Kanarian pohjois- ja luoteisranta: merta ja luolia

Kolmas päiväretki suuntautui saaren pohjois- ja luoteisrannalle. Valitsimme taas nopean reitin, eli moottoritien. Ensimmäinen kohteemme oli Gáldar, ent. Agaldar, "kuninkaallinen kaupunki. Gáldar sijaitsee tulivuoren, Pico de Galdárin, alarinteillä ja sieltä on löytynyt saarten varhaisinta asutusta. Alue on ollut alkuperäisasukkaiden, Guanche-väestön keskus. Espanjalaiset löysivät sen 1484 ja espanjalaiset tekivät siitä saaren pääkaupungin ennen Las Palmasin perustamista.

Atlantin rantaa kulkevalta moottoritieltä on hienot näkymät tyrskyävälle merelle. Tien varrella on asutusta melko taajaan ja matkalla voi poiketa rannalle ihmettelemään aalloissa temmeltäviä surffaajia ja lainelautailijoita.

Gáldarin vanha kaupunki on viehättävä kapeine kujineen, valkoisine ja värikkäine taloineen. Tiistaiaamuna ei tungosta ollut, kahvilat ja puoditkin vasta availivat oviaan.

Meille tärkein syy tulla Gáldariin oli arkeologinen museo. Suuren katoksen alla on nähtävillä arkeologisissa kaivauksissa löydettyjä majojen jäänteitä ja esineistöä. Pääsymaksu oli (2019) 6 €. Museo on kiinni maanantaisin, mutta aukioloajat kannattaa tarkistaa vielä museon omalta sivulta www.cuevapintada.com. Museon suurin aarre ovat geometriset luolamaalaukset. Niitä pääsee katsomaan lasiseinäiseen huoneeseen oppaan kanssa, eikä niitä saa valokuvata. Maalauksia varjellaan valolta, jotta ne eivät haihtuisi näkymättömiin..

Vanhan asumuksen seinää ja luonnonkivikiveystä.

Asutus löydettiin vahingossa 1862 maataloustöiden ohessa. Sen jälkeen sitä on tutkittu eri arkeologien ja tutkijoiden toimesta yli sadan vuoden ajan. Museo avattiin yleisölle 2006.

Rekonstruoiduissa majoissa on nähtävillä sen aikaista asumista ja tarve-esineitä.

Majat olivat pyöreitä. Keskellä oli tyhjä tila, jonka molemmilla sivuilla oli

"makuualkovi". Ruoka ja tarve-esineet valmistettiin ulkosalla. Guanchet valmistivat

mm. keramiikkaa ja parkitsivat nahkaa, kalastivat, viljelivät ja pitivät kotieläimiä.

Museossa esitellään historiaa mm. elokuvan keinoin. Selostukset ovat englanniksi, saksaksi,

ranskaksi ja tietysti espnajksi. Museon voi kiertää myös oppaan kanssa.

Gáldarista ajelimme Sardinaan. Sardinassa tuntuu vähän kuin olisi maailman laidalla.

Meri on huikean sininen ja ranta houkutteleekin paikallisia kalastamaan, sukeltamaan,
veneilemään ja tietysti uimaan. Vuorten ympäröimässä poukamassa on
pieni uimaranta, aallonmurtajalta löytyy  kalaravintola.

Sardinissa uusi kohtaa vanhan. Jyrkässä vuorenseinämässä voi nähdä vanhoja luolastoja ja alhaalla uusia asumuksia. Julkisivu on rakennettu vuorenseinämän eteen, mutta varsinainen asunto on syvemmällä vuorenseinämässä. Olisi hurjan mielenkiintoista päästä katsomaan tuollaista nykyajan "luolakotia".

Sardinista ei ollut pitkä matka Agaeteen. Agaetessa emme tällä kertaa viipyneet kovin pitkään. kunhan vähän kuljeskelimme sinivalkoisen kaupungin kujilla.

Agaeten tärkeimmät nähtävyydet ovat Maipésin hautausmaa ja pieni kasvitieteellinen puisto Huerto de las Flores. Maipésin hautausmaa koostuu lähes 700 hautakummusta, joista vanhimmat ovat 1300 vuotta vanhoja. Huerto de las Floresissa on pieni kahvila ja parkkipaikkakin löytyy aivan puiston sisäänkäynnin läheisyydestä.

Agaetesta ei ole kuin muutaman minuutin ajomatka Puerto de las Nievesiin, josta lähtevät

Teneriffan lautat. 

Kanarialla toriparkeista ei taideta juurikaan riidellä, Puerto de las Nievesissä parkkipaikkaongelmat oli ratkaistu näin.  Parkkimaksu oli 2 € ja sillä saa pysäköidä niin pitkään kuin haluaa.

 Rantaboulevardilla voi ihmetellä Atlantin aaltoja, taivaanrannassa häämöttää Teneriffa.

Täällä ei ole kauppoja tai puoteja, mutta lukuisia kalaravintoloita löytyy kyllä.

Puerto de las Nieves ei ole varsinainen kylä tai kaupunki, mutta on siellä

muutama hotelli ja vapaa-ajanasuntoja.

Tässä kartassa näkyy päiväreittimme. Taaskaan ei lähdetty vuorille,

jäi enemmän aikaa muuhun ja kotiin ehdittiin ennen auringonlaskua.