Ensimmäinen maaliskuu

 Vihdoinkin! Vesi lirisee ja linnut mekastavat puissa. Kevät!

Rumankaunista.

Löytyi! Vieläpä oikein hyvässä kunnossa.

Keväällä lasketaan voitot ja tappiot.

Pikkuinen havu menee voittojen puolelle: hengissä.

Nyt ensimmäisenä keväänä on kiva bongailla aurinkoisia istutuspaikkoja ensi syksyä ajatellen. Suuren tuijan alla on varmasti pihan syvin varjo kesällä, mutta nyt lehdettömänä aikana huomaan, että sinne niitä kevätkukkijoita kannattaa syksyllä laittaa!

Olohuoneen ikkunan alta, eteläseinustalta, häviää lumet hyvää vauhtia vaikka sitä

talven aikana kerääntyi siihen metrinen kinos. Tähän lisää tulppaaneja!

Seinustalla eksynyt alkuperäisasukas. Uusi piha yllättää edellisen asukkaan istuttamilla sipuleilla, mutta olen perinteisesti jaksanut yllättyä omistakin joka vuosi. Pienet, vihreät alut lienevät narsisseja Hankkijan syksyisestä alesta.

"Yllätystulppaanit" eivät varmaankaan yllätä iloisesti. Lehdestä päätellen punaisia.

Ne pääsevät kukittuaan uuteen kotiin.

Ihanaa alkavaa huhtikuuta!

Sekasorron aikakausi on alkanut

Olipa kyseessä iso tai pieni remontti, remontin suunnittelu, hankintojen kilpailuttaminen, tarvikkeiden valinta, parhaiden ostopaikkojen löytäminen ja työjärjestyksen miettiminen helpottavat hommaa sitten aikanaan. Monesti säästää rahaakin, kun ei tarvitse paniikissa sännätä lähimpään rautakauppaan hakemaan tavaraa, kun työmiehet ja talkooväki odottavat hanskat roikkuen puuttuvia laudanpätkiä tai tapettirullia... Olen kyllä henkisesti varautunut sihenkin, että aina sinne rautakauppaan asiaa tulee kesken kaiken, onneksi lähin on vain kilometrin päässä.

Aikataulu ei ole vielä ihan selvillä, työjärjestys suurinpiirtein kyllä. Lopullinen aikataulu selviää sitä myöten kun työ edistyy. Ihan ensimmäisenä pitää päästä tutkimaan, mitä parkettien alla on. Mutta lattiaa ei voi avata ennen kuin joku huoneista on tyhjä ja oven voi sulkea perässään niin, että kreosootin haju ei leijaile jokaiseen huoneeseen. Meillä helpointa on luopua työhuoneesta ja sitä on nyt ryhdytty tyhjentämään ja poistamaan tapettia seinistä. Se on hommaa, jota voi tehdä jo ennen kuin mitään muuta päästään aloittamaan.

Olohuoneessa näyttää nyt tältä:

 Kotitoimisto ja "kriisinhallintakeskus" on siirretty ruokailutilaan.

Värikarttoja, mittakuvia, tarjouksia. Inspiskuvat seinällä muistuttamassa päämäärästä. Yritän olla järjestelmällinen: jokaiselle tilalle ja huoneelle on mapissa oma osastonsa, jossa ovat tallessa mm. suunnitelmat, värikartat, laatoitettavien ja paneloitavien pintojen alat, hankintapaikat ym. Nyt on vielä aikaa pohtia, etsiä ja suunnitella; sitten kun tilanne on ns. "päällä", ei tarvitse enää miettiä.

Koska toivomme, että voimme asua kotona koko remontin ajan, on remontin järjestys pitänyt miettiä tarkkaan. Järjestys on vaihtunut moneen otteeseen suunnitelmien muuttuessa (ja remontin laajetessa), mutta nyt se alkaa olla selvillä.

Ensimmäisenä remontoidaan AUTOTALLI

Autotalli tehdään ensimmäisenä, koska aiomme muuttaa sinne evakkoon kun asuintilojen remontti alkaa.

Autotalliin tulee lattialämmitys ja maalattu betonilattia. Seinät maalataan ja tilasta tulee säilytyksen lisäksi harrastetilaa ja siellä on hana, tästä syystä siis lämmitys.

Tällä hetkellä autotallissa on kaikki "turha" tavara, jota emme ole tarvinneet välttämättä syksyn ja talven aikana. Autotalli pitää nyt siis tyhjentää ja tavarat viedään muualle väliaikaiseen varastoon. Olemme onnekkaita: saamme tavarat väliaikaisvarastoon työpaikkani halliin: varasto on maan tasalla ja siinä on nosto-ovi. Roudaaminen on siis kohtuullisen helppoa.

Kun autotalli kuivuu ja alkaa olla muutenkin valmis, remontoidaan SAUNA ja SUIHKU.

Kun suihkuhuone on remontissa, meillä on sentään pikkuvessan käsisuihku käytössä. Saunan eteisen vieressä olevaan tekniseen tilaan tulee vessanpönttö. Lattioita rouhitaan ja piikkaillaan, viemäri on helppo tehdä samalla. Saunasta ja pihan oleskelualueelta on kivempi käydä tässä vessassa kuin juosta koko talon läpi eteisen vessaan. Se, miten kaukolämmityslaitteet kätkevästä huoneesta saadaan erotettua viehättävä käymälä, on vielä mietinnässä, mutta eiköhän tuokin ratkea ennen pitkää...

Viimeisenä käydään läpi ASUINTILAT.

Koko loppu huusolli viedään varastoon, sängyt, pöydät ja muut elintärkeät sijoitetaan autotalliin ja asumme siellä sen muutaman viikon kun asuinhuoneita laitetaan kuntoon.

Toukokuussa on jo sen verran lämmin, että ruokaa tarkenee laittaa ulkona, vaikka keittiötä ei ole, suihku ja uusi vessa ovat jo käytössä. Olimme alunperin ajatelleet lähteä asustelemaan remontin ajaksi jonnekin muualle, mutta koska teemme itse niin paljon kuin mahdollista, säästämme sekä aikaa, että rahaa asumalla paikan päällä. Koirallekin mukavampaa.

Vaikka sitä "varsinaista" remonttia ei ihan vielä aloiteta (odotellaan vähän lumien lähtöä), voi monta asiaa tehdä jo nyt etukäteen. Autotallitavarat siirtyvät pikkuhiljaa varastoon työpäivän yhteydessä ja tapettien repiminen on aloitettu. 

Tapettien repiminen on meditatiivista ja kiinnostavaa, kun asennoituu oikein.

On myös mukava nähdä aikakerrostumat ja muodin vaihtelut. Tällainen

on nyt päällimmäisenä: 

Sen alla tämä, aika ihana!

Ja sitten se, jota kukaan tapetinpoistaja ei haluaisi nähdä: maalikerros... Ovat tainneet perheen pojat olla asialla 70-luvun vaihteessa? Yksi seinä oli maalattu tapetin päälle kauniilla vadelmanpunaisella, muut seinät oli maalattu valkoiseksi. Maalikerroksen alta löytyi vaaleansiniraitainen tapetti siltä ajalta, kun pojat ovat olleet pienempiä.

VINKIT

Usein tapettikerrosten välissä on maalia ja alinta tapettikerrosta on todella vaikea

saada liotettua irti. Tee veitsellä tai puukolla vaakasuoria viiltoja tapettiin, ihan levyyn asti,

ja kostuta tämän jälkeen suihkupullolla tai höyryttäjällä. Viilloista vesi pääsee maalikerroksen alle,

kostuttaa levyä ja tapetti lähtee irtoamaan helpommin liuskoina.

Malta odottaa tapettikerosten vettymistä riittävän pitkään. Usea tapettikerros imee

uskomattoman paljon vettä, yksi suihkuttelukerta ei riitä. Odotellessa kannattaa vaikka

siivota tai syödä. Itselle olen havainnut parhaaksi tavaksi edetä n. 60 cm leveissä

pätkissä, aina ylhäältä alas asti. Ylhäältä valuva vesi kostuttaa alempaa tapettia, eikä

tarvitse tehdä hommia samassa asennossa pitkiä aikoja kerrallaan.

Hienosti lähtee!

Minulla alkaa mieli vaeltaa näitä läikkiä raapiessa: näen karttoja, saaria, ja mietin

minkälaiset maisemat näillä saarilla olisi. Usein ne ovat pieniä trooppisia ja

reheviä. Mielikuvamatkailu saa työn tuntumaan helpommalta.

Uurastus saa palkinnon aina sillä hetkellä, kun tapettikerrokset lähtevät irti

yhdellä vedolla, suurina paloina levyä myöten. Monasti tapettikerrokset ovat kokonaan

irti alustasta: tapetoija ei ole ollut ihan niin tarkka ja/tai liisteri on vuosikymmenten

kuluessa imeytynyt levyyn tai tapettiin tai ihan vain kadonnut jonnekin.

Tapetin poistossa hyvät työvälineet ovat kaiken a & o. En tiedä kuinka huikean hienot nämä meidän välineet ovat, mutta kyllä niillä työ sujui. Tapetinirrotuslaite, höyrystin, on suihkupullon ohella ihan ykkösapuväline. Ne tapettikerrokset, joissa ei ole maalia, lähtevät tällä melkein itsekseen. Laite on lainassa ystäväpariskunnalta, mutta hankintahintakaan ei ole paha, 32 €. Bilteman sivuilta se löytyy kohdasta "tapetointitarvikkeet" (eikä suinkaan kohdasta "tapetin ja maalin poisto", vaikka äkkisiltään niin luulisi). HUOM! Höyrytin ei sovi

kaikille seinäpinnoille, esim. kipsilevylle suoraan tapetoidusta seinästä lähtee myös kipsilevyn pinta.

Kannattaa kokeilla pienelle alalle ensin.

Siivoaminenkin kannattaa työn lomassa: sukan tai tossun pohjassa märkä

tapettisilppu a) tuntuu epämiellyttävältä ja b) kulkeutuu hanakasti muihinkin tiloihin...

Aina trendikkäs, ajaton lastulevy korostaa peikonlehden

syvää, vihreää väriä ja antaa eleettömän, hillityn taustan

sen sydämenmuotoisille lehdille.

Lattiamateriaalin valinta kosteisiin tiloihin

Lattiamateriaalit... Siinäpä sitä miettimistä. Vaikka värin tietäisi, materiaalivalinta voi olla vaikea. Ja vaikka tietäisi materiaalin, värivalinta voi olla vaikea ja varsinkin laattojen kohdalla valikoima on loputon.

Meillä on mietitty laattoja: suuria, pieniä, kennoja, marokkolaisia. Ne on hylätty muutamastakin syystä. Tummiin laattoihin ja saumoihin jymähtää kalkki. Vaaleat saumat taas ovat ihan mahdottomat pitää puhtaina. Pienissä laatoissa saumaa tulee suhteellisen paljon ja sauma on vesieristyksen kannalta se heikoin lenkki. Suuret laatat ovat hankalia kaatojen kanssa, eivätkä oikein sovi talon tyyliinkään. Suihkuhuoneen läpi kuljetaan myös saunanlämmitykseen ja puulämmitteisen saunan lämmityksessä tulee aina roskaa yrittipä olla kuinka varovainen tahansa. Ja sitten on velä se punainen juttu, jota ei meinaa saada millään pois...

Nyt olemme suihkutelleet rapistuneella, halkeilleella betonilattialla ja suihkun kohdalla on ollut sellainen halpa solumuovimatto. Maton pohja on aivan punainen... Se voi olla ruostetta, mutta se voi olla myös ns. "punahometta".

Olen törmännyt ilmiöön aiemminkin ja tiedän, että se on vaaratonta niin ihmiselle kuin rakenteillekin, mutta kaunista se ei ole. Kutsumanimestään huolimatta se ei ole home, vaan bakteeri Serratia marcescens. Se viihtyy hyvin varsinkin suihkuverhojen alaosassa ja siinä suihkuhuoneen nurkassa jossa sitä ruokitaan shampoolla ja saippualla.

Bakteeri saattaa pesiytyä kylpyhuoneeseen siivouksesta huolimatta. Hyvä ilmanvaihto ja lattian kuivaaminen lastalla suihkun jälkeen ehkäisevät kasvuston syntyä. Jos punaista kuitenkin jo löytyy nurkista, se lähtee parhaiten pois vesi-etikkaliuoksella. Sekoita puolet vettä, puolet etikkaa. Suihkuttele liuosta suihkupullolla ongelmakohtiin, anna vaikuttaa puolisen tuntia ja jynssää pois. Ennaltaehkäisyyn sopii myös teepuuöljy. Sitä voi sekoittaa veteen ja käyttää desinfiointiaineen tapaan siivouksen yhteydessä. Teepuuöljyä saa luontaistuotekaupoista, mm. täältä yrttiapteekki.com/teepuuöljy

Takaisin asiaan. Kiillotettu, musta tai tumanharmaa betonilattia oli myös yksi vaihtoehto. Mikrosementti oli vaihtoehtona turhan kallis ja työläs, betonilattian teko taas tuntui kovin vaikealta kaikkien googlettelujen jälkeen. Milloin oli kuivunut liian nopeasti ja oli tullut halkeamia, milloin tasoitusjälki oli ollut epätasaista, suorastaan kuhmuraista. Ryhmissä varoiteltiin liukkaudesta ja lian pinttymisestä. Hinnan selvittäminenkin oli hankalaa. Lähetin kolme tarjouspyyntöä/tiedustelua eri firmoihin: näistä kukaan ei ole edes vastannut. Ehkä töitä on liikaa tai tarpeeksi? Loppujen lopuksi palasin alkuperäiseen suunnitelmaani, Altron turvalattioihin...

Altron lattioita on montaa eri vahvuutta ja käyttöluokkaa, värejäkin löytyy joka makuun. Neliöhinta on melko kova, svh 62 €/m2. Periaatteessa Altron mattojen kanssa ei tarvitsisi vesieristettä, mutta nykyiset säädökset vaativat sen kaikkien materiaalien kanssa. Laskin huvikseni paljonko laattalattia maksaa vesieristeen, kiinnitys- ja saumauslaastin kanssa olettaen että kyseessä on keskihintainen, tai hieman edullisempi, lattialaatta ja neliöhinnassa pääsin suunnilleen samaan. 

"Entisessä elämässä" meillä saneerattiin kodinhoitohuone ja pikkuvessa, joiden laattalattiat olivat jo aikansa eläneet. Näissä tiloissa laattoja ja vanhaa vesieristystä ei purettu pois, vaan pinta tasoitettiin tasoitteella ja matto liimattiin vanhan lattian päälle. Säästyi pitkä penni.

Kodinhoitohuoneeseen tuli vähän tylsä, vaalea matto, mutta pikkuvessassa pääsin revittelemään: sinne valistin ihanan, kimmeltävän mustan... Kyseinen väri löytyy Altro X25:n väreistä, ja vaikka se on kestoltaan hieman "ylimitoitettu", ulkonäkö oli tärkein. Altron mattoja myyvät ainakin RTV:t, saattaa tilaustavarana saada toki muualtakin.

Asennukseen tarvitaan ammattimies: matto on jäykkää ja paksua, sitä joudutaan joskus lämmittämäänkin jotta se saadaan asettumaan aloilleen. Matto liimataan lattiaan ja mahdolliset saumat hitsataan. Maton leveys on 2m.

"Altro Contrax 20 (CX20) on ftalaattivapaa liukastumisen estävä turvalattia: joustava ja suuntavapaa muovimatto, joka sisältää piikarbidi- sekä kvartsikiteitä maton pintaosassa. 
Tyypillisiä käyttökohteita ovat muun muassa WC:t, pesuhuoneet, pukuhuoneet, kuraeteiset, käytävät, myymälät – alueet, joilla turvallisuus ja hygieenisyys ovat tärkeitä."

Tarkat tuotetiedot ja asennusohjeet löytyvät mm. RTV:n sivulta Altro X25.

Tähän kuvaan olen yrittänyt epätoivoisesti vangita kvartsikiteiden kimmellyksen

aamuaringossa. Mission impossible...

Valmistajan kuva, "Blackberry".

Alla olevaan pohjakuvaan olen merkinnyt tilat, joihin matto tulee. Arkena käytämme useimmiten pihaovea ja kuljemme saunan eteisen (myös "kodinhoitohuone") kautta sisään, suoraan keittiöön. Myös koira käyttää enimmäkseen tätä ovea sisään ja ulos rampatessaan.

Kuten kuvasta näkee, tilat ovat melko pieniä ja suorassa yhteydessä toisiinsa. Mm. keittiön molemmat ovet on poistettu kulun helpottamiseksi. Tästä syystä halusin keittiön, eteisen, suihkun ja saunan lattioiden olevan samanlaisia, Altron voi laittaa myös saunaan. Laminaatti keittiössä tuntui vähän vaaralliselta. Toki moni laittaa laminaatin sinnekin, mutta yleensä keittiön lattia onkin sitten se ensimmäisenä vaihtoon menevä. Nyt ei tarvitse murehtia tiskiveden roiskumista tai koiran vesikupin kaatumista. Mattoa laitetaan myös pikkuvessaan ja tuulikaappiin, ovatpahan nekin sitten huolettomia käytössä. Autotalliin tulee "perinteinen", maalattu betonilattia. Ihan sellainen harmaa...

Ovathan nämä aika dramaattinen pari. Molemmat kuvat valmistajan.
Laminaatti Manor Oak Classic, Tarkett, n. 30 €/m2.
Altro-lattiapäällysteet, RTV 

VINKKI:

Tarkista laminaatin käyttöluokka ennen ostopäätöstä! Tämän kyseisen laminaatin käyttöluokka on 32. Se tarkoittaa erittäin hyvää kestävyyttä kotikäytössä. Julkisissa tiloissa se kestää esim. toimisto- ja kokoustilakäytön, mutta tanssiparketiksi siitä ei ole.

Paljonko maksaa vesikiertoinen lattialämmitys saneerauskohteeseen?

Kun lomailut oli lomailtu, jatkui remontin suunnittelu.

Kun ryhtyy suunnittelemaan remonttia, varsinkin vähän isompaa, vastaan tulee monta kysymystä. Mitä? Mistä? Miten? Koska? Ja se yleisin: paljonkohan se maksaa? Poiketen kaikista suomalaisista sisustusohjelmista, useimmista blogeista ja vastauksista Facebook-ryhmissä kysymykseen "paljonkohan se maksaa?", aion tässä kertoa, millä summalla meille on tarjottu vesikiertoinen lattialämmitys ja millä hinnalla aiomme sen hankkia.

Prosessihan alkoi tietysti niin, että googlailin firmoja, jotka toimittavat järjestelmiä. Lähetin tarjouspyynnöt viiteen paikkaan, kolme vastasi, yhdestä en kuullut koskaan, yhden yhteystiedot olivat vanhenneet ja sähköposti palautui bumerangina minulle.

Ensimmäisen viestin muotoilin näin:

"Hei

Lattiasaneerauksen yhteydessä haluaisimme vaihtaa vesikiertoiset patterit lattialämmitykseen. Pohjakuvat ja mitat  liitteenä.

Asuintiloissa lämmitysjärjestelmä saadaan lattian alle ihan kuten uudiskohteessa, koska lattia puretaan betonilaattaa myöten ja laatalta poistetaan kreosoottia sisältävä bitumieriste. Näihin tiloihin nähtävästi sopisi parhaiten XPS-levy?

Eteisessä ja suihkutiloissa lattian pintaa piikataan ja tasoitetaan, eli niissä lämmitysjärjestelmä tulisi valun sisään. Myös keittiöön saattaa tulla betonilattia. Eteisessä ja kosteissa tiloissa on varaa tarvittaessa nostaakin lattian pintaa, mutta tarve selviää myöhemmin kun lattian korjaustavasta on tehty lopullinen päätös.

Toivoisin, että alustavassa tarjouksessa eritellään työn ja tarvikkeiden hinnat. Kohde sijaitsee Lahdessa.

Ystävällisin terveisin...."

Tämän ihan itse piirtelemäni kuvan laitoin liitteeksi tarjouspyyntöön. Punaisella merkityt numerot tarkoittavat huonelämpötiloja. Tällä päästiinkin hyvään alkuun: sain kaksi alustavaa tarjousta osaluetteloineen, työt eriteltynä, ja yksi urakoitsija tuli käymään, koska olemme samalla paikkakunnalla. Hänen tarjouksensa tuli sitten hieman myöhemmin.

Tämä käynti oli hyvin valaiseva. Voin ihan avoimesti myöntää, että toki tunnen vesikiertoisen lattialämmityksen toimintaperiaatteen noin pääpiirteittäin, mutta syvempää tietämystä tai ymmärrystä minulla ei ole. Ystävällinen mieshenkilö vietti kanssani pitkän tovin ja sainkin melko perusteellisen perehdytyksen vesikiertoisen lattialämmityksen saloihin.

Suurin hyöty oli lattialämmityksen tarpeen läpikäymisestä autotallissa. Autotallissa on vesihana ja sitä käytetään varastona, tulevaisuudessa myös työtilana, eli toivomme sen olevan lämmin. Tällä hetkellä seinällä on iso vesikiertoinen patteri, jonka ajattelimme olevan aivan ok, mutta urakoisija kertoi, että jos patteri säilytetään, siihen tarvitaan "suntti", paineentasaaja, joka maksaa yli tuhat euroa.

Tarjousten tarvikehinnat rahteineen olivat 3500 € -  6100 €, asennushinnat vaihtelivat välillä 1000 - 1300 €. Autotallin osuus oli n. 300 € (erona siis ihan ensimmäiseen tarjoukseen ilman autotallin lämmitystä).

Järjestelmän valintaan vaikuttivat hinta, täsmällinen, nopea ja ystävällinen yhteydenpito ja helppo asennettavuus.

Lisäkysymyksiä tulee sitten kun on sovittu kaupoista:

• lattioiden pintamateriaalit huoneittain (laminaatti, parketti, klinkkeri jne.)

• laminaatin, lauta-lattian tai parketin suunta

• lattian rakenne

• jakotukkien suunnitellut paikat (vai määritteleekö meidän suunnittelijamme ne?)

• lämmöntuottolaitteen paikka ja LVI suunnitelmat mikäli on olemassa

• Pääseekö kohteessa tarvittaessa viemään putkia seinien läpi

• rakennuksen valmistumisvuosi

• tyhjät pohjakuvat .dwg tai .drv tiedostomuodossa. .pdf käy jos em. tiedostomuotoisina ei löydy. Pohjakuvan/pohjakuvien tulee olla mustavalkoinen!

• PDF pohjakuvissa oltava mitat minkä avulla voidaan kuva skaalata mittasuhteeseen

• lupakuvasarja, jossa tyhjien pohjakuvien lisäksi myös leikkaus- ja julkisivukuvat

• seinien, lattian ja yläpohjan eristykset (tai U-arvot) sekä onko ikkunat 2-, 3—vai 4-kertaiset (ellei tiedot ilmene lupakuvasarjasta tai ole valittu esim. parempia ikkunoita)

Nämä tiedot menevät tekniselle suunnittelijalle, joka suunnittelee putkituksen ja piirtää asennuskuvat. Uudessa talossa tiedot on helppo toimittaa, minä skannailin vanhoja, kellastuneita, osittain rullalla säilytettyjä kuvia. No, ehkä asiantuntija saa niistä selvän. Kaikissa saneerauskohteissa näitä ei enää välttämättä ole olemassakaan, mutta kyllä ne asiat aina tavalla tai toisella selvitetään, tuskin kukaan on "ensimmäinen".

Koska tuttavapiiriimme kuuluu rakennusalan ammattilaisia, uskoimme myyjää: teemme asennuksen itse. Vesikiertoisen lattialämmityksen hinnaksi tulee meillä siis n. 3500 €, eli n. 27 €/m2, asennettuna neliöhinta olisi ollut n. 35 €. 

Miksi vesikiertoinen lattialämmitys?

Olemme kaukolämmössä ja haluamme eroon 60-luvun vesikiertoisista pattereista. Ne eivät ole kovin kauniit, eivätkä termostaatitkaan oikein enää toimi, uusia ne pitäisi joka tapauksessa. Sähkönsiirron hinnan ollessa se mikä on, tämä on meille varmasti edullisin ja huolettomin tapa hoitaa lämmitys (ja kuuma vesi).

Laskeskelin tuossa juuri hiilijalanjälkeni SITRAN LASKURILLA ja sain aika keskivertotuloksen, n. 7000 kg CO2e (keskiarvo on 7300). Suurimman hiilijalanjäljen aiheuttaa omakotitalossa asuminen, mutta lohduttaudun sillä, että meille kaukolämpö tulee Lahti Energialta ja uuden voimalan ansiosta lämpö tuotetaan hiilettömästi.

Jos aihe kiinnostaa, lue lisää Lahti Energian sivuilta "Valitse ekologinen kaukolämpö".

Hei, hei patterit. Hyvin palvelitte, nyt on kuitenkin aika uudelle.

Maspalomasin huikeat dyynit ja iki-ihana Puerto de Mogan

Viimeisenä autonvuokrauspäivänä pysyttelimme "kotinurkissa". Maspalomasin dyynit oli sekä nähtävä, että koettava. Ja kyllä kannatti. Dyynialue on n. 400 hehtaarin suuruinen luonnonsuojelualue. Vaikka hiekka näyttää Saharan hiekalta, se on saaren omaa hiekkaa: sekaisin vaaleampia hiekanjyviä ja mustia, laavaperäisiä. Dyynit ovat muodostuneet vuosituhansien aikana, alue suojeltiin 1987 ja kansallispuistoksi se muutettiin 1994.

Lähdimme matkaan RUI-hotellin edustalta. Kengät kainaloon ja menoksi. Hiekassa on uskomattoman raskas kävellä, meri näytti häämöttävän jossain kaukaisuudessa ja mielessäni mietin, että en kyllä Saharaan haluaisi eksyä... Dyyneillä voi kulkea huoletta paljain jaloin, roskia tai lasinsiruja ei näkynyt, mutta hetkittäin hiekka poltteli jalkoja aika lailla keskipäivän paahteessa..

Dyynit muuttavat muotoaan jatkuvasti ja kovalla tuulella hienoa hiekkaa lentää

aina Playa del Inglesiin asti, ja Maspalomasissa varsinkin, voi olla tukalat paikat.

Dyynien ylittämiseen meni reilu puoli tuntia. "Varoituksen sana" lasten kanssa reissaaville tai muuten herkkähipiäisille: rannalla vilkkuvat paljaat peput, nakuilu on sallittua...

...myös rantakahviloissa. Me ja pöytänaapurit pidimme vaatteet päällä, mutta

tiskillä asioineella miehellä ei ollut a) uimahousuja b) kiire minnekään...

Kun dyyneiltä oli selvitty, suuntasimme Puerto de Moganiin. Sinne on hauskinta mennä laivalla. Blue Bird-laivat liikennöivät väliä Arguineguin -  Anfi -  Puerto Rico - Puerto de Mogan. Hinnat ja aikatulut löytyvät sivulta www.lineasbluebird.com. Tietysti Puerto de Moganiin pääsee myös autolla ja bussilla. Me menimme nyt autolla.

Kalastajakylä tervehtii "takaovesta" tulijoita katiskoilla. Aidan mosaikkikoriste.

Vanhan, ihan rannan tuntumassa olevan kaupunginosan asunnot ovat suurimmaksi osaksi vuokrattavia lomahuoneistoja. Katutasosta löytyy myös monenlaisia putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita. "Rantakrääsää" ei näissä kaupoissa ole, ne pitää hakea ylempää, uimarannan tuntumasta. Eri väriset bougainvillet (ihmeköynnökset) kukkivat ovien ja ikkunoiden ympärillä, kiipeävät katujen yllä olevissa kaarissa. Jossakin pääsee kurkistamaan viimeisteltyyn sisäpihaan ja kattoterassienkin kaktukset kurkottelevat räystäiden yli. Vaikka äkkisiltään tekisi mieli jäädä Moganiin loppuelämäksi, kylä lienee asukkaalleen melko pitkäveteinen ja tylsä: päivisin kujat täyttyvät laivojen tuomista turistijoukoista ja "yöelämä" koostuu lähinnä vakavaraisista, hieman iäkkäämmistä turisteista, jotka käyvät illastamassa jossain kylän lukuisista ravintoloista ja lähtevät sitten majapaikkaansa nukkumaan. Mutta päiväretkelle hieno kohde!

Puerto de Moganissa on hieno, suojaisa uimaranta. Satama-alue näkyy taustalla.

Myös uimarannan tuntumassa olevalla rantabulevardilla on kauppoja ja ravintoloita. Monet tulevat tänne sukeltamaan ja sukellusveneretkellekin voi lähteä.
www.atlantidasubmarine.com

Satamassa on veneitä ympäri Eurooppaa.

VINKKI:
Buddha-patsaat ovat jostain syystä hyvin suosittuja Kanarialla. Tässä lähellä satama-allasta

on "Buddha Shop", josta löytyy kymmeniä erilaisia Buddha-patsaita, onnenkiviä, punottuja rantakasseja ja erilaisia koreja. Kannattaa poiketa, jos aihe kiinnostaa. Hieman alle 30 cm korkea, kevyt, sisäkäyttöön tarkoitettu patsas maksoi 13 €, mutta siihen palataan tuonnempana...

Tähän kahvilaan oli pakko palata tänä vuonna uudestaan; halusin kuvata

vessojen laatat. Myös ruoka on oletettavasti hyvää paikan suosiosta päätellen.

Nam. Ja näitä seiniä riitti.

Kävimme illalisella eräässä toisessa rantaravintolassa. Nimi ei jäänyt mieleen, ei

kyllä pääruokakaan. Tapakset ovat taattua tavaraa lähes joka paikassa. Suolavedessä

keitetyt "kanarianperunat" mojokastikkeella, kinkku ja pimientot eivät yleensä petä.

Kun aurinko laskee ja taivas tummenee, syttyvät ravintoloiden ja

terassien valot. Hyvää yötä, Puerto de Mogan.

Kanarian pohjois- ja luoteisranta: merta ja luolia

Kolmas päiväretki suuntautui saaren pohjois- ja luoteisrannalle. Valitsimme taas nopean reitin, eli moottoritien. Ensimmäinen kohteemme oli Gáldar, ent. Agaldar, "kuninkaallinen kaupunki. Gáldar sijaitsee tulivuoren, Pico de Galdárin, alarinteillä ja sieltä on löytynyt saarten varhaisinta asutusta. Alue on ollut alkuperäisasukkaiden, Guanche-väestön keskus. Espanjalaiset löysivät sen 1484 ja espanjalaiset tekivät siitä saaren pääkaupungin ennen Las Palmasin perustamista.

Atlantin rantaa kulkevalta moottoritieltä on hienot näkymät tyrskyävälle merelle. Tien varrella on asutusta melko taajaan ja matkalla voi poiketa rannalle ihmettelemään aalloissa temmeltäviä surffaajia ja lainelautailijoita.

Gáldarin vanha kaupunki on viehättävä kapeine kujineen, valkoisine ja värikkäine taloineen. Tiistaiaamuna ei tungosta ollut, kahvilat ja puoditkin vasta availivat oviaan.

Meille tärkein syy tulla Gáldariin oli arkeologinen museo. Suuren katoksen alla on nähtävillä arkeologisissa kaivauksissa löydettyjä majojen jäänteitä ja esineistöä. Pääsymaksu oli (2019) 6 €. Museo on kiinni maanantaisin, mutta aukioloajat kannattaa tarkistaa vielä museon omalta sivulta www.cuevapintada.com. Museon suurin aarre ovat geometriset luolamaalaukset. Niitä pääsee katsomaan lasiseinäiseen huoneeseen oppaan kanssa, eikä niitä saa valokuvata. Maalauksia varjellaan valolta, jotta ne eivät haihtuisi näkymättömiin..

Vanhan asumuksen seinää ja luonnonkivikiveystä.

Asutus löydettiin vahingossa 1862 maataloustöiden ohessa. Sen jälkeen sitä on tutkittu eri arkeologien ja tutkijoiden toimesta yli sadan vuoden ajan. Museo avattiin yleisölle 2006.

Rekonstruoiduissa majoissa on nähtävillä sen aikaista asumista ja tarve-esineitä.

Majat olivat pyöreitä. Keskellä oli tyhjä tila, jonka molemmilla sivuilla oli

"makuualkovi". Ruoka ja tarve-esineet valmistettiin ulkosalla. Guanchet valmistivat

mm. keramiikkaa ja parkitsivat nahkaa, kalastivat, viljelivät ja pitivät kotieläimiä.

Museossa esitellään historiaa mm. elokuvan keinoin. Selostukset ovat englanniksi, saksaksi,

ranskaksi ja tietysti espnajksi. Museon voi kiertää myös oppaan kanssa.

Gáldarista ajelimme Sardinaan. Sardinassa tuntuu vähän kuin olisi maailman laidalla.

Meri on huikean sininen ja ranta houkutteleekin paikallisia kalastamaan, sukeltamaan,
veneilemään ja tietysti uimaan. Vuorten ympäröimässä poukamassa on
pieni uimaranta, aallonmurtajalta löytyy  kalaravintola.

Sardinissa uusi kohtaa vanhan. Jyrkässä vuorenseinämässä voi nähdä vanhoja luolastoja ja alhaalla uusia asumuksia. Julkisivu on rakennettu vuorenseinämän eteen, mutta varsinainen asunto on syvemmällä vuorenseinämässä. Olisi hurjan mielenkiintoista päästä katsomaan tuollaista nykyajan "luolakotia".

Sardinista ei ollut pitkä matka Agaeteen. Agaetessa emme tällä kertaa viipyneet kovin pitkään. kunhan vähän kuljeskelimme sinivalkoisen kaupungin kujilla.

Agaeten tärkeimmät nähtävyydet ovat Maipésin hautausmaa ja pieni kasvitieteellinen puisto Huerto de las Flores. Maipésin hautausmaa koostuu lähes 700 hautakummusta, joista vanhimmat ovat 1300 vuotta vanhoja. Huerto de las Floresissa on pieni kahvila ja parkkipaikkakin löytyy aivan puiston sisäänkäynnin läheisyydestä.

Agaetesta ei ole kuin muutaman minuutin ajomatka Puerto de las Nievesiin, josta lähtevät

Teneriffan lautat. 

Kanarialla toriparkeista ei taideta juurikaan riidellä, Puerto de las Nievesissä parkkipaikkaongelmat oli ratkaistu näin.  Parkkimaksu oli 2 € ja sillä saa pysäköidä niin pitkään kuin haluaa.

 Rantaboulevardilla voi ihmetellä Atlantin aaltoja, taivaanrannassa häämöttää Teneriffa.

Täällä ei ole kauppoja tai puoteja, mutta lukuisia kalaravintoloita löytyy kyllä.

Puerto de las Nieves ei ole varsinainen kylä tai kaupunki, mutta on siellä

muutama hotelli ja vapaa-ajanasuntoja.

Tässä kartassa näkyy päiväreittimme. Taaskaan ei lähdetty vuorille,

jäi enemmän aikaa muuhun ja kotiin ehdittiin ennen auringonlaskua.