Esikasvatusta ja karaisua

Olen vuosikaudet haaveillut pasuunakukasta (Brugmansia arborea), mutta sille ei oikein ole ollut paikkaa ja talvettamisen järjestäminen on tuntunut mahdottomalta.

Nyt meillä on puolivarjoinen, osan päivää paahteinen, suojaisa patio, jonka kaunistukseksi ajattelin pasuunakukan hankkia.

Odotan kiihkeästi sitä päivää, kun näen ensimmäisten valkoisten kukkien avautuvan...

Pasuunakukkaa lähdettiin hakemaan muutaman kymmenen kilometrin päästä heti huhtikuun toisella viikolla kun taimimyymälän verkkosivuilla ilmoitettiin niiden olevan myynnissä. Brugmansian taimet ovat kysyttyä tavaraa, kannattaa siis olla ajoissa. Taimet maksavat n. 10 €, eli vaikka talvettamismahdollisuutta ei olisi, pikkupuu ei ole loppujen lopuksi kummoinenkaan investointi.

Söpöläinen.

Istutin taimen heti vähän isompaan ruukkuun ja laitoin sen olohuoneen lattialle eteläikkunoiden eteen runsaaseen valoon. Aika nopeasti se kasvaa, tässä pisteessä oltiin jo viikon päästä. Olen kastellut taimea säännöllisesti ja lannoittanut bokashivedellä ja tavallisella viherkasvilannoitteella.

Kun nyt tähän esikasvatteluun ryhdyin, rohkaistun hankkimaan enemmänkin mukuloita...

Huhtikuun puolessa välissä saksalaisen ruokakauppaketjun hyllyille ilmestyi valikoima mukuloita.

Kaivelin sieltä valkoiset ja laitoin multiin.

Aika pian ne olisi voinut istuttaa suoraan uloskin, mutta koska ikkunalaudalla oli tilaa, laitoin esikasvatukseen.

Nämä minun esikasvatukseni ovat kyllä lukumäärältään aika vaatimattomat monien muiden kylvöksiin verrattuna, mutta laiskuutta se on. Niin kauan homma sujuu kun saavat köllötellä tuossa, karaisuvaihe tuntuu työläältä kun kasvihuonetta ei (vielä) ole.

Aina sitä miettii sipuleita, mukuloita ja siemeniä ihmetellessä, että miten ne osaavatkin kasvaa juuri sellaisiksi kuin on tarkoitettu. Ja useimmiten aivan ihmeellisen kauniiksi. Näistä möhköistä tulee valkoisia ruusuneidikkejä,

Nerine bowdenii 'Alba'. (kuvalinkki)

Nerinet, neidikit, kukkivat vasta myöhään syksyllä, elo-syyskuussa, jos lämpöä riittää. Nähtäväksi jää kuinka niiden kanssa käy.

Neljän viikon esikasvatuksen jälkeen gladiolukset ovat jo aika suuria. Viime vuonna istutin mukulat suoraan maahan ja sekin onnistui hyvin, jopa yllättävän hyvin... Viimevuotisista kukista voit käydä lukaisemassa bloggauksesta "Gladiolus, miekkalilja". Paahteisella seinustalla niistä tuli aikamoisia "monstereita".

Näissä esikasvatteluissa on nyt kahta eri erää mukuloita. Vihreäkukkaiset gladiolukset ('Green Star') ovat tämän kevään ostos, toinen satsi on viime vuodelta ruokakomeroon jäänyt pussillinen valkoisia. Niihin en suuria toiveita pannut: olivat vähän nahistuneita, mutta niin vain lähtivät nekin hyvään kasvuun, tosin vähän hitaammin.

Siperiankurjenmiekka, Iris sibirica, innostui tekemään sisällä jo yhden kukankin. Olen pyörinyt tuolla pihalla ja miettinyt näille paikkaa. Aika pian sen pitäisi löytyä,

maitopurkki alkaa käydä ahtaaksi.

Nyt nämä kasvattini ovat viettäneet viikon päivät ulkona ja illalla olen kantanut ne sisään. Takaoven vieressä olevan lipan alla valo on lisääntynyt päivän mittaan lempeästi, eivätkä ne ole altistuneet ihan suoralle paahteellekaan. Tuulensuojaisassa paikassa brugmansiankin lehdet ovat säilyneet vaurioitta. Viime yön ne saivat viettää penkillä, hengissä näyttävät olevan! Huh.

Karaisun aikana kasvit alkavat aluksi haihduttaa vettä nopeammin kuin sisätiloissa kasvaessaan, kastelusta on siis pidettävä huoli. Kannattaa myös muistaa, että maan tasossa ilma on viileämpää kuin vähän korkeammalla.

Suojaisa seinusta on hyvä harjoittelupaikka.

Lopuksi vielä esimerkki siitä mitä tapahtuu, jos sisällä elämänsä viettänyt kasvi viedään ulkoilman armoille ihan "kylmiltään":

Kun piharakennus oli saatu siihen kuntoon että sinne saattoi viedä kalusteita, ajattelin somistaa sitä vähän myös viherkasveilla. Olohuoneesta nappasin rönsyliljan ja kiikutin sen ulos. Tarkoitus oli tietysti tuoda se illalla sisälle, mutta tämä jäi vain hyväksi aikeeksi.

Seuraavana päivänäkin rönsylilja oli vielä ihan kunnossa, mutta kolmantena...

Aurinko ja tuuli olivat tehneet tehtävänsä.

Nyt olen napsinut nahistuneet lehdet pois, kastellut runsaasti, mutta antanut olla siellä missä on. Josko tokenisi. Jos ei tokene, muiden rönsyliljojen rönsyistä saa onneksi helposti uusia. Tätä metodia ei siis kannata kokeilla minkään arvokkaamman tai vaikeammin lisättävän viherkasvin kanssa...