DIY Seinävalaisin suuren maailman tyyliin

Olohuoneemme on ollut hyvin, hyvin hämärä ja pimeä koko talven. Ikuista marraskuuta on valaistu kynttilöin ja pienillä valoilla, siivotessa plafondiin on napsautettu valot, mutta sellainen lempeä, epäsuora yleisvalo on puuttunut. Nyt sellainen on.

Tässä inspiraation lähde:

Tobia Scarpan suunnitteleman Ariette -valaisimen (1973) voi laittaa joko seinälle tai kattoon.

Koska emme halunneet investoida kovin montaa sataa euroa juuri nyt valaisimeen, piti ottaa muut keinot käyttöön = suunnitellaan ja tehdään itse.

Versio 1

Otetaan kulmalistaa ja rimaa, väsätään  "tauluhylly" loisteputkelle ja viritellään silkkipaperista varjostin.

25 vuotta nurkissa pyörineelle kaavapaperille tuli käyttöä... Rypistelin, taittelin ja liimailin ryppyjä, mutta tulos jäi vaisuksi. Pinnasta ei tullut tarpeeksi elävä valon palaessa, varjon kohdat jäivät turhan valoisiksi. Tällainen reliefimäinen pinta olisi kyllä muuten ollut kiva myös ilman valoja.

Valo oli myös aika kelmeä, mutta lamppukalvolla väriä sai muutettua lämpimämmäksi. Valaistusmestarilta tilasin väriä "shampanja". Kokeilu:

Versio 2

Otetaan vähän tukevampaa paperia, liimatipoilla rypistelty silkkipaperi päälle ja aukkoja leikkaamaan.

Tässä versiossa olisi ollut aika paljon tekemistä, mutta hyvä efekti!

Ei kuitenkaan miellyttänyt tämäkään. Kun näitä viritelmiä mallailtiin seinälle, mies esitti toiveen siitä, että "valoteoksessa" olisi selkeät ääriviivat.

Minullakin alkoi jo inspiraatio loppua. Pari viikkoa olin jo miettinyt, tuumaillut ja käynyt mielessäni läpi lukuisia eri vaihtoehtoja ja ratkonut ripustukseen liittyviä ongelmia. Sitten mieleen palautui vielä yksi idea, jonka olin arvellut kuitenkin olevan melko hintava: pleksi, ts. akryylilevy. Ja kuten usein käy:

Monen mutkan kautta yksinkertainen lopputulos.

Mittaan sahattua akryylilevyä voi ostaa monenlaisella hinnalla. Oman kotipaikkauntamme tarjonnan hintahaitari oli 45 - 120 € / neliömetri. Kaliimpaa 3 mm vahvuista opaalipleksia olisi joutunut odottamaan pari päivää, edullisemman sai hakea heti iltapäivällä. Päädyimme tähän edullisempaan, nopeampaan vaihtoehtoon (yllätys, yllätys). Pieni soittokierros kannatti.

Kuinka sitten viritellä valonlähde ja pleksi seinälle?

Tähän minulla oli jo konstit valmiina. Meillä on aika monta Ikean Tjusig-naulakkoa. Niiden mukana tulee aina myös ne oviripustimet, mutta koska meillä naulakot ovat seinällä, niitä on kertynyt. En ole heittänyt pois, olen ollut ihan varma, että niille löytyy käyttöä.

Koukku seinään, kevyen loisteputken pohjaan pienet maalarinteippipylpyrät ja siinä se on, tukevasti paikoillaan. Ylös toiset koukut, tietysti toisin päin. Voilá, "vaihtokehys" oli valmis ja pleksi jää juuri sopivasti irti seinästä.

Lamppu on K-raudasta. En löytänyt sitä nettisivulta, mutta löytyy valaisinosastolta. Pituutta sillä on 50 cm, n. 25 €:n pakettiin kuuluu myös virtajohto.

Yllä olevasta kuvasta näkee, jos tarkkaan katsoo, että näin iso, 3 mm pleksi hieman "pullahtaa". Jos haluaa yhtään isomman, kannattaa valita paksumpi, 4 tai 5 mm pleksi.

Myös valonläpäisyvyyksissä on eroa. Opaalia saa 30 % ja 50 % läpäisyvyydellä. Valitsimme tämän himmeämmän valon antava, eli vain 30 % valosta tulee läpi. Tällä konstilla voi luoda myös "kattoikkunaefektin".

Kunhan aikamme katselemme, voi olla, että sävytämme valaisimen sillä shampanjalla. Luonnossa väri ei tietenkään ole näin sininen, mutta hyvin valkoinen kuitenkin. Valon väriin vaikuttaa tietysti myös seinän väri.

Pleksi on helppo liu´uttaa pois paikaltaan. Seinäkoukuissa on pienet maalarinteippirullat pitämässä pleksin koukkujen etureunassa. Yhtä hyvin voi käyttää myös esim. sinitarrapalleroa. Pleksi on melko painava ja pysyy aloillaan aika hyvin omalla painollaankin.

Valaisin on kyllä todella vaikea kuvattava... Luonnossa ei näy tuollaista valolänttiä, valo jakautuu ihan kauniisti. Kunhan olohuone alkaa olla kuosissaan, voin ottaa vähän laaja-alaisempiakin kuvia, jospa se niissä sitten olisi enemmän edukseen.

Hintaa tälle "upealle, modernille valaistusratkaisulle" tuli huikeat 90 €.

Hyvä me!