Kun muutimme taloon toissasyksynä, talon länsipäädyssä oli kompostori ja jäteastia. Niiden alla oli juurimattoa ja puulaattoja, eli maa oli paljas nurmikosta ja multa oli mustaa ja mehevää. Ajattelin että se olisi hyvä paikka kauniille lavakasvimaalle, potagerille. Seinustalle rupeaa paistamaan aurinko puolen päivän jälkeen ja paistetta riittää koko lopun valoisan ajan. Ajattelin myös, että mitä lähempänä keittiötä ja sisäänkäyntiä potager on, sen ahkerammin tulee sen antimia käytettyä.
Yhtenä aamuna viime viikolla heräsin ja olin - tadaa! - muuttanut mieleni ihan kokonaan...
Kasvulavat muuttivat lähelle tontin takarajaa, sen luoteiskulmaan. Miksi ihmeessä?
Valo
Usein kasvimaa perustetaan pihan aurinkoisimmalle paikalle. Totuus on kuitenkin se, että useimmat vihannekset kaipaavat myös hieman lepoa alituiselta paahteelta. Tuohon nurkkaan alkaa paistaa aamusta ja aurinkoa riittää koko aamupäivän ajan. Keskipäivälläkin valoa riittää, mutta myöhemmin iltapäivällä ja illalla kasvimaalle tulee ainoastaan hajavaloa koska korkeat koivut blokkaavat ilta-auringon tästä nurkasta.
Aamuaurinko lämmittää kasvimaata lempeästi viileän yön jäljiltä, keskipäivän aurinko antaa kasveille lisää lämpöä ja valoa, iltapäivällä vähän hellittää... Jos kasvimaata tarvitsee kastella, sen voi tehdä jo myöhään iltapäivällä ja kasvit ehtivät käyttää kosteuden kokonaan eikä se haihdu paahteessa taivaan tuuliin.
Aamuaurinko lämmittää kasvimaata lempeästi viileän yön jäljiltä, keskipäivän aurinko antaa kasveille lisää lämpöä ja valoa, iltapäivällä vähän hellittää... Jos kasvimaata tarvitsee kastella, sen voi tehdä jo myöhään iltapäivällä ja kasvit ehtivät käyttää kosteuden kokonaan eikä se haihdu paahteessa taivaan tuuliin.
Vaikka suunnitelmissa on kaunis, kukkiva potager hajuherneineen ja kesäkukkineen, suurimman osan vuodesta kasvulavat ovat aika tylsän näköisiä. Pihakausi kuitenkin alkaa parhaimmillaan jo varhain huhtikuussa ja voi jatkua pitkälle syys-lokakuulle ja tyhjät kasvulavat oleskelualueen lähistöllä ovat aika ankeaa katseltavaa. Tuolla tontin takakulmassa ne saavat olla rauhassa vähän tylsiäkin, mutta kesäkuusta syyskuulle ne voivat tuottaa sadon lisäksi myös silmäniloa aikana, jolloin tälläkin alueella oleskellaan enemmän.
Kasvualusta
Jos ja kun perustaa kasvimaan kasvulavoihin, puiden juuret tai vaikkapa kallion läheisyys eivät haittaa. Tämä kulma tontillamme on melko täynnä männyn juuria eikä peruskalliokaan kovin syvällä ole. Lavan takana on myös orapihlaja-aita. Nyt senkin juuristo saa olla rauhassa. Lavat mahdollistavat paikan valinnan muilla kriteereillä.
Käytännöllisyys
Tässä tontin päädyssä, mutta vastakkaisessa kulmassa, sijaitsee suuri puutarhakompostori jossa multatehtaillaan bokashoitu biojäte. Asianomaiseen kulmaan ruvetaan rakentamaan pientä piharakennusta ja Biolanin "tankki" jouduttiin tyhjentämään ja siirtämään pois tieltä. Aika lyhyt matka oli kärrätä valmis kompostimulta kasvulavaan.
Kun mietit oman kasvimaan paikkaa, kannattaa tutkailla tontin valo-olosuhteita tarkkaan. Yhden kasvimaan tulin aikoinaan perustaneeksi hyvin huonoon paikkaan: tein suunnitelmat keväällä lehdettömään aikaan ja kun korkeat haavat puhkesivat lehteen, huomasin että kasvimaa oli lähes koko päivän varjossa. Kyllä sieltä satoa sai, mutta pikkuisen enemmän olisi voinut valoa ja lämpöä olla.
- Tutkaile keväällä mihin asti lehdettömien puiden varjot ylettyvät.
- Kesällä aurinko paistaa korkeammalta ja päivällä varjot ovat lyhyempiä.
- Keväällä oksien läpi paistava valo katoaa kun puihin tulee varjostavat lehdet.
- Osan päivää varjossa oleva kasvimaa vaatii vähemmän kastelua.
Näkymä aamupäivän auringossa tontin takarajalla piharakennuksen edestä (tulossa) kohti kasvimaata. Suuri varjo tulee kanadanjättuijasta, joka on todella jätti.
Kesällä aurinko paistaa korkeammalta,
eli tuokin varjo lyhenee. Samoin käy istutusalueen keskellä olevan kirsikan luoman varjon.
Tämä oli loppujen lopuksi se luonnollisin paikka kasvulavoille. Kapean käytävän oikealla puolella on siis suuri kirsikkapuu ja kuvaajasta oikealla matala, sateenvarjomaisesti leikattu omenapuu jonka oksien varjot näkyvätkin kuvan alalaidassa. Vasemmalle jäävät vanha mustaherukka ja punaherukka sekä uudet hankinnat rungollinen karviainen ja päärynäpuu. Monivuotisten syötävien valikoima täydentyy vielä ainakin
punavartisella raparperilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä, kommentit ilahduttavat!