Tällaisen upean, vanhan lautalattian kanssa olemme askaroineet nyt reilun viikon. Kaunis, kiiltävä hunajanvärinen lattia joutuu väistymään, jotta musta, myrkyllinen kreosootti saadaan eliminoitua... Kreosootista voi lukea bologgauksesta "Mikä ihmeen kreosootti":
Lattian alta on löytynyt vaikka mitä ja kaikki mahdollinen kuiva paperikin on kelvannut yhden vuorivillakerroksen päälle täytteeksi. Aikamoinen sotku ja sortteeraaminen siis. Olin vähän naiivisti kuvitellut että lautojen alla on eristysvillaa, joka siististi nostellaan pois... No, hanskat käteen ja lajittelemaan, eihän siinä muu auttanut. Paperit, lankunpätkät ym. palava omaan säkkiin, vuorivillat omaansa.
Mutta vielä jäi jäljelle se ikävin poistettava: puru. Hienonhienoa purua on käytetty yleisesti 1900-luvulla varsinkin lattioiden eristämisessä, monissa sodan jälkeen rakennetuissa taloissa sitä on myös seinissä. Suosion syitä ovat tietysti olleet edullisuus ja helppo saatavuus. Kotikaupungissamme on toiminut useitakin sahoja, purua on varmasti riittänyt kaikille. 60-luvulla sahausjätteen käyttämistä eristeenä ei varmaankaan ole kutsuttu "kierrättämiseksi", mutta sitähän se on ollut.
Iloksemme puru oli rutikuivaa, mutta pöllysi sitten senkin edestä! Mies oli jo tilaamassa sellaista imuriautoa, joka olisi imaissut kaiken purun ja silpun nieluunsa, mutta minä toppuuttelin. Lupasin henk. koht. lapioida kaiken järkevästi saatavissa olevan purun kottikärryihin ja raijata ulos, minulla oli sille käyttöä! Suurtehoimurimies saa tulla sitten ihan viimeiseksi suorittamaan loppuimuroinnin... Purut kärräsin pihalle katteeksi.
Laitoin askeleristeenä käytetyt aaltopahvisoirot nurmikolle ja purut päälle. Fanni avusti. Osan purusta kippasin tontin takarajalle aidan viereen. Siellä on jo syksyllä laitettua pahvia ja haravointijätettä estämässä rikkaruohojen vaeltamista pihan puolelle. Nyt puru ei ole niin kivan näköistä, mutta harmaantuu nopeasti.
Illalla levittelin vielä purut niin, että tuuli ei pääse tempomaan pahveja paikaltaan. Reunat jätin paljaaksi, jotta saumaton kattaminen on helpompaa kun pääsen jatkamaan projektia.
Yöllinen vesisade (vihdoinkin!) viimeisteli työn.
Ihanaa, kun jotain jo kukkii... Talon edellisen asukkaan ja minun viime syksynä istuttamani tulppaanit kukkivat sulassa sovussa olohuoneen ikkunan alla aurinkoiselle seinustalla.
Ihanaa, aurinkoista ja sopivasti sateista toukokuuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä, kommentit ilahduttavat!