Reunat tehtiin ensin pelkällä kumilla ilman suolavettä. Suolavesi on kovete, ja näin tehtynä kumi ehtii valua kaikkein pienimpiinkin koloihin, eikä rupea kovettumaan liian aikaisin.
Kapeilla ruiskuilla pääsee ahtaisiinkin paikkoihin. Alla olevassa kuvassa näkyy kuinka toisesta ruiskusta tulee kumia, toisesta suolavettä. Kumi on hyvin juoksevaa ja pääsee tunkeutumaan pienimpiinkin rakoihin.
Koolaukset jätettiin kumittamatta, jotta voitiin varmistua siitä, että rakenteet toimivat kuten ennekin.
Työ kävi joutuisasti, n. 70 m2:n urakkaan meni muutama tunti. Vuorokauden kuluttua kumilla voi kävellä ja sähkömies pääsee töihin. Sen jälkeen lattia villoitetaan.
Kreosoottisaneerauksen voi tehdä muutamallakin eri tavalla. Yksi vaihtoehto on tuulettava lattiarakenne. Siinä ideana on laittaa laatalle ontelorakenne, joka alipaineistetaan ja haitta-aineet häviävät putkia pitkin taivaan tuuliin.
Tuuletusjärjestelmät sopivat tilanteisiin, jossa maanvastaisessa laatassa on kapillaarista kosteutta, sen alla on pilaantunutta maa-ainesta tai laatta itsessään sisältää aineita, jotka heikentävät sisäilman laatua. Nämä rakenteet asennetaan mieluiten mahdollisimman lähelle laattaa ja alustan on oltava tasainen. Me harkitsimme myös tätä vaihtoehtoa, mutta koolaukset olisi jouduttu purkamaan ja rakentamaan uudelleen kokonaan, eikä se tuntunut järkevältä vaihtoehdolta. Ongelmia olisi tullut myös seinien väliaikaisessa tukemisessa. Tällainen järjestelmä olisi maksanut huomattavasti enemmän kuin ruiskukumi. Tuulettuva lattiarakenne sopii siis erityisen hyvin kohteisiin, joissa kapillaarinen kosteus on ongelma, meillä tätä ongelmaa ei kallion päälle rakennetussa talossa ole.
Laatan pinnan puhdistaminen piikkaamalla olisi ollut hyvin työläs tapa päästä kreosootin aiheuttamista sisäilmaongelmista eroon: paljon purkamista, paljon ongelmajätettä, paljon uudelleenrakentamista.
Epoksihartsikotelointiakin harkittiin, mutta sitä ei suositellut vaihtoehdoksi meidän tapauksessamme edes firma, joka tekee niitä: epoksihartsi saattaa vuosien mittaan kutistua ja halkeilla ja hyöty menetetään.
Kumi on joustava eikä päästä kaasuja läpi. Alustan tulee tietysti olla mahdollisimman tasainen ja puhdas, mutta kumi tarttuu pieniin epätasaisuuksiinkin joita laatassa useimmiten on.
Kaikki korjausmetodt eivät sovi joka paikkaan, eikä mitään yhtä, kaikki autuaaksi tekevää metodia ole. Tämä vaihtoehto tuntui meille parhaalta ja sille on antanut myös haitta-aineet ja niiden korjaukset tuntevat tahot siunauksensa.
Ruiskukumin hinnaksi tuli n. 35 €/m2. Lopullinen hinta riippuu tietysti kohteen mm.sijainnista ja pohjasta, jolle kumi levitetään. Osa hinnasta on työtä, eli kotitalousvähennyskelpoista.
Ruiskukumista ja sen käyttömahdollisuuksista voi lukea enemmän maahanatuojan sivulta:
Kumituksen esivalmisteluista voit lukea täältä:
P.S.
Tämä blogi ei sisällä kaupallista yhteistyötä. Haluan vain ja ainoastaan helpottaa
jonkun muun vastaavien ongelmien kanssa painiskelevan elämää.
