Uuteen kotiin

Kaupat päästiin tekemään elokuun puolessa välissä ja silloin alkoi tietysti kauhea pakkaaminen. Työkiireiden vuoksi nukuttiin vielä kaksi yötä vanhassa kodissa, mutta kolmas yö vietettiin jo uudessa. Sänky tuotiin ensimmäisenä ja se asetettiin olohuoneeseen koska tarkoitus oli aloittaa tapetin vaihto makuuhuoneessa.

Suurimman osan omaisuudestamme pakkasimme laatikoihin odottamaan remontin valmistumista. Koska koko talo pitää tyhjentää lattiaremontin ajaksi, ajattelimme pääsevämme sitten aikanaan helpommalla. Ja arvatkaas mitä... Yhtään tavaraa en ole laatikoista kaivannut! Täytynee raakata taas kovalla kädellä kunhan pääsemme oikeasti sisustamaan. 

Miten tuon palmun saisi psymään hengissä... Ei ole enää yhtä hyvässä kunnossa.
Tässä kuvassa näkyy pation liuskekivilaatoitus. Se on ihana, mutta vaihtaa paikkaa.
Laatat siirretään suuren tuijan alla olevalle oleskelualueelle ja patiolle tulee 

tasaisempi pinta, jotta siihen saadaan ruokapöytä asettumaan paremmin. Patio on 

etelään ja sille paistaa aurinko ihan koko päivän.

Ensimmäiset iltaskumpat jättituijan alla. Pullo löytyi keittiön työpöydältä: 

myyjän terveiset meille. 

Elokuun illat olivat ihanan lämpimiä ja lämpöä jatkui pitkälle syksyyn. 

Pääsimme siis viettämään pihaelämää vielä pitkään, sitä 

olimme eniten kaivanneetkin.

"Mun piha!"

Yksi pihan sykähdyttävimmistä elementeistä on tämä omenapuu, joka on

leikattu juuri niin kuin pitää: se on matala ja sateenvarjon mallinen. Vaikka en 

pitkänhuiskea ole, yletyn leikkaamaan vesiversot ja keräämään sadon ilman

tikkaita tai muita apuvälineitä. Omenapuu oli kuulemma entisen omistajan

pojan silmäterä. Runko nyt on vähän vino, mutta eiköhän tuo "kainalosauvallaan"

pystyssä pysy koko loppuelämänsä, lieneekö tarkoituksella vinoon laitettu?

Tuolla takana kulkee päättyvä katu ja sen takana nousee metsäinen, 

kallioinen rinne. Liikennettä ei juurikaan ole, kävelijöitäkin melko satunnaisesti.

Olimme tulleet kotiin. Tuntui ihan taivaalta.