Syksyn viimeisiä kukkijoita

Syksy alkaa hiipiä puutarhaan, mutta vielä jotkut monivuotiset kukkivat. Tässä ovat elämäni ensimmäiset puuliljan kukat.

Puuliljat ovat idänliljojen ja trumpettilijojen risteytyksiä. Nämä sipulit istutin vasta tänä vuonna alkukesästä, eli korkeutta on vielä vaatimattomasti, mutta kasvupaikka on valittu niin, että saavat vuosien mittaan kasvaa niin korkeiksi kuin haluavat.

Lajikenimi on tietysti painunut unholaan...

Myös päivänliljat (Hemerocallis 'Joan Senior') kukkivat edelleen, mutta ovat moneen kertaan jaettuja ja kasvustoltaan toistaiseksi melko vaatimattomia: kukkivat kukka kerrallaan...

Kiinalainen ruohosipuli kukkii perennapenkissä. Tähän kohtaa puutarhaa oli alunperin tarkoitus tulla potager ja yrttitarha. Suunnitelmat muuttuivat, mutta nämä saiva jäädä paikoilleen.

Kiinalaista ruohosipulia kutsutaan myös valkosipuliruohoksi. Sen lehdissä onkin mieto valkosipulin aromi. Se talvehtii näilläkin leveysasteilla, aivan kuten tavallinen ruohosipuli.

Gladiolukset ovat kärsineet rankkasateista ja tuulesta. Koska niiden kukat aukeavat yksi kerrallaan, alhaalta ylöspäin, niiden kukinnasta saa nauttia pitkään ja olen raaskinut leikata niitä maljakkoonkin.

Näillä keleillä niistä pääseekin nauttimaan sisällä paremmin.

Myös salkoruusut jaksavat vielä pinnistellä.

Ylimmät nuput ovat lähes kahden metrin korkeudessa. Lumikärhö 'Summer Snow' on kyllä kiitollinen kasvatettava. Sitä ei tarvitse itseasiassa edes kasvattaa, ihan itsekseen on venynyt kuusimetriseksi, runsaasti ja pitkään kukkivaksi köynnöstunneliksi.

Neilikkaruusut ovat kukkineet (ja kasvaneet huimasti korkeutta) koko kesän. Ne pitäisi siirtää talon pohjoispuoleelle "ruusutarhaan", mutta eihän näitä voi vielä leikata alas...

Ensi viikolla käyn pelastamassa naapurista pioneja kaivinkoneelta. Jospa ruusut siirtyisivät sitten samassa yhteydessä.

Rhododendron -parka ei vuodenajoista mitään ymmärrä. Yhden kukan jo teki ja vielä nuppua vääntää. No, suuren tuijan suojassa selvinnee talven yli.

Vielä pari pientä ponnistusta sadonkorjuun ja istutusten tiimoilta, sitten pääsevät sekä puutarha, että puutarhuri, talvilepoon.

Sadonkorjuuajan parhaat herkut

 No onhan se ihan luksusta hakea ruokaa omalta kasvimaalta.

Kirsikkasato kypsyi puun eteläisellä puolella melko varhain. Liköörin lisäksi siitä tehtiin hilloa, jota piti tietysti heti päästä maistamaan köyhienritareiden kanssa.

VINKKI:
Kirsikkahillon aromit tulevat parempina ja hienostuneempina esiin kun hilloa hieman lämmitää. Makeutta taittaa rahka, tässä tapauksessa vanilijamaustettu rahka.

Meillä ei juuri hilloja syödä, siksi päätin kokeilla myös kirsikkachutneya. Sitä suositellaan linturuoille, mutta maistui oivalliselle pariloidun maksan ja kermakastikkeenkin kanssa.

Kuorista päätellen perunat olivat vielä tässä vaiheessa vielä kaupan perunoita...

Ensimmäiset kanttarellit löytyivät työpaikan pihasta.

Kanttarellit muovipussiin ja ruoanvalmistukseen...

Reilut, simppelit lihapullat sopivat niiden kaveriksi oikein hyvin, kasvimaalta vielä sipulinvarsia joukon jatkoksi.

Näille omille Annabelle -perunoille ei mikään vedä vertoja. Vihanneslaatikosta löysin hienosti valmiiksi itäneet "siemenperunat". Yliylivuotisessa hevosenlannassa kasvaneiden perunoiden pinta oli virheetön, maku mitä mainioin, malto kiinteä. Eikä tarvinnut kuin huuhtaista vesihanan alla. Ensi vuonna laitetaan perunaa enemmän, tänä vuonna niitä taisi olla kasvamassa kahdeksan.

Tämä ateria oli loistoesimerkki siitä, että kun raaka-aineet ovat tuoreita ja hyviä, juuri muuta kuin suolaa ja pippuria ei tarvita. Turha kikkailu kannattaa jättää pois.

Ystäväpariskunta toi tullessaan tuoreita, vastapyydettyjä kuhafileitä. Kermaviiliä lukuunottamatta kaikki muu löytyi omalta pihalta. Kesän ehkä paras ateria.

Blitz Riesling on kympin viini, jossa hinta-laatusuhde on kohdillaan. Tämän pullon valitsin etiketin ja rypäleen perusteella (kuten usein), mutta sisältökään ei tuottanut pettymystä. 

Itse en ole sitä työpaikan pihaa pidemmälle ennättänyt sieneen, mutta ystävät pelastavat! Tuliaiskanttarelleja oli aika iso kasa, kuivattuina mahtuivat kuitenkin Kumelan litran lasitölkkiin, joka sekin on lahja ystävältä.

Omenasato on ollut tänä vuonna kohtalaisen runsas. Pikkupuusta on saatu ihan kunnollisiakin omenoita harvennusleikkauksen ansiosta: kaikki eivät ole olleet muumiotaudin runtelemia...

Vaikka en niin innokas leipuri olekaan (liikaa sääntöjä), muutaman omenapiirakan olen sentään saanut aikaiseksi...

Tämä kesä oli ensimmäinen, tässä talossa, kasvimaan kanssa. Ensi vuodeksi muistiin:

• Enemmän perunaa!
• Vähemmän salaattia
• Vähemmän pinaattia
• Pavut esikasvatukseen (huono sato)
• Yksi kesäkurpitsa riittää ensi kesänäkin
• Uusi, nätti, korkeampi yrttilaatikko pelkästään yrteille
• Ehkäpä se "vitriinimallinen" kasvihuone...