No, kaipaahan se pientä laittoa...

Kun tulimme taloon ensimmäisen kerran kaupanteon jälkeen, se

tuntui kovin, kovin pieneltä. Muistikuvissani se oli ollut paljon suurempi.
Mies lohdutti: "eihän mekään kauhean isoja olla!".  No ei olla, ihmettelin

vain miten esim. kuuden hengen ruokapöytämme mahtuu tuohon ruokailutilaan...

Haitariovet löysivät uuden kodin Tori.fi:n kautta ja tilaa tuntui heti

olevan enemmän. Ja mahtui se ruokapöytäkin. Jopa oikein hyvin.

Talossa on ollut tietysti lautalattiat, mutta olohuoneessa, toisessa makuuhuoneessa,

eteisessä ja ruokailutilassa on nyt Saima-parketti. Se on kaunis ja sopii talon henkeen,

mutta siitä joudutaan luopumaan lattiaremonttien myötä.

Keittiö veti melko sanattomaksi. Mutta - aika aikaansa kutakin! Se

on varmasti ollut entiselle asukkaalle mieluinen ja varsin hienokin aikanaan.

Hyvn ollaan tässä pärjäilty, vähän tuohon on jopa kiintynyt.

Makuuhuoneessa on alkuperäinen lautalattia ja ikkunat pohjoiseen.

Originaalia 60-luvun tyyliä. Tyttökaverini huudahti ensi kertaa

käydessään: "Oi! Sivusta painettava vesisäiliö!". Putkialalla toimiva miehensä

totesi että "minä näen tuossa vain 11 litraa vettä jokaisella käyntikerralla."

Pihasisäänkäynnin katosta on revitty styrox-levyt kuntotarkastuksen

yhteydessä. Paneelikatto kunnostetaan ja tuossa alareunassa näkyvät

kaukolämpöputket koteloidaan. Seinäpäällystekin menee uusiksi.

Lattiakaivollinen tila tulee taipumaan myös kodinhoitohuoneeksi.

Pesuhuoneen betonilattia on nähnyt parempiakin päiviä...

Kynttilänvalo tekee ihmeitä pienille epäkohdille.

Taulut, koriste-esineet ym. "ei niin tarpeelliset" ovat varastossa odottamassa

remontin valmistumista. Vanhoilla kalusteilla, aika askeettisella linjalla ja 

kynttilänvalossa mennään olohuoneessakin...

VINKKI: Usein kuulee sanottavan, että kannattaa asua talossa vuosi ennen kuin ryhtyy tekemään remonttia. Se on aivan totta, kyllä kannattaa.

Alun perin tarkoituksemme oli tehdä remontti ennen muuttoa lainarahalla ja entisessä vuokrakodissamme asuen. Tämä mahtava suunnitelma tyssäsi siihen, että juuri ennen meidän kauppojamme lainsäädäntö lainojen suhteen oli tiukentunut, emmekä saaneet remonttilainaa asuntolainan kylkeen.

Otettiin käyttöön "plan B": Miehen asunto myyntiin! Myyntiin laitto venyi hieman vessa- ja suihkuremontin takia, mutta nyt siinä asunnossa on kaikki kunnossa ja odottelemme oikeaa ostajaa.

Tällä välin minä olen tehnyt remonttisuunnitelmia: laatat, lattiamateriaalit ja melkein kaikki mahdollinen on kerennyt vaihtua moneen otteeseen tässä talven aikana. Olisi harmittanut aika paljon, jos olisimme "päässeet" tekemään remonttia heti loppukesästä. Emme olisi esim. hoksanneet edes harkita vesikiertoista lattialämmitystä.

Eli: asu vuosi ennen kuin ryhdyt mihinkään suurempaan, maltti on valttia, vaikka kuinka polttelisikin remontin aloittaminen. Sisustuslehtien selaaminen ja netissä surffailu lievittävät tuskaa.

Uuteen kotiin

Kaupat päästiin tekemään elokuun puolessa välissä ja silloin alkoi tietysti kauhea pakkaaminen. Työkiireiden vuoksi nukuttiin vielä kaksi yötä vanhassa kodissa, mutta kolmas yö vietettiin jo uudessa. Sänky tuotiin ensimmäisenä ja se asetettiin olohuoneeseen koska tarkoitus oli aloittaa tapetin vaihto makuuhuoneessa.

Suurimman osan omaisuudestamme pakkasimme laatikoihin odottamaan remontin valmistumista. Koska koko talo pitää tyhjentää lattiaremontin ajaksi, ajattelimme pääsevämme sitten aikanaan helpommalla. Ja arvatkaas mitä... Yhtään tavaraa en ole laatikoista kaivannut! Täytynee raakata taas kovalla kädellä kunhan pääsemme oikeasti sisustamaan. 

Miten tuon palmun saisi psymään hengissä... Ei ole enää yhtä hyvässä kunnossa.
Tässä kuvassa näkyy pation liuskekivilaatoitus. Se on ihana, mutta vaihtaa paikkaa.
Laatat siirretään suuren tuijan alla olevalle oleskelualueelle ja patiolle tulee 

tasaisempi pinta, jotta siihen saadaan ruokapöytä asettumaan paremmin. Patio on 

etelään ja sille paistaa aurinko ihan koko päivän.

Ensimmäiset iltaskumpat jättituijan alla. Pullo löytyi keittiön työpöydältä: 

myyjän terveiset meille. 

Elokuun illat olivat ihanan lämpimiä ja lämpöä jatkui pitkälle syksyyn. 

Pääsimme siis viettämään pihaelämää vielä pitkään, sitä 

olimme eniten kaivanneetkin.

"Mun piha!"

Yksi pihan sykähdyttävimmistä elementeistä on tämä omenapuu, joka on

leikattu juuri niin kuin pitää: se on matala ja sateenvarjon mallinen. Vaikka en 

pitkänhuiskea ole, yletyn leikkaamaan vesiversot ja keräämään sadon ilman

tikkaita tai muita apuvälineitä. Omenapuu oli kuulemma entisen omistajan

pojan silmäterä. Runko nyt on vähän vino, mutta eiköhän tuo "kainalosauvallaan"

pystyssä pysy koko loppuelämänsä, lieneekö tarkoituksella vinoon laitettu?

Tuolla takana kulkee päättyvä katu ja sen takana nousee metsäinen, 

kallioinen rinne. Liikennettä ei juurikaan ole, kävelijöitäkin melko satunnaisesti.

Olimme tulleet kotiin. Tuntui ihan taivaalta.

Kurkistus talviseen puutarhaan

Tänä talvena lunta on tullut enemmän kuin riittävästi. Hyvä niin: laventeleilla, bambulla ja aremmilla ikivihreillä on paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä. Lumitöitä on kyllä riittänyt, mutta onneksi pihassa on tilaa myös valtaville lumikasoille.

Norjanangervo, (Spiraea 'Grefsheim', hybridspirea)

Tätä harvensin loppukesästä aika raskaalla kädellä. Vaikka norjanangervo ei niin hääppöinen ole,

se on kuitenkin kevään ensimmäisiä kukkivia pensaita. 

Pidän sen valkoisista kukista, ne kertovat alkavasta kesästä.

Vuorimänty (Pinus mugo)

Talon takana vuorimännyt ovat saaneet kasvaa kaikessa rauhassa 60-luvun alusta asti. Niitä voi ihailla keittiön

ja ruokailutilan ikkunoista. Koska lumikuormaa on riittänyt, olen käynyt pudottelemassa lunta niiden oksilta. Kuvan vasemmssa laidassa oleva lumipaakku on naapurin vuorimänty. Ulkovalotkin oli viritetty vähän paremmin,

nyt niistä suurin osa on hangen alla: ensin tulivat kovat tuulet, sitten lumi. Ensi vuonna tiedän paremmin...

Jättituija (Thuja plicata)

Tämä tuija on aivan uskomaton... Talon poika on saanut sen aikoinaan syntymäpäivälahjaksi 

paikalliselta puutarhurilta ja ikää on n. 50 vuotta. Myyjät arvelivat että

haluamme kaataa sen, mutta emme varmasti kaada! Se tarjoaa varjoisan

istuskelupaikan kesällä ja suojaa rhododendroineita, hostia ja helleboruksia 

auringon paahteelta, myös pikkulinnut viihtyvät sen oksistossa.

Jos olisimme kaataneet tuijan, rungot olisivat päätyneet kitarapajalle,

mikä sekin olisi ollut aivan kunniakas loppu tälle upealle puulle. 

Pihamännyt pakkasaamun auringossa. 

Orapihlaja (Crataegus) voi olla talvella hyvinkin veistoksellinen.

Tämä se on!

Ei mennyt kuin muutama päivä ajelustamme meille entuudestaan tuntemattomalla kadulla, kun löysin myynti-ilmoituksen talosta joka vastasi toiveitamme täysin:

Se oli juuri sillä alueella kuin toivoimmekin sen oleva.

Yksikerroksinen.

Täydellisen kokoinen piha.

Päättyvä katu.

Naapureina samanmoisia pieniä omakotitaloja.

Tonttien rajoilla korkeat orapihlaja-aidat.

Plussina vielä edullinen vuokratontti, jonka vuokra-aika jatkuu niin pitkään, että meistä on jo aika jättänyt kun se päättyy, kaukolämpö ja vähintäänkin kotuullinen hintapyyntö.

Lähetin sähköpostia välittäjälle siltä istumalta ja sovimme näytön seuraavaksi päiväksi. Illalla piti kyllä lähteä ihanuutta kaselemaan paikan päälle. Nähdessään talon ja tontin mieskin unohti sanansa "ei sitten mitään remonttikohdetta!".

Emme tohtineet mennä porttia pidemmälle vaikka tiesimme talon olevan tyhjä. Huokailimme ja ihastelimme portilla aikamme ja lähdimme kotiin.

Seuraavana päivänä pääsimme kiinteistönvälittäjän kanssa katsomaan taloa sisältä. Auringonvalo tulvi sisään etelään antavista, seinän kokoisista olohuoneen ikkunosta.  Ruokailutila, pari sopivan kokoista makuuhuonetta... Vessassa sivusta painettava pytty! Keittiössä marokkolaishenkiset 70-luvun muovimatot lattiassa ja välitilassa, saunan eteisen muovimatossa kaukolämpöputken polttama tumma rantu, vessan betonilattia vähän rapistunut ja halkeillutkin, mutta pata ja puulämmitteinen kiuas. Olimme aivan ihastuksissamme.

Mutta se hinta. Miksi niin edullinen? Kuntotarkastusta lukemallahan se selvisi: talo on rakennettu kalliolle laatan päälle ja kosteuseristeenä on käytetty ajan tavan mukaan bitumia, joka sisältää kreosoottia. Kreosootti hengitysilmassa on myrkky siinä missä esim. formaldehydi.

"Kreosootti (kreosiitti, koliterva, karboliterva) on yleisnimitys useille korkean lämpötilan avulla puusta, kivihiilestä tai kreosoottipensaan pihkasta valmistetuille kemiallisille aineille. Näissä aineissa on jopa satoja erilaisia kemiallisia yhdisteitä, kuten polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH-yhdisteet), fenoleita ja kresoleita. Kreosoottia on pitkään käytetty puunkyllästysaineena suojaamaan esimerkiksi 

sähkö- ja puhelinpylväitä ja ratapölkkyjä."

-Wikipedia-

Vaikka kuntotarkastus äkkisiltään oli melko karua luettavaa, mitään muuta sen kummempaa tai erityisen poikkeavaa vikaa talosta ei ollut löytynyt varsinkin kun sen ikä otettiin huomioon. Pyysin kuitenkin raportin mukaan rauhassa luettavaksi ja avuksi remonttibudjetin tekoa varten.

Kun olimme lähdössä, kiinteistönvälittäjä sanoi, että mukavaa kun käy kerrankin katsojia, jotka eivät vain ryhdy luettelemaan (ilmiselviä) puutteita. Ja minä sanoin miehelle kun ovi sulkeutui perässämme, että "siellä olivat ne kitarat olohuoneessa, ne olivat merkki. Tästä talosta tulee meidän koti".

Koko illan istuin koneella googlailemassa kreosoottisaneerausmetodeja, materiaalien hintoja ja koitin laskea inhorealistisen remonttibudjetin jonka avulla voisimme päättää, lähdemmekö tekemään talosta tarjousta ja minkälaista. 

Kaikki lattiat ylös, uudet lattiat ja mahdollisesti eristeet. Keittiö, wc ja suihku kokonaan uusiksi. Sähkötöitä, viemärin sukitus. Sisäkattojen maalaus, uudet seinäpinnat ja ehkä lattialämmitys? Ikkunat ja katto oli onneksi uusittu hiljattain, niihin ei tarvinnut budjetoida mitään. Kun laskin kaiken ovh:lla ja lisäilin muutaman tonnin sinne, tänne, päädyin 40 000 €:een. Päätimme tehdä talosta täyden rahan tarjouksen varmistaaksemme sen, että tarjous hyväksytään  ja myyjä suostuu hieman odottamaan kaupantekoa. Meillä ei nimittäin vielä ollut rahoituksesta tiedossa muuta kuin sovittu aika lainaneuvotteluun.

VINKKI: Koita hoitaa asuntolainaneuvottelut jonain muuna ajankohtana kuin heinäkuussa.

Teimme siis ehdollisen, täyden rahan tarjouksen joka hyväksyttiin. Sitten vain jäätiin odottamaan pankin vastausta, joka tietysti vei normaalia kauemmin kesälomien takia.

Ne olivat elämäni pisimpiä päiviä ja viikkoja. Olin kuitenkin varma siitä, että saamme unelmiemme talon ja viihdytinkin itseäni kesän kuumina hellepäivinä kiertelemällä ilmastoituja rautakauppoja ja tutustumalla mm. erilaisiin lattiamateriaaleihin, laattavaihtoehtoihin, suihkuihin ja vessanpönttöjen uutuusmalleihin.

Taloja, taloja, taloja

Niitä talojahan piti sitten lähteä katselemaan. Hintataso yllätti, aika edullisia olivat. Useimmat talot kävin katsomassa yksin, mehukkaimmat, potentiaalisimmat kohteet katsastimme miehen kanssa yhdessä.

Toivomuslistalla oli kaksi makuuhuonetta (toinen työ-/vierashuoneeksi),  riittävän suuri, ei kuitenkaan liian iso piha, jossa minä voin toteuttaa itseäni puutarhurina, autotalli/varasto josta on helppo siirtää soittokamat autoon ilman portaissa kulkemista ja tietysti sauna, mielellään puulämmitteinen. Toivoimme myös, että talo ei olisi kovin kaukana keskustasta ja että alue olisi rauhallinen ja mukavan näköinenkin. "Eikä sitten mitään remonttikohdetta", oli miehen toivomus. Selvä!

Paljon näimme kivoja taloja, mutta aina joku "mutta"... 
Jos talo oli juuri remontoitu, se ei vastannut meidän mieltymyksiämme. Useimmiten tökkäsi keittiö, johon oli laitettu vaaleat tai puunväriset holvikaariovet. Ei haluttu uutta, sinänsä ihan hyvää ryhtyä purkamaan.

Joskus yläkerrassa makuuhuone oli ok, mutta se työtilaksi ajateltu oli liian pieni.

Joissakin taloissa, sinänsä ihan viehättävillä alueilla, kolme rajanaapuria pienen tontin ympärillä tuntui liialta.

Jos tontti rajoittui vilkkaasti liikennöityyn tiehen, ei auttanut, vaikka kiinteistönvälittäjä sanoi, että "kyllä tuohon liikenteen meluun tottuu".

Eräs ihana talo sijaitsi sinänsä viehättävän mäen päällä. Kun olimme kavunneet parkkipaikalta piiiiitkät, pitkät portaat, saimme kyllä hengityksen tasaantumaan ennen kuin välittäjä saapui paikalle. Upea paikka, mutta emme edes ryhtyneet kuvittelemaan mitä kotiin pääseminen, tai sieltä poistuminen varsinkin talvella vaatisi.

Yksi talo oli melko täydellinen. Ihan lähellä keskustaa ja sellaisella alueella, jolla olin unelmoinut aina asuvani. Hinta oli edullinen, talo kiva, piha sopiva. Edullisen hinnan syykin sitten kyllä paljastui: tontin vuokrasopimus päättyy ja kaupunki myy tontit ensi vuonna, eikä tonttimaa 2 km torilta ole kotikaupungissamme kovin edullista. Siihen tyssäsi se.

Idylliä keskustan tuntumassa. Kuva lainattu paikallisen omakotiyhdistyksen sivulta.

Joskus mielenkiinto lopahti naapureiden pihoja katsellessa: autonromuja, keskeneräisiä projekteja, pressuilla peiteltyjä erilaisia epämääräisiä pinoja jotka näyttivät siltä, että pitkään olivat olleet ja tulisivat vielä pitkään olemaan...

Eräänä päivänä kävimme katsomassa omakotitaloa yhdeltä suosikkialueeltamme. Kellarikerroksessa oli tilaa vaikka kuinka paljon: bändille treenikämppä, puutyöverstas ja vaikka pieni ompelimo olisivat sinne mahtuneet saunan, takkahuoneen, suihkuhuoneen ja kodinhoitohuoneen lisäksi. Yläkerran suurimmassa huoneesta olisi voinut tehdä vaikka balettisalin! No, eihän me kaksi niin suuria tiloja tarvita, mutta tulihan sekin nähtyä. 

Kun lähdimme ajelemaan kaupan kautta kotiin, päätimme tehdä pienen mutkan ja ajaa sellaista katua pitkin, jota emme kumpikaan oikein olleet koskaan ajaneet. Mäki alas ja tien oikealla puolella levittäytyi rivi pieniä, hurjan söpöjä omakotitaloja suurilla puutarhatonteilla, jotka takaosastaan rajoittuivat metsäiseen rinteeseen.

Sateliittikuvaa alueesta

Luonto lähellä, torille 3 km.

"Täällä voisin asua!"
"Niin minäkin", vastasi mies.

Toiveet alkoivat täsmentyä ja listalle oli tullut vielä yksi asia: kaikki tilat yhdessä kerroksessa. Olemme 50 + v, emmekä enää nuorru. Kolmessa kerroksessa asuminen olisi hankalaa nyt, tulevaisuudessa ehkä vielä hankalampaa.  Alkoi se portaissa kulkeminen jo näytöillä vähän harmittamaan. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, olemme sen verran laiskoja ja mukavuudenhaluisia, että loppujen lopuksi olisimme varmasti asuneet keskikerroksen keittiössä ja olohuoneessa, yläkerran huoneet olisivat jääneet käyttämättä...

Vaikka perinteiseen rintamamiestaloon ei päädyttykään, oli hyvä käydä katsomassa erilaisia taloja eri paikoissa. Uskon siihen, että mitä enemmän tekee asioita, joskus turhiltakin tuntuvia, jotka kuitenkin jollain tavalla liittyvät käsillä olevaan aiheeseen, se kannattaa. Tässä tapauksessa hyöty oli se, että saimme paljon tietoa tarjonnasta, hintatasosta ja ennen kaikkea siitä, millaiseen taloon haluaisimme muuttaa ja millaiseen emme.

Kotona istahdin taas koneen äärelle ja jatkoin kohteiden selailua...

Ei meidän pitänyt taloa ostaa

Mutta niin vain kävi. Parhaat asiat elämässä ovat usein sattumankauppaa.

Tuttavamme halusi muuttaa Helsingistä pienempään kaupunkiin, mutta sanoi, että vieraasta kaupungista talon etsiminen on kovin hankalaa. Missä lähin koulu? Onko rauhallinen, mukava ympäristö? Liikenneyhteydet, ulkoilumahdollisuudet, leikkikentät... Ja sitten se hintataso: mitä talosta kannattaa maksaa?

Lupasin auttaa talojen katselussa, kertoa kunkin kohteen sijainnista ja ympäristöstä. pääseekö nopeasti motarille, millainen olisi lasten koulumatka ja arvioida myös sitä, minkälainen tarjous talosta kannattaa tehdä.

Asuimme itse tuolloin oikein idyllisessä, suuressa puutalokaksiossa muutaman korttelin päässä ydinkeskustasta. Olin täydellisen onnellinen päästessäni pois väliaikaisesta, lähiössä sijainneesta pikkukaksiostani. Miesystävälläni oli tuolloin vielä oma puutalo-osake aivan lähellä, se annettiin vuokralle ja muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Vuokra oli kohtuullinen, naapurit mukavia, pihalla valtavia omenapuita, huoneissa kuusiruutuiset ikkunat ja reilusti huonekorkeutta.  Idylli oli täydellinen.

Ensimmäinen joulu.

Tehty vuosia, vuosia sitten. Kulkenut mukana muutosta

toiseen, välillä ollut jemmassakin.

Keväällä ikkunoista ei näkynyt kuin omenankukkia!

Miehen isoäidiltään perimä ryijy aiheutti hieman kauhua,

mutta siitä tulikin oikein hieno juttu alkovin seinälle.

Suureen keittiöön paistoi aamuarinko. Tämä korituoli oli

kaikkien suosikkipaikka: hyvät näkymät joka suuntaan ja tarjoilu pelasi.

Keittiössä pidettiin monet kivat juhlat niiden vajaan kahden vuoden aikana, jotka

ehdimme talossa asua.

Ensimmäinen kesämme talossa oli se 2017 kesä jolloin satoi koko ajan. 

Jos ei satanut, tuuli vimmatusti. Perennapenkkiä aloittelin vähän ikkunan alle...

Aika paljon tuli oleiltua kuitenkin sisätiloissa. Kesä 2018 olikin sitten kaunis ja lämmin ja vietin paljon aikaa Etuovi.comissa ja Oikotiellä bongailemassa rintamamiestaloja ystäväpariskunnalle.  Ihailin rintamamiestalojen tunnelmallisia keittiöitä puuhelloineen, pihoja vanhoine omenapuineen ja istutuksineen. Pergoloita, kasvihuoneita, pihasaunoja, vinttikamareita ja maakellareita...

Pankit ovat ystävällisesti sijoittaneet näille sivustoille myös lainalaskurin. Pian hoksasin, että voisimme  maksaa omaa taloa huomattavasti pienemmällä summalla kuin mitä nyt maksoimme vuokraa ja pikkuhljaa se ajatus omasta talosta ja puutarhasta alkoi vallata ajatukset. 

Yhtenä päivänä rohkaisin mieleni ja sanoin miehelle: "Ostetaanko talo?"
Vastaus oli: "Ostetaan vaan!"