Joulukuu tuli - ja meni...

Joulukuu meni töitä tehdessä. Oli aika tasaisen harmaatakin. Muutamia kohokohtia oli toki. Saimme mm. eteisen naulakon ripustettua! Ehkä se oli jo marrakuussa, mutta kuva on joulukuulta. 

Kadullemme tuli uudet katuvalot. Hienot LED-valot. Niistä ei kyllä kukaan tykkää. Jotenkin kelmeät ja hengettömät. Mutta mukava oli seurata kun homma kävi joutuisasti.

Kylpyhuoneen juoru heitti henkensä. Lopullisesti. Syynä lienee huolimaton istutus. Nyt on tekokasvi tilalla.

Joulua ajatellen kävin ostamassa jouluisen kaitaliinan. 

Eipäs nyt riehaannuta!

En ole kyllä varma tykkäänkö. Mutta parempi kuin moni muu...

Sähköihin liittyy toinenkin joulukuinen kohokohta. Rupesimme ripustamaan oviverhoa keittiön ja saunan eteisen väliseen oviaukkoon. 

Big mistake.

Kyseisessä kohdassa sähköjohtojen määrä ja kulku muistuttaa jonkin suurkaupungin (ei Helsingin) metrokarttaa. Ja jos tällaiseen kohtaan tekee seinään ihan pienen pienen reiän, voi olla ihan varma, että se poranterä osuu johtoon. Mökki puoliksi pimeänä.

Onneksi sähkömies-Samu viitsi lähteä vielä käymään meillä. Ja onneksi oli vasta aaton aatto... Samu veti pikkuisen piuhaa ulos, katkaisi vahingoittuneen kohdan pois ja teki uuden liitoksen. Oli nimittäin se jakorasia siinä ihan reiän vierssä.

ILMAINEN VINKKI: Älä poraile seiniä kauheasti ihan jakorasioiden vierestä.

Laskun asemesta saimme tämän:

Plan B tulee olla AINA. Ja kukas sen paremmin tietäisi kuin sähkömies.

Joulun aikaan blogeissa on ihania tunnelmakuvia tuikkivista kynttilöistä, näyttävistä kukka-asetelmista ja notkuvista herkkupöydistä jouluaskartelupuuhista puhumattakkaan. Tässä minun panokseni:

Tokmannilta sattui käteen tuollainen parin euron puusydän. Sillä vanhaan risukranssiin sai sopivasti hillittyä, jouluista ilmetta...

Joulukukatkin on jo kääräisty paperiin odottamaan ensi joulua. Varsin helppohoitoiset.

Yllättävän hyvän ja aidon näköisiähän nuo tekokukat nykyään ovat.        Amaryllis

Kun joulusta oli selvitty, iski flunssa. Meihin molempiin. Eikä sillä lailla kunnolla, vaan väsyttäen ja uuvuttaen. Onneksi kaikki Downton Abbey -kaudet löytyivät tallenteina.

Kun ei oikein itse jaksa "elää", on mukava katsella edes muiden elämää... Miehen kanssa se onkin ihan erilaista kuin yksin katsominen. Minä ihailen keittiötä, mies tykästyi Maryn makuuhuoneen tapettiin.

Evästäkin riitti vaikka jouluruokia ei juuri aatolta yli jäänyt. (Erinomaista sinänsä).

Televisioyleisöä hemmoteltiin myös uudella Hercule Poirot -sarjalla. Ja mikäs sen paremmin sopisi "Aikataulukon arvoituksen" seuraksi kuin tällainen ABC-viini...

Uudeksi vuodeksi oli tietysti suuret suunnitelmat vuosikymmenen viimeisestä ateriasta, mutta aika pelkistetyksi jäi. Maussa ei kyllä ollut mitään vikaa. Keittelin itse hyvän kastikkeen karitsan paahtopaistien seuraksi.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin - 

Hyvää alkanutta vuosikymmentä itse kullekin!