sunnuntai 25. elokuuta 2019

Ensimmäinen valmis tila: vaatehuone!

No, pieni tila, helppo? Periaatteessa kyllä, käytännössä ei.

Kävin läpi kaikki budjettiimme sopivat vaatesäilytysjärjestelmät, mm. Ikean valikoiman. Algot olisi periaatteessa ollut ihan ok, mutta leveys oli hankala, olisi jäänyt hukkatilaa johon olisi pitänyt kehittää kuitenkin jotain. Elvarli olisi ollut vielä mieluisampi, mutta siinäkään mitat eivät täsmänneet tilan kanssa. Ajattelin sitten loppujen lopuksi, että itse rakentamalla saamme mieluisan ja mitoitukseltaan tilaan sopivan säilytyksen kaikkein helpoimmin (?) ja edullisimmin.

Tuumasta toimeen. Mies toivoi mustaa vaatehuonetta. Olisi ollut hieno! 






























Mutta miten olisimme löytäneet pienestä vaatehuoneesta yhtään mitään, lähes kaikki vaatteemme ovat mustia. Ja olisi siitä pienestä huoneesta tullut aikamoisen synkkä luola.

Siitä olimme kuitenkin yhtä mieltä että valkoistakaan siitä ei tehdä. Väriksi valikoitui loppujen lopuksi se mustan ja valkoisen kompromissi, harmaa. Työhuoneen yksi seinä on harmaa, samalla harmaalla maalattiin vaatehuoneen seinät. Kuvittelin että harmaan hyllylevyn ostaminen olisi helppo juttu: menemme kauppaan ja ostamme tarvittavan määrän levyä. Kotikaupungistamme ei kuitenkaan löytynyt harmaata, onneksi Bauhausiin on vain vajaat 100 km, sieltä löytyi.

Suunnitelmat olivat selvät: tarvittavien levyjen määrän olin laskenut luonnoksen pohjalta ja  mitat ja syvyydet olivat selvillä. Piirrokseen merkitsin myös Ikeasta haettavat "lisävarusteet" eli Komplement housutelineen  ja vaatetangot. Merkitsin kuvaan myös tarvittavat kiinnikkeet jotta niidenkin tarpeen laskeminen menisi varmasti oikein.






























Alkuperäisessä vaatehuoneessa hyllyt olivat syvemmällä seinällä, tangot kapeammalla, mutta koska lähes 60 cm syvät vaatehyllyt ovat lähinnä painajaismaiset, käänsin uusien systeemien myötä järjestyksen toisin päin. Nyt henkarissa olevilla vaatteilla on syvempi tila ja kapeammille hyllyille mahtuu juuri sopivasti se yksi vaatepino, eikä taakse jää tyhjää tilaa joka ennen pitkää täytyy vanhoista, rikkinäisistä sukkahousuista ja muista "ehkä mä pidän tätä vielä" -vaatteista. Seinähyllyt on kiinnitetty Lunberg kiskoilla ja kannattimilla jotka löytyivät Bauhausista myös hopeisina.




Hyllylevyn harmaan sävy on hyvä: se on neutraali, vaaleahko pölyn harmaa. 

Rakentelemiseen meni periaatteessa yksi päivä meiltä kahdelta ei-nikkarilta. Käytännössä päiviä taisi vierähtää kolme, koska kaikkea muuta hässäkkää tuli aina väliin. Mutta nyt se on vihdoin valmis. Hintaa koko komeudelle tuli alle 500 euroa.







Ylähyllyille ei oikein ylety ilman jakkaraa, mutta siellä säilyvät joulukoristeet, pääsiäsiskoristeet ym. harvemmin käytettävä tavara. Yläkuvan vesihyasinttikorit ovat Jyskistä á 10 €, mustat keinonahkapunoslaatikot Clas Ohlsonlta, hinta sama. Suuret, kahvalliset laatikot olen hankkinut jo entiseen kotiin, ne ovat Ikean Fjälla-sarjaa. Olisin voinut tietysti hankkia kaikki säilytyslaatikot samaa sarjaa, mutta koska maailmassa on paljon ihania koreja ja laatikoita, en halunnut vain yhtä sorttia. Sitäpaitsi: vaatehuone voi olla aika tylsä huone. Eri materiaalit ja värit elävöittävät sisustusta jos garderoobin muu sisältö ei sitä tee...





























Ulos vedettävän housutelineen asennus on varmasti helppoa vaatekaappiin, jossa reiät ovat valmiina rungossa. DIY -versioon sen asentaminen vei tovin ja pähkäilyä riitti, mutta siinä se nyt on - ja toimii. Mies manasi telineen asennusvaiheessa alimpaan helvettiin, mutta myönsi sitten, että onhan se ihan kiva ja tuo arkeen pientä luksusta. 

Väliseinän toisella puolella on tila säädettävälle kenkähyllylle, mutta se on vielä kaupassa. Tuohon hyllyyn ei varmaankaan oikein saa korkokenkiä mukavasti, mutta ne mahtuvat housutelineen alle.
















































Vaatehuoneeseen kuljetaan kahdesta ovesta ja pääasiassa käytämme kuvissakin näkyvää makuuhuoneen ovea.

Halusin, että lattiasta kattoon kalustetusta, pienestä 1,6 x 1,6 m tilasta ei tulisi tukkoinen ja täyteen ahdetun oloinen, siksi päätin "tuhlata" kallisarvoista seinätilaa ja laittaa seinälle isoäitini aidon retropeilin. Peili on suunnilleen saman ikäinen kuin talo, 60-luvulla hankittu eteisen peiliksi. Se on siis lapsuusmuistoni mummolasta ja nyt tietysti aivan huipputrendikäs. Peilissä on muutama samentuma, mutta se ei haittaa.


Peilisyvennyksessä oleva Malm-lipasto korvaa menetetyn tilan monin verroin. Sinne mahtuvat korut, bikinit, huivit, kravatit ja muu tilpehööri.

































Ylimmän, leveän hylln alle laitettiin vielä kapea hylly pikkulaatikoille ja säilytysrasioille. Siellä ovat nyt. koiran trimmausvälineet ja lääkkeet, aika näyttää mitä muuta siellä ruvetaan säilyttämään.






























Vaikka vaatehuone on yleensä melko pieni ja "näkymätön" tila, kannattaa siihen mielestäni panostaa. Siellä käydään kuitenkin päivittäin, ja mitä helpompaa vaatteiden paikalleen laittaminen ja hyllyiltä löytäminen on, sen paremmassa järjestyksessä vaatehuone säilyy. Omat vaatekomeroni ovat olleet aina aika hyrskyn myrskyn, jospa tilanne nyt paranisi?

Tila ei vielä ole tietenkään ihan valmis, lipaston päällinen ainakin kaipaa jotain vihreää, mutta kyllä se siitä ajan kanssa muotoutuu ja varmasti muuttuukin.




Tämä bloggaus ei sisältänyt kaupallista yhteistyötä minkään tahon kanssa.




perjantai 23. elokuuta 2019

Vaatehuoneen fengshui


Vaatehuoneessa fengshun kannalta lienee oleellisinta järjestys ja käytettävyys. Jos vaatteiden etsiminen aamulla on hankalaa, päivä saa huonon startin. Meillä se on erityisen haastavaa: suurin osa vaatteista on mustia. Vaatehuoneet ovat usein myös huonosti valaistuja. Pahimmassa tapauksessa valo on aina selän takana. Meillä ei pienestä huoneesta valo lopu, katossa roikkuu miehen isoäidin kristallikruunu. 

















Osa vaatehuoneesta on puun alueella (3), osa maan sektorilla (8). Vaatehuoneeseen pääsee sekä makuuhuoneesta että työhuoneesta.

Hyllyt, laatikostot ja vaatetangot on sijoitettu huoneeseen niin että sinne on mukava tulla makuuhuoneesta: oikealla on lipasto, pyöreä peili ja tyhjää tilaa. 





(Kuva on otettu toisesta suunnasta, työhuoneen ovelta). Tälle alueelle neuvotaan laittamaan avoin astia jolla on kalliita, kauniita esineitä. Kalliita nämä eivät ole, mutta kauniita kyllä ja elefanttipatsaalla on tunnearvoa. Isäni on tuonut sen Intiasta vuosikymmenet sitten. Norsun selkä on veistetty reiälliseksi ja rei´istä näkyy elefanttiäidin vatsassa oleva elefantinpoikanen. Hankintahinta on varmasti ollut vain muutaman silloisen markan, mutta en ole koskaan lakannut ihmettelemästä ja ihastelemasta tuota pientä käsityön taidonnäytettä. Elefantti sopii alueen esineistöön muutenkin: se symboloi viisautta ja monissa kulttuureissa sitä pidetään myös onnea ja lapsionnea tuovana eläimenä. Jos haluat lukea lisää elefantin symboliikasta, täältä löytyy pieni artikkeli, (melko heikolla suomenkielellä mutta ymmärrettävästi): Elefantin symboliikka

Peili ja tarjotin tuovat tilaan metallia (muoto, materiaali), keraamiset purkit myös maata (materiaali). Harkitsin ensin hopean tai teräksen väristä tarjotinta, mutta päädyin messinkiin: keltainen on maan väri, metallisuudestaan huolimatta tähän tilaan siis parempi vaihtoehto. Purkeissa on ihana nypyläinen pinta ja niitä pitää aina vähän hivellä...

Tilassa onkin aika paljon metallia: seinät ja hyllyt ovat harmaat, katto valkoinen, samoin lipasto. Vaatehuone on kuitenkin väritykseltään linjassa muun asunnon kanssa ja noudattaa omaa sisustusmakuamme, toivottavasti muut elementit rauhoittavat metallin vaikutusta alueella.

Peili on isoäitini vanha. Se on ihan aito retropeili 60-luvulta, vanhempi kuin minä, mutta suunnilleen saman ikäinen kuin talomme. Fengshuissa kehotetaan välttämään peilejä, joissa on himmentymiä tai tummentumia, mutta pienistä vioistaan huolimatta halusin sen seinälle.,  tämähän ei ole mikään varsinainen "peilailuhuone", toivoin vain peilin tuovan pieneen huoneeseen avaruutta ja valoa.

Peilikuvassa näkyvät korit, jotka tuovat tilaan puuta. Niitä on rivistö ja ne tuovat 
puuelementtiä myös puun alueelle. Ensimmäisessä laatikossa makuuhuoneesta katsoen on villasukkia: pehmeät asiat ja materiaalit edustavat maata, samoin korien muoto: mittasuhteiltaan matala suorakaide.

































Maan värejä ovat keltaisen ohella ruskea ja beige. Lattia ja matto ovat ruskeita: lattia on puujäljitelmälaminaattia ja matto on perinteinen kaislamatto. Maton muoto edustaa myös maaelementtiä. Moni ajattelee, että laminaatti ei ole luonnonmateriaali, mutta kyllä sen lähes kaikki osat ovat luonnonmateriaaleja liimoja ja pinnoitteen sisältämää muovia lukuunottamatta. Laadukas laminaatti tuntuu jalan alla mukavalta ja näyttää hyvältä.




Maata edustavat siis neliömäiset ja horisontaalit muodot. Horisontaalisuus saadaan vaatehuoneeseen automaattisesti vaatehyllyillä ja -tangoilla.



Peilin yllä olevalla kapealla hyllyllä on huoneen ainakin toistaiseksi ainoa saviesine (maa). Se on poikani päiväkodissa tekemä kissan pää, jota olen säilyttänyt kohta kolmekymmentä vuotta. Puisissa rasioissa on pieniä aarteita ja muistoja ja nämä esineet sopivatkin erinomaisesti juuri tähän paikkaan: vaatehuoneen maan ja puun raja kulkee juuri tässä. Esineet edustavat myös perhettä, yksi rasioista on miehen isän peruja. Myös miehen isän kautta isoäidiltä periytynyt kristallikruunu sijaitsee tällä alueella. Ne symboloikoon perhettä ja sukua.




Fengshui neuvoo, että pukukorut kannattaa säilyttää maan alueella. Lipaston laatikossa onkin vaatimaton korukokoelmani... En ole kovin innokas korujen käyttäjä, mutta jotain on sentään kertynyt (ja vaihtunut) kätköihin. Nyt kun katselen kuvaa, hoksaan, että eniten olen mieltynyt erilaista kivistä tehtyihin koruihin: mustaa laavakiveä, turkoosia ja meripihkaa ja jotain valkoista kiveä. Hyvä, ne sopivatkin erinomaisesti maan alueelle.






Kun suunnittelin kotimme kalustusta, mietin mihin sijoittaisin kolme jo olemassa olevaa Malm -lipastoa. Kahdelle oli paikka työhuoneessa, mutta mihin kolmas? "No laitat sen tietysti vaatehuoneeseen", sanoi käytännönläheinen ystävättäreni. No tottakai!

Lipasto on mitä mainioin kaluste maan alueelle (muoto, tukevuus) ja erinomainen säilytyspaikka kaikille epämääräisille, harvemmin käytettäville asusteille ja vaatteille. Meillä tähän sarjaan kuuluvat mm. huivit, kravatit ja minun uima-asuni ja muut rantahepenet.

Vaatehuoneen puun alueella sijaitsee kahden tangon korkuinen syvennys henkareissa pidettäville vaatteille.








Ylemmällä tangolla on miehen paidat ja pikkutakit, alemmalla tangolla minun. Onneksi emme pidä punaisesta pukeutumisessa; tuli on puun vihollinen. Vaatelempivärimme, musta, ravitsee sitä ja saa puun kukoistamaan. Puiset, ruskeat vaateripustimet lisäävät alueen puuenergiaa.

Maan alueet ovat aina myös parisuhdealueita, toivottavasti yhteinen vaatehuoneemme pysyy järjestyksessä ja pystymme toimimaan siellä sulassa sovussa.

Tuli vielä puuttuu, se pitää kehitellä jostakin...

Oman vaatehuoneemme hyllyjen ja vaatetankojen paikat määräytyivät lähtökohtaisesti tilan ehdoilla, mutta toivoin sen olevan myös kiva, kaunis ja viihtyisä. Peilin kohdalla on paljon "tyhjää ja turhaa" tilaa, mutta se on juuri se kohta, joka tekee vaatehuoneesta persoonallisen ja vaikka vaatehuone on pieni, 160 x 160 cm, siinä on vähän jopa pukeutumishuoneen tunnelmaa. Jotain vihreää lipasto kaipaa kannelleen ja huonetuoksukin on harkinnassa, mutta perusasiat ovat nyt kunnossa ja viimeisen parin päivän aikana olen aina välillä käynyt sitä ihan vain ihastelemassa: monen kuukauden jälkeen meillä on taas koko vaatevarasto käytettävissä!

Kirpputorille lähti yksi jätesäkillinen ja kaksi banaanilaatikollista vaatteita ja kenkiä, kaatopaikalle puolikas jätesäkillinen. Nyt jäljellä on oikeasti oleellinen.


Vaatehuoneen fengshuissa tärkeintä kuitenkin on järjestys ja valaistus:
  • Luovu vaatteista joita et käytä
  • Luovu vaatteista jotka ovat rikkinäisiä tai muuten huonokuntoisia
  • Huolehdi siitä, että vaatteet ovat helposti löydettävissa ja käyttökuntoisia heti kaapista otettaessa
  • Järjestä vaatehuoneeseen riittävä valaistus jotta siellä käyminen on  miellyttävää ja löydät vaatteet helposti.



Tietoa fengshuista olen hakenut internetistä. Suomenkielisinä tietolähteinäni ovat toimineet mm. Riikka Pöntysen, Hannupekka Huovilaisen ja Energiakeskus Indigon sivustot. Baguan olen piirtänyt Riikalta tilatuilla ohjeilla.



Mukavaa luettavaa on myös suomenkielinen 



torstai 22. elokuuta 2019

Kohta päästään suihkuun!



Ennen kuin suihkuhuoneen remontissa on päästy tähän asti, on ollut pari hommaa...





























On piikattu, on purettu ja raijattu tavaraa pihalle...





























Tiedossa oli, että suihkuhuoneen nurkasta löytyy märkää. Nyt on hyvä mieli: tiedämme mitä seinissä ja lattiassa on, tiedämme myös että siellä ei ole hometta tai mätää puuta.

Purkamisesta voit lukea bloggauksesta: No löytyihän sitä märkää. Korjaustoimenpiteistä puolestaan bloggauksesta No löytyihän sitä märkää II.

Tämän bloggauksen nimi voisi oikeastaan olla "Kohta löytyy märkää", sillä suihkuhuoneen remontti alkaa olla loppusuoralla, eikä se suihku omassa suihkuhuoneessa ole enää kaukaista, epätodelliselta tuntuvaa haavekuvaa...





























Kun lattia oli piikattu ja fiksailtu, laitettiin vähän lisää eristettä ja lattialämmitysputket. Ajan säästämiseksi valu tehtiin pikatasoitteella samalla tavalla kuin autotallissa.





























Seuraavaksi vesieristettiin ja laatoitettiin seinät.





























Meillä kokeiltiin uutta vesieristettä, Weberin WX:ää. (Tämä ei ole mainos, omalla rahalla ostettiin) Useinhan vesieriste on tummanruskeaa ja synkkää, mutta tämä vaaleankeltainen näytti aika kivalta, eikä kesken oleva homma vaikuttanut ollenkaan niin masentavalta. Vaalean eristeen kanssa on myös mukavampaa (kuulemma) työskennellä: tila pysyy valoisampana ja merkinnät on helpompi tehdä ja nähdä.





























No sitten tämä. Kuusikulmaiset laatat ovat nyt kovin suosittuja ja niitä löytyykin kaupoista runsas valikoima erilaisia. En halunnut näitä laattoja muodin takia vaan siksi, että ne sopivat mielestäni aika kivasti tämän talon henkeen ja rakennusajankohtaan (1962). Tämä laatta on melko kookas ja paksu, vähän pienemmällä kaatojen teko olisi ollut helpompaa.





























Lattiakaivollisissa tiloissa laattoja joutuu tietysti leikkaamaan aika paljon. Suorakaiteen muotoinen kuiva tila on kohtuullisen vaivaton jos on huolellinen, mutta tässä tilassa on aika monta nurkkaa ja vielä oviaukko saunan puolelle, jossa syvennys kiukaalle. Eli mutkia riitti. Jos omat laatoitustaidot yhtään epäilyttävät, kannattaa pyytää kärsivällinen ja ammattitaitoinen ihminen apuun jos valitsee kuusikulmaisen laatan..

Lattialaatta on Hexo (Bauhaus) ja seinälaatta ihan tavallinen 20x20 kiiltävä valkoinen samasta kaupasta.

Seuraavaksi saumataan seinät ja lattia ja tehdään pari muuta "pikkujuttua", palataan sitten taas asiaan...

                                           

lauantai 17. elokuuta 2019

Mihin TV?



Olen aina ihaillut funkistalojen upotettuja, itse seinärakenteeseen tehtyjä hyllyjä, vanhojen talojen upeita seinäupotuksia ja ajatellut, että jos itse suunnittelisin ja rakentaisin talon, tekisin sinne sellaisia. Ja monta.

Kylpyhuoneremonttien yhteydessä seinäsyvennyksiä tehdään nykyään paljon, mutta ovat ne hienoja muissakin tiloissa. Taittingerin shampanjatalossa vieraillessamme näimme kokonaisen seinän, johon oli tehty lokeroita heidän parhaille shampanjoilleen.



























Tässä talossa tv:n paikka on ollut olohuoneen ja keittiön välisen seinän edessä. Ainakin antennipistoke löytyi sieltä. Tv:t ovat suurentuneet, huonekalut ovat suurentuneet ja valitettavasti myös television äärellä vietetty aika on lisääntynyt, eikä vanha paikka tuntunut hyvältä meille. Tykkäämme makoilla sohvalla sen sijaan että katselisimme iltauutiset ja lauantaitanssit selkä suorana pikkuisella, sirolla sohvalla tai nojatuoleissa. Sellaista se nykyään on. Televisiolle oli kehiteltävä uusi paikka.

Se löytyikin melko luontevasti seinältä jonka toisella puolella on naulakkosyvennys. Tuo naulakkosyvennys, ja sen takana olohuoneen puolella oleva toinen syvennys, ovat aiheuttaneet hieman harmaita huksia. Olohuoneen puoleinen tila on melko pieni. Sinne ei mahdu viihtyisää lukunurkkausta, eikä sinne oikein viitsi sijoittaa esim. lipastoa, koska toinen seinä on ikkunaa melkein lattiaan asti. Tähän ongelmaan olen jo keksinyt ratkaisun, mutta palataan siihen joskus myöhemmin.




Toinen ongelma oli sitten itse tv, lisälaitteet ja johtoryväs joka automaattisesti seuraa tv:n mukana. "Vanhoina hyvinä aikoina" johtoja oli vain ne kaksi: virtajohto ja antennijohto. Oi niitä aikoja...

Koska olohuone ei ole suuren suuri, tv-tason sijoittaminen seinän eteen ei tuntunut hyvältä idealta. Kulku olohuoneeseen olisi saattanut tuntua ahtaalta, enkä muutenkaan olisi halunnut ryhtyä etsimään oikeanlaista tasoa joka olisi ollut täysi kymppi sekä ulkonäöltään, kooltaan, että hinnaltaan. Sitäpaitsi televisio on mukavin seinään kiinnitettynä (meidän mielestämme).

Mies on nähtävästi viettänyt liikaa aikaa hotellihuoneissa, koska hänen mielestää television olisi voinut sijoittaa niin korkealle, että alle olisi mahtunut sisustustakka. No, olisihan se ollut varmasti kiva se sellainen takka, mutta en halunnut televisiota katonrajaan. Niinpä otin Googlen avukseni ja hain faktaa tv:n sijoituskorkeudesta:

"Tv sijoitetaan niin, että sen keskikohta on katseltaessa silmien korkeudella." No niinpä. Miehen toinen ajatus televisioon liittyen oli huomattavasti parempi: rakennetaan sille kotelointi, johon tv upotetaan. Johdot menevät kotelon sisään ja soundbar voidaan sijoittaa kotelon pohjalle. Erinomainen idea!

Koska meillä on taitava lankomies tekemässä remonttia, ideaa ei ollut mahdotonta toteuttaa. Omin voimin olisimme tusanneet homman kanssa varmaan vuoden, eikä tulos olisi ollut kovin häävi.





Koteloinnin suunnittelu aloitettiin piirtämällä tv seinään. Siihen ympärille oli helpompi hahmottaa aukon koko.





























Seuraavaksi pohdittiin rungon rakennetta, tarvittavan puutavaran paksuutta ja määrää.




























Mitat merkitsin seinään muistiin.






Rungon materiaaliksi valikoitui kertopuu. Kertotolpat ovat suoria, eivätkä kierrä kuten esim. normaali 2x2". Samaa tavaraa käytetään väliseinien rakentamiseen ja koteloinnin rakentaminen onkin oikeastaan ihan sama juttu.

Aikaa menee kaikkinensa 3-4 päivää. Homma sinänsä on melko nopeaa, mutta saumojen ja tasotteiden kuivumiseen menee aikaa. Kaiken pitäisi antaa kuivua keskimäärin vuorokauden verran ennen seuraavaa työvaihetta, mutta lopullinen kuivumisaika riippuu tietysti lämpötilasta ja ilmankosteudesta.





Vatupassi on tässä vaiheessa kaikkein tärkein työkalu. Hyvästä mittamiehestäkään ei ole varsinaista haittaa... Koska kotelo ei ole kovinkaan syvä, vaakajuoksuja ei tarvittu lattialle tai kattoon. Jos koteloinnista tekee syvemmän, sellaiset kannattaa laittaa jotta rakenne pysyy tukevana. 





Kipsievyt kiinnitettiin runkoon aivan samalla tavalla kuin ne kiinnitetään väliseiniä rakennettaessa, ruuveilla. Meillä käytettiin sitä tukevampaa kipsievyä.





Syvyyttä tällä "tv-tasolla" on alle 15 cm. Oikealla näkyy vähän ikkunallista syvennystä.

Reunat ja kulmat viimeisteltiin kulma- ja reunasuojalistoilla ja levyjen saumat saumattiin ja tasoitettiin aivan kuten tavallisestakin seinää tehdessä.

Kotelointi tasoitettiin kauttaaltaan niin, että se ei erotu alkuperäisistä seinärakenteista.

Sinne ne johdot solahtavat! Nyt täytyy vain toivoa, että oma käsi mahtuu ja ylettyy laittamaan pistokkeet paikoilleen. Muussa tapauksessa pitää kutsu kylään joku pitkä- ja laihakätinen ihminen...


Ja sitten se maalattiin mustaksi. "Ei erotu se telkkari siitä sitten."
No ei erotu telkkari, mutta aikamoinen musta jötikkä on nyt keskellä olohuonetta! 

Tässä näkymä ruokailutilasta olohuoneeseen päin. Naulakkosyvennys on vasemmalla ja sohva laitetaan tuonne, missä ruokapöydän tuolit ovat rivissä odottamassa ruokapöytää.

Musta "muuri" näyttää nyt melko hallitsevalta ja tuntuu olevan vähän kuin väärässä talossa, mutta kunhan sisustus saadaan valmiiksi, uskon, että valoisuus, musta ja valkoinen löytävät huoneessa tasapainon.

Televisioiden seinätelineissä on sellainen pieni vatupassi. Siihen EI kannata luottaa. Tv on ollut aina vähän vinossa, alle sentin mutta kuitenkin... Nyt kun se asennetaan syvennykseen sen on oltava suorassa.

Telineen ripustuskohdan mittaaminen oli tarkkaa hommaa. Halusimme että tv:n etäisyys sivuille ja yläreunaan on täsmälleen sama. Monessa kohtaa voi tehdä pieniä myönnytyksiä verukkeella "ei sitä sitten käytössä huomaa" tai "eihän tätä kukaan katso", mutta tv:n kohdalla tilanne on tietysti toinen: sitä tujotetaan koko ajan...

Hienosti meni, täydellinen suoritus. 

Koteloinnin hintaa en osaa arvioda, koska tasotteita ja maalia yms. löytyi täältä remonttityömaalta jo ennestään, mutta kertotolpat eivät ole hinnalla pilattuja, eikä kipsilevyjäkään tarvittu kuin kaksi. Ei siis taloudellisesti mitenkään ylivoimainen ponnistus 

Mies on onnellinen (ja kaverit kateellisia?) ja minä olen erittäin tyytyväinen.