"Kyllä, tasoite on lähes kuivaa. Voitte aloittaa hiomisen!"
Sekä pohja-, että pintatasoitteen jälkeen seinät hiottiin kauttaaltaan.
Katonrajassa pitää olla erityisen tarkkana! Listoja ei tule.
On valkoisia kattoja ja sitten on valkoisia kattoja. Pieni koemaalaus telalla paljasti, että valkoiset kattomme eivät olleetkaan niin kovin valkoiset... Katon värin kanssa ei ryhdytty kikkailemaan: siellä on ihan perusvalkoinen katto- ja pohjamaali Tikkurilan Ässä 1. Ässä 1 on täyshimmeä akrylaattimaali, joka sopii erinomaisen hyvin sisäkattoihin ja pohjamaaliksi. Ässä 1 tasoittuu helposti ja sopii myös ruiskulevitykseen. Siksi se valittiinkin.
Minun tehtäväni oli suojata ikkunat ennen maalausta. "Rempparullasta" muovia. Ohut, aika sähköinen, rapiseva muovi oli helppo kiinnittää ikkunoiden ympärille. En ollut tällaiseen oivalliseen tuotteeseen koskaan törmännyt, paitsi tv:n remonttiohjelmissa, kun aina on joutunut maalit telaamaan, mutta ruiskulla maalatessa ikkunalasien suojaaminen on välttämätöntä. Sitten alkoi pörinä.
Koira meinasi saada infarktin kun näki tutun remonttimiehen maalaustamineissa. Hetki meni ennen kuin tajusi, että tuttu mies, oudot vaatteet vain...
Telan kanssa olisi huiskittu ties kuinka monta iltaa, ammattilaiselta makkareiden, ruokailutilan ja olohuoneen seinien ja kattojen pohjamaalaaminen ruiskulla vei kolmisen tuntia. Telalla viimeistellään lopputulos seinissä, katto saa kuivua rauhassa.
Tähän mennessä on päätetty laittaa valkoisen (sävy 'paperi') lisäksi harmaata ainakin työhuoneeseen ja vessaan. "Täydellisen" harmaan etsintä on tuttua puuhaa mm. monissa Facebookin sisustusryhmissä, eikä ihme: valinta voi olla vaikea. Harmaa muuttaa tummuuttaan ja sävyään valojen, varjojen ja ympäröivien värien mukaan melkein yhtä helposti kuin valkoinen.
Minulla on ollut katsottuna muutama sävy, sellainen, jossa ei ole muuta kuin mustaa ja valkoista. Tikkurilan Deco Grey -värikartasta löytyy kolme A4 sivua harmaita maalisävyjä ja yksi sivullinen kuultovärejä ja Taikan harmaat. Näitä mallailin sisällä ja ulkona, aamulla ja illalla, valossa ja varjossa. Vihdoin sain karsittua vaihtoehdot kahteen, joista toinen miellytti vähän enemmän kuin toinen.
En kertonut miehelle enkä maalarimestarille kumpi sävy miellytti minua enemmän, mutta annoin heille kaksi vaihtoehtoa: 1944 ja 1951. Molemmat pitivät sävyä 1951 parempana. Tämä tarkoitti sitä, että meillä vallitsi täydellinen yksimielisyys työhuoneen seinän sävystä.
Kun näin tämän huoneen katon ja valkoisella ja harmaalla telatut seinät valmiina, iho meni ihan kananlihalle... Ensin vanhat tapetit, sitten paljaat lastulevyseinät ja pölyiset villat ja purut ja koolinkien yli hyppimiset ja kaikki muu remonttihässäkkä... Huone tuntui jo aivan asuttavalta!
Oli hienoa katsella vitivakoista kattoa, hienosti tasoitettua ja viimeisteltyä katon rajaa, sekä upeaa, silkinhimmeää ja tasaista maalipintaa. Ja harmaakin oli kuin olikin - täydellinen!
Remonttisnautseri lopputarkastuksella.
Periaatteessa jokainen osaa maalata, mutta jotkut vain maalaavat paremmin kuin toiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä, kommentit ilahduttavat!