pieni metsäpuutarha mäntyjen lomaan voisi myös olla kiva.

Mitä olet oppinut puutarhanhoidosta?

En tiedä onko minusta tullut kärsivällisempi, mutta puutarha pakottaa siihen. Ei ole vaihtoehtoja ja se on minulle ihan "oikein".

Puutarhan hoitamisesta äitini on opettanut eniten. Häneltä olen oppinut miten tehdään suurikin puutarha niin, että ylläpitotyötä ei ole liikaa. Myös puutarhojeni estetiikka on hyvin saman tapaista kuin hänellä.

Mitä syötävää sinulla kasvaa puutarhassa?

Omenoita, päärynöitä, kirskikoita, herukoita, karviaista (tosin vain rungollinen pikkupensas), yrttejä, salaattia, papuja, muutama peruna.


Mitä puutarhassa kokataan?

Tähän mennessä ei remonttien takia ole mitään ihmeellistä kokattu, aika simppeliä perusgrilliruokaa, mutta kunhan saadaan kunnon grilli, ehkä grillimenukin laajentuu. Yrteistä teen kermaviilikastiketta. Joskus, kun onni potkaisee, saadaan äitien leipomia herkkuja.



Millaisista puutarhakalusteista pidät?

Yksinkertaisista ja helppohoitoisista, kierrätetyt ja uusiokäyttöisetkin kelpaavat. Talon vanhoista vesiputkista ja lauteista rakenneltu pitkä pöytä on kiva. Putkia purettaessa miehet vähän naureskelivat kun sanoin, että kyllä minä niistä jotain keksin. Oltaisiin ehkä vieläkin ilman kunnollista pihapöytää jos en olisi keksinyt. Pöydän pitää olla suuri, ainakin kahdeksan pitää mahtua sen äärelle istumaan, mieluiten kymmenen.



 
Rottinkituolitkin kelpaisivat, mutta huonoksihan ne ulkona menevät. Tässä on yksi päässyt juhannukseksi ulkoilemaan, penkki on vanha, Vinhalla sudittu saunan pesuhuoneen penkki.



Vinkkisi muille puutarhureille
  • Käytä katetta
  • Kanttaa istutusalueiden reunat
  • Istuta havuja
  • Tee yhtenäisiä istutusalueita
  • Uskalla tehdä istutusalueita myös keskelle pihaa, ei vain reunoja kiertämään
  • Istuta kasvit niiden vaatimiin valo- ja maaperäolosuhteisiin
Nämä ovat myös tärkeimmät neuvot jotka olen äidiltäni saanut.

Mitä puutarha sinulle merkitsee?

Puutarhan suunnittelu tarjoaa mahdollisuuden - suunnitella. Pidän suunnittelemisesta ihan todella paljon. Kohde voi olla remontti, matka, kasvihuone, ihan mikä vain, kunhan saan suunnitella. Aina ei suunnitelman toteutumisellakaan ole niin väliä.

Puutarha palkitsee odotuksen lähes aina. Joskus joutuu odottamaan pidempään, joskus visio käy toteen nopeastikin. Kun näkee kasvien viihtyvän, toipuvan, kasvavan ja muodostavan sellaisia harmonisia kokonaisuuksia joista on haaveillut, tarjoaa se visuaalista tyydytystä siinä missä onnistumisen iloakin.

Ja tietysti puutarha tarjoaa mahdollisuuden ruumiilliseen työhön, joskus raskaaseenkin. istumatyötä tekevälle se tekee hyvää.

Millainen puutarhuri siis olet?

Laiska, ahkera, suunnitelmallinen, impulsiivinen. Kärsivällinen ja kärsimätön. Kierrättäjä. Joskus pitää kyllä käydä niityllä, ojanpenkalla tai metsässäkin.

Jos olet osallistunut blogihaasteeseen, tai päätät osallistua, jätäthän kommenttiin
blogilinkkisi, kävisin mielelläni lukemassa!


lauantai 6. kesäkuuta 2020

Lehtokotilot puutarhan riesana?

Kesän ensimmäinen sade aktivoi myös lehtokotilot. Meille niitä vyöryy aidan takaa rehevältä, hoitamattomalta puistokaistaleelta. Hoitamaton alue on meidän onnemme: kotilot viihtyvät siellä eivätkä juurikaan haikaile puutarhan antimia. Osalla aidanvierustaa on kivimurske joka ei niitä myöskään houkuttele. Sateella lehtokotilot kyllä tulevat esiin kätköistään.

Lehtokotilo (Arianta Arbustorum) on eurooppalainen tarhakotiloiden heimon nilviäislaji, ei etana.

Oma suhatutumiseni näihin eläimiin on hieman muuttunut vuosien varrella. Ensimmäisen kerran tavatessani niitä omasta puutarhastani olin ensin aivan paniikissa: "Apua! Ne syövät kaiken!!!" Sitten tuli suuttumus: "No ette varmana syö!". Eivät ole syöneet kaikkea. Ja vihakin on laantunut: niiden kanssa pitää vain oppia elämään vaikka se välillä mahdottomalta tuntuukin..

  • Yksi kotilo voi syödä päivässä kasviravintoa kolmasosan painostaan.
  • 100 lehtokotiloa syöpöttelee kuukaudessa n. 2 kg vihreää.
  • Lehtokotilot syövät myös sieniä ja kuolleita lajitovereitaan. Siksi myös tyhjiltä vaikuttavat kuoret kannattaa kerätä varmuuden vuoksi pois.





Lehtokotiloiden häätämiseen on erilaisia konsteja. Toiset niistä ovat parempia kuin toiset, toiset hinnakkaampia kuin toiset. Rautasulfaatti voi vahingoittaa kasvien lehtiä, Ferramoli on hyvin tyyristä ja molempia joutuu lisäämään puutarhaan aina sateen jälkeen. Kuparilankoihin ym. en ota kantaa...

  • Lehtokotiloita houkuttamaan voi asettaa pihalle esim. laudanpätkän. Laudan alla kosteus säilyy ja kotilot kerääntyvät sen alle. Yhdestä paikasta kotilot on helppo ja nopea kerätä pois. Sateella ne tulevat parveilemaan myös laudan päälle jolloin keräily on vielä helpompaa.

Omasta mielestäni paras, edullisin ja tehokkain tapa on kerätä lehtokotilot pois ja upottaa saalis etikkaan tai polttaa nuotiossa.

Myöhään illalla tai sateisen yön jälkeen pääsee kotilojahtiin.

Se on palkitseva ja hyödyllinen harrastus. Vertaan lehtokotilojahtia usein suppilovahveroiden keräämiseen: ensin silmä ei erota niitä, mutta kun yhden löytää, löytää melko varmasti myös toisen, ja toisen, ja toisen... Kohta niitä näkee joka puolella ja saalis on lyhyessä ajassa mahtava.

  • Lehtokotilo munii 40-50 munaa kaksi tai kolme kertaa kesässä. Päämuninta tapahtuu syksyllä.






Monasti kuulee sanottavan, että katteiden käyttö puutarhassa on "typerää" koska ne houkuttelevat kotiloita. Se ei välttämättä pidä paikkaansa, ainakaan ihan yksiselitteisesti.

Lehtokotilot viihtyvät tiheän kasvillisuuden joukossa ja toki rehevässä perennapenkissä niiden on hyvä kaivautua katteen alle talvehtimaan ja kevään tullen munimaan. Katetta ei olekaan syytä lisätä syksyllä istutusalueille: sen lisäksi että se tarjoaa kotiloille pakkassuojan, se myös hidastaa maan sulamista keväällä. Jos mahdollista, tällaisista paikoista joissa tietää niiden majailevan, katekerroksen voi haravoida pois talveksi ja keväällä taas laitella paikoilleen.

Katetta kannattaisi siis levittää ja lisätä vasta myöhemmin keväällä kun maa on sulanut ja talven pakkaset ovat tehneet tehtävänsä lehtokotilokannalle. Katteen hyödyt kasvustolle (ja puutarhurille) ovat kuitenkin moninkertaiset verrattuna sen hyötyyn kotiloille.




Sateen jälkeen lehtokotilot on helppo bongailla katteen päältä, sora-alueilta, kompostin seinämiltä, pensaiden ja suurten perennoiden varsilta - melkein mistä vain. Jos voi järjestää niin, että tonttia kiertää jokin, edes kohtuullisen leveä, kasviton vyöhyke, kotilokanta on helpompi pitää kurissa omassa pihassa.

  • Jos saa taimen kotilopihasta, kasvin juuret on syytä pestä huolellisesti haalealla vedellä ja kaataa huuhteluvesi viemäriin. Näin saa mahdollset lehtokotilon munat pois, eivätkä ne kuoriudu omalle pihalle.
  • Lehtokotilon luontaisia vihollisia ovat siili, sammakko ja rastaat.


Monasti kuulee myös sanottavan, että kotiloista ei ole mitään hyötyä. Väärin!

Kotipihoilta löytyvät lehtokotilot ovat sitä ihan samaa porukkaa josta nautimme ravintolassa voin, yrttien, valkosipulin ja gorgonzolajuuston kera (melko korkeaan kappalehintaan) tai joiden erittämää limaa hehkeää ihoa kaipaava naishenkilö käy ostamassa kemikaliosta etanaseerumin nimellä.

Jos reseptikokeilut kiinnostavat, tässä muutama linkki:

Äitini kävi koesyömässä lehtokotiloannoksen YLE Lahden toimituksessa jo vuonna 2012:


"Makustelijat" -blogista löytyy havainnollisesti koko prosessi sanoin ja kuvin:


(Ruoan ystävän kannattaa poiketa muutenkin tässä blogissa!)

Jos etenaseerumin vaikutukset iholle kiinnostavat, helpointa ja edullisinta on levitellä kerätessä sormiin tarttunutta limaa kasvoille, antaa lehtokotilon mönkiä kasvoilla TAI kokeilla etanaseerumikasvonaamiota:

Käytän kotiloiden keruuastioina tyhjiä kuohuviinipulloja (shampanjapullotkin käyvät). Niiden suuaukko on riittävän leveä ja pullon voi jättää puutarhaan odottamaan seuraavaa sadetta, korkki kuitenkin päälle!. Painava pullo ei kaadu ja on vähän kivemman näköinen kuin vaikkapa muovinen mehukanisteri. 
 
Satunnaisten ohikulkijoiden mietteitä olen joskus kyllä arvaillut ja pohtinut: "Tuolla se hullu nainen taas ryömii sateessa pitkin pusikoita... Aamuvarhaisella, aamutakissa ja jo on skumppapullo kourassa!"

Pulloon voi laittaa etikkaa joka saa nilviäiset hengiltä nopeasti. Vaikka en niistä pidäkään, en halua niitä kiduttaakaan; viattomia luontokappaleita ne kuitenkin ovat ja toteuttavat sitä minkä parhaiten osaavat: syövät ja lisääntyvät.



Eilisellä kotilonkeruukierroksella löytyi jo niitä ihan pieniä. (Niitä käy vähän sääliksi...) Ensimmäinen tämän kesäinen lehtokotilosukupolvi on siis jo kuoriutunut. Äkkiä pullo kainaloon ja jahtiin!