Viimeisenä autonvuokrauspäivänä pysyttelimme "kotinurkissa". Maspalomasin dyynit oli sekä nähtävä, että koettava. Ja kyllä kannatti. Dyynialue on n. 400 hehtaarin suuruinen luonnonsuojelualue. Vaikka hiekka näyttää Saharan hiekalta, se on saaren omaa hiekkaa: sekaisin vaaleampia hiekanjyviä ja mustia, laavaperäisiä. Dyynit ovat muodostuneet vuosituhansien aikana, alue suojeltiin 1987 ja kansallispuistoksi se muutettiin 1994.
Lähdimme matkaan RUI-hotellin edustalta. Kengät kainaloon ja menoksi. Hiekassa on uskomattoman raskas kävellä, meri näytti häämöttävän jossain kaukaisuudessa ja mielessäni mietin, että en kyllä Saharaan haluaisi eksyä... Dyyneillä voi kulkea huoletta paljain jaloin, roskia tai lasinsiruja ei näkynyt, mutta hetkittäin hiekka poltteli jalkoja aika lailla keskipäivän paahteessa..
Dyynit muuttavat muotoaan jatkuvasti ja kovalla tuulella hienoa hiekkaa lentää
aina Playa del Inglesiin asti, ja Maspalomasissa varsinkin, voi olla tukalat paikat.
Dyynien ylittämiseen meni reilu puoli tuntia. "Varoituksen sana" lasten kanssa reissaaville tai muuten herkkähipiäisille: rannalla vilkkuvat paljaat peput, nakuilu on sallittua...
...myös rantakahviloissa. Me ja pöytänaapurit pidimme vaatteet päällä, mutta
tiskillä asioineella miehellä ei ollut a) uimahousuja b) kiire minnekään...
Kun dyyneiltä oli selvitty, suuntasimme Puerto de Moganiin. Sinne on hauskinta mennä laivalla. Blue Bird-laivat liikennöivät väliä Arguineguin - Anfi - Puerto Rico - Puerto de Mogan. Hinnat ja aikatulut löytyvät sivulta www.lineasbluebird.com. Tietysti Puerto de Moganiin pääsee myös autolla ja bussilla. Me menimme nyt autolla.
Kalastajakylä tervehtii "takaovesta" tulijoita katiskoilla. Aidan mosaikkikoriste.
Vanhan, ihan rannan tuntumassa olevan kaupunginosan asunnot ovat suurimmaksi osaksi vuokrattavia lomahuoneistoja. Katutasosta löytyy myös monenlaisia putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita. "Rantakrääsää" ei näissä kaupoissa ole, ne pitää hakea ylempää, uimarannan tuntumasta. Eri väriset bougainvillet (ihmeköynnökset) kukkivat ovien ja ikkunoiden ympärillä, kiipeävät katujen yllä olevissa kaarissa. Jossakin pääsee kurkistamaan viimeisteltyyn sisäpihaan ja kattoterassienkin kaktukset kurkottelevat räystäiden yli. Vaikka äkkisiltään tekisi mieli jäädä Moganiin loppuelämäksi, kylä lienee asukkaalleen melko pitkäveteinen ja tylsä: päivisin kujat täyttyvät laivojen tuomista turistijoukoista ja "yöelämä" koostuu lähinnä vakavaraisista, hieman iäkkäämmistä turisteista, jotka käyvät illastamassa jossain kylän lukuisista ravintoloista ja lähtevät sitten majapaikkaansa nukkumaan. Mutta päiväretkelle hieno kohde!
Puerto de Moganissa on hieno, suojaisa uimaranta. Satama-alue näkyy taustalla.
Myös uimarannan tuntumassa olevalla rantabulevardilla on kauppoja ja ravintoloita. Monet tulevat tänne sukeltamaan ja sukellusveneretkellekin voi lähteä.
www.atlantidasubmarine.com
www.atlantidasubmarine.com
Satamassa on veneitä ympäri Eurooppaa.
VINKKI:
Buddha-patsaat ovat jostain syystä hyvin suosittuja Kanarialla. Tässä lähellä satama-allasta
Buddha-patsaat ovat jostain syystä hyvin suosittuja Kanarialla. Tässä lähellä satama-allasta
on "Buddha Shop", josta löytyy kymmeniä erilaisia Buddha-patsaita, onnenkiviä, punottuja rantakasseja ja erilaisia koreja. Kannattaa poiketa, jos aihe kiinnostaa. Hieman alle 30 cm korkea, kevyt, sisäkäyttöön tarkoitettu patsas maksoi 13 €, mutta siihen palataan tuonnempana...
Tähän kahvilaan oli pakko palata tänä vuonna uudestaan; halusin kuvata
vessojen laatat. Myös ruoka on oletettavasti hyvää paikan suosiosta päätellen.
Nam. Ja näitä seiniä riitti.
Kävimme illalisella eräässä toisessa rantaravintolassa. Nimi ei jäänyt mieleen, ei
kyllä pääruokakaan. Tapakset ovat taattua tavaraa lähes joka paikassa. Suolavedessä
keitetyt "kanarianperunat" mojokastikkeella, kinkku ja pimientot eivät yleensä petä.
Kun aurinko laskee ja taivas tummenee, syttyvät ravintoloiden ja
terassien valot. Hyvää yötä, Puerto de Mogan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä, kommentit ilahduttavat!