Puutarhurin parhaat kaverit

Kun katselee televisiosta ohjelmia joissa satelliittikuvin näytetään maapallon tuhoa ihmisen vallatessa sitä omaan, epäekologiseen käyttöönsä, tulee paha mieli. "Paha mieli" on lievä ilmaisu, mutta muut mieleen tulevat ilmaisut ovat painokelvottomia.

Vaikka omaa pihaa hoitamalla ei koko maapalloa pysty pelastamaan, se antaa kuitenkin lohtua: "Kaikkea en voi, tämän sentään..."

Ekologisinta, ja usein edullisintakin, on käyttää ja kierrättää luonnon omia tuotoksia puutarhanhoidossa. Se on myös fengshuita.

Kastemato

Kastemadot tekevät tärkeää työtä silmiltä piilossa. Ne kuohkeuttavat kasvualustaa ja kuljettavat maan pinnalla olevaa kasvijätettä, esim. puun lehtiä syvemmälle maaperään maatumaan. Jos olet koskaan ihmetellyt tötteröllä olevia puiden lehtiä nurmikolla, niin nyt sen tiedät: mato on töissään, ja vetää lehteä syvemmälle maaperään. Syksyllä pieniin käytäviin vedetyt lehdet ovat niiden talviravintoa.

Syksyllä puiden lehtiä voi jättää nurmikolle maatumaan ja keväällä haravoida ylimääräiset pois, isommat kasat kannattaa haravoida pensaiden juurelle ja perennapenkkeihin katteeksi. Kate suojaa kuivuudelta ja ravitsee maaperää, hienolta nimeltään se on "pintakompostointia".

Madot ovat varsinaisia pikakompostoreita.  Kasvijäte, lehdet ym., muuttuvat niiden suolistossa läpikulkumatkallaan ravinnerikkaaksi, käyttövalmiiksi kompostiksi.

Kastemadot, kompostilierot, voivat kaivautua jopa puolen metrin syvyyteen. Kasvualustassa möyriessään ne tekevät pieniä tunneleita. Tämä pehmentää ja kuohkeuttaa maata ja vesikin imeytyy helpommin ja tehokkaammin sinne missä sitä tarvitaan.

VINKKI:

Jos kasvimaallasi, tai missä tahansa muualla puutarhassasi, on kokkareista, savista maata, peitä se se esim. ruohosilpulla tai muulla, maatuvalla kasvijätteellä. Eipä aikaakaan kun kastemadot ovat löytäneet tiensä ihan maan pinnalle ja hajottaneet alempien kasvikerrosten lisäksi myös kosteassa maassa pehmenneet kokkareet.

Kun käytät kasvimaalla tai perennapenkeissä eloperäistä katetta, tarjoat kastemadoille ravintoa ja vastapalvelukseksi ne möyhentävät sinulle pehmeää, ravinteikasta multaa.

Jos haluat pihamaasi kastematojen voivan hyvin, karta muovia. Muovista irtoavat mikromuovit joutuvat myös matojen ruoansulatuselimistöön, eikä se ole niille tietenkään terveellistä.

Kana

Kana tuottaa typpipitoisinta luonnonlannoitetta.

Kanankakka on hyvin typpipitoista ja sitä kannattaakin käyttää varoen. Helpointa on ostaa kaupasta kanankakkarakeita, mutta jos omalta tai naapurin tai tuttavan pihalta kaakattajia löytyy, vuoden kompostoitunutta kanankakkaa voi käyttää kevätlannoitteena. 

Typpipitoinen lannoite edistää kasvua, mutta ei niinkään kukintaa. Typpi myös lisää kasvien nitraattipitoisuutta, eli varsinkin luonnostaan nitraattipitoisille vihanneksille (mm. salaatti ja rucola) ei kannata antaa sitä liikaa, se saattaa kitkeröittää niiden makua. Monet sanovat myös, että kanankakka ei ole hyvää perunoille, se on turhan vahvaa, mutta kyllä sitäkin voi käyttää - maltilla.

Typpitoisuuden vertailuluku 9,4 (kokonaistyppi kuivikelannassa kg/m3).

Hevonen

Poni tuottaa kuivikkeensekaista lantaa n. 8 m3 kuutiota vuodessa, iso hevonen 17 m3. Eli sitä riittää...

"Pollen parhaan" hyviä puolia ovat sen keveys ja ylivuotisen lannan hajuttomuus. Tuorekaan lanta ei haise kovin pahalle, jotkut jopa pitävät sen tuoksusta (esim. minä).

Yksi hevosenlannan parhaita puolia on, että vaikka se on voimakas ja hyvä lannoite, se ei ole liian voimakas ja sopii hyvin kevätlannoitteeksi ja maanparannusaineeksi kaikkialla puutarhassa ja kasvimaalla. Kasvimaalla erityisesti peruna, porkkana, valkokaali, salaatti, valkosipuli, tomaatti, paprika, kurkku, mansikka ja vadelma saavat siitä juuri niille sopivan hyödyn.

Jos harrastaa kasvualtaita tai ruukkukasvatusta, muutama "munkki" astian pohjalla riittää monelle kukalle ja vihannekselle koko kasvukauden typpilannoitteeksi. 

Hevosenlanta on monelle tallinomistajalle melko kallista ja hankalaa jätettä. Jos hevosia näkyy matkan varrella, kannattaa poiketa pihaan ja kysäistä, saako lantaa viedä mennessään, harvemmin saa kieltävää vastausta. Keveytensä ja hajuttomuutensa ansiosta jätesäkillinen menee vaikka auton takapenkillä.

Jos talikko pysyy kädessä, voi myös tarjoutua keräämään tuoretta tavaraa hevostarhasta: hevosenomistaja saa apua siivouksessa ja siivooja lannoitetta seuraavana keväänä käytettäväksi. 

Typpitoisuuden vertailuluku 2,6 (kokonaistyppi kuivikelannassa kg/m3, lähde Hevostietokeskus).

Pörriäiset

Lauhkean ilmaston maissa hyönteiset ovat tärkein pölyttäjä, meillä viileämmässä ilmastossa pölyttämistä hoitaa myös tuuli, mutta se ei tee pörriäisistä tarpeettomia. Jos pölytystä ei tapahdu, ei tule satoakaan. Kimalaiset, mehiläiset, ampiaiset ja muut siitepölyä kuljettavat hyönteiset ovat sadon kannalta elintärkeitä.

Monet hyönteislajit ovat uhanalaisia ja vähenemään päin. Hyönteiskatoa aiheuttavat tehomaatalous, tästä johtuva pientareiden ja luonnonniittyjen kato, kemialliset hyönteismyrkyt ja lannoitteet, kaupungistuminen ja rakentaminen, metsien tuhoaminen ja tehometsätalous, sekä kosteikkojen ja virtavesien rakentaminen ja sääntely.

(Lähde yrttiapteekki.com, oma teksti)

Öttiäisiä kannattaakin siis yrittää suojella (ja houkutella omaan pihaan) parhaansa mukaan. Monet niistä tarjoavat myös silmäniloa.

Kiva artikkeli ötököistä: Puutarhakasvatus, Ötökkä on ystävä

Enemmän siitepölystä: Siitepöly ja pörriäiset, riesa vai välttämättömyys (töissä kirjoittamani)

VINKKI:
Jos hermo kestää, anna kevään ensimmäisten voikukkien kukkia; ne ovat tärkeä ravinnonlähde pölyttäjille ennen kuin puutarhassa kukat muuten lisääntyvät.