Pitihän sitä testata: Frex -peruna

Tästä kohisee koko ruokamaailma. Tai ei ehkä ihan koko, mutta perunaa arvostavat eurooppalaiset huippukokit ainakin ovat sen raaka-ainevalikoimaansa kelpuuttaneet.

Me suomalaiset olemme onnelisessa asemassa: kaupasta saa aivan kelvollista, kotimaista perusperunaa. Omassa pihassa tai kasvimaalla kasvatettua ei tietenkään päihitä mikään, mutta entäs nyt sitten tämä Frex... Sitäkin saa ihan tavallisesta, hyvän valikoiman ruokakaupasta ja pitihän sitä päästä maistamaan.

Tavallinen peruna maksaa alle euron kilo, vähän paremmasta saa pulittaa melkein kaksi euroa, Lapinpuikulan kilohinta jää hieman alle 3 €,  Frexin kilohinta oli paikallisessa Citymarketissa 2,99 €. Arvostin myös fiksun näköistä, ruskeaa paperipussia johon kauniit perunat sai laittaa. Onhan tässä nyt ihan eri fiilis kuin siinä tavallisessa muovipussissa!

Meille oli tulossa vieras joka arvostaa hyvää ruokaa, siksi kehittelin perunan ympärille "return to the roots" -henkisen menun: raaka-aineet mahdollisuuksien mukaan pihalta ja metsästä.  Vieras ei päässyt sairastumisen takia tulemaan, mutta hyvällä ruokahalulla söimme koko menun miehen kanssa kahdestaan perjantain kunniaksi.

Alkuruoaksi tietysti valkoviinillä, kanttarellituorejuustolla ja kotipihan yrteillä höystetty kanttarellikeitto.

Koska pääruoaksi oli suunniteltu melko tuhti annos, päätimme maistaa perunaa ihan vain suolan ja voinokareen kanssa.

Keitinvesi oli maustettu merisuolalla ja viimeisillä tillinvarsilla. Hyvän värinen, hyvä rakenne ja maku yhtä hyvä kuin kotipihassa kasvatetussa Annabellassa. Ja se on paljon sanottu se.

Frex -perunoiden salaisuus on niiden viljelytavassa: vuoroviljely ja oikeanlaiset kumppanuuskasvit takaavat luonnonmukaisen lannoituksen ja suomalaisen kesän ympärivuorokautinen valoisuus on tietysti jotain, mitä Keski-Eurooppaan ei saa edes rahalla.

Frexin tarinasta voi lukea enemmän heidän omalta kotisivultaan www.frex.fi.

Pääruoaksi nautiskelimme karitsan paahtopaistia yrtti-pippuri-kermakastikkeella. Pärjäsi se pieni peruna tässäkin seurassa.

Aterian luonteva päätös oli omenapiirakka toscakuorrutuksella jäätelön ja espresson kera.

Aika ruskeahan tuosta menusta tuli. Jos vieras olisi ollut paikalla, olisin panostanut vähän enemmän somistamiseen. Mutta peruna oli hyvä. Jatkoon.

 

Syksyn viimeisiä kukkijoita

Syksy alkaa hiipiä puutarhaan, mutta vielä jotkut monivuotiset kukkivat. Tässä ovat elämäni ensimmäiset puuliljan kukat.

Puuliljat ovat idänliljojen ja trumpettilijojen risteytyksiä. Nämä sipulit istutin vasta tänä vuonna alkukesästä, eli korkeutta on vielä vaatimattomasti, mutta kasvupaikka on valittu niin, että saavat vuosien mittaan kasvaa niin korkeiksi kuin haluavat.

Lajikenimi on tietysti painunut unholaan...

Myös päivänliljat (Hemerocallis 'Joan Senior') kukkivat edelleen, mutta ovat moneen kertaan jaettuja ja kasvustoltaan toistaiseksi melko vaatimattomia: kukkivat kukka kerrallaan...

Kiinalainen ruohosipuli kukkii perennapenkissä. Tähän kohtaa puutarhaa oli alunperin tarkoitus tulla potager ja yrttitarha. Suunnitelmat muuttuivat, mutta nämä saiva jäädä paikoilleen.

Kiinalaista ruohosipulia kutsutaan myös valkosipuliruohoksi. Sen lehdissä onkin mieto valkosipulin aromi. Se talvehtii näilläkin leveysasteilla, aivan kuten tavallinen ruohosipuli.

Gladiolukset ovat kärsineet rankkasateista ja tuulesta. Koska niiden kukat aukeavat yksi kerrallaan, alhaalta ylöspäin, niiden kukinnasta saa nauttia pitkään ja olen raaskinut leikata niitä maljakkoonkin.

Näillä keleillä niistä pääseekin nauttimaan sisällä paremmin.

Myös salkoruusut jaksavat vielä pinnistellä.

Ylimmät nuput ovat lähes kahden metrin korkeudessa. Lumikärhö 'Summer Snow' on kyllä kiitollinen kasvatettava. Sitä ei tarvitse itseasiassa edes kasvattaa, ihan itsekseen on venynyt kuusimetriseksi, runsaasti ja pitkään kukkivaksi köynnöstunneliksi.

Neilikkaruusut ovat kukkineet (ja kasvaneet huimasti korkeutta) koko kesän. Ne pitäisi siirtää talon pohjoispuoleelle "ruusutarhaan", mutta eihän näitä voi vielä leikata alas...

Ensi viikolla käyn pelastamassa naapurista pioneja kaivinkoneelta. Jospa ruusut siirtyisivät sitten samassa yhteydessä.

Rhododendron -parka ei vuodenajoista mitään ymmärrä. Yhden kukan jo teki ja vielä nuppua vääntää. No, suuren tuijan suojassa selvinnee talven yli.

Vielä pari pientä ponnistusta sadonkorjuun ja istutusten tiimoilta, sitten pääsevät sekä puutarha, että puutarhuri, talvilepoon.