Lattian haitta-aineen kotelointi ruiskukumilla - esivalmistelut

Ruiskukumi se onkin vasta ihmeellinen aine! Saamme taloomme NASA:n kehittämää materiaalia: avaruussukkuloihin tarvittiin eristettä silikonitiilien ja alumiinivaipan väliin ja niin kehitettiin ruiskukumi. Ruiskukumista on ensimmäisiä dokumentteja jo vuodelta 1979.  Nykyään ruiskukumilla tehdään mm. suurten kattojen, kattoparkkialueiden, parvekkeitten ja sokkelien ulkopuolen vesieristeitä, mutta se sopii hyvin myös haitta-aineiden kotelointiin asuinkiinteistöissä.

Meille urakan tekee lahtelainen Ruiskukumi Oy ja neliöhinta on tuossa 35 € tienoilla / m2. Lopullinen hinta määräytyy tietysti aina mm. kohteen ja sen sijainnin mukaan.

Miten ruiskukumilla kotelointi tehdään?

No, ensin puretaan kaikki lattiat laattaa myöten. Koolinkeja on syytä jättää seinien alle sen verran etteivät romahda... Pölyistä, mutta ihan kiinnostavaakin hommaa: lattioiden alta tekee löytöjä: vanhoja lehtiä, tupakkiaskeja ja kaikkea muuta "jännää". Vaikka talo on rakennettu 1962, lehdet ovat vuodelta 1971. Silloin tänne on oletettavasti laitettu kaukolämpö.

Vesipatterien putkissa on jotain lumoavaa... Ne irrotettiin mahdollisimman kokonaisina pätkinä ja päätyvät "kotikierrätykseen". Saa nähdä mitä niistä keksitään, ehkä jotain puutarhaan. Putkien irrottamisessa oli kyllä kova työ. Toisaalta purua olisi pitänyt poistaa työn tieltä, putket taas puolestaan olivat työn esteen. Yllä olevassa kulkeva ohut musta putki on sähköveto. Niitäkin oli muutama ja niitä piti varoa.

Purkaessa lajittelu kannattaa. Puujätteen vieminen jätteidenlajittelukeskukseen on ilmaista, vuorivillasta joutuu jo maksamaan, metalliromulla saattaa vähän tienatakin jos viitsii itse viedä metalliromun romuliikkeeseen. Alla olevassa kuvassa on myös vanhat pyykki- ja mattotelineet jotka saivat lähtöpassit pihasta. Patterit painoivat aika paljon...

Kun rakentaa tai remontoi, työmaalla käy aina monenmoista porukkaa. Parhaat heistä ovat niitä, jotka auttavat hommissa. Sitten on seuramiehiä (-naisia), jotka jäävät juttelemaan ja muistelemaan omia remontti- ja rakennusprojektejaan. Heidän kanssaan onkin ihan mukava juoda kahvit ja pitää taukoa. Ärsyttäviä ovat täysin vieraat, satunnaiset ohikulkijat, jotka jäävät jaarittelemaan puoleksi tunniksi ja ryhtyvät jakamaan neuvoja. Olen kehittänyt tavan, jolla pelastuu näistä tilanteista: haen miehen johonkin "äkilliseen tilanteeseen" avuksi. Nämä henkilöt osallistuisivat mielellään myös sisustamiseen. En aina ymmärrä, miksi minun pitää perustella/kinata heidän kanssaan valitsemistani materiaaleista, huonejärjestyksestä tai mistä nyt milloinkin. 

Se, miksi aiheesta nyt kirjoitan, johtuu eilisestä. Lattiaprojekti oli imurointivaiheessa ja imurin tuoja poikkesi tietysti myös sisälle. On perin mielenkiintoista, kuinka suuri tarve on ryhtyä neuvomaan projektissa, johon on tututustunut n. 10 sekuntia. Ensimmäinen neuvo oli: 

- Minä ottaisin nuo kaikki koolingit pois ja laittaisin uudet tilalle, imurimies toteaa.

- No, ei ryhdytty siihen, kun ei ole tarvetta. Puu on kuivaa ja tervettä, ei ole syytä vaihtaa. kauhea hommakin olisi ollut, sanon minä.
- Voi kuule, iltapäivän kahvituntiin mennessä ne olisivat ulkona täältä!

Niin varmaan. Ja meillä olisi tukemattomat, romahtaneet väliseinät, hirveä määrä (turhaa) jätepuuta ja hirveä lasku uusista koolinkipuista. Ja kamalasti työtä varsinkin niiden romahtaneiden väliseinien uudelleenrakennuksessa. Ja lopuksi vielä kysymysten aatelia: 

- Kuka tätä projektia suunnittelee ja johtaa?

No mitäs se sinulle kuuluu, ajattelin mielelssäni, mutta ääneen sanoin ihan pokkana 

- Minä. Apuna toki ammattimiehet. 

Vaikeni. Luulen, että varsinkin naiset kohtaavat tätä asennetta edelleen vaikka luulisi, että vuonna 2019 asiat olisivat jo toisin.

Imurin kanssa kävi niin, että meidän talosta ei löytynyt sille sopivaa pistoketta. Voimavirtaa tulee kyllä, mutta ihan tavalliseen pistokkeeseen. Olisi pitänyt olla sellainen viisireikäinen tötterö.
- No kyllähän kaikissa taloissa nykyään on. Kiukaatkin toimii sillä, totesi imurimies. 

- Ai. No meidän talossa ei ole, sauna lämpiää puilla.

Lopulta Imuri haettiin Hämeen Rakennuskone Oy:stä vuokralle. Tehoimuri toimii ihan tavallisella valovirralla ja sen alvillinen ensimmäisen päivän päivävuokra on satasen luokkaa, seuraavat päivät ovat edullisempia.. Pussit maksavat n. 5 €/kpl, mutta niitä voi halutessaan tyhjentää ja käyttää useampaan kertaan. Isommat roskat on syytä kerätä käsin ja lakaista naulat ym. silppeet käsipelillä ja suorittaa lopullinen imurointi pelkälle purulle ja pölylle. Imurointi on aika aikaa vievää hommaa kolojen ym. takia, siksi lakaisu ja harjaaminen kannattaa tehdä hyvin jo ennen kuin hakee laitteen, jotta ei maksa turhasta vuokra-ajasta.

Sähkömiestäkin tarvittiin jo tässä vaiheessa. Jotkut sähköjohdot kulkivat niin lähellä laatan pintaa, että ne oli poistettava ennen kumin levitystä ja helpottui siinä samalla tietysti myös siivoaminen. Sähkö Pusan Samu veti väliaikaisen johdon autotallikotiimme, jotta emme jää kokonaan ilman virtaa. Samu laittoi meille myös sen "viiden reiän tötterön"... Jos olisin paremmin ymmärtänyt, olisimme teettäneet työmaasähköt jo vähän aikaisemmin, mutta meni se nyt näinkin.

Tyylilaji on tällä hetkellä melko "industrial"...

Bitumin päältä on nyt poistettu villat, purut ym. "eristeet" ja täytteet. Kuvassa ei näy itse bitumi, vaan sen päälle levitetty tervapaperi. Jotta kumi tarttuisi mahdollisimman hyvin, lattiapintojen on oltava pölyttömät ja kuivat. Pienet epätasaisuudet ja skröpöt eivät haittaa, niihin kumi tarttuu kyllä.

Lattioiden huolellinen puhdistaminen olisi vienyt yhdeltä ihmiseltä ehkä vajaat kaksi työpäivää, jos sen olisi tehnyt yhteen putkeen.

VINKKI:

Oikea työjärjestys helpottaa ja nopeuttaa urakkaa. Kun ryhdyt imuroimaan, aloita "viimeisestä" nurkasta ja etene työssä niin, että lattialla ei enää imuroinnin jälkeen tarvitse kävellä. Jostain sitä pölyä nimittäin kantautuu aina, vaikka huoneessa ei edes kuljettaisi...

Lattiat ovat puhtaat, nyt voi kumimies tulla.