Oksasakset ovat yksi lempityökaluistani. Saatan kulkea puutarhassa ja typistelen puita ja pensaita, nappaan väärään suuntaan kasvavat ja kuolleet oksat pois. Eilisellä aamukierroksella (aamutakkiin, aamutossuihin ja toppatakkiin pukeutuneena) sattuivat oksasakset silmiini ja napsimishimo iski heti! Alkulämmittelynä leikkelin vähän orapihlaja-aidan sivuversoja, mutta niiden kimppuun pitää käydä vähän järeämmillä vehkeillä; aitaa on tontin kolmella sivulla yhteensä kymmeniä metrejä.
Näissä touhuissani kulkeuduin takapihalle, missä kasvavat upeat vuorimännyt ja rhododendron, marjatanalppiruusu P.M.A. Tigerstedt'. Mustilan puutarhan sivustolla kerrotaan, että rhodo on saanut nimensä professori Peter M. A. Tigerstedtin mukaan. Peter Tigerstedt johti alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmaa Helsingin yliopistossa yhteistyössä Arboretum Mustilan kanssa vuosina 1973–2000. Mustilan kartano on Peter Tigestedtin lapsuuden koti ja arboretumin on perustanut hänen isänsä. Mustilan kartanon ja arboretumin historiaan voi tutustua sivulla "Mustilan Historia".
Suomalaiset rhododendronit ovat kestäviä ja Suomen olosuhteisiin jalostettuja. Tämäkin yksilö on ollut paikallaan useita vuosikymmeniä. Mustilan Puutarha on hyvä paikka rhodo-ostoksille, mutta siististä ja hyvin hoidetusta puutarhamyymälästä löytyy monipuolinen valikoima muitakin pensaita, puita ja perennoja. Rhodojen ja atsaleojen ystävän kannattaa näin kesäkuussa poiketa myös arboretumin puolella: siellä on rhodojen kukinta parhaimmillaan. Aukioloajat ja lisätietoa: Arboretum Mustila.
Tämä yksilö viihtyy talon pohjoispuolella, jonne paistaa aurinko ainoastaan näin kesäaamuina. Rhodot ja vuorimännyt näkyvät keittiön ja ruokailutilan ikkunasta ja pidän näkymästä kovasti, se on niin rauhallinen. Oma pieni metsäpuutarhamme!
"Marjatanalppiruusu 'P.M.A. Tigerstedt' on korkea, pysty ja harvahko pensas. Suurissa, valkoisissa kukissa on verenpunaiset täplät nielussa. Kasvutapa muistuttaa pikkupuuta. Lajike on erittäin kestävä ja sietää hyvin erilaisia olosuhteita, jopa kuivuutta jonkin verran. Varjossa siitä tulee helposti harottava pensas, mutta valoisammalla paikalla se kasvaa sopusuhtaisemmaksi, leveäksi ja korkeaksi pensaaksi." - Mustilan Puutarha -
Vuorimännyt ovat saaneet kasvaa rehottaa vapaasti, mutta alkavat mielestäni olla riittävän suuret: ylimmät latvat ulottuvat noin kolmeen metriin. Aloitin mäntyjen siistimisen napsauttamalla pois kaikki kuolleet ja kuolemaisillaan olevat oksat pois. Paksuimpien kanssa turvauduin oksasahaan. Olen hukannut yhden Fiskarsin oksasahan, mutta viime syksynä sain uuden. No, se unohtunui tietysti jonnekin puskan juurelle talveksi, mutta leikkuuteho ei ole onneksi hävinnyt minnekään vaikka terässä muutama ruostepilkku onkin.
Siistin myös tällaiset oksasykkyrät pois. Toisiaan hankaavista oksista kannattaa poistaa toinen. Jäljelle jätetään tietysti se parempi, elinvoimaisempi tai parempaan suuntaan kasvava.
Vuorimäntyjen ulkonäkö pysyisi parempana ja oksisto tuuheampana, jos vuosikasvut typistää. Meidän männyille ei enää pysty suuriakaan tekemään, mutta teen mitä tehtävissä on.
Jos haluaa mätäsmäiset männyt, oksien vuosikasvua typistetään reilusti ja jätetään vain ihan pikkuisen tuoretta, uutta kasvua jäljelle. Jos leikkaa puutuneeseen oksaan asti, kasvu pysähtyy.
Jos haluaa, että vuorimännyistä tulee reippaamman kokoiset, vuosikasvun voi leikata esim. puoliksi pois. Minä valitsin näille vuorimännyille tämän tavan. Vasta leikattu vuosikasvu on vähän rujon näköinen, mutta ulkonäkö paranee muutamassa viikossa.
Leikkaaminen kannattaa tehdä vuosittain ja hyvä aika on juuri näin vähän ennen juhannusta: vuosikasvu on saavuttanut pituutensa, mutta neulaset ovat vielä supussa ja oksa puutumaton.
Uusi käpy, vasta tuloillaan, ja vanha, kaiken kokenut käpy. Mukavaa alkavaa juhannusviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä, kommentit ilahduttavat!