lauantai 29. kesäkuuta 2019

Elämää remontin aikana



Kun aloitin blogin kirjoittamisen, lisäsin tunnisteen "Elämää remontin aikana".
Turhaan. No, hengissä ollaan, mutta kyllä se muu elämä on hieman jäänyt taka-alalle:
pääasiassa käydään töissä - ja remontoidaan.

No mitä se "elämä" remontin aikana sitten on?


 Se on väliaikaisten ratkaisujen sietämistä.


Se on tulevan ennakoimista.


Se on huonolla hoidolla olevia viherkasveja.


Se on siivoamista: roskien keräämistä, kaatopaikkakeikkoja, lakaisemista ja imurointia.


Se on uuden opettelua.


Se on kantamista, projekteja ja rautakauppakeikkoja yksi toisensa perään.


Se on arkeologisia kaivauksia.


Se on paljon ja likaista pyykkiä.


Se on kahden hengen kahden tunnin vappubileet.


Se on loputtomalta tuntuva määrä tiedon etsintää, valintoja ja päätöksiä.


Se on hajamielisyyttä arjen rutiineissa.


Se on iloitsemista arjen pienistä ylellisyyksistä.


Se on pienten puutteiden sietämistä.


Se on sitä, että osaa nauttia jo melkein valmiistakin.

"Tsemppiä ja jaksuhaleja" kaikille remppaajille. Kyllä se siitä.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Juhannus, kukkia ja mansikoita


Juhannuksenakin tehtiin töitä, mutta minä livistin sen verran että kävin keräämässä juhannuskukat ja järjestin pienen, hieman juhlavamman kahvihetken puutarhaan. Myös äidit oli kutsuttu juhannuskahveille ja katsomaan remontin edistymistä.

Vaikka toisaalla näytti tältä...

 ...toiseen suuntaan näkymä oli ihan mukiinmenevä! Kannoimme työpöydän valtavan tuijan alle, valkoinen pöytäliinä ja siinäpä se: juhannuskeidas keskellä kaaosta.

Tuijan varjossa on vietetty tänä kesänä paljon aikaa. Siellä on syöty ateriat ja juotu kahvit. Päivällä tuija suojaa paahteelta ja pieneltä sateeltakin, ilta-aurinko puolestaan paistaa mukavasti matalalta ja lämmittää pöydän ääressä istuvia.

Minulla on tapana (ja riesana) nähdä asioita "sieluni silmin". Tämän näyn olin kuvitellut jo silloin, kun tulimme pihaan ensimmäisen kerran. Oli ihanaa nähdä se nyt ihan oikein silmin, vaikka tämäkin kohta on vielä oikeasti vähän vaiheessa.




Käsittelin vanhan saunapenkin mustalla Valtilla ja nyt se toimi kukkapöytänä. "Kakkaämpärikin" sai uuden, arvoisensa tehtävän kukkaämpärinä.

Ruokakomerosta kaivoin esille oikein kakkulautaset. Lautasliinat Marimekon.


Todellisuudessa äidit tekivät suurimman työn kahvittelujen järjestämisessä. Koska keittiötä ei tällä hetkellä ole, pyysin heitä tuomaan leipomukset tullessaan. Minun äitini toi kaura-mansikkakakun, jota meillä on syöty jo 29 vuotta aina mansikka-ajan alkaessa.

Miehen äiti toi ihanan, kirpeän raparperipiirakan, joka oli tehty vanhasta, punavartisesta lajikkeesta. Saan sitä omaan puutarhaammekin jahka ennätän keskittyä kasvimaan tekoon.




Nannan kaura-mansikkakakku 

12 dl isoja kaurahiutaleita 
4 rkl vehnäjauhoja 
4 tl leivinjauhetta 
-sekoitetaan keskenään 

300 g voita sulatettuna 
-lisätään 

4 munaa 
6 dl sokeria (sokerin määrää voi vähentää, on aika makeaa!)
-vatkataan vaahdoksi ja lisätään 

Pohja paistetaan leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä alatasolla 200 asteessa 15 minuuttia. 
Annetaan jäähtyä hyvin. Leikataan kahtia ja kootaan kerroksittain mansikoitten ja kermavaahdon kanssa tarjoiluvadille. 

Mansikoita menee pari litraa, kermaa 3-4 desiä. 

Jos leikkaa kerrosten väliin tulevat mansikat puoliksi tai jopa viipaleiksi, kakku pysyy paremmin kasassa. Päällimmäisen osan siirtäminen paikalleen onnistuu parhaiten leivinpaperin avulla tai leikkaamalla se kahtia. 

Ohjeen määrä on sopiva 60 cm:n uunin korkeareunaiselle pellille. Kakku kannattaa koota muutamia tunteja ennen tarjoilua, jotta se ehtii vähän mehustua, ja säilyttää kylmässä. Parasta se on seuraavana päivänä. 

Tämä kakku riittää kymmenelle, mutta pienempikin porukka pystyy tekemään siitä selvän. 
Kauniita paloja siitä ei saa leikattua, mutta se ei haittaa! Tosin jos korvaa puolet kaurahiutaleista pienillä, tavallisilla kaurahiutaleilla, kakku pysyy paremmin koossa.

Kakusta voi tehdä myös yksikerroksisia "leivoksia" kun leikkaa pohjan sopiviksi paloiksi ja laittaa päälle kermaa ja mansikoita. Varsinkin isommissa juhlissa se voi olla kätevin tapa tarjota tätä herkkua.

Illemmalla, kun päivän työt oli tehty, nautimme hieman kuohuviiniä sen kunniaksi, että makuuhuoneeseen oli saatu laminaatti ja pääsimme pois autotalliasumuksestamme!




Illemmalla vielä grillailtiin pääremonttimiehen ja hänen perheensä kanssa. Ja mikäs siinä oli iltaa istuskella kun sääkin oli poikkeuksellisen suosiollinen tänä vuonna.

Mutta melkein parasta oli kun avasi silmät varhain juhannusaamuna:

Olimme ihan oikeassa huoneessa! Ikkuna! Happea! Valoa! 

Joku kysyikin Facebookissa:
"
Entäs jos tulee ikävä takas autotalliin?"

Vastasin:
"Torstaina aamulla katselin sitä (autotallikotiamme) ennen töihin lähtöä ja mietin oikeasti samaa... Se on ollut meille ihan hyvä pesä remontin aikana ja "koti". Kunhan se saadaan oikeaan kuosiinsa ja käyttöönsä, pääsee sinnekin ihan vaikka yöunille jos oikein ikävä tulee...





Lattialämmityksen asentaminen saneerauskohteeseen



Siinä sitä on, alumiinikalvolla päällystettyä XPS-uralevyä.
Levyt ovat 25 mm paksuja, höyhenen kevyitä. Levyjä on kolmea erilaista: ns. peruslevyä, levyä jossa on enemmän suoria uria rinnakkain ja uratonta levyä. Jokaisen levyn päässä on mahdollisuus U-mutkaan.





Tässä levyssä on roiloja vähän reilummin. Se tulee lattian siihen kohtaan jossa lämmitysputket menevät jakotukille.





Lattia lakaistaan ja imuroidaan huolellisesti. Tämä kuva on lavastettu, koska unohdin kuvata ennen putkien asennusta. Imuri on kyllä ollut käsillä koko asennuksen ajan, koska kaikenlaista roskaa tulee jatkuvasti ja on parempi, että varsinkin urat ovat puhtaat ja roskattomat.

Alustan on oltava tasainen ja suora (ongelmat kertaantuvat lattian korkeuden kasvaessa)..
Suunnittelijan tekemään kuvaan kannattaa tutustua huolellisesti.


Meidän tapauksessamme XPS-uralevyt kiinnitettiin lattiaan ruuveilla, alla on 22 mm pontillinen lattialastulevy.  Ruuvit ja nuo pylpyrät tulevat toimituksen mukana. Levyt kannattaa kiinnittää huolellisesti ja riittävän monesta kohtaa, jotta jäykkä putki ei nosta niitä irti alustasta. Jos XPS -levyt pömpöttävät, se näkyy ja tuntuu myös lopullisen lattiapinnan asennuksessa.

Jämäpalat säästettiin myöhempää mahdollista tarvetta varten. Ihan kapeat soirot menivät roskikseen, mutta "kunnollisilla" tehdään vielä mm. komeroiden pohjat.

Lopuksi seinän ja lattialevyjen väliin ruiskutettiin polyuretaania jotta levyt pysyvät hyvin ja tiiviisti paikoillaan, eikä jää liian suurta rakoa.

Levyjen asettelu käy melko nopeasti kun on alkuun päässyt. Kun poikani (30 v) näki upean "foliolattiamme", tuumasi hän että "laittakaa läpinäkyvä plexi vaan!". No, olisihan siinä sellaista futuristista tunnelmaa...

Jakotukki vielä tyhjillään. Putkimies merkitsi tulon ja menon.

HRK Konevuokraamosta vuokrasimme pyörivän putkitelineen. Jos putkea ryhtyy purkamaan maassa olevasta kelasta, se menee kierteelle ja asennus on vaikeaa, ellei mahdotonta. Tällaisen "karusellin" vuokra on alle kympin/vrk ja maksaa kyllä itsensä takaisin...

Lämmitysputken asettaminen uraan sujui helposti, eikä edes putkentaivuttimia tarvittu. Vaikka komposiittiputki on jäykkää, urien välit on mitoitettu niin, että putki taipuu nätisti myös mutkissa.

Joissakin kohdissa putken pysyminen urassa kannattaa varmistaa alumiiniteipillä. Jos jäykkä putki rupeaa pynkeämään urasta ylös esim. laminaatin asennuksen jälkeen, näkyy se lattiassa.

Ihan joka kohtaan ei ole valmsta uraa, mutta levyä on kohtuullisen helppo leikata ihan tavallisella mattoveitsellä. 

Pitkät suorat menivät vauhdikkaasti jalalla panamalla. Työn voi tehdä yksinkin, mutta kahdellekin riittää tehtävää. Toinen voi purkaa ja syöttää putkea kelalta hallitusti, se helpottaa työtä.

Lattialämmitysjärjestelmän kilpailuttamisesta voit lukea bloggauksesta

Meille Topway-lattialämmitysjärjestelmän toimitti Enfil Oy. Heiltä voi myös vuokrata asennuksessa tarvittavia työkaluja, mutta kuten sanottua, mattoveitsellä ja tavallisella ruuvivääntimellä selviää, vaikka näihinkin tarkoituksiin on omat laitteensa.

Tavaratoimitus tuli ajallaan, palvelu oli ystävällistä ja kaikkiin kysymyksiin sain nopeasti vastauksen, osan jopa sairasvuoteelta...  Alkuperäisestä toimituksesta puuttuivat kiinnitysruuvit ja aluslevyt, mutta ne saatiin työmaalle vuorokaudessa, eikä työn aloittaminen viivästynyt.

Seuraavaksi putkimies tulee liittämään putket jakotukeille, laminaattien asennus on jo aloitettu, kyllä tästä vielä koti tulee...

EDIT:

Kun putkimies tuli virittelemään putkia, huomattiin että jakotukki oli asennettu väärin päin. No, sellaista sattuu ja onneksi huomattiin ajoissa, käännettiin.

Jos olisin kerennyt hätiin, takaseinä olisi maalattu kokonaan, jakotukki asennettu suoraan ja merkinnät tehty "nätisti", mutta ei tuokaan nyt suuremmin haittaa, pienessä, avattavassa koteloinnissahan ne ovat siististi piilossa.



keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Remonttikriisit I ja II



Toinen näistä oli pahempi kuin toinen: lattiakriisi. Tai pikemminkin "lattiapaniikki".

Olin jo talvella löytänyt oikeastaan ihan sattumankauppaa sen "täydellisen" lattiamateriaalin. No, ei ihan täydellinen, kalanruotoparketti olisi ollut, mutta tämä oli hyvä vaihtoehto:

Kuvakaappaus valmistajan sivulta





























Olin kolunnut kaikki mahdolliset kotikaupunkimme rautakaupat, selaillut esitteitä, kahlannut läpi netin ylitsevuotavan runsasta tarjontaa, ei meinannut lattiaa löytyä. Aito kalanruotoparketti asennuksineen ei mahtunut budjettiin, sauvaparketit ovat edullisia, mutta en välitä niistä. Kalanruotoa ei laminaateissa kauheasti ole tarjolla. Tämän bongasin heräteostoksena ostetusta sisustuslehdestä. Tilasin näytepalan ja luonnossa laminaatti näytti ihan yhtä ihastuttavalta kuin kuvissa.

Palaa ihailtiin koko talvi ja kevät. Sitä on siirretty huoneesta toiseen, sitä on katseltu erilaissa valo-olosuhteissa ja aina se on vain näyttänyt yhtä hienolta.

Iloisena menin RTV:lle tilaamaan laminaattia, se asennettaisiin juhannuksena. "Valmistus on lopetettu, sitä ei enää saa." MITÄ???? Maailman kaunein laminaatti ja valmistus on lopetettu??? Myyjä koitti etsiä netistä korvaavaa tuotetta, mutta sanoin, että tunnen ne, eikä korvaavaa ole. Mikään ei ole vetänyt tälle vertoja, ei edes melkein.

En tietenkään ruvennut siellä rautakaupassa kiljumaan tai kiukuttelemaan, mutta sanoin, että nyt pitää mennä kotiin miettimään, remonttimaailmani on romahtanut.  


Menin autoon, lähdin ajamaan. Ajoin sata metriä ja päätin mennä tien sivuun parkkiin ja koittaa onneani soittamalla Netrautaan, siellä sitä oli ollut myynnissä. Soitin asiakaspalveluun ja sieltä samaa viestiä: ei ole.

Nyt mietin, että ei se laminaatti ole voinut yht'äkkiä loppua koko maailmasta, kokeilenpa onneani suoraan Tarkettilta. Jospa siellä olisi vielä 60 m2 laminaattia nurkissa pyörimässä. Soitin asiakaspalveluun ja ystävällinen naishenkilö ymmärsi remonttimaailmantuskani oikein hyvin. Hän kävi katsomassa Tarkettin Saksan varaston tilanteen, josta laminaatit tavallisesti tulevat Suomeen. Ei mitään... Sitten kokeiltiin Ruotsin varastoa ja sieltä löytyi!

Koska Tarkett ei myy suoraan kuluttajille, tein U-käännöksen ja ajelin pikapikaa takaisin RTV:n pihaan. Myymäläpäällikkö teki tilauksen Tarkettille, soitti vielä perään ja varmisti että kaikki ok. Sieltä ne nyt sitten lähtivät Ruotsista tulemaan  tänne meille.


Kotona oli vielä pakko käydä netraudan sivulla toteamassa tilanne. 
Uskottavahan se oli, loppu mikä loppu.

VINKKI:
Jos olet pitkään etsinyt jotain ja löydät sen, minkä ihan oikeasti haluat, tarkista saatavuus jos et halua hankkia tuotetta välittömästi. Näitä ikäviä yllätyksiä sattuu asiakkaille kuulemma aika paljon. Remontointi, ja varsinkin rakentaminen, ovat usein melko pitkän aikavälin projekteja ja suunnitelmia tehdään monasti vuotta, jopa kahta, ennen varsinaista työvaihetta tai asennusta. Malleja, kuoseja ja värejä tulee ja menee markkinoilla tiuhaan tahtiin ja jos odottelee liian pitkään, haluamaansa ei enää välttämättä saa. Olisin toki voinut tilata laminaatin jo vaikka puoli vuotta sitten, meillä on käytössä nosto-ovellinen, melko suuri varasto, mutta siellä ovat jo huonekalumme, irtaimistomme, uudet kodinkoneet ja saunan paneelit. En halunnut tunkea varastoa ihan täyteen. Tällä tarinalla oli onnellinen loppu, olisi voinut käydä toisinkin. Sitä en halua edes ajatella...

Toinen kriisi sattui tälle samalle viikolle: "käsienpesuallastragedia".

Vessamme on äärettömän pieni. Siis todella pieni: Leveyttä on metrin verran, syvyyttä 1,7 m. Alkuperäisessä suunnitelmassani vessan viemäröintiä olisi siirretty keskeltä hieman oikealle ja vesisäilön koteloinnin syvyys oli 20 cm.

Altaaksi olin valinnut IDO Glow 600:n: tilava, modernisti retro, selkeä ja yksinkertainen. Tilasin sen tarjouksesta aiemmin keväällä odotamaan wc-remontin edistymistä siihen vaiheeseen että altaan asennus on ajankohtainen.

No. Suunnitelmat muuttuivat hieman matkan varrella ja tätä en ollut ottanut huomioon.
a) Vesisäiliön kotelointia syvennettiin. Sen päälle tulee pienen wc:n ainoa säilytystila, 50 cm korkea, koko seinän levyinen kaappi.
b) Viemäriä ei koskaan siirretty silloin, kun lattiat olivat auki ja se olisi ollut melko helppoa koska "se on niin vaikeaa".

Oma mokani altaan mittoja tutkaillessa oli se, etten mitannut ihan oikeasti ja konkreettisesti sitä tilaa, joka jää altaan ja seinän väliin kulkutilaksi. Se olisi ollut epämukavan kapea.

Tilanne:
Olemme olleet kuutisen viikkoa ilman vessaa. Kaikki kiljuvat ja huutavat ja kaksi miestä mallailee allasta (sitä isoa alkuperäistä) ahtaan vessan seinälle. Minä yritän kuikuilla heidän takaansa, että kuinka paljon liian iso se allas nyt oikein on, jotta voisin arvioida minkä kokoinen allas olisi parempi. Enkä näe mitään, koska kaksi miestä täyttää wc:n aika tehokkaasti. Kaiken pyörittämisen jälkeen kuitenkin todetaan yksimielisesti, että allas on liian iso ja uusi pitää hankkia. Kello on yhdeksän illalla ja putkimies on tulossa aamulla asentamaan pönttöä ja allasta. Mistä allas?
Koko illan käyn netissä läpi erilaisia vaihtoehtoja: leveitä, mutta syvyydeltään pieniä tasoaltaita, malja-altaita, erilaisia seinään kiinnitettäviä altaita jne., jne. Yksi ongelma on nimittäin se, että myös peili on tilattu ja se on 60 cm leveä...

Lopulta päädyin saman altaan 50 cm leveään versioon, jonka syvyys on vain 36 cm. Se mahtuu. Soitin läheiseen rautakauppaan heti seitsemältä aamulla, pyysin keräämään altaan, pullovesilukon ja kannakkeet valmiiksi kassalle niin, että mies nappaa ne tauolle tullessaan kyytiin ja kamppeet ovat paikalla putkimiehen tullessa. Ajattelin, että ratkaisen 50 ja 60 cm:n aiheuttaman mittadilemman myöhemmin. Pääasia, että saadaan vettä vessaan ja vessanpönttö toimivaksi niin, että putkimiehen täytyy käydä  paikalla wc-projektia varten vain kerran.

Putkimies tuli aamulla kuten oli luvannut. Kun tulin töistä kotiin, meillä oli toimiva vessa. "Lattiamateriaalina" on tosin vielä lattialämmityslevyt, mutta mitäpä siitä...



tiistai 18. kesäkuuta 2019

Katon ja seinien maalaaminen + 50 Shades of Grey




























"Kyllä, tasoite on lähes kuivaa. Voitte aloittaa hiomisen!"



























Sekä pohja-, että pintatasoitteen jälkeen seinät hiottiin kauttaaltaan.




























Katonrajassa pitää olla erityisen tarkkana! Listoja ei tule.




























On valkoisia kattoja ja sitten on valkoisia kattoja. Pieni koemaalaus telalla paljasti, että valkoiset kattomme eivät olleetkaan niin kovin valkoiset... Katon värin kanssa ei ryhdytty kikkailemaan: siellä on ihan perusvalkoinen katto- ja pohjamaali Tikkurilan Ässä 1. Ässä 1 on täyshimmeä akrylaattimaali, joka sopii erinomaisen hyvin sisäkattoihin ja pohjamaaliksi. Ässä 1 tasoittuu helposti ja sopii myös ruiskulevitykseen. Siksi se valittiinkin.



























Minun tehtäväni oli suojata ikkunat ennen maalausta.  "Rempparullasta" muovia. Ohut, aika sähköinen, rapiseva muovi oli helppo kiinnittää ikkunoiden ympärille. En ollut tällaiseen oivalliseen tuotteeseen koskaan törmännyt, paitsi tv:n remonttiohjelmissa, kun aina on joutunut maalit telaamaan, mutta ruiskulla maalatessa ikkunalasien suojaaminen on välttämätöntä. Sitten alkoi pörinä.






























Koira meinasi saada infarktin kun näki tutun remonttimiehen maalaustamineissa. Hetki meni ennen kuin tajusi, että tuttu mies, oudot vaatteet vain...




























Telan kanssa olisi huiskittu ties kuinka monta iltaa, ammattilaiselta makkareiden, ruokailutilan ja olohuoneen seinien ja kattojen pohjamaalaaminen ruiskulla vei kolmisen tuntia. Telalla viimeistellään lopputulos seinissä, katto saa kuivua rauhassa.






























Tähän mennessä on päätetty laittaa valkoisen (sävy 'paperi') lisäksi harmaata ainakin työhuoneeseen ja vessaan. "Täydellisen" harmaan etsintä on tuttua puuhaa mm. monissa Facebookin sisustusryhmissä, eikä ihme: valinta voi olla vaikea. Harmaa muuttaa tummuuttaan ja sävyään valojen, varjojen ja ympäröivien värien mukaan melkein yhtä helposti kuin valkoinen.

Minulla on ollut katsottuna muutama sävy, sellainen, jossa ei ole muuta kuin mustaa ja valkoista. Tikkurilan Deco Grey -värikartasta löytyy kolme A4 sivua harmaita maalisävyjä ja yksi sivullinen kuultovärejä ja Taikan harmaat. Näitä mallailin sisällä ja ulkona, aamulla ja illalla, valossa ja varjossa. Vihdoin sain karsittua vaihtoehdot kahteen, joista toinen miellytti vähän enemmän kuin toinen.

En kertonut miehelle enkä maalarimestarille kumpi sävy miellytti minua enemmän, mutta annoin heille kaksi vaihtoehtoa: 1944 ja 1951. Molemmat pitivät sävyä 1951 parempana. Tämä tarkoitti sitä, että meillä vallitsi täydellinen yksimielisyys työhuoneen seinän sävystä.




Kun näin tämän huoneen katon ja valkoisella ja harmaalla telatut seinät valmiina, iho meni ihan kananlihalle... Ensin vanhat tapetit, sitten paljaat lastulevyseinät ja pölyiset villat ja purut ja koolinkien yli hyppimiset ja kaikki muu remonttihässäkkä... Huone tuntui jo aivan asuttavalta!

Oli hienoa katsella vitivakoista kattoa, hienosti tasoitettua ja viimeisteltyä katon rajaa, sekä upeaa, silkinhimmeää ja tasaista maalipintaa. Ja harmaakin oli kuin olikin - täydellinen! 



























Remonttisnautseri lopputarkastuksella.





Periaatteessa jokainen osaa maalata, mutta jotkut vain maalaavat paremmin kuin toiset.