Yksi kolmesta tärkeimmästä: kanttausrauta

Puutarhailussa ei oikeastaan tarvita ihan kauhean paljoa työkaluja. Minulla on kolme, neljä

välinettä, joista en luopuisi mistään hinnasta. Yksi niistä on kanttausrauta, jota ilman mistään ei tule mitään. Puuvartinen Fiskars on osoittautunut parhaaksi. Hintaa sillä on reilut kolme kymppiä, mutta iloa siitä on vuosiksi.

Tänään ei remontin tiimoilta ollut mitään sisähommia minulle, siispä pääsin mellastamaan

pihalle. Aamutuimaan kaivettiin pari karviaispensasta ylös. Ne olivat niin rikkaruhottuneita, että ei niitä viitsinyt kenellekään edes antaa. Mustaherukkapensas sai armon, samoin valtavan suuri punaherukkapensas. Kun marjapensaat oli saatu pois, alkoi uusi istutusalue hahmottua paremmin. Kokeneille puutarhureille kanttaaminen on tuttua, mutta ajattelin samalla ottaa kuvat siitä, kuinka helppoa uusien istutusalueiden rajaaminen nurmikolle on kanttaamalla. Jos siis haaveilet rehevistä perennapenkeistä nurmikon asemesta, käy ihan ensimmäisenä hankkimassa itsellesi kanttausrauta.

Kanttausraudan etu lapioon verrattuna on se, että se on suora, eikä tee "piparkakkureunaa".

Tänään tein istutusalueen reunoja silmämääräisesti. Joskus kun haluan hienompia kurveja, tai en osaa päättää mistä istutusalueen reuna menisi kauniisti ja luontevasti, otan avuksi vesiletkun. Vesiletku on tarpeeksi jämäkkä ja painava ja pysyy hyvin paikoillaan. Sen avulla alueen reunoja on helppo hahmotella ja tarkistella eri suunnista.

Emsimmäisenä painoin nurmikkoon istutusalueen ulkoreunat. (Tai aina aloittaessani kuvittelen niin. Sitten iskee ahneus, ja "ulkoreunasta" tuleekin kanttausuran sisäreuna...) Rajaan uran n. 20 cm leveäksi ja seuraavaksi teen näiden kahden uran väliin vielä yhden.

Kun kapeampia uria on kaksi, painan nurmikon kanttausraudalla vielä pienemmiksi, salmiakin muotoisiksi ruuduiksi. Reunauria tehdessä rauta kannattaa pitää pystysuorassa, tässä vaiheessa kulmaa voi loiventaa. Kanttausrautaa ei kannata vääntää, sitä se ei kestä. Kivet ja muut esteet kannattaa poistaa mieluummin lapiolla.

Tämä osa työstä sujuu joutuisasti. Tunnollinen tekee kaikki rajat ja salmiakit valmiiksi ennen seuraavaa vaihetta, vaihtelunhaluinen tekee pätkän kerrallaan. Itse lukeudun pätkätyöläisiin.

Tuoreesta multamaasta paakut irtoavat helposti, eivätkä ole liian raskaita käsitellä. Kanttaus sujuu selkä suorana, tässä vaiheessa voi istahtaa nurmikolle. Ei siis käy selän päälle!

Kanttausrauta ylettyy melko syvälle, niin syvälle, että ainakin nurmikon juuristo leikkautuu poikki. Itse katkaisen paakun kahtia: alaosan juurettoman mulla mutentelen takaisin uraan, joka tässä vaiheessa on oikeastaan kaivanto, ja yläosa saa kunnon tukistuksen: juuristosta mullat myös kaivantoon, nurmikko ja juuret puutarhakompostiin. 

Puutarhurin parhaat kaverit, kastemadot, voi joko jättää uudelle istutusalueelle tai viedä juurakoitten mukana kompostiin hajottamaan paakkuja uudeksi mullaksi.

Parissa tunnissa saa siistiä reunaa monta metriä. Nurmikon leikkaaja kiittä: nurmikon saa leikattua ihan reunaa myöten niin, että leikkurin pyörä kulkee paljaalla mullalla ja reunasta saa siistin ilman trimmeriä tai saksia.

Mies on "vasenjalkainen", minä käytän eri jalkaa. Mikä vain tuntuu luontevalta ja parhaalta.

Ohut terä uppoa nurmikkoon kuin veitsi voihin.

Aina kaarista ei tule ihan täydellisiä, mutta virheet on helppo korjata.

Kirsikkapuun kukkien avautumista on ollut mukava seurata päivän mittaan. Tämä tontin pääty on länteen, ja sinne paistaa ihana ilta-aurinko. Kirsikkapuun alle olen jo levittänyt pahvia ja katetta, onpa sinne muuttanut jo muutama Hosta "Elegance". Pieni pensasmainen puu on euroopanhernepensas riippamuotoisena. Tälle alueelle istutan varjon ja puolivarjon kasveja. Aidan vierelle olen istuttanut aidanteeksi erilaisia suuriksi kasvavia pensaita.

Kun istutusalueen reunat ovat valmiit, nurmikko saa päälleen katteen: sanomalehteä, pahvia ja lopuksi vielä kuorikatetta tai jotain muuta käsillä olevaa. Katteen alla nurmikko kuolee aika pian, ihan muutamssa viikossa, ja alkaa muuttua meheväksi mustaksi mullaksi. Sanomalehdellä ja kuorikatteella kattamisesta voit käydä lukemassa postauksesta "Vuorenkilpeä - vai jotain hauskempaa?"

Onni ovat multaiset varpaat. 

(Ja vielä kunnon bloggaustyyliin: 

"Kynnet on lakattu L' Orealin sävyllä nro 556, 'Grenat Irreverent'."

Tyyli ennen kaikkea.)