Parkkipaikka kahdelle

Yhtenä aamuna alkoi tapahta! Tai oli jo tapahtunut vähän edellisenä iltanakin: kaivinkone oli käynyt poistamassa ylikasvaneen, puoliränsistyneen syreenin ja aikamoisen pätkän orapihlaja-aitaa.  Tämä oli kello seitsemän herätys, kuvattu makuuhuoneen ikkunasta:

Vielä edellisenä iltapäivänä näkymä oli makuuhuoneen ikkunasta tämä:

Kaivinkone oli tullut tekemään meille kauan kaivattua parkkipaikkaa.

Tontin tämä kulma on ollut käyttämätön, vähän turha, joten oli aika luonnollista tehdä siihen autopaikka. Mutta lupia tarvittiin kolmenlaisia: rakennusviraston, museoviraston ja naapureiden luvat. Enemmän luvista, katselmuksesta ja tarvittavista liitteistä voit lukea bloggauksesta "Muutimmeko kotiseutumuseoon?"

Alla olevasta kuvasta näkyy ongelma. Punaiset suorakaiteet ovat automme joita jouduimme pitämään tien tukkeena ja jonossa talon pääsisäänkäynnin edessä ja oleslkelualueella. Autotalliin auton ajamisesta ei kannata haaveillakaan: 60-luvun autotallit on mitoitettu vähän eri kokoisille autoille kuin mitä nykyiset ovat ja aikamoinen peruutteleminenkin tallista kadulle olisi.

Autotallin sijoittelussa on arkkitehdille sattunut selkeästi pieni moka joka on muiden saman kadun varrella olevien talojen kohdalla korjattu: autotallit on niissä siirretty kadunpuoleiseen päätyyn. Koska emme käytä autotallia autotallina se on ihan kiva tuolla "väärässä" päässä: rakennuksen muoto tarjoaa suojaisan, tuulettoman ja aurinkoisen oleskelualueen jolle on mukava tulla vaikka saunasta vilvoittelemaan.

Oikeassa yläkulmassa olevalle alueelle oli kohtuullisen helppoa sijoittaa parkkipaikka niin että kenenkään ei tarvitse autoja katsella. Ei edes naapureiden.

Rakentaminen vaati siis ränsistyneen syreenin ja orapihlaja-aidanpätkän poiston juurineen. Syreeni oli jo todella huonossa kunnossa ja se olisi ollut kaatolistalla jossain vaiheessa kuitenkin. Vanhat, suuret vuorimännyt reunustavat parkkipaikan päätyä sopivasti eikä niihin tarvinnut (onneksi) kajota.

Kun puu ja pensaat oli revitty ja viety pois, kuorittiin maata n. 30 cm. Tonttimme sijaitsee kalliolla eli sen kummempia salaojia ei tehty. Kangas ja sepeliä päälle:

Hienoa katsella kun jotkut osaavat hommansa. Kuorma-autosta huolimatta aamuruuhkaa ei kotikadullemme päässyt syntymään.

Ohikulkijoilla kyllä riitti ihmettelemistä, kävi joku naapurikin parivaljakkoa jututtamassa. Tässä vaiheessa tuli kysymys: "ai niin, onhan teillä luvat tähän?" 

Tehdäänköhän tällaisia projekteja paljonkin ilman lupia... Voi olla.

Neidon täsmäkippaus:

Aamukin alkoi sarastaa.

Viimeisetkin murskeen murikat kaavittiin talteen lavalta. Näppärästi kiipeää ja pyörii Hitachi.

Välillä kuorma-auton kanssa jouduttiin toimittamaan muita asioita ja sillä välin satoi pieni lumi maahan. Vielä tuli toinen kuorma mursketta ja yksi kivituhkaa.

Ihan fantastista saada autot pois ahtaalta etupihalta! Urakan hinnaksi tuli n. 1000 € joka sisälsi myös vanhan maa-aineksen ja puskien poisviennin. Tuolla rahalla pysäköisi Lahden toriparkissa sopimuksella 10 kuukautta, tosin lämpimässä, katetussa hallissa... Mutta jos me pysäköimme tuossa nyt parikymmentä vuotta, niin halpaa lystiähän se on.

Nyt ei ole häävin näköistä, mutta ensi keväänä alkaa talon päädyssä olevan piha-alueen kunnostus- ja istutustyöt. Kunhan talo saadaan maalattua, seinustalle istutetaan säleikkövilliviini ja paljon muutakin: rhodoja, kuunliljoja, havuja, pieniä pensaita ja vaikka mitä... Talven aikana tutkaillaan miten lumien kolaaminen onnistuu ja kasvivalinnat tehdään sitten sen mukaan.

Erityisen onnellisia olemme siitä, että lumityöt vähenevät 75%... Viime talvena, kun lunta tuli aivan hurjia määriä, pitkän ja kapean pihatien kolaaminen autojen kuljettavaksi oli aikamoinen urakka. Lumi ei mahtunut kummallekaan sivulle, eli se oli vietävä aina joko pihan puoleiseen päätyyn tai sitten pihasta pois, kadun yli vastapäisen tontin raja-aidalle.

Kuvan ottamisen jälkeen päätyseinälle on saatu vielä ulkovalo ja nurkan taakse pistokkeet lämmitysjohdoille. Sekin on ihan fantastista: kyllä hyrähtää diesel käyntiin pakkasaamuna.