Kasvulavakasvimaan suunnittelu ja rakentaminen

Monella puutarha-aiheisella foorumilla ollaan nyt aktivoitu kasvimaahommiin. Aurinko paistaa, lumesta ei monin paikoin ole ollut tietoakaan enää viikkokausiin ja aikaakin on. Silmissä siintää kesä ja tuleva satokausi.

Pidän lavakaulusten teollisesta ja jämpitistä ilmeestä, mutta olen aina kasvimaata perustaessani päätynyt itse tehtyihin laatikoihin. Syitä on parikin.

Ihan ensimmäisenä tulee mieleen raha.

Joskus kasvulavatarpeet saa ihan ilmaiseksi. Lavakauluksiakin voi saada ilmaiseksi, mutta monet joutuvat ostamaan ne kaupasta. Lavakaulusten hintahaitari on suuri,  80 x 120 kympistä kahteen ostopaikasta rippuen. ABS-muovista valmistetun, "ikuisen", saa reilulla satasella. Raakalautaa saa kaupasta alle euron metri.

Tärkeämpää minulle itselleni on kuitenkin tilankäyttö.

Jos tilaa on paljon, kannattaa tehdä aika isoja kasvulavoja. Olen mitoittanut lavat aina niin, että pitkiltäkin sivuilta ylettyy mukavasti myös keskemmälle.

Suuremmissa lavoissa olosuhteet säilyvät tasaisempina ja taimivälien kanssa on enemmän pelivaraa. Jos minulla olisi pienen pieni rivaripiha ja haluaisin vähän yrttejä ja salaattia, valinta voisi ilman muuta olla lavakaulus.

Käytävät ja siisteys

Mitä enemmän lavoja, sitä enemmän välejä ja käytäviä. Raot ja käytävät ovat monesti kasvimaan suurin murheenkryyni. Ne rikkaruohottuvat jos niitä ei ole katettu, ja käytävien päällystämiseenkin saa helposti uppoamaan kymmeniä, ellei satoja euroja.

Hienolta näyttää, eikö?
Vaan ei näyttänyt kauaa. Olin uhrannut rahaa kuorikatteeseen, mutta sen alla oli ainastaan sanomalehteä. Ei mennyt kuin vuosi kun alkoivat vuohenputket ja nokkoset pynkeä läpi ja tätä kasvulavojen ja aidan välissä olevaa käytävää oli mahdotonta enää pitää puhtaana.

Lavojen välit olin sentään tehnyt järkevämmin.

Lavojen välit tasoitin ja levitin niille messumattoa niin, että menivät reilusti myös lavojen reunan alle. Välit mitoitin niin, että yhdestä rojuläjästä löytyneet betonilaatat mahtuivat napakasti käytävälle.

Pituussuunnassa joutui välillä kyllä vähän soveltamaan...

Käytävien katteena kannattaa siis käyttää maatumattomia materiaaleja ainakin aluskatteena vaikka päälle laittaisikin esim. kuorikatetta. Ne torjuvat monivuotiset, juurella leviävät rikkaruohot, mutta esim. voikukalle ei voi mitään; sen siemenet leviävät lentämällä. Mitä vähemmän kasvualustaa ja tarttumapintaa, sen vähemmän myös voikukkaa (ja kitkemistä).

Minun silmääni käyvät ikävästi vinot linjat. Kaikilla ei tätä ongelmaa tietenkään ole, me ihmiset olemme erilaisia. Mutta jos kaipaa suoruutta ja yhtenäisiä linjoja, selkeät, suuret lavat on helpompi saada vaateriin ja suoraan toisiinsa nähden. Kun lavat ovat suorassa, kasvimaa voi olla todellinen silmänilo. Myös tyhjänä.

Isommissa kasvulavoissa on myös se etu, että niihin saa korkeuseroja, jotka tekevät kasvimaasta mielenkiintoisemman näköisen. Taakse voi istuttaa maissia tai viritellä papu- tai tuoksuhernesalon. Keskelle voi laittaa pienemmän laatikon ja siihen kesäkukkia, jotka kaunistavat kasvimaata jo keväällä.

Nämä kuvat ovat entisestä kodistani ja lisää kuvia tekovaiheista ja lopputuloksesta voit käydä katsomassa bloggauksesta 

Potager (klikkaa)

Lavojen rakennusaineena kannattaa käyttää ihan tavallista lautaa, tai jos rahat riittävät, lämpökäsiteltyä lautaa. Olipa sitten omista laudoista tehdyt lavat tai kaupan lavat, puupinnat voi käsitellä myrkyttömällä puunsuoja-aineella. Hyöty on lähinnä kosmeettinen, mutta saattaa pintakäsittely myös pidentää lavojen ikää muutamilla vuosilla.

Miksei kestopuuta, painekyllästettyä lautaa?

Kestopuuta on kyllästetty eri aikoina eri metodeilla ja aineilla, nykyään se tehdään kuparisuoloilla ja orgaanisilla tehoaineilla. Kuparisuolot ovat haitallisia terveydelle, eikä pitkäaikaista, suoraa ihokontaktia suositella. Kymmenen vuotta sitten kyllästeissä käytettiin kupariyhdisteiden lisäksi myös arseenia ja kromia, jotka ovat nykyään luokiteltu syöpää aiheuttaviksi aineiksi. Niitä ei enää käytetä.

Vaikka markkinamiehet usein muuta väittävätkin, mikään ei ole ikuista tai huoltovapaata. Ei edes muovi. Sekin hajoaa ajan saatossa ja vaikka silmistä katoaakin, hupenee se mikromuovina maaperään ja sitä kautta eläinten ja meidän ihmisten ravintoon.

Uusi kasvimaa uuteen kotiin on jo tekeillä, mutta siitä myöhemmin... Tässä kuva viime syksyltä, siitä se lähtee.

Työn iloa!