lauantai 17. elokuuta 2019

Mihin TV?



Olen aina ihaillut funkistalojen upotettuja, itse seinärakenteeseen tehtyjä hyllyjä, vanhojen talojen upeita seinäupotuksia ja ajatellut, että jos itse suunnittelisin ja rakentaisin talon, tekisin sinne sellaisia. Ja monta.

Kylpyhuoneremonttien yhteydessä seinäsyvennyksiä tehdään nykyään paljon, mutta ovat ne hienoja muissakin tiloissa. Taittingerin shampanjatalossa vieraillessamme näimme kokonaisen seinän, johon oli tehty lokeroita heidän parhaille shampanjoilleen.



























Tässä talossa tv:n paikka on ollut olohuoneen ja keittiön välisen seinän edessä. Ainakin antennipistoke löytyi sieltä. Tv:t ovat suurentuneet, huonekalut ovat suurentuneet ja valitettavasti myös television äärellä vietetty aika on lisääntynyt, eikä vanha paikka tuntunut hyvältä meille. Tykkäämme makoilla sohvalla sen sijaan että katselisimme iltauutiset ja lauantaitanssit selkä suorana pikkuisella, sirolla sohvalla tai nojatuoleissa. Sellaista se nykyään on. Televisiolle oli kehiteltävä uusi paikka.

Se löytyikin melko luontevasti seinältä jonka toisella puolella on naulakkosyvennys. Tuo naulakkosyvennys, ja sen takana olohuoneen puolella oleva toinen syvennys, ovat aiheuttaneet hieman harmaita huksia. Olohuoneen puoleinen tila on melko pieni. Sinne ei mahdu viihtyisää lukunurkkausta, eikä sinne oikein viitsi sijoittaa esim. lipastoa, koska toinen seinä on ikkunaa melkein lattiaan asti. Tähän ongelmaan olen jo keksinyt ratkaisun, mutta palataan siihen joskus myöhemmin.




Toinen ongelma oli sitten itse tv, lisälaitteet ja johtoryväs joka automaattisesti seuraa tv:n mukana. "Vanhoina hyvinä aikoina" johtoja oli vain ne kaksi: virtajohto ja antennijohto. Oi niitä aikoja...

Koska olohuone ei ole suuren suuri, tv-tason sijoittaminen seinän eteen ei tuntunut hyvältä idealta. Kulku olohuoneeseen olisi saattanut tuntua ahtaalta, enkä muutenkaan olisi halunnut ryhtyä etsimään oikeanlaista tasoa joka olisi ollut täysi kymppi sekä ulkonäöltään, kooltaan, että hinnaltaan. Sitäpaitsi televisio on mukavin seinään kiinnitettynä (meidän mielestämme).

Mies on nähtävästi viettänyt liikaa aikaa hotellihuoneissa, koska hänen mielestää television olisi voinut sijoittaa niin korkealle, että alle olisi mahtunut sisustustakka. No, olisihan se ollut varmasti kiva se sellainen takka, mutta en halunnut televisiota katonrajaan. Niinpä otin Googlen avukseni ja hain faktaa tv:n sijoituskorkeudesta:

"Tv sijoitetaan niin, että sen keskikohta on katseltaessa silmien korkeudella." No niinpä. Miehen toinen ajatus televisioon liittyen oli huomattavasti parempi: rakennetaan sille kotelointi, johon tv upotetaan. Johdot menevät kotelon sisään ja soundbar voidaan sijoittaa kotelon pohjalle. Erinomainen idea!

Koska meillä on taitava lankomies tekemässä remonttia, ideaa ei ollut mahdotonta toteuttaa. Omin voimin olisimme tusanneet homman kanssa varmaan vuoden, eikä tulos olisi ollut kovin häävi.





Koteloinnin suunnittelu aloitettiin piirtämällä tv seinään. Siihen ympärille oli helpompi hahmottaa aukon koko.





























Seuraavaksi pohdittiin rungon rakennetta, tarvittavan puutavaran paksuutta ja määrää.




























Mitat merkitsin seinään muistiin.






Rungon materiaaliksi valikoitui kertopuu. Kertotolpat ovat suoria, eivätkä kierrä kuten esim. normaali 2x2". Samaa tavaraa käytetään väliseinien rakentamiseen ja koteloinnin rakentaminen onkin oikeastaan ihan sama juttu.

Aikaa menee kaikkinensa 3-4 päivää. Homma sinänsä on melko nopeaa, mutta saumojen ja tasotteiden kuivumiseen menee aikaa. Kaiken pitäisi antaa kuivua keskimäärin vuorokauden verran ennen seuraavaa työvaihetta, mutta lopullinen kuivumisaika riippuu tietysti lämpötilasta ja ilmankosteudesta.





Vatupassi on tässä vaiheessa kaikkein tärkein työkalu. Hyvästä mittamiehestäkään ei ole varsinaista haittaa... Koska kotelo ei ole kovinkaan syvä, vaakajuoksuja ei tarvittu lattialle tai kattoon. Jos koteloinnista tekee syvemmän, sellaiset kannattaa laittaa jotta rakenne pysyy tukevana. 





Kipsievyt kiinnitettiin runkoon aivan samalla tavalla kuin ne kiinnitetään väliseiniä rakennettaessa, ruuveilla. Meillä käytettiin sitä tukevampaa kipsievyä.





Syvyyttä tällä "tv-tasolla" on alle 15 cm. Oikealla näkyy vähän ikkunallista syvennystä.

Reunat ja kulmat viimeisteltiin kulma- ja reunasuojalistoilla ja levyjen saumat saumattiin ja tasoitettiin aivan kuten tavallisestakin seinää tehdessä.

Kotelointi tasoitettiin kauttaaltaan niin, että se ei erotu alkuperäisistä seinärakenteista.

Sinne ne johdot solahtavat! Nyt täytyy vain toivoa, että oma käsi mahtuu ja ylettyy laittamaan pistokkeet paikoilleen. Muussa tapauksessa pitää kutsu kylään joku pitkä- ja laihakätinen ihminen...


Ja sitten se maalattiin mustaksi. "Ei erotu se telkkari siitä sitten."
No ei erotu telkkari, mutta aikamoinen musta jötikkä on nyt keskellä olohuonetta! 

Tässä näkymä ruokailutilasta olohuoneeseen päin. Naulakkosyvennys on vasemmalla ja sohva laitetaan tuonne, missä ruokapöydän tuolit ovat rivissä odottamassa ruokapöytää.

Musta "muuri" näyttää nyt melko hallitsevalta ja tuntuu olevan vähän kuin väärässä talossa, mutta kunhan sisustus saadaan valmiiksi, uskon, että valoisuus, musta ja valkoinen löytävät huoneessa tasapainon.

Televisioiden seinätelineissä on sellainen pieni vatupassi. Siihen EI kannata luottaa. Tv on ollut aina vähän vinossa, alle sentin mutta kuitenkin... Nyt kun se asennetaan syvennykseen sen on oltava suorassa.

Telineen ripustuskohdan mittaaminen oli tarkkaa hommaa. Halusimme että tv:n etäisyys sivuille ja yläreunaan on täsmälleen sama. Monessa kohtaa voi tehdä pieniä myönnytyksiä verukkeella "ei sitä sitten käytössä huomaa" tai "eihän tätä kukaan katso", mutta tv:n kohdalla tilanne on tietysti toinen: sitä tujotetaan koko ajan...

Hienosti meni, täydellinen suoritus. 

Koteloinnin hintaa en osaa arvioda, koska tasotteita ja maalia yms. löytyi täältä remonttityömaalta jo ennestään, mutta kertotolpat eivät ole hinnalla pilattuja, eikä kipsilevyjäkään tarvittu kuin kaksi. Ei siis taloudellisesti mitenkään ylivoimainen ponnistus 

Mies on onnellinen (ja kaverit kateellisia?) ja minä olen erittäin tyytyväinen. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistä, kommentit ilahduttavat!