Kuva: Vivian Maier: © Estate of Vivian Maier, Courtesy of Maloof Collection and Howard Greenberg Gallery, NY.
Dokumentissa kerrotaan seikkaperäisesti kuinka kuvat, negatiivit ja kehittämättömät filmirullat löydettiin ja kuinka nuori mies, joka ne kaikki löysi, lähti selvittämään sitä, kuka tämä huikea valokuvaaja oikein oli.
Vähän "Maija Poppanen"
Ei kuulemma aina niin kiva lastenhoitaja, hamstraaja, erakko, seikkailija. Amatöörivalokuvaaja, joka ei ei nähnyt vedoksia, ei edes negatiiveja, kaikista ottamistaan valokuvista.
Dokumentti on katsottavissa kesäkuun 2020 loppuun Yle Areenassa:
Kun huomasimme näyttelyn olevan Helsingin Valokuvataiteen Museolla, Kaapelitehtaalla Helsingissä, päätimme mennä katsomaan sen ystäväpariskunnan kanssa.
Näyttely on ilmeisen suosittu, väkeä riitti, mutta lippujono veti kohtuullisen mukavasti.
Maier kuvasi katuelämää, tavallisia ihmisiä ja tilanteita, paljon myös lapsia.
Monissa kuvissa Maier näyttäytyy itsekin; heijastuksena tai varjona.
Siellä hän on, Volkkarin pölykapselista peilautuen.
Nopeiden automaattikameroiden, kehittyneiden järjestelmäkameroiden ja kännykkäkameroiden aikakautena ei tule ajatelleeksi, kuinka haasteellinen tuollainen laatikkokamera on työvälineenä ollut. Vivian Maierin ensimmäinen kamera oli vaatimaton ja yksinkertainen Kodak Brownie -laatikkokamera, jossa ei ollut edes tarkennusmahdollisuutta. 1952 hän hankki ensimmäisen Rolleiflex -kameran.
Vaikka nykyisten valokuvien laatu on tuhansine pikseleineen erittäin hyvä, näissä vanhoissa, oikealle filmille kuvatuissa kuvissa on jotain erilaista. Vähän samanlainen ero fiiliksessä ja tallenteen laadussa kuin cd-levyllä ja vinyylillä. Varsinkin mustavalkoiset kuvat tuntuvat "oikeammilta" ja näyttävät upeilta, valöörit pääsevät oikeuksiinsa. Maier käytti kuvatessaan enimmäkseen Kodak Tri-X ja Ektachrome -filmiä.
Kuvatessani tätä hauskaa kissakuvaa, tulin ottaneeksi omakuvan Vivian Maierin tyyliin. Kuvassa on kissa, Maier itse heijastuu auton ikkunalasista ja me, katsojat, heijastumme valokuvaa peittävästä lasista.
Jos näyttely kiinnostaa, kannattaa katsoa dokumentti ensin. Näin näyttelystä saa enemmän irti.
Jos ei Helsinkiin asti tule lähdettyä, Maierin kuvia voi käydä katsomassa myös hänen kotisivullaan. Pöytäkoneen tai läppärin näytöltä kuvat näkee suunnilleen saman kokoisena kuin näyttelyssä.
Self-Portrait, 1953
Vivian Maier: © Estate of Vivian Maier, Courtesy of Maloof Collection and Howard Greenberg Gallery, NY.
keskittyy nimensä mukaisesti enimmäkseen niihin kuviin, joissa Maier itse, tai hänen varjonsa, näkyy.
Näyttely on Helsingissä 24.5.2020 asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä, kommentit ilahduttavat!