Tyttöjä ja tapaksia

(Ei sisällä kaupallista yhteistyötä)

Onni on tyttökaverit jotka on tuntenut "aina". Ja jos ei nyt ihan aina, niin ainakin tuollaiset reilut 30 vuotta. Välillä on tavattu harvemmin, elämä on vienyt eri suuntiin, mutta koittaa sekin hetki kun taas asutaan lähekkäin, lapset ovat omillaan ja ollaan taas villejä ja vapaita.

No, villeydestä en tiedä... Baarit ja muut yökarkelot taksijonoineen eivät enää sytytä. Vapauskin on suhteellista. Ennen elämää määrittivät lapset ja työt, nyt ehkä enää työt. Miehet antavat meidän kulkea vapaasti.

Yhteisille tapaamisille tuntuu kuitenkin vaikealta löytää aikaa. On iltahommia, on viikonloppuhommia. Tehdään kuutta tai seitsemää päivää viikossa ja sitten on kaikkea muutakin. Toisaalta yhteisen ajan löytäminen on hurjan helppoa: kaikki ottavat kalenterin esiin, etsitään seuraava vapaa perjantai- tai lauantai-ilta joka sopii kaikille. 

                                               Se lyödään lukkoon ja siitä pidetään kiinni.

No sitten alkaa se pohtiminen että mitä tässä nyt tarjoaisi...  Koska aikaa saattaa olla rajoitetusti käytössä, kannattaa käydä vaikka ihan vain kaupassa. Meillä on usein tapana sopia illan tarjoilut juomineen etukäteen ja ostokset jaetaan. Ja jos joku ehtii ja viitsii tehdä jotain, sekin käy.

Lidliin tuli marraskuun alussa uusia herkuttelujuustoja. Pääsin työn puolesta maistelemaan niitä ja koska totesin ne erinomaisiksi ja muitakin kiinnosti niitä kokeilla, päädyimme tällaiseen tapas-tyyppiseen herkutteluun. Juustot on pakattu 100 g pakkauksiin, eli pienelläkin porukalla voi kokeilla useampia eri juustoja.

Tarjottimelta löytyivät itävaltalainen, 9 kk kypsytetty Tiroler Adler (voimakas, parmesanimainen, täyteläinen), ranskalainen sinihomejuusto Blu Fou (pehmeä ja kermainen), hollantilainen vuohengouda (ihana!), raakamaidosta tehty ranskalainen (Haute-Savoie) ihanan kermainen ja täyteläinen Reblochon ja vielä ranskalainen, aina takuuvarma Brie de Nangis. Muut valikoiman juustot tarkempine tietoineen löytyvät täältä: Lidlin juustotiski. Jos klikkasit linkkiä, huomasit, että juustot ovat kilohinnoiltaan myös varsin kohtuullisia.

Aina ei tarvitse tuijotella kaloreita...

Minulle oli aikoinaan (yllättävän vähän aikaa sitten) aikamoinen shokki, kun tajusin, että metwurstissa ja salamissa olevat valkoiset pilkut ovat ihan oikeasti rasvaa. Olinhan minä sen ymmärtänyt ja tiennyt, mutta jotenkin onnistunut sulkemaan pois mielestäni. Salameissa ja pepperonimakkaroissa rasvaprosentti on 30 - 40 %, ja suolaprosenttikin huitelee tuolla neljän tienoilla. Mutta ei niitä tarvitse joka päivä, tai kilokaupalla, syödä.

Myös Serrano -kinkku kuuluu luonnollisesti tälle tarjottimelle. Siinä rasvaprosentti onkin sitten huomattavasti pienempi ja näin säilytämme kauhun tasapainon

Vaikka kukaan meistä ei sairasta keliakiaa, valitsin suolakekseiksi Lidlin gluteenittomat Crusti Croc -keksit. Niihin minut on tutustuttanut gluteeniton ystävättäreni. 

Pieniä, rapeita, ei liian suolaisia.

Viinien, kuohuviinien ja shampanjoiden kanssa ei kuuluisi tarjota viinirypäleitä. Se on a) vähän kasaria ja b) viinirypäleiden hapokkuus kitkeröittää viinin maun. Tämä seikka on oleellisempi kuin "kasarius". Parempia vaihtoehtoja olisivat esim. päärynä, omena ja viikunat. Päärynöitä oli, mutta unohdin ottaa ne esille...

Koska kukaan meistä ei kuulu ns. maan hiljaisiin, illanistujaistarjoilussa tärkeää on se, että syöminen ei häiritse puhumista. Hyvä cava ja kevyehköt punaviinit sopivat tällaiseen tarjoiluun, kielenkannattimet irtoaisivat kyllä ilmankin.

Pöydästä löytyivät vielä marinoidut kalamata -oliivit ja munakoisotahna, jota voisi syödä ihan sellaisenaan, mutta maistuu se patonginkin päällä. Munakoisotahnareseptejä löytyy internetin syövereistä pilvin pimein, mutta ystävättäreni versiossa ei ole käytetty tahinia. Raikas, kirpeä maku tulee tahnan sekaan murennetusta feta-juustosta.

Vaikka elämä tuntuu kiireiseltä, ystäviä ei pidä unohtaa.

Erityisesti sellaiset ystävät, jotka on tuntenut vuosikaudet, ne, jotka tietävät menneisyytesi, nykyisyytesi, ilosi, surusi, onnistumisesi ja menetyksesi, ovat kallisarvoisia. Fraasihan se on, mutta

"juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi"

Ja keiden muiden kanssa voit yhtenä iltana nauraa vedet silmissä, vuodattaa muutaman kaihon kyyneleen tai muistella nuoruuden hullutuksia. Niinpä. Pidä niistä ystävistä kiinni.