Pitihän sitä testata: Frex -peruna

Tästä kohisee koko ruokamaailma. Tai ei ehkä ihan koko, mutta perunaa arvostavat eurooppalaiset huippukokit ainakin ovat sen raaka-ainevalikoimaansa kelpuuttaneet.

Me suomalaiset olemme onnelisessa asemassa: kaupasta saa aivan kelvollista, kotimaista perusperunaa. Omassa pihassa tai kasvimaalla kasvatettua ei tietenkään päihitä mikään, mutta entäs nyt sitten tämä Frex... Sitäkin saa ihan tavallisesta, hyvän valikoiman ruokakaupasta ja pitihän sitä päästä maistamaan.

Tavallinen peruna maksaa alle euron kilo, vähän paremmasta saa pulittaa melkein kaksi euroa, Lapinpuikulan kilohinta jää hieman alle 3 €,  Frexin kilohinta oli paikallisessa Citymarketissa 2,99 €. Arvostin myös fiksun näköistä, ruskeaa paperipussia johon kauniit perunat sai laittaa. Onhan tässä nyt ihan eri fiilis kuin siinä tavallisessa muovipussissa!

Meille oli tulossa vieras joka arvostaa hyvää ruokaa, siksi kehittelin perunan ympärille "return to the roots" -henkisen menun: raaka-aineet mahdollisuuksien mukaan pihalta ja metsästä.  Vieras ei päässyt sairastumisen takia tulemaan, mutta hyvällä ruokahalulla söimme koko menun miehen kanssa kahdestaan perjantain kunniaksi.

Alkuruoaksi tietysti valkoviinillä, kanttarellituorejuustolla ja kotipihan yrteillä höystetty kanttarellikeitto.

Koska pääruoaksi oli suunniteltu melko tuhti annos, päätimme maistaa perunaa ihan vain suolan ja voinokareen kanssa.

Keitinvesi oli maustettu merisuolalla ja viimeisillä tillinvarsilla. Hyvän värinen, hyvä rakenne ja maku yhtä hyvä kuin kotipihassa kasvatetussa Annabellassa. Ja se on paljon sanottu se.

Frex -perunoiden salaisuus on niiden viljelytavassa: vuoroviljely ja oikeanlaiset kumppanuuskasvit takaavat luonnonmukaisen lannoituksen ja suomalaisen kesän ympärivuorokautinen valoisuus on tietysti jotain, mitä Keski-Eurooppaan ei saa edes rahalla.

Frexin tarinasta voi lukea enemmän heidän omalta kotisivultaan www.frex.fi.

Pääruoaksi nautiskelimme karitsan paahtopaistia yrtti-pippuri-kermakastikkeella. Pärjäsi se pieni peruna tässäkin seurassa.

Aterian luonteva päätös oli omenapiirakka toscakuorrutuksella jäätelön ja espresson kera.

Aika ruskeahan tuosta menusta tuli. Jos vieras olisi ollut paikalla, olisin panostanut vähän enemmän somistamiseen. Mutta peruna oli hyvä. Jatkoon.