Ensimmäinen toukokuu

Huhtikuun loppu oli lempeän lämmin, jopa helteinen. Koivut ovat olleet hiirenkorvilla ja puutarha on ruvennut viheriöimään, ensimmäiset tulppaanitkin kukkivat. Vaan sitten se iski, takatalvi... Täällä eteläisemmässä Suomessa on selvitty pienillä yöpakkasilla ja hennoilla lumipeitteillä, mutta pohjoisemmassahan sitä lunta tuli aika huolella.

Vielä nupullaan olevat tulppaanit eivät ole moksiskaan pienistä lumista tai pakkasista.

Pionin piipatkin pilkistelevät katteen seasta. Kunhan lämpenee, siirrän katetta pois juurelta ja annan niille vähän uutta, parempaa multaa.

Valkokirjavalehtinen suikeropitkäpalko, Arabis ferdinandi-coburgi ‘Variegata’, näyttää vielä vähän raaskulta, mutta tekee jo pientä, n. 8 cm korkeaa kukkaa.

Aamuisin on mukava haahuilla pihalla ja miettiä ja suunnitella istutusalueiden ja köynnösporttien paikkoja. Samalla tekee löytöjä... Ilokseni tontin takarajalla kasvaa valkovuokkoja!

Ystävätär on innokas haravoija. Saan häneltä joka kevät haravointijätettä joka päätyy meillä katteeksi. Alla on ohut kerros lattian alta poistettua sahanpurua, päällä viimevuotista nurmikkoa ja lehtiä. Alimmaisena aaltopahvia. 

Yllätyksiä putkahtelee perennapenkeistä. Veikkaan, että tämä on oranssi lilja...

Lipstikkaa riittää näköjään myös kavereille. Lipstikka on ihana, aion kuivata sitä talveksi, mutta emme me ehdi tuollaista määrää käyttää...

Olen luvannyt pyhästi pysyä pois puutarhamyymälöistä siihen asti kun remontti on valmis. Pienen pokkeuksen jouduin kyllä tässä taannoin tekemään...

Mies toivoi valkoista ruusua olohuoneen suurten ikkunoiden eteen ja työkeikalla Hämeenlinnan KodinTerrassa tämä tuli vastaan... Valkoinen, pitkään kukkiva maanpeittoruusu 'Swany' sopii penkkiin kuin nenä päähän. Kuva lainattu, ei ole ihan vielä noin näyttävä...

Ihanaa puutarhatoukokuuta!

Lattian alta kirsikkapuun alle

Tällaisen upean, vanhan lautalattian kanssa olemme askaroineet nyt reilun viikon. Kaunis, kiiltävä hunajanvärinen lattia joutuu väistymään, jotta musta, myrkyllinen kreosootti saadaan eliminoitua... Kreosootista voi lukea bologgauksesta "Mikä ihmeen kreosootti":

Lattian alta on löytynyt vaikka mitä ja kaikki mahdollinen kuiva paperikin on kelvannut yhden vuorivillakerroksen päälle täytteeksi. Aikamoinen sotku ja sortteeraaminen siis. Olin vähän naiivisti kuvitellut että lautojen alla on eristysvillaa, joka siististi nostellaan pois... No, hanskat käteen ja lajittelemaan, eihän siinä muu auttanut. Paperit, lankunpätkät ym. palava omaan säkkiin, vuorivillat omaansa.

Mutta vielä jäi jäljelle se ikävin poistettava: puru. Hienonhienoa purua on käytetty yleisesti 1900-luvulla varsinkin lattioiden eristämisessä, monissa sodan jälkeen rakennetuissa taloissa sitä on myös seinissä. Suosion syitä ovat tietysti olleet edullisuus ja helppo saatavuus. Kotikaupungissamme on toiminut useitakin sahoja, purua on varmasti riittänyt kaikille. 60-luvulla sahausjätteen käyttämistä eristeenä ei varmaankaan ole kutsuttu "kierrättämiseksi", mutta sitähän se on ollut.

Iloksemme puru oli rutikuivaa, mutta pöllysi sitten senkin edestä! Mies oli jo tilaamassa sellaista imuriautoa, joka olisi imaissut kaiken purun ja silpun nieluunsa, mutta minä toppuuttelin. Lupasin henk. koht. lapioida kaiken järkevästi saatavissa olevan purun kottikärryihin ja raijata ulos, minulla oli sille käyttöä! Suurtehoimurimies saa tulla sitten ihan viimeiseksi suorittamaan loppuimuroinnin... Purut kärräsin pihalle katteeksi.

Laitoin askeleristeenä käytetyt aaltopahvisoirot nurmikolle ja purut päälle. Fanni avusti. Osan purusta kippasin tontin takarajalle aidan viereen. Siellä on jo syksyllä laitettua pahvia ja haravointijätettä estämässä rikkaruohojen vaeltamista pihan puolelle. Nyt puru ei ole niin kivan näköistä, mutta harmaantuu nopeasti.

Illalla levittelin vielä purut niin, että tuuli ei pääse tempomaan pahveja paikaltaan. Reunat jätin paljaaksi, jotta saumaton kattaminen on helpompaa kun pääsen jatkamaan projektia.

Yöllinen vesisade (vihdoinkin!) viimeisteli työn. 

Ihanaa, kun jotain jo kukkii... Talon edellisen asukkaan ja minun viime syksynä istuttamani tulppaanit kukkivat sulassa sovussa olohuoneen ikkunan alla aurinkoiselle seinustalla.

Ihanaa, aurinkoista ja sopivasti sateista toukokuuta!