Toivomuslistalla oli kaksi makuuhuonetta (toinen työ-/vierashuoneeksi), riittävän suuri, ei kuitenkaan liian iso piha, jossa minä voin toteuttaa itseäni puutarhurina, autotalli/varasto josta on helppo siirtää soittokamat autoon ilman portaissa kulkemista ja tietysti sauna, mielellään puulämmitteinen. Toivoimme myös, että talo ei olisi kovin kaukana keskustasta ja että alue olisi rauhallinen ja mukavan näköinenkin. "Eikä sitten mitään remonttikohdetta", oli miehen toivomus. Selvä!
Paljon näimme kivoja taloja, mutta aina joku "mutta"...
Jos talo oli juuri remontoitu, se ei vastannut meidän mieltymyksiämme. Useimmiten tökkäsi keittiö, johon oli laitettu vaaleat tai puunväriset holvikaariovet. Ei haluttu uutta, sinänsä ihan hyvää ryhtyä purkamaan.
Joskus yläkerrassa makuuhuone oli ok, mutta se työtilaksi ajateltu oli liian pieni.
Joissakin taloissa, sinänsä ihan viehättävillä alueilla, kolme rajanaapuria pienen tontin ympärillä tuntui liialta.
Jos tontti rajoittui vilkkaasti liikennöityyn tiehen, ei auttanut, vaikka kiinteistönvälittäjä sanoi, että "kyllä tuohon liikenteen meluun tottuu".
Eräs ihana talo sijaitsi sinänsä viehättävän mäen päällä. Kun olimme kavunneet parkkipaikalta piiiiitkät, pitkät portaat, saimme kyllä hengityksen tasaantumaan ennen kuin välittäjä saapui paikalle. Upea paikka, mutta emme edes ryhtyneet kuvittelemaan mitä kotiin pääseminen, tai sieltä poistuminen varsinkin talvella vaatisi.
Yksi talo oli melko täydellinen. Ihan lähellä keskustaa ja sellaisella alueella, jolla olin unelmoinut aina asuvani. Hinta oli edullinen, talo kiva, piha sopiva. Edullisen hinnan syykin sitten kyllä paljastui: tontin vuokrasopimus päättyy ja kaupunki myy tontit ensi vuonna, eikä tonttimaa 2 km torilta ole kotikaupungissamme kovin edullista. Siihen tyssäsi se.
Idylliä keskustan tuntumassa. Kuva lainattu paikallisen omakotiyhdistyksen sivulta.
Eräänä päivänä kävimme katsomassa omakotitaloa yhdeltä suosikkialueeltamme. Kellarikerroksessa oli tilaa vaikka kuinka paljon: bändille treenikämppä, puutyöverstas ja vaikka pieni ompelimo olisivat sinne mahtuneet saunan, takkahuoneen, suihkuhuoneen ja kodinhoitohuoneen lisäksi. Yläkerran suurimmassa huoneesta olisi voinut tehdä vaikka balettisalin! No, eihän me kaksi niin suuria tiloja tarvita, mutta tulihan sekin nähtyä.
Kun lähdimme ajelemaan kaupan kautta kotiin, päätimme tehdä pienen mutkan ja ajaa sellaista katua pitkin, jota emme kumpikaan oikein olleet koskaan ajaneet. Mäki alas ja tien oikealla puolella levittäytyi rivi pieniä, hurjan söpöjä omakotitaloja suurilla puutarhatonteilla, jotka takaosastaan rajoittuivat metsäiseen rinteeseen.
Sateliittikuvaa alueesta
Luonto lähellä, torille 3 km.
"Niin minäkin", vastasi mies.
Toiveet alkoivat täsmentyä ja listalle oli tullut vielä yksi asia: kaikki tilat yhdessä kerroksessa. Olemme 50 + v, emmekä enää nuorru. Kolmessa kerroksessa asuminen olisi hankalaa nyt, tulevaisuudessa ehkä vielä hankalampaa. Alkoi se portaissa kulkeminen jo näytöillä vähän harmittamaan. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, olemme sen verran laiskoja ja mukavuudenhaluisia, että loppujen lopuksi olisimme varmasti asuneet keskikerroksen keittiössä ja olohuoneessa, yläkerran huoneet olisivat jääneet käyttämättä...
Vaikka perinteiseen rintamamiestaloon ei päädyttykään, oli hyvä käydä katsomassa erilaisia taloja eri paikoissa. Uskon siihen, että mitä enemmän tekee asioita, joskus turhiltakin tuntuvia, jotka kuitenkin jollain tavalla liittyvät käsillä olevaan aiheeseen, se kannattaa. Tässä tapauksessa hyöty oli se, että saimme paljon tietoa tarjonnasta, hintatasosta ja ennen kaikkea siitä, millaiseen taloon haluaisimme muuttaa ja millaiseen emme.
Kotona istahdin taas koneen äärelle ja jatkoin kohteiden selailua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä, kommentit ilahduttavat!