Kevät on ihana vuodenaika: kaikki on vielä edessä, kaikki on heleän vihreää ja yhdessäkin päivässä tapahtuu paljon. Esim. voikukkaa ei aamulla ole, iltapäivällä se on hehkeänä täydessä kukassa.
Helatorstain ansiosta moni on viettänyt pitkää viikonloppua, niin minäkin. Säät ovat suosineet, vihdoinkin, ulkona puuhastelua ja olen keskittynyt kolmeen asiaan: kitkemiseen, kanttaamiseen ja öljyämiseen.
Olen tehnyt potageriin käytävät vanhoista puulaatoista, jotka entisellä asukkaalla olivat terassikatoksen alla. Osa oli edelleen hyvässä kunnossa, osa aika kulahtaneita, mutta öljyämällä nistä tuli kuin uudet. Huonoimmat laitoin paikkoihin, joissa ei juuri kävellä ja parhaat sinne, missä kuljetaan eniten.
Talven jäljiltä laatat olivat tietysti taas haalistuneet, mutta mustalla puuöljyllä ilme koheni. Käsittelin samalla myös viljelylaatikoiden ulkopinnat kertaalleen.
Laattojen alla on messumattoa. Kun olin nostellut laatat pois öljyämistä varten, sain lakaistua pois niiden alle kulkeutuneet männynneulaset ja irtomullan. Ajan kanssahan nämäkin maatuvat, muuttuvat mullaksi ja lyhentävät laattojen ikää.
Illalla maistui lasillinen kylmää valkoviiniä pihamökin portaalla. Ihastelin taas noita kottikärryjä ja tajusin, että ne ovat palvelleet minua 20 vuotta! "Reksiterikilvessä" on ikäni numeroina sinä vuonna kun sain ne syntymäpäivälahjaksi, muuten en olisi muistanut.
Aamulla projektit jatkuivat. Kolmen päivän urakointi kanttauksen ja kitkemisen parissa alkoi jo aiheuttaa lievää kisaväsymystä, joten puuhastelin myös vähän kevyempiä hommia. Vielä viimeinen kerros Valttia pihamökin hyllyihin.
Tämä masentaa aina ja aina menen samaan halpaan: kun värisävyn nimi on "kaarna", saa oranssia tavaraa, vaikka omassa mielessä välkyy kuva tummasta, puhtaan ruskeasta sävystä. Piti oikein tarkistaa, kumpi on oikeassa, minä vai maalitehtailijat...
"Kotoisessa metsämännyssä on kahdenlaista kuorta: tyvessä tummanruskeaa kaarnaa ja ylempänä ohutta, punaruskeaa ja hilseilevää kuorta." suomenluonto.fi
Eli se männyn rungossa lepattava oranssi tavara EI ole kaarnaa, vaan kuorta. Tämä on vähän sama kuin maalipurkin kyljessä lukisi "veden vihreä" ja sitten sävy olisi otettu vaikka Kolera-altaasta... No, kestän.
Kynttilälyhdyt saivat auringon ja sateen piiskaamalle pinnalleen kevyen spray -suihkun, mutta tämä kyseinen sai kokonaan uuden ilmeen. Lyhty oli alunperin väriltään "patinoitunut valkoinen", mutta musta ja kulta nostavat luomuksen aivan uudelle levelille!
Viikonloppuna suoritettiin myös ensimmäinen nurmikonleikkuu. Ensimmäisenä tuoreesta katteesta pääsivät nauttimaan kasvimaalla sipuli ja valkosipuli. Istutusalueilla sitä saivat klematikset ja niiden eteen istutetut, Ninalta saadut helleborukset. En malttaisi millään odottaa ensi kevään kukintaa, sellaisia ihanuuksia sieltä on tulossa!
Kantattavaa istutusalueiden ja nurmikon rajaa on puutarhassa suunnilleen 200 m. Äänikirjat ovat olleet pelastus: Joona Linnan seikkailuja kuunnellessa homma on käynyt kuin itsestään...
Rikkaruohosaalis koostuu pääasiassa voikukasta, maahumalasta, yksinäisistä nurmituppaista ja suikeroalpista. Tätä tavaraa kertyi neljä kottikärryllistä. Mutta on se vaivan väärtti. Pari kertaa teen sen vielä kesän aikana, mutta jälkihuolto menee huomattavasti rivakammin ja helpommin kuin tämä kevään ensimmäinen kerta.
Kanttausrauta on Fiskarsin teräksisen istutuslapion ja haravan ohella ihan paras työkalu puutarhan siistimiseen.
Kevät on ihmisen parasta aikaa. Ja nyt raskain ja epämiellyttävin osa on suoritettu.
