DIY Seinävalaisin suuren maailman tyyliin

Olohuoneemme on ollut hyvin, hyvin hämärä ja pimeä koko talven. Ikuista marraskuuta on valaistu kynttilöin ja pienillä valoilla, siivotessa plafondiin on napsautettu valot, mutta sellainen lempeä, epäsuora yleisvalo on puuttunut. Nyt sellainen on.

Tässä inspiraation lähde:

Tobia Scarpan suunnitteleman Ariette -valaisimen (1973) voi laittaa joko seinälle tai kattoon.

Koska emme halunneet investoida kovin montaa sataa euroa juuri nyt valaisimeen, piti ottaa muut keinot käyttöön = suunnitellaan ja tehdään itse.

Versio 1

Otetaan kulmalistaa ja rimaa, väsätään  "tauluhylly" loisteputkelle ja viritellään silkkipaperista varjostin.

25 vuotta nurkissa pyörineelle kaavapaperille tuli käyttöä... Rypistelin, taittelin ja liimailin ryppyjä, mutta tulos jäi vaisuksi. Pinnasta ei tullut tarpeeksi elävä valon palaessa, varjon kohdat jäivät turhan valoisiksi. Tällainen reliefimäinen pinta olisi kyllä muuten ollut kiva myös ilman valoja.

Valo oli myös aika kelmeä, mutta lamppukalvolla väriä sai muutettua lämpimämmäksi. Valaistusmestarilta tilasin väriä "shampanja". Kokeilu:

Versio 2

Otetaan vähän tukevampaa paperia, liimatipoilla rypistelty silkkipaperi päälle ja aukkoja leikkaamaan.

Tässä versiossa olisi ollut aika paljon tekemistä, mutta hyvä efekti!

Ei kuitenkaan miellyttänyt tämäkään. Kun näitä viritelmiä mallailtiin seinälle, mies esitti toiveen siitä, että "valoteoksessa" olisi selkeät ääriviivat.

Minullakin alkoi jo inspiraatio loppua. Pari viikkoa olin jo miettinyt, tuumaillut ja käynyt mielessäni läpi lukuisia eri vaihtoehtoja ja ratkonut ripustukseen liittyviä ongelmia. Sitten mieleen palautui vielä yksi idea, jonka olin arvellut kuitenkin olevan melko hintava: pleksi, ts. akryylilevy. Ja kuten usein käy:

Monen mutkan kautta yksinkertainen lopputulos.

Mittaan sahattua akryylilevyä voi ostaa monenlaisella hinnalla. Oman kotipaikkauntamme tarjonnan hintahaitari oli 45 - 120 € / neliömetri. Kaliimpaa 3 mm vahvuista opaalipleksia olisi joutunut odottamaan pari päivää, edullisemman sai hakea heti iltapäivällä. Päädyimme tähän edullisempaan, nopeampaan vaihtoehtoon (yllätys, yllätys). Pieni soittokierros kannatti.

Kuinka sitten viritellä valonlähde ja pleksi seinälle?

Tähän minulla oli jo konstit valmiina. Meillä on aika monta Ikean Tjusig-naulakkoa. Niiden mukana tulee aina myös ne oviripustimet, mutta koska meillä naulakot ovat seinällä, niitä on kertynyt. En ole heittänyt pois, olen ollut ihan varma, että niille löytyy käyttöä.

Koukku seinään, kevyen loisteputken pohjaan pienet maalarinteippipylpyrät ja siinä se on, tukevasti paikoillaan. Ylös toiset koukut, tietysti toisin päin. Voilá, "vaihtokehys" oli valmis ja pleksi jää juuri sopivasti irti seinästä.

Lamppu on K-raudasta. En löytänyt sitä nettisivulta, mutta löytyy valaisinosastolta. Pituutta sillä on 50 cm, n. 25 €:n pakettiin kuuluu myös virtajohto.

Yllä olevasta kuvasta näkee, jos tarkkaan katsoo, että näin iso, 3 mm pleksi hieman "pullahtaa". Jos haluaa yhtään isomman, kannattaa valita paksumpi, 4 tai 5 mm pleksi.

Myös valonläpäisyvyyksissä on eroa. Opaalia saa 30 % ja 50 % läpäisyvyydellä. Valitsimme tämän himmeämmän valon antava, eli vain 30 % valosta tulee läpi. Tällä konstilla voi luoda myös "kattoikkunaefektin".

Kunhan aikamme katselemme, voi olla, että sävytämme valaisimen sillä shampanjalla. Luonnossa väri ei tietenkään ole näin sininen, mutta hyvin valkoinen kuitenkin. Valon väriin vaikuttaa tietysti myös seinän väri.

Pleksi on helppo liu´uttaa pois paikaltaan. Seinäkoukuissa on pienet maalarinteippirullat pitämässä pleksin koukkujen etureunassa. Yhtä hyvin voi käyttää myös esim. sinitarrapalleroa. Pleksi on melko painava ja pysyy aloillaan aika hyvin omalla painollaankin.

Valaisin on kyllä todella vaikea kuvattava... Luonnossa ei näy tuollaista valolänttiä, valo jakautuu ihan kauniisti. Kunhan olohuone alkaa olla kuosissaan, voin ottaa vähän laaja-alaisempiakin kuvia, jospa se niissä sitten olisi enemmän edukseen.

Hintaa tälle "upealle, modernille valaistusratkaisulle" tuli huikeat 90 €.

Hyvä me!

Karkauspäivän blini-illallinen

Blinidinnerit on pidettävä helmikuussa, maaliskuussa syödään jo jotain ihan muuta (parsaa...). Onneksi oli karkauspäivä, ehdittiin!

Boris Kustodijev: Maslenitsa (1919)

Mutta mitä me oikein söimme ja miksi juuri helmikuussa?... Wikipedia avuksi:

"Blinit (ven. блины), eli linnit, ovat alkuperältään venäläisiä, suolaisia ohukaisia. Blinit syödään useimmiten voisulan tai smetanan kanssa. Lisukkeena tarjoillaan hienonnettua sipulia ja mätiä tai kaviaaria. Sana blini on muotoutunut sanasta mlin, joka tarkoittaa myllyä. 

Blinit ovat helmikuussa järjestettävän maslenitsa-viikon pääruokalaji. Maslenitsa on venäläinen juhla, jonka nimen alkuperä johtuu voista,

масло, maslo

ja jonka alkuperä on pakanallisissa ajoissa. Maslenitsaa vietetään seitsemännellä viikolla ennen pääsiäistä, juuri ennen kristittyjen suurta paastoa, ja se vastaa suomalaista laskiaista.  Slaavilaisessa muinaisuskossa maslenitsaa vastasi talven loppumisen ja auringon juhla."

"Blinien sanotaan symboloivan aurinkoa ja ne on omistettu muinaiselle slaavijumalalle, Jarilolle, kasvillisuuden, hedelmällisyyden ja kevään jumalalle. Jarilo yhdistettiin myös sodankäyntiin ja sadonkorjuuseen. Hänen uskottiin kuolevan ja syntyvän uudelleen joka vuosi. Tämä myyttinen syklinen elämä noudatti kasvien vuotuista kiertoa siemenistä kuihtumiseen talven tullessa."

Jarilo on slaavien ylijumalan ja ukkosen jumalan Perunin poika.

Kevään kunniaksi pöydässä oli keltaisia tulppaaneja.

Näyttävä ja hieno tapa aloittaa blini-illallinen on tuoda ensimmäinen annos pöytään valmiiksi lautaselle aseteltuna.

Siianmätiä, sipulia, smetanaa. Tällä voisi elää... Muut lisukkeet odottivat valmiina pöydässä.

Kylmäsavulohimousse, leväkaviaari, venäläiset hapankurkut, sienisalaatti. Tämä lisukkeiden määrä riitti neljälle, blinit ovat täyttä tavaraa.

Venäläiset kurkut smetanan ja hunajan kanssa ovat aivan vertaansa vailla oleva herkku. Vaikka yhdistelmä voi kuulostaakin hieman omituiselta, kannattaa kokeilla.

Saatavissa ainakin Citymarketeista. 

Hunajaostoksilla ollessani törmäsin tällaiseen hunajapurkkiin. Vähän tyyriimpää, mutta kivan näköinen purkki joka kelpasi katettuun pöytään sellaisenaan.

Ruokajuomaksi blinien kanssa sopii olut tai valkoviini. Koska blinit ovat rasvaisia ja niiden kanssa tarjotaan usein myös raakaa sipulia, kannattaa valita

hapokas, kuiva viini.

Raikkaus, hapokkuus ja hedelmäisys leikkaavat rasvaista suutuntumaa. Alsacen alueen viinit ovat varma valinta. Meillä nautittiin kuohuviiniä koko aterian ajan. Bestheim maisteltiin kokatessa, Gratin & Meyer blinien kanssa.

Bestheim Grand Prestige Crémant d'Alsace Brut 2014  (linkki Alkon sivulle)
Erittäin kuiva, hapokas, kypsän klementiininen, keltaluumuinen, limettinen, pähkinäinen, hennon paahteinen. 19.98 €.

Gratien & Meyer Crémant de Loire Brut (linkki Alkon sivulle)
Erittäin kuiva, hapokas, viheromenainen, sitruunainen, keltaluumuinen, hennon mantelinen, kevyen mausteinen. 13.98 €.

Juontijärjestys meni aivan oikein. Gratien & Meyer sopi varmasti paremmin blinien kanssa kuin vähän kirpsakampi Bestheim. Molemmat ovat erinomaisia kuohuviinejä, mutta G & M:ssä on huomattavasti parempi hinta/laatusuhde. (Ainakin meidän neljän mielestä, mutta makuasia sekin.)

Jälkiruoaksi nautimme äitini tekemää rommiruukkua ja jäätelöä, hänen tekemäänsä luumulikööriä (jossa ihana kiven aromi) ja pienet espressot.

Kutsuilta jää yleensä ruokaa yli, niin kävi nytkin. Ei hätää! Aamulla paistoin tattarijauhoista tehtyjä, ohuita lettuja. Tavallisesta lettutaikinasta poiketen käytin kananmunia tuplamäärän,  jauhoja normaalia vähemmän. Kermaviilipurkista löytyi vähän happamuuttakin taikinaan.

Ajan ja vaivan säästämiseksi paistoin taikinasta ihan tavallisia, isoja lettuja. Oikein kelvollinen brunssi näistä aineksista syntyikin:

Ei niin juhlallista, mutta maistuvaa...

VINKIT:

• Tee blinitaikina edellisenä päivänä lähes valmiiksi. Ohjeessa neuvotaan seisottamaan vielä hieman keskeneräistä taikinaa muutama tunti tai pidempään, mutta yön yli seisseen taikinan maku ja koostumus on parhaimmillaan. Tattarijauholaatikon kyljestä löytyy erinomainen ohje, tässä sama ohje netistä: Viljatuotteen bliniresepti

• Käytä paistamiseen valurautapannua ja voita.

• Paista blinit miedolla lämmöllä jotta ne ehtivät kypsyä kunnolla. Aivan kuten lettuja paistaessa, voin pitää kuitenkin antaa ruskistua ja pannun kuumeta rauhassa ennen taikinan kaatamista pannulle.

• Blineistä voi tehdä ohuita tai paksuja, makuasia.

• Täytteet voivat olla myös makeita, esim. lakkahillo ja paksu, hyvin valutettu luonnonjogurtti käyvät hyvin.

• Blinit säilyvät kuumina ja rapsakoina tarjoiluun asti uuniritilällä, lämpöä 100 ° C.

• Pelkästä tattarijauhosta tehdyt blinit ovat gluteenittomia, eli ne sopivat myös keliaakikoille.

хороший аппетит!

eli: hyvää ruokahalua!