Muutimmeko kotiseutumuseoon?

No emme, mutta "arvokkaaseen kultturiympäristöön"!

Suopuisto
Suopuiston alue on kaavoitettu neljässä vaiheessa 1950-luvun alussa ja lopullisesti 1963. Tavoitteena oli luonnonläheinen, metsämaastoon sijoitettu tiivis ”asumasolu”, kuten kaupungin asemakaava-arkkitehti Olavi Laisaari aluetta kuvasi.
Alueen rakennuskanta on pääasiassa peräisin kotikaupungista, Lahden Sahan omistamasta Puutalo Oy:n tehtaasta. Tällaisen tyyppitalon kuljettaminen oli taloudellista, ja pystytys vei yhden työpäivän. Eniten alueella on tyyppiä 2003, mutta myös Vaahtera-, Pähkinä- ja Matintalo-nimisiä tyyppitaloja.

Alue rakennettiin vuosina 1955–1964. Suopuiston aluetta leimaavat kapeahkot, loivasti kaartuvat kadut, mäntymaasto, vehmas kasvillisuus sekä säännöllisesti sijoitetut eleettömät tyyppitalot, jotka on kullakin kadulla sovitettu omalla tavallaan, tienäkymää persoonallisesti elävöittäen. Näitä ominaispiirteitä on syytä vaalia. Osalla Suopuistontietä on suojelukaava, joka on laadittu 1987. 

Lähde:

Lahden kaupunki, Selvitys Lahden sodanjälkeisestä rakennusperinnöstä, 2012

Teksti: Riitta Niskanen
Toimittajat: Tuija Vertainen ja Riitta Niskanen

Blogin kuvat pienitalolähellätaivasta/Minna Salmi

Edit: Myös kotikatumme kuuluu nykyään suojelukaavan piriin.

Yllä on kuvattu aika täsmällisesti se, miksi ihastuimme alueeseen ja taloon: puistomainen, luonnonläheinen puutarhakaupunginosa ja eleettömät (yksikerroksiset) tyyppitalot.

Kaupunginosamme sijaitsee korkealla, kallioisella mäellä ja täällä tuntuu, että täällä on lähellä taivasta...

" Mustankallion vesitorni on rakennettu Lahden kaupungin Kivimaan kaupunginosaan. Ylävesisäiliö otettiin käyttöön vuonna 1963 alkuperäisellä nimellään, Metelinmäen vesitorni.  
Vesitorni on 50 metriä korkea ja sen ylin kerros kohoaa 109 metriä Vesijärven yläpuolelle ja 190 metriä merenpinnan yläpuolelle. Vesi otetaan säiliöön Löyttymäen painepiiristä Mustankallion ja Tenavan paineenkorotusasemien kautta. Yöllä säiliö täytetään ja päivällä vesi jaetaan kulutukseen Mustankallion, Kiveriön, Tonttilan ja Pyhättömänmäen alueelle." 
- Lahti Aqua - 

Meidän mielestämme on hienoa, että alue on suojeltu. Ei tarvitse pelätä minkään talohirviön nousemista viereiselle tontille. Kallioinen, jyrkkä maasto takaa myös sen, että tämän ja viereisen omakotialueen väliin ei rakenneta ohitustietä, ostaria tai tornitaloa.

Tenkkapoo tuli kuitenkin siinä vaiheessa, kun toivoimme voivamme tehdä parkkipaikan tontin joutilaalle kulmalle ja näin saada autot pois ulko-oven edestä... Talon edusta on todella ahdas ja autoja on parkkeerattu jonossa. Se taas on aiheuttanut sumplimista ja autojen siirtelyä aina sihen tahtiin kun on tultu ja lähdetty. Jos talossa syttyisi tulipalo tai tarvittaisiin ambulanssia ja paareja, pelastustietä ei olisi koska autot tukkivat sen. Talvella kadunvarteen pysäköinti on mahdotonta koska jalkakäytäviä ei ole. Myös ajotien pitäminen lumesta puhtaana ja riittävän leveänä talvella oli erittäin haastavaa.

Mittailimme ja ihmettelimme mihin ne autot voisi laittaa... Löytyihän se paikka: joutava tontin kulma talon takana, mutta siihen tarvittaisiin toinen tonttiliittymä.

Soitin rakennusvirastoon ja ryhdyin selvittämään toisen tonttiliittymän rakennusmahdollisuutta. Ensimmäinen vastaus oli "ei". Ja se johtui juuri tuosta suojelukaavasta.

Nyt täytyy tietysti muistaa, että Suomessa oli talon rakennusvuonna henkilöautoja hieman alle 200 000. Suosituimpia automerkkejä olivat mm. Volkswagenin kupla, pikkuiset Fordit ja Fiatit. Kaikissa kodeissa ei siis autoa ollut ollenkaan ja ne olivat niin pieniä, että niille rakennettuihin talleihin ei monikaan nykyauto mahdu.

En kuitenkaan tyytynyt (tietenkään) ei -vastaukseen, vaan kirjoitin hieman perusteellisemman selvityksen "ahdingostamme" ja toiveistamme ja laitoin sen menemään rakennusvirastoon henkilölle joka vastaa kaupunginosastamme. Loppukaneetin muotoilin näin:

"Ymmärrämme ja arvostamme alueen kulttuurihistoriallisen merkityksen, nautimme myös alueen ulkonäöstä; se oli yksi tärkeä syy haluta talo juuri täältä. Toivoisimme kuitenkin, että muuttuneet ajat ja erilaiset tarpeet otettaisiin huomioon ja saisimme poistaa pätkän orapihlaja-aitaa tontin joutilaasta päästä ja saada siihen kohtuullisen levyisen ajoväylän nurmikaistaleen yli.

Kahden tonttiliittymän taloja kadullamme on kolme ja muitakin suuria muutoksia rakennuksiin ja pihoihin on tehty: laajennuksia, ruutuikkunoita ja orapihlaja-aitojen poistamista kokonaisuudessaan.

Tarkoituksenamme olisi myös maisemoida talon päätyä ja mahdollisen tulevan parkkipaikan ympäristöä uusilla istutuksilla ja puilla, sekä uusia vaiheittain ränsistymään päässyt orapihlaja-aita ja näin tehdä oma osuutemme kauniin kotikatumme hyväksi.

Mikäli haluatte suorittaa tontilla katselmuksen, se onnistuu milloin tahansa"

Vastaus oli, että "ymmärrämme tilanteen, järjestetään tonttikatselmus museoviraston kanssa".

Niin saapuivat museon ja rakennusviraston edustajat katsastamaan tilannetta kauniina toukokuisena päivänä (kunhan olivat päässeet puikkelehtimaan autojen sivuitse pihaan...)

Yllä olevassa kuvassa ihmetellään ränsistynyttä syreeniä. Se on päässyt kasvamaan ylisuureksi ja sen kadunpuoleinen oksisto on lähes lehdetöntä. Se kaadettaisiin pakoitusalueen tieltä.

Näin professionaalisti olin merkinnyt ajoaukon leveyden...

Kiertelimme pihaa muutenkin. Tutkimme upeat, vanhat männyt ja valtavan jättituijan. Katsastimme muutkin säilytettävät puut ja pensaat. Katsoimme myös paikan uudelle piharakennukselle jotta sen lupa saadaan hoidettua nyt samalla ja samalla rahalla.Tarkoitus on rakentaa pieni vaja polttopuille, ruohonleikkureille ja muille isommille puutarhatyökaluille. 

Museon Riitta Niskasta kiinnosti myös talon sisällä tehtävä remontti. Häntä ilahdutti se, että emme ole muuttaneet alkuperäistä huonejakoa vaan esim. keittiön oviaukko on säilytetty eikä keittiöstä ole tehty avokeittiötä.

"Lahden kaupunginmuseon tutkimus- ja kulttuuriympäristöyksikkö tutkii ja dokumentoi Lahden kaupungin ja Päijät-Hämeen maakuntamuseon toimialueen kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti merkittävää rakennusperintöä sekä neuvoo rakennusten omistajia korjaus- ja suojelukysymyksissä. Päijät-Hämeen maakuntamuseo edistää ja ohjaa alueen kulttuuriympäristöinventointeja, tekee tutkimusta sekä antaa lausuntoja kaavoista, rakennus- ja purkuluvista ym. kulttuuriympäristöön kohdistuvista toimenpiteistä."

Lahden museot, rakennuskulttuuriyksikko

Kun katselmus oli ohi, meidän annettiin ymmärtää, että ei se parkkipaikka ollenkaan mahdoton ajatus ole. Jäimme siis toiveikkaina odottamaan päätöstä. Muutama liite piti vielä toimittaa:

• Kartta tontista ja suunnitellusta parkkipaikan sijainnista
• Kolmen naapurin kuuleminen ja heidän hyväksyntänsä muutokselle
• Kuva suunnitellusta piharakennuksesta

Hätäpäissäni piirsin tonttikartan leivinpaperille vanhan pihasuunnitelman perusteella vanhalla kunnolla läpipiirtämistekniikalla, printtasin netistä valmiit kaavakkeet naapureiden kuulemisesta ja valmiit kuvat pihavajasta. Merkitsin karttaan myös kaikki säilytettävät puut ja pensaat.

Muutama päivä sitten sain puhelun: "täällä olisi teille muutoslupa haettavissa".

Vaikka kaikenlaiset lupien ja poikkeuslupien hakemiset aina välillä vähän voivat ottaa päähänkin, ei niistä kannattaisi kauheasti hermostua. Tarkoituksena on kuitenkin pitää huolta siitä, että valmiiseen ympäristöön ei tehtäisi mitään älytöntä tai yleiskuvaan sopimatonta. Vanhemmissa asuinalueissa varsinkin on oma viehätyksensä: suuria puita ja menneiden, niiden "hyvien aikojen" tunnelmaa. Ne ovat korvaamattomia, eikä niitä saa edes rahalla.

Toivoisinpa, että kotikaupungissamme sitä olisi säilytetty enemmänkin...