Huonekasvien tuho ja nousu

Kokemuksesta voin kertoa että talvella kynttilänvalo EI riitä...

Ikkunastakaan ei juuri ole iloa marraskuun alun jälkeen. Alla olevassa kuvassa pullojukka eteläikkunalla keskellä joulukuista päivää:

Chrysalidocarpus lutescens

Puistokultapalmu (kultapalmu, Chrysalidocarpus lutescens) on ollut ainakin minulle varsin haastava hengissä pidettävä. Olen saanut tapettua niitä jo kolme. Tämä yksilö näyttää pärjäävän.

Lehtien kärjissä rupesi näkymään ruskettumista tuossa marraskuulla, mutta tänä vuonna päätin ottaa oikein asiakseni (yrittää) saada sen selviämään talven yli.

Kultapalmua on kasteltava säännöllisesti keväästä loppukesään, mutta se tarvitsee kohtuullista ja säännöllistä katelua myös talvikautena. Pintamulta saa kuivahtaa kastelujen välillä, mutta helpoimmalla pääsee, jos istuttaa sen altakasteluruukkuun. Sellaisessakin se kuulemma viihtyy.

Itse tykkään laittaa kaikki viherkasvit ihan tavallisiin, hengittäviin punasaviruukkuihin, mutta tämän kanssa tein poikkeuksen: jätin puistokultapalmun muoviseen myyntiruukkuunsa jossa multa säilyy kosteana pidempään. 

Lehtien kärkien ruskettuminen johtuu yleensä liian epätasaisesta kastelusta. Minä olen nyt talvikaudella lirautellut pienet kasteluvedet palmulle joka toinen päivä. Toisin kuin monia muita viherkasveja, kultapalmua voi, ja on suositeltavaa, lannoittaa myös lepokautena tavallisella huonekasvilannoitteella parin viikon välein. Olen myös sumutellut sitä päivittäin.

Lupaavalta näyttää! Uutta kasvuakin on ilmaantunut. Kultapalmu viihtyy valoisassa paikassa, mutta ei pidä suorasta paahteesta. Meillä kultapalmu on valoisamman ajan sisemmällä huoneessa, mutta talveksi nostin sen ihan eteläikkunan eteen. Suunnitelmissa on hankkia kasvivalo jotta voin pitää sen "omalla paikallaan" ympäri vuoden. 

Puistokultapalmu on tullut suosituksi huonekasviksi ja sen maine on kasvanut ja parantunut entisestään Nasan tekemän tutkimuksen myötä. Tutkimuksessa testattiin viittäkymmentä kasvia ja tutkittiin niiden ilmanpuhdistuskykyä, hoidon helppoutta ja ilmankosteuttamiskykyä. Kultapalmu oli ykkönen kaikilla kriteereillä.

Yucca elephantipes

Myös jukkapalmun lehdet ruskettuvat ja kuihtuvat, mutta alimpien lehtien periaatteessa kuuluukin tehdä niin. 

Jukkapalmu tarvitsee paljon valoa, mutta hajavalokin riittää. Se ei kärsi kuivista kausista, mutta toisissa hoito-ohjeissa sanotaan että mullan pitää antaa kuivahtaa välillä, toisissa kehotetaan pitämään se tasaisen kosteana. Itse annan mullan kuivahtaa ja kastelen sitten kerralla reilummin. Myös jukkapalmu saa sumutuksen päivittäin. Tällaiset normaalisti kuihtuneet alimmat lehdet leikataan pois, latvassa näkyy todennäköisesti jo uusia lehden alkuja.

Yleisestä lepokauden lannoituskiellosta huolimatta jukkaa voi, ja kannattaa, ainakin kerran kuussa, miedolla ravinneliuoksella. Tätä en ollut tiennytkään! Jukkapalmun alalehtiä alkoi kuihtua vähän turhan paljon ja aloin huolestua sen kohtalosta. Tämän ympärivuotisen kasteluohjeen säikäyttämänä jukka alkoi saada kastelulannoitetta välittömästi. Jukka pitää myös kalkista. Multaan voisi ehkä sekoittaa vähän kananmunankuoria?

Liika märkyys aiheuttaa lehtien kärkien ruskettumista ja niihin tulee kellertävä rengas.  Liika kosteus tuntuu myös rungossa. Terve runko on puristettaessa kova ja tiivis, liiasta märkyydestä kärsivän jukan kuorikerroksen alla tuntuu tyhjää kun sitä puristaa.

Hoya carnosa

Posliinikukkakin tiputtelee lehtiä. Syynä lienee liian vähäinen valo. Jos on liian pimeää, posliinikukka ei kuki, enkä oikeastaan kukkia kaipaakaan, mutta valoisampi paikka pitänee etsiä tälle tai sitten järjestää ainakin talviajaksi lisävaloa.

Posliinikukka ei pidä vedosta tai suorasta auringonpaahteesta. Posliinikukka kastellaan kerralla kunnolla ja sitten mullan annetaan kuivahtaa ennen seuraavaa kastelukertaa. Talvella sitä voi lannoittaa muutamaan otteeseen miedolla kastelulannoitteella.

Monstera delicosa

Hoito-ohjeissa peikonlehdelle suositellaan valoisaa kasvupaikkaa, mutta meillä se on pärjännyt yllättävän hyvin pohjoisen puolella, hämärässä nurkassa. Optimaalisinta valon saanti on silloin kun se saa aamupäivällä valoa, mutta jää iltapäivästä varjoon. Itäinen ikkuna olisikin sille varmasti paras valonlähde.

Olen kastellut peikonlehteä melko harvakseen, sumutellut lähes päivittäin. Uudet, vaaleat lehdenalut ovat nyt näkyvissä, samoin kalkkitahrat ja pöly vanhojen lehtien pinnalla... Ensi viikolla se pääsee ihan oikeaan suihkuun.

Suihkupullo lienee huonekasvien paras ystävä talviaikaan. Lämmityksen takia huoneilma on kuivaa ja kuitenkin monet viherkasvit ovat lähtöisin sellaisista trooppisista olosuhteista, joissa ilmankosteus on huomattavan suuri. Olen sekoittanut sumuteveteen myös merileväuutetta, mutta ruskeat roiskeet valkoisilla seinillä eivät ilahduta. Merileväuutetta olen antanut nyt sitten vain kasteluveden kanssa.

Viherkasvit, joita on helppo siirrellä, pääsevät kerran kuussa tehokasteluun tiskialtaaseen:

Viime syksynä hankituista mehikasveista ja kaktuksista osa on vielä ostoruukuissa. Niissä ei juuri multaa ole ja nekin ovat saaneet pärjäillä pelkällä suihkuttelulla.

Nyt on paras aika mullanvaihdolle, normaalin lannoittamisenkin voi pikkuhiljaa aloittaa. 

Hämmästyttävää kyllä, jo ensimmäinen lannoituskerta sai kasveissa aikaan silmin nähtävää elpymistä jo alle viikossa.

Siivouskaapissa on vielä kaupan viherkasvilannoitetta, mutta kunhan pullo tyhjenee, aloitan lannoittamisen bokashinesteellä...

Valoisampaa helmikuuta!