Kattaminen sanomalehdellä, kompostilla, oljella ja ruohosilpulla

Eloperäisellä katteella kattamalla tarjoaa kasveille tasaiset kosteusolosuhteet, (lähes) rikkaruohottoman kasvualustan ja jatkuvan, luonnonmukaisen lannoituksen.

Ja itselleen leppoisamman kesän: vähemmän kastelua, vähemmän kitkemistä.

Kompostin käyttö katteena

Parasta kompostia taitaa olla täysin kompostoitunut hevosenlanta, mutta olipa komposti sitten lämpökompostorista, puutarhakompostorista tai bokashimultaa, systeemi on sama.

Jos asuu kaupungissa, kompostoituneen lannan perässä joutuu lähtemään vähän kotipihaa pidemmälle, ainakin lähimmälle hevostallille. Onni on tallinomistaja tuttavapiirissä!

Joillakin talleilla saattaa törmätä myös muihin eläimiin. Kanankakka on typpiptoisin luonnonlannoite, mutta sitä ei tällä kertaa otettu.

Tämä oli mielessä:

Täysin palanutta hevosenlantaa kasapäin. Höyhenenkevyttä, hajutonta - täydellistä. Jätesäkit täyttyivät rivakasti ja loppuivat tietysti kesken. Onneksi ei ole pitkä matka, tänne pääsee kyllä uudestaan.

"Kaupanpäällisiksi vielä kullankeltainen olkipaali.

Kotona odotti tällainen työmaa:

 Entinen nurmikkoläntti piti muuttaa vehreäksi keitaaksi pensailla, kuunliljoilla, iiriksillä ja puuliljoilla.

Olin kaivanut jonkin verran nurmikkoa pois niistä kohdista joihin istutin kasveja. Ylimääräiset nurmilaatat ovat kasvien väleissä nurinniskoin. Tämä kohta pihastamme on kohtuullisen savinen ja ylösalaisin käännetyt paakut kivikovia, mutta katteen avulla sekin paranee pikkuhiljaa. Kun maa pysyy kosteana, madot tulevat hyvin lähelle maanpintaa ja kokkareet saavat kyytiä.

Sanomalehdet katteena

Kompostin voi toki levittää suoraan perennapenkkiin tai pensaiden juurelle, mutta itse suosin sanmalehtitekniikkaa.

Koko talven olen kerännyt autotalliin sanomalehtiä. Olen saanut niitä myös "lahjoituksena" ystäviltä. Aina tuntuu että onpa niitä paljon, mutta aina ne loppuvat kesken.

Aluksi lehdet liotetaan kunnolla läpimäriksi.

Sanomalehtien tarkoitus on muodostaa maan pintaan valoa läpäisemätön kerros (ja samalla estää eloperäisen katteen turhan nopea sekoittuminen alla olevaan maa-ainekseen). Näin monivuotiset, juuristolla leviävät rikkaruohot ja nurmiheinä saadaan hengiltä. Ne maatuvat sanomalehden alla muhevaksi mullaksi.

• Sanomalehdet voi halutessaan levittää myös suoraan nurmikolle ja tehdä istutukset vasta seuraavana vuonna.

Märät sanomalehdet pysyvät paremmin aloillaan eivätkä myöskään ime kosteutta maasta itseensä. Lehdet kannattaa asetella huolellisesti limittäin. Rikkaruohot löytävät nopeasti pienenkin raon ja tunkevat siitä valoon. Lehteä kannattaa myös laittaa paksulti, muutamasta sivusta ei ole hyötyä, kokonaisesta, keskeltä avatusta lehdestä on.

• Kun sanomalehti maatuu, sekin muuttuu mullaksi. Tämä saattaa viedä kaksikin kesää.

Jokainen taimi ympäröidään sanomalehdellä huolellisesti. Tässä pilkistävät maasta Hosta 'Elegancen' alut.

Kompostoituneen hevosenkakan levittelin sanomalehtien päälle tasaiseksi kerrokseksi.

Kompostin ravinteet pääsevät pikkuhiljaa imeytymään kasvien iloksi sadeveden mukana,

sitä sanomalehti ei estä.

Kompostikatteessa on kuitenkin yksi ongelma: sen pintaan alkaa pikkuhiljaa muodostua rikkaruohokasvustoa. Pelastukseksi tulee ruohosilppu.

 

Ruohosilppu katteena

Kerros ruohosilppua pitää pienet rikkaruohot kurissa. Tässä sitä on vielä hyvin ohuelti, lisää laitetaan kunhan sitä siunaantuu.

Ja sitähän siunaantuu:

Naapurustossa olevan talon nurmikon leikkaaja tulee pääkaupunkiseudulta asti. Tarjouduin leikkaamaan nurmikon tarvittaessa ja ainakin nyt ensimmäisellä kerralla ruohosilppua kertyi kolme kottikärryllistä. Omassa pihassa nurmikkoa on paljon vähemmän, eli tämä on oikein oivallinen lisä katearsenaaliin. Olemme molemmat tyytyväisiä, sekä naapuri, että minä.

Ruohosilppukatteen sai koko kasvimaa. Typpipitoinen lannoite, tasainen kosteus, vähäinen kastelun ja kitkemisen tarve, terve sato, kaikki samassa paketissa.

• Kasvimaalle silppua voi lisätä koko kasvukauden ajan ja vielä sadonkorjuun jälkeenkin. Ensi keväänä se on valmista multaa.
• Perennoille ruohosilppua ei kannata antaa enää juhannuksen jälkeen. Se on liian voimakasta.

Valkokukkainen laventeli 'Edelweiss'

pääsi potagerin kaunistukseksi. Niitä on ollut kuulemma  tänä vuonna vaikea saada koronan takia. Pikkuisen suolainen hinta ja todennäköisesti yhden kesän ilo, mutta sitäkin suloisempi.

Olki katteena

Mausteyrtit saivat katteekseen tällä kertaa pelkän oljen. Niille ruohonleikkuujäte saattaa olla turhan tymäkkää tavaraa, kasvavathan niistä monet luonnossa lähes pelkissä kivien koloissa, hiekkaisessa, kalkkisessa maassa. Kasvualustana on kaupan pussimultaa johon olen sekoittanut kompostia. Yrteille se on riittävän ravinteikas kasvualusta.

Kuva on otettu muutama päivä sitten, mutta jo nyt salvia on venynyt ainakin yhden lehtiparin verran.

Olki on hitaasti maatuvaa, kuohkeaa ja kaunista katetta. Erityisen fiksua sitä on käyttää sellaisilla marjoilla ja vihanneksilla jotka kärsivät maakosketuksesta kuten esim. mansikka, avomaankurkku ja kurpitsat. Olki pitää marjat ja vihannekset ilmavasti irti maasta, mutta suojaa silti rikkaruohoilta ja pitää kosteuden maassa.

Aloituskuvassa oleva kesäkurpitsan taimi joutui aluksi tyytymään olkeen jonka alla on sanomalehteä. Oljen tarkoitus oli siis lähinnä peittää sanomalehti ja pitää kesäkurpitsat aikanaan irti mullasta ja puhtaina.

Sen kasvulaatikossa on alimmaisena koppuraisia, nurmikolta käännettyjä nurmimätäksiä ja niiden päällä vielä tunnistettavassa muodossa olevaa, mutta ylivuotista "pollen parasta". Loppuosa laatikosta on täytetty kaupan säkkimullalla. Periaatteessa olkikate olisi ravinteiden puolesta riittänyt, mutta en raaskinut olla antamatta sillekin vähän tuoretta vihreää.

Potagerissa viihtyy myös rungollinen marketta. Saan sellaisen joka vuosi ystäviltäni syntymäpäivälahjaksi ja aina sen paikka on ollut potagerissa tai suurta yrttiruukkua somistamassa. Ruukun pohjalla on muutama kikkare ylivuotista hevosenlantaa, ruukussa muuten tavallista puutarhamultaa ja pinnalla katteena nurmisilppua. Helpottaa hoitoa varsinkin kastelun puolesta.

Eloperäinen kate helpottaa kaikkien kasvien hoitamista ja edesauttaa niiden hyvinvointia. En voisi kuvitellakaan, että puutarhassani olisi paljasta multaa näkyvillä. Kun perennapenkkiin tai kasvimaalle levittelee katetta, tuntuu kuin peittelisi lapsen nukkumaan...

Jos kesä on edes kohtuullisen sateinen, istutusalueita ei tarvitse juurikaan kastella. Yleensä annan reilusti vettä istutusvaiheessa, olipa kyse sitten havuista, pensaista, perennoista tai vihannesten ja yrttien taimista, ja tukuisan katteen ansiosta se useimmiten riittää. Tämä toukokuun loppu on ollut aurinkoinen, sateeton ja tuulinen, nyt uudet tulokkaat saavat vettä aina välillä, mutta viimevuotiset ja vanhemmat istutukset pärjäävät jo omillaan.

Puutarhan hoito ei ole koskaan aivan vaivatonta,

mutta tämän vaivattomammaksi se ei mene...

Äkämäpunkki mustaherukassa?

Illansuussa pihatalon terassilla istuskellessani ihailin pientä, kaunista, vanhaa mustaherukkapensastamme. Sitten huomasin kellastuneita lehtiä ja ihmettelin että voiko se kärsiä kuivuudesta. Tämä vaihtoehto tuntui epätodennäköiseltä ja ryhdyin tutkimaan asiaa tarkemmin.

Oksilta löytyi tuollaisia ruskeita palluroita ja pahat aavistukset valtasivat mielen... Se perhanan äkämäpunkki? Googlasin ja kysyin vielä varmuuden vuoksi puutarhakavereilta. Diagnoosi:

Äkämäpunkki

Äkämäpunkki (Cecidophyobsis ribis) vaivaa tieteellisen nimensä mukaisesti mustaherukkaa (Ribes nigrum). Pienet, matomaiset punkit ovat alle millin mittaisia ja elelevät mustaherukan silmujen sisällä. Punkit talvehtivat silmuissa ja keväällä naaraat alkavat munia "pesässään". Kun toukat kasvavat, kasvavat myös silmut. Toukokuussa punkit tulevat pesäkoloistaan ja valloittavat pensaan. Tuuli saattaa kuljettaa niitä myös pitkiäkin matkoja muihin herukkapensaisiin. 

Äkämäpunkki levittää suonenkatovirusta joka kellastuttaa lehdet. Lehdet ja silmut kärsivät kasvuhäiriöistä ja lehdet muuttuvat kippuraisiksi ja kellertäviksi. Pensas tekee huonommin satoa koska kukkien rakenne muuttuu: kukinnoissa on 10-12 terälehteä normaalin viiden asemesta, mutta heteet puuttuvat. Viruksen seurauksena satoisuus heikkenee pysyvästi.

Turvonneet lehtisilmut pitäisi poistaa jo kevättalvella, mutta vielä ehtii jos on ripeä! Minä otin jakkaran ja tyhjän jogurttipurkin ja istuin reilun tunnin siivoamassa oksistoa.

Punkit viihtyvät oksiston kaikissa osissa. Lehtisilmuja löytyi vanhemmista oksista ja aivan oksien kärjistä. Yllä olevassa kuvassa näkyy pois napsaistun silmun jättämä jälki.

Siellä se on... Piilossa.

Kun nyt pensaassa istuin, siivoilin pois myös alempia oksia. Vanhoissa oksissa näkyy edellisten vuosien kuivuneita, melkein mustia lehtisilmuja.

Pois kerätyt silmut ja saastuneet oksat poltetaan. Tässä ne ovat; matkalla nuotioon.

Viime kesänä pensas teki kokoonsa nähden kohtuullisen, mutta melko vaatimattoman sadon ja valtaosa lehdistä oli aivan terveitä. Tästä voin päätellä että virus ei ole levinnyt vielä (ehkä) koko pensaaseen. Viime vuonna en ehtinyt muilta remonttikiireiltäni pensasta vahtimaan, mutta tänä vuonna ja ensi keväänä seuraan sitä tarkasti. Jos äkämäpunkin turvottamia silmuja ilmestyy pensaan oksiin vielä ensi keväänä, se saa valitettavasti lähtöpassit.

Saastuneelle alueelle ei tulisi istuttaa uutta pensasta ainakaan vuoteen. Jos tästä pensaasta aika jättää, tilalle istutan jonkun koristepensaan. Marjasato on turvattu yhdellä uudella mustaherukalla ja yhdellä viherherukalla. Ne on istutettu onneksi vähän kauemmas ja vasta tänä keväänä. Toivottavasti ovat turvassa...

Jos pensas ei ole kovin pahasti äkämäpunkkien valloittama, on olemassa pari vaihtoehtoa niiden torjumiseksi ja hävittämiseksi:

• Punkkien turvottamien lehtisilmujen poisto viimeistään huhti-toukokuussa
• Saastuneiden oksien poistaminen
• Pensaan alasleikkaaminen syksyllä

Oksat on poltettava tai vietävä kaatopaikalle.