Blogihaaste: Millainen puutarhuri olet?

Mikä puutarhassasi on parasta?

Vaikka puutarha on ollut minulla vasta kaksi kesää, se on kuitenkin vanhempi kuin minä. Vanhojen puutarhojen etu on vanhat, suuret puut. Korkeat männyt, valtava kanadanjättituija, hyvin muodostunut, valtava kirsikkapuu ja sateenvarjoksi leikattu omenapuu tarjoavat hyvän rungon puutarhan rakentamiselle.

Vaikka ne toisaalta rajoittavat, tarjoavat ne myös hauskan haasteen toisin kuin tyhjä rakennustontti keskellä peltoa. Jättituija toimii myös ruokapöydän suojaa ja varjoa antavana katteena.

Parasta on myös se, että se on kesken.

Mitkä ovat lempikasvejasi ja lempielementtejä puutarhassasi?

Lempikasvini ovat enimmäkseen varjon kasveja. Hostat ja havut kuuluvat ykkössuosikeihin, samoin muut ikivihreät. Kukkien pitää mieluiten olla valkoisia. Myös kylmä vaaleanpunainen ja tumma sinilila saavat armon.

Olen pyrkinyt siihen, että kaikilla istutusalueilla olisi havuja ja muita ikivihreitä. Ne antavat puutarhalle näköä ja ryhtiä myös syksyllä ja talvella kun mitään muuta ei ole ihasteltavana. Havuja olen sijoitellut myös sisäänkäyntien läheisyyteen ja niille kulkureiteille joita käytetään myös talvella.

Hostat eri lehtimuotoineen ovat paitsi kauniita, myös helppohoitoisia. Ylipäätään varjon paikat ovat kiinnostavampia kuin suorassa paahteessa olevat. Olen aina hämmästellyt sitä, että suuret, vanhat puut kaadetaan, jotta "tontille saadaan valoa". Toki sitäkin pitää olla, mutta varsinkin kesällä sitä huomaa hakeutuvansa varjon paikkoihin oleskelemaan. Varjossa värit ovat syvempiä ja kasvitkin viihtyvät "vaeltavan varjon" suojassa.

Millaisesta puutarhasta haaveilet?

Haaveilen puutarhasta joka on hieman "salainen". Sellainen, jossa voi kulkea paikasta paikkaan ja löytää aina jotain kivaa. Köynnöskäytävä, syreenimaja... semmoiset.

Haaveissa on pergola pation ylle. Sitä peittää alppikärhö, villiviini tai tuoksuköynnöskuusama.

Mitkä ovat mukavimmat puutarhatyöt?

Kanttaaminen ja valmiisiin istutusalueisiin istuttaminen.

Olen perustanut lähes kaikki istutusalueet entiselle nurmikolle. Kanttaamalla saan niille siistit, helposti leikattavat reunat, mutta ennen kuin istutusalue on valmis uusille kasveille, vaatii se työtä - ja mieluiten yhden kasvittoman kesän...

Mitkä ikävimmät?

Monivuotisten rikkaruohojen kitkeminen istutusalueilta. Ja lehtokotiloiden kerääminen.

Miten vietät aikaa puutarhassa?

Tekemällä jotain. Jos otan kahvikupin ja menen "istuskelemaan ja nauttimaan", viimeistään viiden minuutin kuluttua kahvikuppi on jossain ja minä olen nyhtämässä voikukkaa juurineen jonkun perennan tai pensaan juurelta. Niin siinä aina käy, enkä enää muuta yritäkään.

Aamulla tapanani on käydä puutarhakierroksella koiran kanssa. Silloin katsastan tilanteet ja nautin aamun hiljaisuudesta, valosta ja luonnon äänistä. Samalla pohdin mitä haluaisin eri paikoissa nähdä. Joskus oikean ratkaisun teko vie pitkäänkin. Jopa vuoden. Yleensä maltan olla istuttamatta mitään sellaiseen paikkan josta en oikein tiedä mitä siltä haluaisin.

Kun ystäviä tulee kylään, maltan istuskella. Kun katselen ihmisiä puutarhassa juttelemassa hämärtyvässä illassa, kaikki on kaunista ja täydellistä ja ne hetket ovat yksi tärkeimmistä syistä rakentaa puutarhaa.

Mitä suunnitelmia sinulla on puutarhalle?

Lisää kasveja, monet istutusalueet ovat vielä puolityhjiä. Tänä vuonna olen hankkinut liljoja ensimmäistä kertaa elämässäni. Ensimmäiset tulivat kaupanpäällisinä, puuliljat taas olivat alennuksessa ja päätin kokeilla.

Kasvihuoneen ikkunat odottavat kunnostusta ja pieni metsäpuutarha mäntyjen lomaan voisi myös olla kiva.

Mitä olet oppinut puutarhanhoidosta?

En tiedä onko minusta tullut kärsivällisempi, mutta puutarha pakottaa siihen. Ei ole vaihtoehtoja ja se on minulle ihan "oikein".

Puutarhan hoitamisesta äitini on opettanut eniten. Häneltä olen oppinut miten tehdään suurikin puutarha niin, että ylläpitotyötä ei ole liikaa. Myös puutarhojeni estetiikka on hyvin saman tapaista kuin hänellä.

Mitä syötävää sinulla kasvaa puutarhassa?

Omenoita, päärynöitä, kirskikoita, herukoita, karviaista (tosin vain rungollinen pikkupensas), yrttejä, salaattia, papuja, muutama peruna.

Mitä puutarhassa kokataan?

Tähän mennessä ei remonttien takia ole mitään ihmeellistä kokattu, aika simppeliä perusgrilliruokaa, mutta kunhan saadaan kunnon grilli, ehkä grillimenukin laajentuu. Yrteistä teen kermaviilikastiketta. Joskus, kun onni potkaisee, saadaan äitien leipomia herkkuja.

Millaisista puutarhakalusteista pidät?

Yksinkertaisista ja helppohoitoisista, kierrätetyt ja uusiokäyttöisetkin kelpaavat. Talon vanhoista vesiputkista ja lauteista rakenneltu pitkä pöytä on kiva. Putkia purettaessa miehet vähän naureskelivat kun sanoin, että kyllä minä niistä jotain keksin. Oltaisiin ehkä vieläkin ilman kunnollista pihapöytää jos en olisi keksinyt. Pöydän pitää olla suuri, ainakin kahdeksan pitää mahtua sen äärelle istumaan, mieluiten kymmenen.

 

Rottinkituolitkin kelpaisivat, mutta huonoksihan ne ulkona menevät. Tässä on yksi päässyt juhannukseksi ulkoilemaan, penkki on vanha, Vinhalla sudittu saunan pesuhuoneen penkki.

Vinkkisi muille puutarhureille

• Käytä katetta
• Kanttaa istutusalueiden reunat
• Istuta havuja
• Tee yhtenäisiä istutusalueita
• Uskalla tehdä istutusalueita myös keskelle pihaa, ei vain reunoja kiertämään
• Istuta kasvit niiden vaatimiin valo- ja maaperäolosuhteisiin

Nämä ovat myös tärkeimmät neuvot jotka olen äidiltäni saanut.

Mitä puutarha sinulle merkitsee?

Puutarhan suunnittelu tarjoaa mahdollisuuden - suunnitella. Pidän suunnittelemisesta ihan todella paljon. Kohde voi olla remontti, matka, kasvihuone, ihan mikä vain, kunhan saan suunnitella. Aina ei suunnitelman toteutumisellakaan ole niin väliä.

Puutarha palkitsee odotuksen lähes aina. Joskus joutuu odottamaan pidempään, joskus visio käy toteen nopeastikin. Kun näkee kasvien viihtyvän, toipuvan, kasvavan ja muodostavan sellaisia harmonisia kokonaisuuksia joista on haaveillut, tarjoaa se visuaalista tyydytystä siinä missä onnistumisen iloakin.

Ja tietysti puutarha tarjoaa mahdollisuuden ruumiilliseen työhön, joskus raskaaseenkin. istumatyötä tekevälle se tekee hyvää.

Millainen puutarhuri siis olet?

Laiska, ahkera, suunnitelmallinen, impulsiivinen. Kärsivällinen ja kärsimätön. Kierrättäjä. Joskus pitää kyllä käydä niityllä, ojanpenkalla tai metsässäkin.

Jos olet osallistunut blogihaasteeseen, tai päätät osallistua, jätäthän kommenttiin

blogilinkkisi, kävisin mielelläni lukemassa!

Lehtokotilot puutarhan riesana?

Kesän ensimmäinen sade aktivoi myös lehtokotilot. Meille niitä vyöryy aidan takaa rehevältä, hoitamattomalta puistokaistaleelta. Hoitamaton alue on meidän onnemme: kotilot viihtyvät siellä eivätkä juurikaan haikaile puutarhan antimia. Osalla aidanvierustaa on kivimurske joka ei niitä myöskään houkuttele. Sateella lehtokotilot kyllä tulevat esiin kätköistään.

Lehtokotilo (Arianta Arbustorum) on eurooppalainen tarhakotiloiden heimon nilviäislaji, ei etana.

Oma suhatutumiseni näihin eläimiin on hieman muuttunut vuosien varrella. Ensimmäisen kerran tavatessani niitä omasta puutarhastani olin ensin aivan paniikissa: "Apua! Ne syövät kaiken!!!" Sitten tuli suuttumus: "No ette varmana syö!". Eivät ole syöneet kaikkea. Ja vihakin on laantunut: niiden kanssa pitää vain oppia elämään vaikka se välillä mahdottomalta tuntuukin..

• Yksi kotilo voi syödä päivässä kasviravintoa kolmasosan painostaan.

• 100 lehtokotiloa syöpöttelee kuukaudessa n. 2 kg vihreää.

• Lehtokotilot syövät myös sieniä ja kuolleita lajitovereitaan. Siksi myös tyhjiltä vaikuttavat kuoret kannattaa kerätä varmuuden vuoksi pois.

Lehtokotiloiden häätämiseen on erilaisia konsteja. Toiset niistä ovat parempia kuin toiset, toiset hinnakkaampia kuin toiset. Rautasulfaatti voi vahingoittaa kasvien lehtiä, Ferramoli on hyvin tyyristä ja molempia joutuu lisäämään puutarhaan aina sateen jälkeen. Kuparilankoihin ym. en ota kantaa...

• Lehtokotiloita houkuttamaan voi asettaa pihalle esim. laudanpätkän. Laudan alla kosteus säilyy ja kotilot kerääntyvät sen alle. Yhdestä paikasta kotilot on helppo ja nopea kerätä pois. Sateella ne tulevat parveilemaan myös laudan päälle jolloin keräily on vielä helpompaa.

Omasta mielestäni paras, edullisin ja tehokkain tapa on kerätä lehtokotilot pois ja upottaa saalis etikkaan tai polttaa nuotiossa.

Myöhään illalla tai sateisen yön jälkeen pääsee kotilojahtiin.

Se on palkitseva ja hyödyllinen harrastus. Vertaan lehtokotilojahtia usein suppilovahveroiden keräämiseen: ensin silmä ei erota niitä, mutta kun yhden löytää, löytää melko varmasti myös toisen, ja toisen, ja toisen... Kohta niitä näkee joka puolella ja saalis on lyhyessä ajassa mahtava.

• Lehtokotilo munii 40-50 munaa kaksi tai kolme kertaa kesässä. Päämuninta tapahtuu syksyllä.

Monasti kuulee sanottavan, että katteiden käyttö puutarhassa on "typerää" koska ne houkuttelevat kotiloita. Se ei välttämättä pidä paikkaansa, ainakaan ihan yksiselitteisesti.

Lehtokotilot viihtyvät tiheän kasvillisuuden joukossa ja toki rehevässä perennapenkissä niiden on hyvä kaivautua katteen alle talvehtimaan ja kevään tullen munimaan. Katetta ei olekaan syytä lisätä syksyllä istutusalueille: sen lisäksi että se tarjoaa kotiloille pakkassuojan, se myös hidastaa maan sulamista keväällä. Jos mahdollista, tällaisista paikoista joissa tietää niiden majailevan, katekerroksen voi haravoida pois talveksi ja keväällä taas laitella paikoilleen.

Katetta kannattaisi siis levittää ja lisätä vasta myöhemmin keväällä kun maa on sulanut ja talven pakkaset ovat tehneet tehtävänsä lehtokotilokannalle. Katteen hyödyt kasvustolle (ja puutarhurille) ovat kuitenkin moninkertaiset verrattuna sen hyötyyn kotiloille.

Sateen jälkeen lehtokotilot on helppo bongailla katteen päältä, sora-alueilta, kompostin seinämiltä, pensaiden ja suurten perennoiden varsilta - melkein mistä vain. Jos voi järjestää niin, että tonttia kiertää jokin, edes kohtuullisen leveä, kasviton vyöhyke, kotilokanta on helpompi pitää kurissa omassa pihassa.

• Jos saa taimen kotilopihasta, kasvin juuret on syytä pestä huolellisesti haalealla vedellä ja kaataa huuhteluvesi viemäriin. Näin saa mahdollset lehtokotilon munat pois, eivätkä ne kuoriudu omalle pihalle.

• Lehtokotilon luontaisia vihollisia ovat siili, sammakko ja rastaat.

Monasti kuulee myös sanottavan, että kotiloista ei ole mitään hyötyä. Väärin!

Kotipihoilta löytyvät lehtokotilot ovat sitä ihan samaa porukkaa josta nautimme ravintolassa voin, yrttien, valkosipulin ja gorgonzolajuuston kera (melko korkeaan kappalehintaan) tai joiden erittämää limaa hehkeää ihoa kaipaava naishenkilö käy ostamassa kemikaliosta etanaseerumin nimellä.

Jos reseptikokeilut kiinnostavat, tässä muutama linkki:

Äitini kävi koesyömässä lehtokotiloannoksen YLE Lahden toimituksessa jo vuonna 2012:

"Lehtokotilo kypsyy suussa sulavaksi herkuksi"

"Etanaravintoloitsija (lehtokotiloravintoloitsija!) Teemu Laakon vinkit

maittavaan lehtokotiloateriaan."

"Makustelijat" -blogista löytyy havainnollisesti koko prosessi sanoin ja kuvin:

"Kivierämaasta lautaselle, lehtokotilosta escargotiksi"

Kuvalähde makustelijat.blogspot.com

(Ruoan ystävän kannattaa poiketa muutenkin tässä blogissa!)

Jos etenaseerumin vaikutukset iholle kiinnostavat, helpointa ja edullisinta on levitellä kerätessä sormiin tarttunutta limaa kasvoille, antaa lehtokotilon mönkiä kasvoilla TAI kokeilla etanaseerumikasvonaamiota:

www.yrttiapteekki.com

Käytän kotiloiden keruuastioina tyhjiä kuohuviinipulloja (shampanjapullotkin käyvät). Niiden suuaukko on riittävän leveä ja pullon voi jättää puutarhaan odottamaan seuraavaa sadetta, korkki kuitenkin päälle!. Painava pullo ei kaadu ja on vähän kivemman näköinen kuin vaikkapa muovinen mehukanisteri. 

 

Satunnaisten ohikulkijoiden mietteitä olen joskus kyllä arvaillut ja pohtinut: "Tuolla se hullu nainen taas ryömii sateessa pitkin pusikoita... Aamuvarhaisella, aamutakissa ja jo on skumppapullo kourassa!"

Pulloon voi laittaa etikkaa joka saa nilviäiset hengiltä nopeasti. Vaikka en niistä pidäkään, en halua niitä kiduttaakaan; viattomia luontokappaleita ne kuitenkin ovat ja toteuttavat sitä minkä parhaiten osaavat: syövät ja lisääntyvät.

Eilisellä kotilonkeruukierroksella löytyi jo niitä ihan pieniä. (Niitä käy vähän sääliksi...) Ensimmäinen tämän kesäinen lehtokotilosukupolvi on siis jo kuoriutunut. Äkkiä pullo kainaloon ja jahtiin!

Kesän ensimmäinen sade

On sitä odotettu lämpimän, kuivan ja tuulisen toukokuun jälkeen.

Tällä kertaa kesäkuun ensimmäinen sade oli täydellinen puutarhasade: pientä tihkua illasta alkaen, läpi yön ja vielä nyt aamun tunteinakin. Vesi ehti imeytyä maahan ja kasvit saivat siitä täyden hyödyn. Vettä ei kuitenkaan tullut niin kovaa, että hedelmäpuiden hennot kukat olisivat siitä kärsineet.

Sade saa värit hehkumaan. Iris pumila 'Lemon flair' pääsee oikeuksiinsa.

Omenankukat  ja kirskikankukat ovat vielä hehkeimmillään.

Ensimmäiset merkit lähestyvästä kukinnan päättymisestä löytyvät kuitenkin jo kuunliljojen lehdiltä ja nurmikolta.

Kalliokielo (Polygonatum odoratum) on kauneimmillaan sateen jälkeen. Sen alle mahtuu melkein ryömimään.

Tulipa 'Queen of Night' on yksi suosikeistani. Se kukkii myöhään huikean pitkän varren päässä. Joskus taantuu, mutta nyt se on kukkinut ainakin kahtena keväänä peräkkäin. Penkki on paahteinen ja kuivahko, osittain myös sateelta suojassa räystään alla.

Tämä sade saa mattimyöhäisetkin nousemaan koloistaan. Kuunliljoja putkahtelee sieltä, täältä ja jännityksellä odotan mitä lajikkeita missäkin on. Aina ne talven aikana ennättävät unohtua.

Vaikka talvi oli vähäluminen, se oli onneksi myös lauha. Paahteisessa, hiekkaisessa penkissä mehikasvit selvisivät talvesta yllättävän hyvin, mutta taitaa niillekin pieni sade kelvata.

Kevään ensimmäinen kukkavyöry alkaa olla ohi, uutta odotellessa...

Kattaminen sanomalehdellä, kompostilla, oljella ja ruohosilpulla

Eloperäisellä katteella kattamalla tarjoaa kasveille tasaiset kosteusolosuhteet, (lähes) rikkaruohottoman kasvualustan ja jatkuvan, luonnonmukaisen lannoituksen.

Ja itselleen leppoisamman kesän: vähemmän kastelua, vähemmän kitkemistä.

Kompostin käyttö katteena

Parasta kompostia taitaa olla täysin kompostoitunut hevosenlanta, mutta olipa komposti sitten lämpökompostorista, puutarhakompostorista tai bokashimultaa, systeemi on sama.

Jos asuu kaupungissa, kompostoituneen lannan perässä joutuu lähtemään vähän kotipihaa pidemmälle, ainakin lähimmälle hevostallille. Onni on tallinomistaja tuttavapiirissä!

Joillakin talleilla saattaa törmätä myös muihin eläimiin. Kanankakka on typpiptoisin luonnonlannoite, mutta sitä ei tällä kertaa otettu.

Tämä oli mielessä:

Täysin palanutta hevosenlantaa kasapäin. Höyhenenkevyttä, hajutonta - täydellistä. Jätesäkit täyttyivät rivakasti ja loppuivat tietysti kesken. Onneksi ei ole pitkä matka, tänne pääsee kyllä uudestaan.

"Kaupanpäällisiksi vielä kullankeltainen olkipaali.

Kotona odotti tällainen työmaa:

 Entinen nurmikkoläntti piti muuttaa vehreäksi keitaaksi pensailla, kuunliljoilla, iiriksillä ja puuliljoilla.

Olin kaivanut jonkin verran nurmikkoa pois niistä kohdista joihin istutin kasveja. Ylimääräiset nurmilaatat ovat kasvien väleissä nurinniskoin. Tämä kohta pihastamme on kohtuullisen savinen ja ylösalaisin käännetyt paakut kivikovia, mutta katteen avulla sekin paranee pikkuhiljaa. Kun maa pysyy kosteana, madot tulevat hyvin lähelle maanpintaa ja kokkareet saavat kyytiä.

Sanomalehdet katteena

Kompostin voi toki levittää suoraan perennapenkkiin tai pensaiden juurelle, mutta itse suosin sanmalehtitekniikkaa.

Koko talven olen kerännyt autotalliin sanomalehtiä. Olen saanut niitä myös "lahjoituksena" ystäviltä. Aina tuntuu että onpa niitä paljon, mutta aina ne loppuvat kesken.

Aluksi lehdet liotetaan kunnolla läpimäriksi.

Sanomalehtien tarkoitus on muodostaa maan pintaan valoa läpäisemätön kerros (ja samalla estää eloperäisen katteen turhan nopea sekoittuminen alla olevaan maa-ainekseen). Näin monivuotiset, juuristolla leviävät rikkaruohot ja nurmiheinä saadaan hengiltä. Ne maatuvat sanomalehden alla muhevaksi mullaksi.

• Sanomalehdet voi halutessaan levittää myös suoraan nurmikolle ja tehdä istutukset vasta seuraavana vuonna.

Märät sanomalehdet pysyvät paremmin aloillaan eivätkä myöskään ime kosteutta maasta itseensä. Lehdet kannattaa asetella huolellisesti limittäin. Rikkaruohot löytävät nopeasti pienenkin raon ja tunkevat siitä valoon. Lehteä kannattaa myös laittaa paksulti, muutamasta sivusta ei ole hyötyä, kokonaisesta, keskeltä avatusta lehdestä on.

• Kun sanomalehti maatuu, sekin muuttuu mullaksi. Tämä saattaa viedä kaksikin kesää.

Jokainen taimi ympäröidään sanomalehdellä huolellisesti. Tässä pilkistävät maasta Hosta 'Elegancen' alut.

Kompostoituneen hevosenkakan levittelin sanomalehtien päälle tasaiseksi kerrokseksi.

Kompostin ravinteet pääsevät pikkuhiljaa imeytymään kasvien iloksi sadeveden mukana,

sitä sanomalehti ei estä.

Kompostikatteessa on kuitenkin yksi ongelma: sen pintaan alkaa pikkuhiljaa muodostua rikkaruohokasvustoa. Pelastukseksi tulee ruohosilppu.

 

Ruohosilppu katteena

Kerros ruohosilppua pitää pienet rikkaruohot kurissa. Tässä sitä on vielä hyvin ohuelti, lisää laitetaan kunhan sitä siunaantuu.

Ja sitähän siunaantuu:

Naapurustossa olevan talon nurmikon leikkaaja tulee pääkaupunkiseudulta asti. Tarjouduin leikkaamaan nurmikon tarvittaessa ja ainakin nyt ensimmäisellä kerralla ruohosilppua kertyi kolme kottikärryllistä. Omassa pihassa nurmikkoa on paljon vähemmän, eli tämä on oikein oivallinen lisä katearsenaaliin. Olemme molemmat tyytyväisiä, sekä naapuri, että minä.

Ruohosilppukatteen sai koko kasvimaa. Typpipitoinen lannoite, tasainen kosteus, vähäinen kastelun ja kitkemisen tarve, terve sato, kaikki samassa paketissa.

• Kasvimaalle silppua voi lisätä koko kasvukauden ajan ja vielä sadonkorjuun jälkeenkin. Ensi keväänä se on valmista multaa.
• Perennoille ruohosilppua ei kannata antaa enää juhannuksen jälkeen. Se on liian voimakasta.

Valkokukkainen laventeli 'Edelweiss'

pääsi potagerin kaunistukseksi. Niitä on ollut kuulemma  tänä vuonna vaikea saada koronan takia. Pikkuisen suolainen hinta ja todennäköisesti yhden kesän ilo, mutta sitäkin suloisempi.

Olki katteena

Mausteyrtit saivat katteekseen tällä kertaa pelkän oljen. Niille ruohonleikkuujäte saattaa olla turhan tymäkkää tavaraa, kasvavathan niistä monet luonnossa lähes pelkissä kivien koloissa, hiekkaisessa, kalkkisessa maassa. Kasvualustana on kaupan pussimultaa johon olen sekoittanut kompostia. Yrteille se on riittävän ravinteikas kasvualusta.

Kuva on otettu muutama päivä sitten, mutta jo nyt salvia on venynyt ainakin yhden lehtiparin verran.

Olki on hitaasti maatuvaa, kuohkeaa ja kaunista katetta. Erityisen fiksua sitä on käyttää sellaisilla marjoilla ja vihanneksilla jotka kärsivät maakosketuksesta kuten esim. mansikka, avomaankurkku ja kurpitsat. Olki pitää marjat ja vihannekset ilmavasti irti maasta, mutta suojaa silti rikkaruohoilta ja pitää kosteuden maassa.

Aloituskuvassa oleva kesäkurpitsan taimi joutui aluksi tyytymään olkeen jonka alla on sanomalehteä. Oljen tarkoitus oli siis lähinnä peittää sanomalehti ja pitää kesäkurpitsat aikanaan irti mullasta ja puhtaina.

Sen kasvulaatikossa on alimmaisena koppuraisia, nurmikolta käännettyjä nurmimätäksiä ja niiden päällä vielä tunnistettavassa muodossa olevaa, mutta ylivuotista "pollen parasta". Loppuosa laatikosta on täytetty kaupan säkkimullalla. Periaatteessa olkikate olisi ravinteiden puolesta riittänyt, mutta en raaskinut olla antamatta sillekin vähän tuoretta vihreää.

Potagerissa viihtyy myös rungollinen marketta. Saan sellaisen joka vuosi ystäviltäni syntymäpäivälahjaksi ja aina sen paikka on ollut potagerissa tai suurta yrttiruukkua somistamassa. Ruukun pohjalla on muutama kikkare ylivuotista hevosenlantaa, ruukussa muuten tavallista puutarhamultaa ja pinnalla katteena nurmisilppua. Helpottaa hoitoa varsinkin kastelun puolesta.

Eloperäinen kate helpottaa kaikkien kasvien hoitamista ja edesauttaa niiden hyvinvointia. En voisi kuvitellakaan, että puutarhassani olisi paljasta multaa näkyvillä. Kun perennapenkkiin tai kasvimaalle levittelee katetta, tuntuu kuin peittelisi lapsen nukkumaan...

Jos kesä on edes kohtuullisen sateinen, istutusalueita ei tarvitse juurikaan kastella. Yleensä annan reilusti vettä istutusvaiheessa, olipa kyse sitten havuista, pensaista, perennoista tai vihannesten ja yrttien taimista, ja tukuisan katteen ansiosta se useimmiten riittää. Tämä toukokuun loppu on ollut aurinkoinen, sateeton ja tuulinen, nyt uudet tulokkaat saavat vettä aina välillä, mutta viimevuotiset ja vanhemmat istutukset pärjäävät jo omillaan.

Puutarhan hoito ei ole koskaan aivan vaivatonta,

mutta tämän vaivattomammaksi se ei mene...

Äkämäpunkki mustaherukassa?

Illansuussa pihatalon terassilla istuskellessani ihailin pientä, kaunista, vanhaa mustaherukkapensastamme. Sitten huomasin kellastuneita lehtiä ja ihmettelin että voiko se kärsiä kuivuudesta. Tämä vaihtoehto tuntui epätodennäköiseltä ja ryhdyin tutkimaan asiaa tarkemmin.

Oksilta löytyi tuollaisia ruskeita palluroita ja pahat aavistukset valtasivat mielen... Se perhanan äkämäpunkki? Googlasin ja kysyin vielä varmuuden vuoksi puutarhakavereilta. Diagnoosi:

Äkämäpunkki

Äkämäpunkki (Cecidophyobsis ribis) vaivaa tieteellisen nimensä mukaisesti mustaherukkaa (Ribes nigrum). Pienet, matomaiset punkit ovat alle millin mittaisia ja elelevät mustaherukan silmujen sisällä. Punkit talvehtivat silmuissa ja keväällä naaraat alkavat munia "pesässään". Kun toukat kasvavat, kasvavat myös silmut. Toukokuussa punkit tulevat pesäkoloistaan ja valloittavat pensaan. Tuuli saattaa kuljettaa niitä myös pitkiäkin matkoja muihin herukkapensaisiin. 

Äkämäpunkki levittää suonenkatovirusta joka kellastuttaa lehdet. Lehdet ja silmut kärsivät kasvuhäiriöistä ja lehdet muuttuvat kippuraisiksi ja kellertäviksi. Pensas tekee huonommin satoa koska kukkien rakenne muuttuu: kukinnoissa on 10-12 terälehteä normaalin viiden asemesta, mutta heteet puuttuvat. Viruksen seurauksena satoisuus heikkenee pysyvästi.

Turvonneet lehtisilmut pitäisi poistaa jo kevättalvella, mutta vielä ehtii jos on ripeä! Minä otin jakkaran ja tyhjän jogurttipurkin ja istuin reilun tunnin siivoamassa oksistoa.

Punkit viihtyvät oksiston kaikissa osissa. Lehtisilmuja löytyi vanhemmista oksista ja aivan oksien kärjistä. Yllä olevassa kuvassa näkyy pois napsaistun silmun jättämä jälki.

Siellä se on... Piilossa.

Kun nyt pensaassa istuin, siivoilin pois myös alempia oksia. Vanhoissa oksissa näkyy edellisten vuosien kuivuneita, melkein mustia lehtisilmuja.

Pois kerätyt silmut ja saastuneet oksat poltetaan. Tässä ne ovat; matkalla nuotioon.

Viime kesänä pensas teki kokoonsa nähden kohtuullisen, mutta melko vaatimattoman sadon ja valtaosa lehdistä oli aivan terveitä. Tästä voin päätellä että virus ei ole levinnyt vielä (ehkä) koko pensaaseen. Viime vuonna en ehtinyt muilta remonttikiireiltäni pensasta vahtimaan, mutta tänä vuonna ja ensi keväänä seuraan sitä tarkasti. Jos äkämäpunkin turvottamia silmuja ilmestyy pensaan oksiin vielä ensi keväänä, se saa valitettavasti lähtöpassit.

Saastuneelle alueelle ei tulisi istuttaa uutta pensasta ainakaan vuoteen. Jos tästä pensaasta aika jättää, tilalle istutan jonkun koristepensaan. Marjasato on turvattu yhdellä uudella mustaherukalla ja yhdellä viherherukalla. Ne on istutettu onneksi vähän kauemmas ja vasta tänä keväänä. Toivottavasti ovat turvassa...

Jos pensas ei ole kovin pahasti äkämäpunkkien valloittama, on olemassa pari vaihtoehtoa niiden torjumiseksi ja hävittämiseksi:

• Punkkien turvottamien lehtisilmujen poisto viimeistään huhti-toukokuussa
• Saastuneiden oksien poistaminen
• Pensaan alasleikkaaminen syksyllä

Oksat on poltettava tai vietävä kaatopaikalle.