Esikasvatusta ja karaisua

Olen vuosikaudet haaveillut pasuunakukasta (Brugmansia arborea), mutta sille ei oikein ole ollut paikkaa ja talvettamisen järjestäminen on tuntunut mahdottomalta.

Nyt meillä on puolivarjoinen, osan päivää paahteinen, suojaisa patio, jonka kaunistukseksi ajattelin pasuunakukan hankkia.

Odotan kiihkeästi sitä päivää, kun näen ensimmäisten valkoisten kukkien avautuvan...

Pasuunakukkaa lähdettiin hakemaan muutaman kymmenen kilometrin päästä heti huhtikuun toisella viikolla kun taimimyymälän verkkosivuilla ilmoitettiin niiden olevan myynnissä. Brugmansian taimet ovat kysyttyä tavaraa, kannattaa siis olla ajoissa. Taimet maksavat n. 10 €, eli vaikka talvettamismahdollisuutta ei olisi, pikkupuu ei ole loppujen lopuksi kummoinenkaan investointi.

Söpöläinen.

Istutin taimen heti vähän isompaan ruukkuun ja laitoin sen olohuoneen lattialle eteläikkunoiden eteen runsaaseen valoon. Aika nopeasti se kasvaa, tässä pisteessä oltiin jo viikon päästä. Olen kastellut taimea säännöllisesti ja lannoittanut bokashivedellä ja tavallisella viherkasvilannoitteella.

Kun nyt tähän esikasvatteluun ryhdyin, rohkaistun hankkimaan enemmänkin mukuloita...

Huhtikuun puolessa välissä saksalaisen ruokakauppaketjun hyllyille ilmestyi valikoima mukuloita.

Kaivelin sieltä valkoiset ja laitoin multiin.

Aika pian ne olisi voinut istuttaa suoraan uloskin, mutta koska ikkunalaudalla oli tilaa, laitoin esikasvatukseen.

Nämä minun esikasvatukseni ovat kyllä lukumäärältään aika vaatimattomat monien muiden kylvöksiin verrattuna, mutta laiskuutta se on. Niin kauan homma sujuu kun saavat köllötellä tuossa, karaisuvaihe tuntuu työläältä kun kasvihuonetta ei (vielä) ole.

Aina sitä miettii sipuleita, mukuloita ja siemeniä ihmetellessä, että miten ne osaavatkin kasvaa juuri sellaisiksi kuin on tarkoitettu. Ja useimmiten aivan ihmeellisen kauniiksi. Näistä möhköistä tulee valkoisia ruusuneidikkejä,

Nerine bowdenii 'Alba'. (kuvalinkki)

Nerinet, neidikit, kukkivat vasta myöhään syksyllä, elo-syyskuussa, jos lämpöä riittää. Nähtäväksi jää kuinka niiden kanssa käy.

Neljän viikon esikasvatuksen jälkeen gladiolukset ovat jo aika suuria. Viime vuonna istutin mukulat suoraan maahan ja sekin onnistui hyvin, jopa yllättävän hyvin... Viimevuotisista kukista voit käydä lukaisemassa bloggauksesta "Gladiolus, miekkalilja". Paahteisella seinustalla niistä tuli aikamoisia "monstereita".

Näissä esikasvatteluissa on nyt kahta eri erää mukuloita. Vihreäkukkaiset gladiolukset ('Green Star') ovat tämän kevään ostos, toinen satsi on viime vuodelta ruokakomeroon jäänyt pussillinen valkoisia. Niihin en suuria toiveita pannut: olivat vähän nahistuneita, mutta niin vain lähtivät nekin hyvään kasvuun, tosin vähän hitaammin.

Siperiankurjenmiekka, Iris sibirica, innostui tekemään sisällä jo yhden kukankin. Olen pyörinyt tuolla pihalla ja miettinyt näille paikkaa. Aika pian sen pitäisi löytyä,

maitopurkki alkaa käydä ahtaaksi.

Nyt nämä kasvattini ovat viettäneet viikon päivät ulkona ja illalla olen kantanut ne sisään. Takaoven vieressä olevan lipan alla valo on lisääntynyt päivän mittaan lempeästi, eivätkä ne ole altistuneet ihan suoralle paahteellekaan. Tuulensuojaisassa paikassa brugmansiankin lehdet ovat säilyneet vaurioitta. Viime yön ne saivat viettää penkillä, hengissä näyttävät olevan! Huh.

Karaisun aikana kasvit alkavat aluksi haihduttaa vettä nopeammin kuin sisätiloissa kasvaessaan, kastelusta on siis pidettävä huoli. Kannattaa myös muistaa, että maan tasossa ilma on viileämpää kuin vähän korkeammalla.

Suojaisa seinusta on hyvä harjoittelupaikka.

Lopuksi vielä esimerkki siitä mitä tapahtuu, jos sisällä elämänsä viettänyt kasvi viedään ulkoilman armoille ihan "kylmiltään":

Kun piharakennus oli saatu siihen kuntoon että sinne saattoi viedä kalusteita, ajattelin somistaa sitä vähän myös viherkasveilla. Olohuoneesta nappasin rönsyliljan ja kiikutin sen ulos. Tarkoitus oli tietysti tuoda se illalla sisälle, mutta tämä jäi vain hyväksi aikeeksi.

Seuraavana päivänäkin rönsylilja oli vielä ihan kunnossa, mutta kolmantena...

Aurinko ja tuuli olivat tehneet tehtävänsä.

Nyt olen napsinut nahistuneet lehdet pois, kastellut runsaasti, mutta antanut olla siellä missä on. Josko tokenisi. Jos ei tokene, muiden rönsyliljojen rönsyistä saa onneksi helposti uusia. Tätä metodia ei siis kannata kokeilla minkään arvokkaamman tai vaikeammin lisättävän viherkasvin kanssa...

Visiitti Mäkisenmäen arboretumin taimistolle Iitin Vuolenkoskelle

Mikäs on ajellessa Suomen toukokuussa läpi kauniin, kumpuilevan maalaismaiseman. Tällaisen elämyksen saa matkalla Mäkisenmäen arboretumiin ja taimistolle Iitin Vuolenkoskelle.

Toukokuun ensimmäinenä oikeasti lämpimänä päivänä hypättiin äidin kanssa autoon ja lähdettiin kohti vielä tuntematonta... 

Pienessä taimimyymälässä on tarjolla puita ja pensaita, havuja, perennoja, kesäkukkia ja yrttejä. Puita ja pensaita tullaan hakemaan kauempaakin, kesäkukkapuolella on varmaankin ajateltu palvelella erityisesti lähiseudun asukkaita, mutta jos tänne asti lähtee, kätevää on shoppailla nekin samalla.

Verkkokaupassa voi tutustua valikoimaan ja soittamalla ja varaamalla varmistaa että omat suosikit ovat saatavilla ja noudettavissa.

Surukuusia ja käärmekuusia, kaikkea jännää.

Melkein yhtä suloisia kuin siilit tai kissanpennut...

Jotkut puut ylettyvät melkein taivaaseen asti.

Koristeomenpuita, myös riippaversioita.

Muutama hortensia on aina paikallaan...

Orvokkien väriloistoa.

Yrttejä on monipuolinen valikoima.

Vietnamin korianteri oli uusi tuttavuus, sellainen lähti matkaan.

Puutarhatyökalut tai -koristeet eivät kuulu valikoimaan, mutta lähinnä kasvien tukemiseen tarvittavia tarvikkeita löytyy pieni valikoima.

Omat ostokset olivat melko vaatimattomat. Tai eivät oikeastaan... Kolme jasmiketta tarjoavat ihanaa, tuoksuvaa kukkaloistoa tulevina vuosina. Pikkujasmike Philadelphus 'Manteau d'Hermine',  kerrottukukkainen, sitruunantuoksuinen pikkujasmike Philadelphus x lemoinei 'Snowbelle' ja tähtijasmike Philadelphus lewisii 'Waterton' pääsivät jo illalla perennapenkkiin. Olen sijoittanut ne kaikki lähelle eri oleskelualueita jotta niiden tuoksustakin pääsee nauttimaan täysin siemauksin.

Äiti lupasi minulle syntymäpäivälahjaksi valitsemani havupuun. Lahjapuuksi valitsin nopeakasvuiseksi kuvatun tuijan. Lajike on Thuja occidentalis 'Degroot´s Spire'. Sen kasvutapa poikkeaa hieman tavallisista tuijista ja toivon, että siitä kehkeytyy näyttävä, pilarimainen puu pihaportille. Kiitos!

Leukotti, Leucothoe 'Rainbow', on minulle uusi tuttavuus. Se on ikivihreä, lamoavakasvuinen pieni pensas jossa on tummanvihreät, kirjavat lehdet. Ikivihreät ja havut ovat perennaistutuksissa hyviä, ne tarjoavat vehreyttä ja silmäniloa ympäri vuoden, ja yritänkin niitä aina muistaa lisäillä vähän sinne sun tänne. Toivottavasti pysyy hengissä, kestäväksi kyllä luvataan.

Kirjavalehtiset yrtit sulostuttavat nyt kylpyhuoneen lattian piikkausjätteestä muovattua kumpua.

Ihana tuoksu!

www.makisenmaki.com (klikkaa)

Mäkisenmäen Arboretum ja Taimisto Facebookissa (klikkaa)

Bloggaus ei sisällä kaupallista yhteistyötä, toivon vain, että Mäkisenmäelle löytää moni ja nuori, asialleen omistautunut puutarhuri menestyy vaikka puutarha-alalla on kova kilpailu.

Jos rautakauppojen ja ketjujen "steriilit" puutarhaosastot on jo nähty, mutta esim eteläisestä naapurimaasta, Virosta, löytyvät kotoisat puutarhamyymälät viehättävät, kannattaa lähteä elämysmatkalle Vuolenkosken Huutotöyryyn.

Tässä vielä linkki Maaseudun tulevaisuuden artikkeliin Jannesta ja hänen suunnitelmistaan parin vuoden takaa:

"Pelastan puiden erikoismuodot metsistä ennen kuin hakkuukone vetää ne matalaksi."

Karttalinkki

Pihatalo Cello Sund vol 4 - pintakäsittely

Onni on rautakauppa melkein naapurissa.

Tai no - miehen mielestä kirous. Minusta siellä on aina kiva käydä. Viihdyn rautakaupassa paljon paremmin kuin esim. vaatekaupassa.

Toukokuun ensimmäisellä viikolla siellä piipahdettiin useampaankin otteeseen. Maanantaina haettiin lisää maisemointikangasta, tiistaina värikarttoja ja keskiviikkona sitten pintakäsittelyaineet ja äitienpäivähortensia myöhempää käyttöä varten.

Mökistä tulee ulkoa harmaa, sisältä valkoinen ja oven väriksi tumman sininen.

Oikean harmaan sävyn valitseminen on yksi ihmiselämän suurimmista haasteista.

Päärakennuksen tuleva harmaan sävy on ollut valittuna. Tarkemmin sanoen sävyvaihtoehtoja ei ole enää ollut kuin kaksi. Tuumasimme, että pihamökki saa olla suunnilleen saman sävyinen, mutta pykälää tummempi. Loppusuoralle pääsivät Tikkurilan Puutalot -värikartasta Kuura (Q843) päärakennuksen vaaleammaksi sävyksi ja sen kaveriksi Halli (Q845) piharakennuksen väriksi. Toiset vaihtoehdot olivat myös Tikkurilan sävyjä: 618X, vaalea, ja 615X, tumma.

Rautakaupan vähän isompien värimallien kanssa mentiin vielä ulos. Niitä katseltiin pystysuorassa, vaakasuorassa, valossa, varjossa, vierekkäin ja erikseen. Kuura ja Halli taittoivat aavistuksen siniseen, päädyimme jälkimmäisiin.

Oven sävyksi valittiin ensin upea, hieman utuinen tumma sininen, Koli. Sävy vaihtui, mutta siitä tuonnempana...

Rakennuspaketin mukana tulevissa ohjeissa on kolmet eri pintakäsittelysuositukset. Tähän rakennukseen pätevät ne ensimmäiset, muut voi unohtaa.

Ensimmäinen käsittely tehdään ns. pohjusteella. Sen tarkoitus on hidastaa kosteuden imeytymistä puuhun ja estää homeiden ja muiden mikrobiaksvustojen ilmestyminen pinnoille. Se parantaa myös varsinaisen pintakäsittelyaineen tarttumista. Litralla saa käsiteltyä höylättyä puuta 10-12m2. 9 l riittää jos käsittelyn tekee yhteen kertaan.

Tässä kohtaa muutama "Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon" -tyyppinen vinkki.

• Tunnollinen ja viitseliäs käsittelee kaikki elementit pohjusteella jo ennen kasaamista. (Muut sitten, kun rakennus on pystyssä. Paljon hankalampaa. Paljon.) Tästä on myös se etu että pontitkin tulevat suojattua.

Pystyimme sentään vielä irrallaan olevat lattialaudat, peitelaudat ja listat käsittelemään molemmin puolin ennen paikoilleen laittoa...

• Koska pohjuste on todella voimakkaan hajuista, valmiit seinät kannattaa käsitellä viimeistään ennen katon laittamista, muuten jopa avonaisella puolella on todella epämiellyttävää työskennellä. Silmiä kirvelee ja käy henkeen. Hengityssuojain ja suojalasit olisivat ihan hyvä lisä työvarusteisiin tässä kohtaa.

Meillä ei tehty niin. Hengissä selvittiin, mutta ei ollut kivaa...

Pintakäsittelyt keskeytyivät toukokuisen takatalven ajaksi. Täällä meillä märkää lunta tuli kymmenisen senttiä, eikä mitkään ulkona tehtävät työt maittaneet yhtään. Lumien sulettua päästiin jatkamaan töitä.

Lisää hyviä neuvoja:

• Oikein fiksu, tunnollinen ja viitseliäs käsittelee myös kattovasat ja kattopaneelien alapinnat lopullisella käsittelyaineella, oli se sitten mikä tahansa, jos on tilaa, aikaa ja/tai säät suosivat. Räystäiden alusia ja kattovasoja ei ole kiva maalata tikkailla, kattokin värjäytyy nopeammin ja helpommin kun voi työskennellä vaakasuoralla, itseään alempana olevalla alustalla...

Harmaan ja valkoisen rajapinnat teipattiin, pieni sivellin ja tikkaat, ei siinä muu auta. Minä keikuin tikkailla, mies veteli harmaata takaseinään.

Harmaan näkeminen luonnonvalossa kaupan värimallien jälkeen on aina vähän jännittävää. Olimme kyllä tyytyväisiä sävyyn.

Kuvassa hieman sinertää, luonnossa ei niinkään. Työt keskeytyivät äkillisen rankkasateen vuoksi, joka pikkuhiljaa muuttui raekuuroksi.

Kattovasojen päät ja viistotukset kannattaa tuputella useaan otteeseen. Näissä kohdissa puun solukko on auki ja kosteus ja homeet pääsevät helposti pujahtamaan sisään.

Valkoisen puunsuojan peittävyys ei ole tietenkään yhtä hyvä kuin tummempien sävyjen. Hieman ohennetulla puunsuojalla saattaa paikoitellen tarvita kolmekin käsittelykertaa paikasta ja omasta vaatimustasosta riippuen. Harmaalle riitti kaksi kerrosta.

Jos ei muuta, ainakin listat kannattaa ehdottomasti käsitellä ennen kiinnittämistä.

Seinää vasten tulevat pinnat sivelin peittävällä puunsuojalla kertaalleen, reunat koitin saada siistiksi ennen kiinnittämistä ja ulospäin näkyvät, leveät pinnat vetelin kahteen kertaan. Jos paranneltavaa jää, ne on helppo sutia vielä ihan viimeiseksi vaikka ovat jo paikoillaan.


Ovi

Oveen valittiin vesiliukoinen ovi- ja ikkunamaali (Unica Akva) koska siihen haluttiin täysin peittävä väri ja hieman kiiltävämpi pinta kuin seinissä on. Tämä maali tarvitsee erilaisen pohjustuksen kuin peittävä puunsuoja:

Ovet käsiteltiin samalla pohjusteella kuin muutkin elementit, annettiin kuivua hyvä tovi, ja sitten pohjamaalia pintaan. Käytin Teknoksen Futura Aqua 3 -tartuntapohjamaalia. Pienin purkki, 0,45 l riittää mainiosti, sitä jää vielä muihinkin projekteihin. Hintaa purkilla on hieman alle 20 €.

Jos haluaa maalata tämän piharakennuksen talomaalilla, se pitää myös pohjamaalata kokonaan. Aika kova homma... En yhtään ihmettele, että tarjolla on valmiiksi pohjamaalattuja seinälautoja ja paneeleita. Pohjamaali on melko paksua ja tahmeaa ja hidasta levittää. Nykyiset peittävät puunsuojat ovat todella peittäviä, eli vaikka haluaa maalatun näköisen pinnan, peittävä puunsuoja riittää kyllä siihen.

Pohjamaalin tarkoitus on parantaa varsinaisen maalin tarttumista puun pintaan.

Ovi- ja ikkunamaali (tai talomaali) ei imeydy puuhun samalla tavoin kuin peittävät tai kuultavat puunsuojat, siksi sen käyttäminen on tärkeää.

VINKKI:

Muoviteippi on kalliimpaa kuin tavallinen maalarinteippi, mutta sen etuna on se, että se ei jymähdä kiinni ikkunalasiin vaikka olisi siinä pidempäänkin. Jo pelkkien kuivumisaikojen takia ovien käsittely ja maalaus vie paljon pidempään kuin esim. seinän käsittely. Pienellä investoinnilla säästää pitkän pätkän hermoja siinä vaiheessa kun teipit irrotetaan.

Kun pohjamaali oli kuivunut levitin ensimmäisen kerroksen maalia. Näytti aika vaalealta... Pohjamaali tietysti kuulsi läpi ensimmäisestä kerroksesta enkä menettänyt toivoa vielä tässä vaiheessa.

Maalasin yhden oven toisen puolen vielä kertaalleen ja laitoimme oven paikalleen nähdäksemme kuinka sävy muuttuu pystyasennossa ja omassa ympäristössään, mutta sävy oli edelleen liian "sininen".

Päätimme yhdessä että väri vaihdetaan. Toiveena yötaivaan sininen.

Olin ostanut maalia pienimmän purkin, 0,225 l, ja käytin sen kuitenkin loppuun. Tuolla määrällä sain maalattua ovet kertalleen (ja sen yhden puolen kahteen kertaan). Takaisin rautakauppaan. Keräsin värimallit kaikista tummimmista sinisistä ja kävin niitä katselemassa ulkonakin. Löytyihän se oikea: Teknoksen sisämaalisävyistä T1482, ihan täydellinen.

Maalamiseen ja pintakäsittelyyn kuluu aikaa huomattavasti enemmän kuin rakentamiseen. Ainakin meillä! Eri puunsuoja- ja maalikerrosten pitää antaa kuivua, pintakäsittely on tarkkaa puuhaa eri värien rajapinnoilla, valkoista saa vedellä kolmeenkin kertaan jos haluaa peittävän värin. Siihen väliin kun sattuu vielä takatalvi, jäämereltä puhaltava hyinen tuuli ja muutama raekuuro, näissä hommissa voi vierähtää viikko, kaksikin...

Mutta lopputulos palkitsee. Vielä on rapsuttelua, sisustamista ja portaiden tekoa, mutta niiden kanssa ei tarvitse nyt hätiköidä: katto on pään päällä ja seinät suojattu.

"Sisustus" on väliaikainen, autotallista haalittu.

Rahan ja pintakäsittelyaineiden menekki

Pohjuste 9 l

Harmaa peittävä puunsuoja  9 l (jäi vähän yli)
Ulkoseiniin kaksi kerrosta, umpinaisen puolen lattiaan yksi kerros.

Valkoinen peittävä puunsuoja 14 l
Sisäseiniin, sisäkattoon, kattovasoihin, otsalautoihin ja listoihin ohennettuna kolme käsittelykertaa, lopputulos lähes peittävä.

Oven pohjamaali 0,45 l (ei mennyt läheskään kokonaan)

Ovimaali 0,9 l
valkoisen pohjamaalin päälle tumman värin joutui maalaamaan kolme kertaa jotta peittävyys oli tasainen.

Vähän siveltimiä ja teippiä, kokonaiskustannus n. 500 €.

Tähän mennessä projekti on kaikkineen maksanut n. 3200 €.

Ei kaupallista yhteistyötä, kaikki tarvikkeet omalla rahalla ostettuja.

Kaikki aiheeseen liittyvät bloggaukset löydät tunnisteen Pihatalo alta.

Hyönteishotelli

Olen haaveillut hyönteishotellin rakentamisesta pitkään. Yhden, aika pienen, olen joskus askarrellutkin, mutta sen toteutus jäi vähän puolitiehen. Kun pihatalon palikat olivat paikallaan, huomasin, että kuljetuspakkauksesta ja erilaisista listojen pätkistä ym. jätemateriaalista jäi juuri sopivaa tavaraa hyönteishotellin rakentamiseen!

Tänään on satanut ja ollut kylmä, rakentelemaan ei päässyt. Siispä olen aikani kuluksi etsinyt ja koonnut eri lähteistä parhaita vinkkejä ja tärkeimpiä asioita jotka kannattaa ottaa huomioon hotellin rakentamisessa ja sijoittamisessa.

Minun rakennusmateriaaleissani on ongelmana se, että niitä ehdittiin osittain pintakäsitellä. Toivotaan että puuosat "tuulettuvat" riittävästi vielä tänä kesänä ja ötökät löytävät sinne tiensä...

Vinkki nro 1

• Rakentamisessa kannattaa käyttää mieluiten käsittelemättömiä  materiaaleja. Luonnonvahoja ja -öljyjä voi käyttää pintakäsittelyyn, tärkeintä on hajuttomuus ja myrkyttömyys

Kuvat pxhere.com ellei toisin mainittu.

Vaikka termi "hotelli" viittaa lyhytaikaiseen asumiseen, pörriäiset jäävät asumaan tähän pytinkiin pitkäksi aikaa ja saattavat talvehtiakin siellä.

Kuvalähde mtv.fi, Auta pelastamaan ötökät

Sisustaminen

Erilaiset pesämateriaalit houkuttelevat erilaisia hyönteisiä ja erilaisilla hyönteisillä taas on omat tehtävänsä puutarhassa ja luonnossa. Villimehiläiset ovat tarhamehiläisiäkin tehokkaampia pölyttäjiä, leppäkertut ja muut petohyönteiset taas saalistavat esim. lehtikirvoja.

• Suomalaiset villimehiläiset, erakkomehiläiset ja muurarimehiläiset, pesivät puiden ja ruokojen koloissa. Erakkomehiläisiä on Suomessa n. 190 lajia, muurarimehiläinen on uusi, mutta tervetullut laji. Hyönteishotellissa mehiläiset suosivat syviä, pyöreitä koloja joiden halkaisija on 4 - 10 mm. Näihin pyöreisiin koloihin kannattaa panostaa ja porata puupalikoihin eri kokoisia reikiä, esim. 4, 6, 8 ja 10 mm

Muurarimehiläiset munivat koloihin ja muuraavat kolot umpeen savella ja hiekalla. Toukat talvehtivat koloissa ja seuraavana kesänä pihassa on pölyttäjiä jo paljon enemmän kuin ensimmäisenä kesänä.

• Harsokorennot ja pistiäiset suosivat männynkäpyjä
• Leppäkertut viihtyvät kuivien kuorenpalojen suojassa ja pitävät erityisesti vaakatasossa olevista koloista ja syvennyksistä.

Parhaat pesäntäytteet

• Kuivat koiranputket, järviruoko, ontot perennojen varret, ontot bambukepit
• Männynkävyt, kuorikate, männyn kuoren ja tuohen palat
• Sammal, kuiva heinä, kuivunut ruohosilppu, lehdet ym. haravointijäte
• Reiälliset tiilet ja kukkaruukut
• Niini, sisalnaru, olki
• Lahopuu
• Oksanpätkät, kuivuneet kukinnot

Hyönteishotellin koko

• Hyönteishotellin pitäisi olla tarpeeksi syvä. Optimaalinen syvyys olisi googlailujeni perusteella 15 - 20 cm, useimmat markkinoilla olevat valmiit tuotteet eivät kyllä näin syviä ole. Jos ja kun tinkii syvyydestä, talvehtimismahdollisuudet ja -halut saattavat heiketä. Muuten koko ja muoto voi olla mikä tahansa.

Pieni ja sievä pieneen puutarhaan tai parvekkeelle.

Jos lääniä riittää, hyönteishotelli voi olla hyvin suurikin.

Tämän upean halkopinon pitkän, vanhan aitan seinustalla, kuvasin vappuna miehen enon luona. Halkopinot ovat pesimis- ja talvehtimispaikkoja monille hyönteisille. Siististi ladottu halkopino on myös jokaisen pihan kaunistus.

Sijoituspaikka

• Paras paikka hyönteishotellille on aurinkoinen seinusta, mieluiten aamuaurigon suunta tai etelä, jolloin aurinko pääsee lämmittämään ja kuivaamaan pesän.

• Hyönteishotelli kannattaa sijoittaa ainakin 1 - 1,5 m korkeuteen, mutta korkeammallekin sen voi laittaa.

• Hyönteishotelli kannattaa laittaa puutarhassa sinne, minne pölyttäjiä toivoo tai missä niille on tarjolla ravintoa, kukkia. Tarhamehiläisten keruumatkat ylettyvät jopa kolmen kilometrin päähän kotipesästä, eli pölyttäjiä riittää kyllä tontin jokaiseen nurkkaan vaikka pölytettävät eivät ihan pesän vieressä olisikaan. Tärkeämpi argumentti sijoituspaikkaa ajatellen on lämpö ja suoja.

Lämpimällä seinustalla, räystään alla, hyönteisten pesät ovat suojassa sateelta ja tuulelta. 

Punainen ja keltainen väri houkuttelevat päiväperhosia puoleensa. Keltainen väri yhdessä ultraviolettivalon kanssa näkyy perhosen silmissä ns. mehiläispurppurana. Jos hyönteisten näkökyky (ja niiden merkitys ylipäätään) kiinnostaa, siitä voi lukea lisää Noora Ruthin opinnäytetyöstä "Pölyttäjähyönteiset osana kasvillisuuden monimuotoisuutta". Värinäöstä alkaen s. 23.

Valmiiden perhoshotellien "perhososasto" on askarruttanut mieltäni. Miksi lentoaukko on tuon muotoinen ja mitä perhoset kaipaavat pesiensä pehmusteeksi? Onko siellä yksi vai useampi kolo ja montako perhosta mahtuu yhteen lokeroon?

Vastaukset sain Facebookin "Luonnonmukainen hyötypuutarha" -ryhmästä, kiitokset sinne!

• Lentoaukon muoto mahdollistaa päiväperhosen siipien mahtumisen "ovesta sisään", mutta estää esim. lintuja pääsemästä apajille.

• Perhosille tarkoitettuun lokeroon kannattaa laittaa vaikkapa löyhällä kiepillä olevaa pajunkuorta tai heinää.

• Perhosille voi rakentaa myös oman, pelkästään niille suunnitellun hotellin.

• Perhoshotellin paras sijoituskorkeus on n. 1,5 m.

Päiväperhosista Suomessa talvehtivat aikuisina mm. suruvaippa, nokkosperhonen ja neitoperhonen. Ne tarvitsevat hieman lämpimämmän paikan talvehtimiseen, mutta sitruunaperhonen viettää talven taivasalla talventörröttäjin varsilla tai varvikoissa. Sitruunaperhonen saattaisi siis talven perhoshotellissa viihtyä ja monasti se onkin kevään ensimmäinen perhonen jonka näkee.

Ensimmäiset perhoset lähtevät liikkeelle jo helmi-maaliskuussa. Nämä aikuiset yksilöt ovat ilonamme kesäkuulle. Heinäkuussa alkaa sukupolvenvaihdos: toukkina talvehtineet ovat kehittyneet perhosiksi ja lähtevät liikkeelle. Syys-lokakuuussa perhoset vetäytyvät taas talviunilleen.

Kuvalähde thegrowingobsession.co.uk, Top Tips for Insect Hotel

Kun pieniä perhoshotelleja sijoittaa vaikkapa oleskelualueiden läheisyyteen, saa perhosista ja niiden kauneudesta nauttia varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn.

Muuta:

• Pyöreisiin koloihin kannattaa panostaa, ne tuovat puutarhaan parhaat pölyttäjät.

• Hyönteishotellin voi viedä talveksi ulkovarastoon tai suojata sen muuten, jotta linnut eivät pääse nokkimaan pesiä. Suojauksen on oltava hengittävä.

• Hyönteishotelleihin majoittuvat ainoastaan nk. erakkohyönteiset. Näillä hyönteisillä ei ole omia parvia eikä tarvetta puolustaa pesiään esim. tarhamehiläisten tapaan, siksi ne ovat turvallisia pihapiirissä.

Oi ihana toukokuu?

Tänä keväänä tuntuu että kevät ja maailma ovat pysähtyneet kaksi kertaa.

Ensin korona, nyt tämä.

Vielä aamulla keräilin lehtokotiloita. Satoi, mutta sentään vettä.

Iltapäivällä piti jatkaa pihahommia.

Tulppaaneilla väriä talviseen maisemaan.

Pioneita käy vähän sääliksi, mutta varmasti selviävät.

Iris pumiloista ei näy kuin lehtien kärjet. 

Lunta on 10 cm.

Norjanangervo viheröi.

Pihakalusteiden uudet "pehmusteet".

Nämä jaksoivat syttyä illalla. Ihan kaunista.

Nuotiopuille ei ole juuri nyt käyttöä.

Nyt aamulla näyttää ihan helmikuun lopulta tai maaliskuun alulta.

Seuraavaksi kevät pikakelauksella? Sitä odotellessa kaivan vielä untuvatakin esiin.