Pinkit perunat - gourmeeta vai vain vähän hassua?

Pinkit perunat tulivat kauppoihin syksyllä. Kun näin niitä ensimmäisen kerran, ajattelin tietysti joulupöytää ja kaikkia kivan näköisiä herkkuja joita niistä voisi tehdä.

'Mulberry Beauty'

Lajikkeen sanotaan olevan "terveyspommi". Hiilareita lajikkeessa on 13,2 g / 100 g (norm.13 - 16 g), proteiinia 1,6 g/100 g (norm. 1,9 g) ja C-vitamiinia 8,5 mg/100g (norm. 8,5 mg). 

Ehkä arvio "terveyspommi" tulee sen sisältämästä antosyaanista (pigmentti), joka on hyödyllinen antioksidantti. Sitä tässä lajikkeesa on 45 mg/100 g. Mallon punainen väri johtuu nimenomaan antosyaanista  ja kaikki siniset tai violetit vihannekset ja marjat sisältävät tätä samaa antioksidanttia. 

Mm. luumussa, marja-aroniassa, mustikassa, mustassa viinimarjassa, tummissa rypäleissä ja munakoisossa on sitä runsaasti. En tähän hätään löytänyt muiden vihannesten tai marjojen tarkkoja antosyaanipitoisuuksia, mutta pääsääntöisesti: mitä tummempi ja voimakkaampi väri, sen runsaammin antosyaania kasvis tai marja sisältää. Mustikka löytyy kärkipäästä.

                                              Pussi on helppo erottaa muiden

                                                                     joukosta

Tuollaisia pieniä, pyöreitä ja aika kiiltäviähän nuo ovat.

Enpä muista milloin perunan kuoriminen olisi ollut niin jännittävää ja mielenkiintoista kuin se nyt oli. Tuntui ja näytti vähän hassulta kun sitä tuttua keltaista ei tullut näkyviin, vaaleanpunaista - tai oikeastaan vaalean fuksianpunaista - vain.

Antosyaani ei ehdi ihan joka kohtaan:

Lajikkeen luvataan oleva hieman jauhoinen yleisperunalajike. Näin on.

Keittämisen aikana ei perunoita kannata tökkiä, rupeavat helposti halkeilemaan. Myös väri haalistuu keittäessä ja liukenee keitinveteen. Höyryttämällä värin saa pysymään paremmin.

Kuuma peruna hajoaa todella helposti. Jos mielii tehdä salaatin tai sekoittaa pinkkejä perunakuutioita esim. rosolliin, kannattaa antaa perunoiden jäähtyä kunnolla.

                                                   Entä sitten maku?

Kuivakan naudanjauhelihapihvin kanssa perunan aromi joutuu todelliseen testiin. Ensimmäisenä suuhun tuli jauhoisista perunalajikkeista tuttu metallinen maku. Nokare voita, ripaus suolaa - vähän parani. Ja tsatsikin kanssa menee tietysti melkein mikä vain...

Mutta: aromi tai rakenne ei kelpaa joulun kalapöytään. Joulun suolaiset kalat kaipaavat kaverikseen täyteläisen, pehmeäaromisen ja kiinteämaltoisemman perunan.

Muusiperuna?

No siinä ja siinä. Koska kokeilla piti, päädyin perinteiseen perunamuusi&kaupan kalapuikot - yhdistelmään. Muokatakseni annosta hieman aikuisempaan makuun tein seuraksi kermaviilikastikkeen jonka maustoin mustapippurilla, reilulla lorauksella limemehua ja muutamalla ruokalusikallisell kapriksia. Limemehu toimii erittäin hyvin ja tuo vaihtelua ja hienostunutta aromia kermaviilikastikkeeseen hieman arkisen sitruunan tilalla.

No, siltähän se näyttää, marjapuurolta. Mutta maku oli kyllä hyvä.

Pinkkejä perunoita on vielä toinen pussillinen.

Täytyy myöntää, että vähän nyt askarruttaa mitä niistä tekisi. Peruna on sinänsä ihan ok, mutta ei tehnyt mitään lähtemätöntä vaikutusta. Oikeastaan se oli pieni pettymys kaiken lukemani hehkutuksen jälkeen. Sellaistahan se on.

Koiralenkillä oikein pohdin minkälaisessa ruoassa tai annoksessa pinkki peruna pääsisi oikeuksiinsa. Netistä löytyy ohje mm. pinkkeihin hasselbackan perunoihin. No, miksei.

Perunasta voisi tehdä hienon hienon pyreen. Kaveriksi toisen, vaikka vakoisen tai vaalean keltaisen. Sitten seuraksi jotain raikasta vihreää.

Keväinen parsa-annos peruna- ja kukkakaalipyreellä?

Ja lautaselle vielä sipaisu kullankeltaista hollandaise-kastiketta... Ehkä kokeilen kunhan parsa-aika koittaa.

On kuitenkin mukavaa, että suomalaisiinkin ruokakauppoihin saadaan uusia lajikkeita tutuista vihanneksista ja hedelmistä. Porkkana, sipuli tai voikukka - ei ole vain yhtä sorttia, kyllä niitä löytyy joka lähtöön... Voikukkiakin yli 500 lajiketta, jopa vaaleanpunaisia.

Kuvalähde Edgewood Nursery

Antaa siis kaikkien kukkien ja perunoiden kukkia... 

Ja jos ei muuta,

niin onpahan ruokapöydässä jotain mistä puhua...