Tänä talvena lunta on tullut enemmän kuin riittävästi. Hyvä niin: laventeleilla, bambulla ja aremmilla ikivihreillä on paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä. Lumitöitä on kyllä riittänyt, mutta onneksi pihassa on tilaa myös valtaville lumikasoille.
Norjanangervo, (Spiraea 'Grefsheim', hybridspirea)
Tätä harvensin loppukesästä aika raskaalla kädellä. Vaikka norjanangervo ei niin hääppöinen ole,
se on kuitenkin kevään ensimmäisiä kukkivia pensaita.
Pidän sen valkoisista kukista, ne kertovat alkavasta kesästä.
Vuorimänty (Pinus mugo)
Talon takana vuorimännyt ovat saaneet kasvaa kaikessa rauhassa 60-luvun alusta asti. Niitä voi ihailla keittiön
ja ruokailutilan ikkunoista. Koska lumikuormaa on riittänyt, olen käynyt pudottelemassa lunta niiden oksilta. Kuvan vasemmssa laidassa oleva lumipaakku on naapurin vuorimänty. Ulkovalotkin oli viritetty vähän paremmin,
nyt niistä suurin osa on hangen alla: ensin tulivat kovat tuulet, sitten lumi. Ensi vuonna tiedän paremmin...
Jättituija (Thuja plicata)
Tämä tuija on aivan uskomaton... Talon poika on saanut sen aikoinaan syntymäpäivälahjaksi
paikalliselta puutarhurilta ja ikää on n. 50 vuotta. Myyjät arvelivat että
haluamme kaataa sen, mutta emme varmasti kaada! Se tarjoaa varjoisan
istuskelupaikan kesällä ja suojaa rhododendroineita, hostia ja helleboruksia
auringon paahteelta, myös pikkulinnut viihtyvät sen oksistossa.
Jos olisimme kaataneet tuijan, rungot olisivat päätyneet kitarapajalle,
mikä sekin olisi ollut aivan kunniakas loppu tälle upealle puulle.
Pihamännyt pakkasaamun auringossa.
Orapihlaja (Crataegus) voi olla talvella hyvinkin veistoksellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä, kommentit ilahduttavat!